tag:blogger.com,1999:blog-953606226364660997.post1397952755548517514..comments2016-01-07T08:01:04.475+02:00Comments on Vauvakuumeesta ponnistaen: ItkupotkuraivariNellis | Unelmista perheeksihttp://www.blogger.com/profile/09808604185274509695noreply@blogger.comBlogger7125tag:blogger.com,1999:blog-953606226364660997.post-28290191273937289202014-11-26T00:03:32.885+02:002014-11-26T00:03:32.885+02:00Mies kun tuli töistä, niin sanoin hänelle, että en...Mies kun tuli töistä, niin sanoin hänelle, että eniten mua rassaa se, että tuntuu, että oon ihan yksin tän vauvan kanssa. Ja kyllä sen asenne ainakin tälle illalle on ollut ihan erilainen. :) Voi olla, että se taas kohta siltä unohtuu... Mutta sitten on vaan muistuteltava. Ärsyttää vaan, kun pitäishän sen olla selvää, että meitä on kaksi vanhempaa. Mutta ei kai kaikki miehet sit heti saa kiinni jutun juonesta...Nellis | Unelmista perheeksihttps://www.blogger.com/profile/09808604185274509695noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-953606226364660997.post-91130636902985457422014-11-26T00:00:58.307+02:002014-11-26T00:00:58.307+02:00Hah, siis löysiT tänne. ;)Hah, siis löysiT tänne. ;)Nellis | Unelmista perheeksihttps://www.blogger.com/profile/09808604185274509695noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-953606226364660997.post-56266247823326597862014-11-26T00:00:01.825+02:002014-11-26T00:00:01.825+02:00Kiva, että löysin tänne. Ja kiitos. Kävin kurkkaam...Kiva, että löysin tänne. Ja kiitos. Kävin kurkkaamassa blogiasi sieltä teidän pikkuvauva-ajalta ja kyllä tosiaan kolahti ja kovaa. Ja sitten sekin asia, josta mun on ollut tarkotus kirjottaa: ei kelpaa se helvatan tuttipullo. Sama homma, aiemmin toimi jotenkin, nyt ei enää ollenkaan. Tirauttelin täällä vähän itkuja, kun lueskelin tekstejäsi ja vaikka toisen harmista saakaan olla hyvillään, niin oma oloni koheni karvan verran: "tässäpä joku, joka sanoo asiat suoraan, eikä kaartele ja se ajattelee ihan niinku minäkin." KIITOS! Ja p.s. supersöpö neiti teillä. :)Nellis | Unelmista perheeksihttps://www.blogger.com/profile/09808604185274509695noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-953606226364660997.post-68169544530677838942014-11-25T23:55:59.710+02:002014-11-25T23:55:59.710+02:00Jep, juuri tuo fiilis: tätäkö se nyt on... Välillä...Jep, juuri tuo fiilis: tätäkö se nyt on... Välillä (lue: koko ajan) tuntuu, että pilasin elämäni. Niinhän ne väittää, että tää helpottaa. Sitä odotellessa. :)Nellis | Unelmista perheeksihttps://www.blogger.com/profile/09808604185274509695noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-953606226364660997.post-28968304173824908482014-11-25T23:50:39.876+02:002014-11-25T23:50:39.876+02:00Jokaisella on omat hyvät ja huonot hetkensä. Hyvä,...Jokaisella on omat hyvät ja huonot hetkensä. Hyvä, että tajusit soittaa äidillesi ja hän tuli seuraksi :) Kannattaa pyytää apua jos tuntuu liian ylivoimaiselta, mutta ennenkaikkea nyt sun pitäis ehkä saada mies ymmärtämään, että tarvitset sinäkin lepoa vauvasta. Hetken olla rauhassa. Se voisi jo vähän helpottaa. <br /><br />Kyllä mullakin on hermot menny vaikka tiedän, että vauvat on vauvoja, ne kitisee ja vinisee eikä äiti tajua syytä. Sitten iskee huono omatunto: miksi "olin ilkeä" vauvalle (esim. sanonut kovaan ääneen, että ole nyt hiljaa, älä kitise, lopeta! tms.), ei se ymmärrä eikä tee tahallaan. Huono minä. Et siis varmastikaan ole ainut joka joskus miettii, että mihin sitä on oikein ryhtynyt, tätäkö mä halusin!? <br /><br />Omat tunteet on hyvä tunnistaa ja purkaa jollain tavalla, vaikka täällä :) S Koo ♥ Elämän pienet ihmeet ♥ https://www.blogger.com/profile/07522438185466658831noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-953606226364660997.post-18306927054766491142014-11-25T23:11:18.165+02:002014-11-25T23:11:18.165+02:00Ajauduin tänne tuolta jostain foorumeilta ja on ny...Ajauduin tänne tuolta jostain foorumeilta ja on nyt pakko kommentoida, koska tekstisi kuulostaa tosi tutulta. Tuo viimeinen kappale olisi voinut olla minun kirjoittama noin puolitoista vuotta sitten. "Ei kovin hankala vauva, mutta sitä itkua en vaan kestä, olenpa itsekäs, epäonnistunut, enkä sellainen äiti kuin kuvittelin". Syvissä vesissä on siis uitu täälläkin. Vertaistukea löytyy mun blogista ja sen kommenteista huhti-toukokuulta 2013 iinamau.blogspot.com tervetuloa tutustumaan :) <br />Ja ihan jäätävästi voimia! Älä ole liian ankara itsellesi. Kyllä se vielä iloksi muuttuu, takaan sen!Iina Mauhttps://www.blogger.com/profile/08494008602931073912noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-953606226364660997.post-1578402955958726672014-11-25T22:31:50.427+02:002014-11-25T22:31:50.427+02:00Tuttuja tunteita. Vauvan tulo muuttaa kaiken taval...Tuttuja tunteita. Vauvan tulo muuttaa kaiken tavalla joita ei voi millään ymmärtää ennen kuin oikeasti on äiti. Ennenkuin jokaikinen hetki joutuu huolehtimaan toisesta, ja unohtamaan ihan kaikki omat tarpeensa. Kun yhtäkkiä onkin kotosalla kaiket päivät ja kaikki tekeminen keskittyy lapseen. Joka pahimmassa tapauksessa vaan kitisee ja itkee. Mulla ainakin tuli olo että tätäkö se elämä sitten on....<br /><br />Hyvä että sulla oli mahdollisuus saada äiti hätiin. Itse ainakin huomasin että itkut ei ole yhtään niin rankkoja kun joku muukin on kuuntelemassa :) Ja hei Tottakai saat valittaa jos siltä tuntuu! Hyvä vaan purkaa pahaa oloa :) Yritä pitää huolta omasta jaksamisesta. Ole vaikka välillä itsekäs ja vaadi mieheltä että saat nukkua päikkärit, pitkään aamulla, käydä yksin kaupassa, katsoa telkkaria yksin kotona vaunulenkin ajan. Mikä se sun tapa irrottautua onkaan. Tsemppiä!Elina | PikkuPeikkoPrinsessathttps://www.blogger.com/profile/10028317151507606728noreply@blogger.com