tiistai 14. lokakuuta 2014

Se oli sitten sellainen maanantai!

Eilen ei todellakaan ollut paras päivä! Jo sunnuntai-iltana tuo mun toinen rinta alko oleen vähän arka, mutta ajattelin, että se johtuu tuosta sammaksesta. Su-ma-yö oli vähän valvomista ja tuo mun rintani jo melkoisen kipeä. Soittelin sitten maanantaina klo 12 neuvolaan, kun soittoaika alkoi. Yllättäen oma terkkari ei osannut sanoa mihinkään mitään, mutta lupasi ottaa selvää ja soittaa takaisin. Puoli kahden tienoilla hän soitti ja sanoi, että kuulostaa rintatulehdukselta (etenkin, kun tässä välissä mulle oli alkanut nousta lämpö) ja kehotti lähtemään päivystykseen, että saan heti antibiootit aloitettua. Kehotti ottamaan myös tytön mukaan, kun sammas ei ole lähtenyt, voisi lääkäri samalla katsoa myös sen asian.

Lähdin tuohon naapuritaajamaan, jossa päivystys on. Odottelin varmaan 20 minuuttia, että pääsin ilmoittautumaan (numerolappusysteemi) ja siinäpä hoitaja sitten totesi, ettei tänään enää pääse lääkärille, kun on niin pitkä jono. Kehotti lähtemään viereiseen kaupunkiin yhteispäivystykseen, kun se reilun tunnin päästä alkaa. Eli ensin kotiin ja sitten taas seuraavaan paikkaan. Kyllä mua pisti vihaksi! Miksi siinä numerolappupömpelissä ei voinut lukea, että lääkärijono on niin pitkä, ettei uudet potilaat enää pääse jonoon. Vieressä nainen kysyi, eikö enää ottanut meitä jonoon, kun itkua nieleskelin ja neidin haalaria laittelin kiinni ja pipaa päähän. Hän oli odottanut NELJÄ tuntia! Eli ihmettelin vielä enemmän, miksi ei voitu heti ilmoittaa, että turha toivo päästä enää lääkärin puheille.

Rintani oli tosi kipeä, mulla oli kuumeinen olo ja nyt siis piti vielä lähteä seuraavaan paikkaan. Itkien ajoin kotiin ja kysyin mieheltä voisiko hän lähteä mukaan seuraavaan paikkaan. Vajaan tunnin jouduin odottelemaan seuraavassa paikassa, kunnes neidin kanssa päästiin lääkäriin. Ilmottautumisessahan hoitaja kertoi, että alle kolme kuukautisten vauvojen hoito on Taysissa. Kiva kun se terkka ei sitäkään tiennyt!! Noh, onni onnettomuudessa ja lääkäri kurkkasi tytön suuhun ja totesi, ettei sammasta ihan mahdottoman paljon kuitenkaan ole. Kirjoitti kuitenkin toista lääkettä, jos se tehoaisi paremmin kuin edelliset yritykset. Kysyin samalla siitä keltaisuudesta, eikä lääkäri ollut asiasta yhtään huolissaan. Ei kiinnittänyt huomiota, että tyttö olisi keltainen. Ei ennen kuin kysyin, eikä sen jälkeen kun vielä yritti oikein tarkastella. Minä sain antibiootin ja lopulta oltiin sitten apteekkikäynnin jälkeen kuudelta kotona.

Siitäpä sitten riemu repesi ja neiti huusi tuonne puoli yhteen asti yöllä melkein koko ajan. Hänellä oli muutama rauhallisempi hetki, että hän ihmetteli vain maailman menoa ja KOLME kertaa hän nukahti mun syliini ja havahtui siitä taas itkemään. Tämä oli nyt kolmas ilta tällaista koliikinomaista itkua ja alkaa olla aika rankkaa. Mikään ei auta. Yritetään heijata ja hytkyttää ja jokaisessa mahdollisessa asennossa. Kaikenlaisia vinkkejä kokeiltiin ja huuto vain jatku. Onneksi sitten, kun nukkumatti lopulta neidinkin löysi, niin yö meni ihan mukavasti.

Harmittaa kuitenkin todella paljon, että varsinkin rankan päivän päätteeksi tuo itku tuntui ihan kestämättömältä. Tuli sellainen tunne, että koko lasta on ihan mahdotonta rakastaa, kun se itku vaan raastaa mun korviani niin mielettömästi! Minä olen kehittänyt tässä näinä ekoina viikkoina pikkuhiljaa sitä äidinrakkautta, mutta nyt kun tuo koliikkimainen itku alkoi, niin tuntuu, että kaikki lähtee taas murenemaan. Siihen päälle sammas ja sen hoito ja oma tulehdus. Kipeästä rinnasta en pysty imettämään, koska se sattuu niin paljon. Joten koko ajan täytyy ressata missä välissä pääsee pumppaamaan tissiä tyhjemmäksi!

Ja HEI!!! Nyt kuin salama kirkkaalta taivaalta tuli mieleeni: En ole useampaan päivään antanut tytölle D-vitamiinia! Apua! Miten oon unohtanut. Voisikohan nuo itkut ja ainakin osa vatsanväänteistä johtua siitä, että on nyt tuo tippojen antaminen unohtunut. Meillä meinaan syödään Relaa, jossa on maitohappo samassa. Voi plörö sentään. Nyt tuli ihan huono omatunto, kun oon unohtanut tollasen perusasian. :( Kunhan tyttö tuolta vaunu-uniltaan herää, niin heti otetaan tämän päivän tipat naamariin. Sieltä se paskamutsi-fiilis taas hiipii...,

4 kommenttia:

  1. Voi pöhhh...Jos joskus vitamiinit unohtuu, niin so what? Älä hätäile tai pode huonoa omatuntoa! Ihan turhaan pahoitat oman mielesi! Olet varmaan samaa mieltä, kun hiukan rauhoitut ja hengähdät :) Voi toki olla, että maitohapon puuttuminen on vaikuttanut vauvan oloon hiukan, mutta eipä sitä voi tietää ja unohduksia tapahtuu. Meillä on ihan normaalit D-vitamiinit käytössä, vois ehkä ens kerralla ostaakin tota Relaa. On vaan aika paljon kalliimpi muistaakseni...

    Toivottavasti tulehdus lähtee paranemaan pian! Kuulemani/lukemani mukaan osaa kyllä olla tosi kipeä ja siihen ei ilmeisesti oikein muu auta kuin se tissin tyhjennys kuitenkin aktiivisesti ettei tukkeumia pääse tulemaan!?? Koita kestää ja jaksaa pumpata - sen pitäis kuitenkin helpottaa asiaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tsempeistä. Näinhän sitä angsteissaan kehittelee pikkujutuistakin isoja. ;) ja tuo Rela tosiaan on kallista. En muista tarkkaan, kun mies kävi ostamassa, mutta yli 20 euroa oli...

      Poista
  2. Tsemppiä Nellis <3 Toivottavasti muut päivät on parempia ja Neidin sammal ja itku helpottavat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Eilinen ilta oli taas vähän parempi kuin tuo maanantainen... Vaihtelevissa merkeissä nuo illat tuntuu menevän.

      Poista