perjantai 14. marraskuuta 2014

Nyt hajottaa tää vauvanhoito...

Tiesin, että vauvanhoito on rankkaa. Tiesin myös, että elämä tulee muuttumaan totaalisesti. Tiesin, etten osaa varautua millään etukäteen. Ja tämä on toisaalta juuri sellaista kuin lopulta ajattelinkin. Silti ja kaikesta huolimatta alan olla nyt saanut tarpeekseni vauva-arjesta. Neiti ei ole edes kahta kuukautta, mutta alan silti olla jaksamisen rajoilla.

Neiti on jo monena päivänä kyllä nukkunut yhdet pitkät vaunupäikkärit, jolloin voin puuhailla omia juttujani ja ottaa rennosti. Mutta siinä se! Illat on todella pitkiä ja yöunille päästään puolenyön aikoihin tai jälkeen. Eikä siinä mitään, jos likka olisi edes jotenkin tyytyväinen oloonsa, mutta ei. Heräämisestä asti tytön kanssa pitää seistä KOKO ajan. Imetys onnistuu sohvalla ja hetken tyttö viihtyy (uudella ja hienolla) leikkimatolla. Sitten on oltava sylissä ja äitihän ei saa istua missään. On seistävä ja mielellään myös vähän hytkyttävä, käveltävä, heiluttava tai jollakin muulla tavalla oltava liikkeessä. Istuessa hytkyminen ja heiluminen ei kelpaa. On SEISTÄVÄ! Voi luoja miten on tosissaan pitkiä iltoja ja mun hartiat ei jaksa enää. Manducassa ei viihdytä, ellei olla ihan sammumispisteessä, vaan huudetaan!

Nukahtaminen ei onnistu muualla kuin sylissä. Ja jos uskallat väärään aikaan yrittää laskea omaan sänkyyn, niin huutohan siitä tulee. Havahtuu laskettaessa hereillä, eikä hyssyttely tai äp-pakkauksen keikuttaminen auta. Hermo menee neidillä. Eilen en vaan enää jaksanu, mutta ties monennenko yrityksen jälkeen likka lopulta rauhottui sängylle mun viereeni pötköttään ja nukahdettiin molemmat siihen. Sitä ennen oli monta tuskastumisen hetkeä ja minulla ei todellakaan ollut ne kaikista kauneimmat ajatukset mielessä. Oli jopa pelottavaa millaisia ajatuksia sitä tuskasena mieleen putkahtaa. Plussaa on se, että toivon miehen saaneen itsevarmuutta, sillä likka rauhottui kaksi kertaa miehen syliin illalla.

Tänään en myöskään ole antanut enää tuota Disflatyliä, koska tuntuu, että huuto on ollut vain pahempaa. Huutoa, käninää ja tyytymättömyyttä on täynnä meidän illat. Enkä edes tiedä mikä mua eniten tässä rassaa, mutta puhki olen. Odotan todellakin innolla huomista. Neiti menee mummulle ja vaarille hoitoon ja me mennään miehen kanssa KAKSIN syömään ravintolaan, sillä meillä oli eilen vuosipäivä: 10 vuotta yhdessä! <3 Ja mies oikein yllätti ja oli ostanut mulle korvakorut! <3 Eli pieni irtiotto itkusta ja käninästä tulee enemmän kuin tarpeeseen!

Leikkimatto on onneksi kiva. Ostettiin se neitin ristiäislahjarahoilla. Tytsykin tykkää, noin 15 minuuttia kerrallaan. ;) Huoh...


5 kommenttia:

  1. Onko teillä sitteriä? Meillä on Baby Björn Balancet (käytettynä ostin) ja niillä voi kivasti antaa hytkytystä vauvalle ilman, että tartteis seistä. Eli istut vaikka sohvalla ja vähän varpaalla hytkytää sitteriä - onnistuu nimittäin varpaalla, hyvin heiluu!

    Mä kestän kitinät yms. päivällä, mutta yöllä hermot on kireellä ja turhauttaa. VAIKKA kaksikko on toistaiseksi vielä ollu aika helppohoitoinen. Toistaiseksi. Ja onneks koko ajan ei vaadita syliä, koska kahta ei kauaa jaksa pitää yhtä aikaa sylissä. Sen sijaan mä oon rikki, koska kuitenkin usein on JOMPIKUMPI sylssä eli kun toisen saa rauhotettua syliin niin sit saattaakin olla jo toisen vuoro. No, tää on tätä :D

    Mukavaa huomista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No just yhdebn kaverin kanssa (jonka tyttö on 4 päivää meidän neitiä nuorempi) mietittiin, että miten ihmeessä pärjäis, jos olisi kaksoset. Justiinsa toi, että jompikumpi sitten on hoivan tarpeessa kuitenkin. Kaikki kaksosten vanhemmat on melkoisia supervanhempia mun mielestä. ;)

      Meillä on joku onneton siskolta saatu vanha sitteri. Se ei oikein keiku ja kun keikkuu, niin melkosella klonksunalla ja kolinalla. Ei toi neiti siinä ole oikein viihtyny kuin hetken. Tietty vois pohtia tollaseen kunnolliseen sitteriin sijoittamista, jos elämä vaikka helpottuisi. Kiitti vinkistä. :)

      Poista
    2. Tokihan kaikki ei sitterissä viihdy. Ei meilläkään hirmu kauaa siellä nökötetä etenkään jos ei saa hytkytystä. Aattelin vaan et jos sun vauva kaipaa hytkytystä niin hyvässä sitterissä se ainakin onnistuu :) Jos vauva kaipaa hytkytystä sylin kera niin sit ei oo ehkä ratkaisu.

      Käytettynä löytyy noita Balanceja varmasti kun jaksaa etsiä, uutena tosi kalliita. Mulle raskausaikana sanottiin et nää on hyvät sitterit (monikkoperheet suositteli) niin uskoin ja oon tyytyväinen. Jälleenmyyntiarvokin kohtalainen :)

      Meillä nytkin toinen nukahti sitteriin ja toinen valvoo sitterissä, annan välillä jalalla vauhtia ja istun tietokoneella. Sitterit tossa vieressä :D Vähän kitisee välillä ja saatan ottaa välillä syliin. Toi poika on aina vähän hankalampi tapaus :D

      Poista
  2. Jaksamista <3 Ei oo totta!! Meillä on 10v päivä huomena! Onpa hauska sattuma :D

    VastaaPoista