tag:blogger.com,1999:blog-953606226364660997.post7813081435381650916..comments2016-01-07T08:01:04.475+02:00Comments on Vauvakuumeesta ponnistaen: Vauvavuosi - Mitä se opetti? Millainen se oli? Miten se on meitä muuttanut?Nellis | Unelmista perheeksihttp://www.blogger.com/profile/09808604185274509695noreply@blogger.comBlogger16125tag:blogger.com,1999:blog-953606226364660997.post-89933719266747482362015-10-10T13:11:00.735+03:002015-10-10T13:11:00.735+03:00Niin totta! Ja ne paineet mitä muutenkin lapsiperh...Niin totta! Ja ne paineet mitä muutenkin lapsiperheille ja etenkin äideille luodaan... On ne vaan aika hurjia välillä. Olen usein miettinyt vähän huonompiosaisempia. Miten he pärjäävät, kun minullakin (jolla asiat on muuten kuitenkin melko ok) on jo ollut usein todella vaikeaa ja jaksaminen kortilla. <br /><br />Ja tosiaan on hassua, miten kaukaiselta se aika enne lasta tuntuu. :D<br /><br />Kiitos vielä kommentistasi. Harmi, ettei ruotsinkieli minulta oikein taivu... Nellis | Unelmista perheeksihttps://www.blogger.com/profile/09808604185274509695noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-953606226364660997.post-78488974797291545732015-10-09T16:57:16.840+03:002015-10-09T16:57:16.840+03:00Näistä tunteista ei puhuta riittävästi yhteiskunna...Näistä tunteista ei puhuta riittävästi yhteiskunnassa ja tämän takia luulen että monet potevat huonoa omaatuntoa yksinään. Yksi hyvä blogi jossa juuri näitä tunteita käydään läpi (tosin ruotsiksi) on http://ilsknamamman.blogg.se/ ja hänellä jatkuu sitten blogi http://ochundertiden.blogg.se/ .<br />Meillä myös innokas pieni taaporo kotona ja se on jännää miten nopeasti asiat muuttuivat, miten kaukaiselta rauhallinen telkkaripäivä voi tuntua mutta samalta miten paljon sitä pientä kaipaa kun hän on poissa.Ronjahttps://www.blogger.com/profile/00548040937445536803noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-953606226364660997.post-75331696241126096042015-10-03T23:06:08.432+03:002015-10-03T23:06:08.432+03:00Kiitos itsellesi, että jätit kommentin. Tuntuu nii...Kiitos itsellesi, että jätit kommentin. Tuntuu niin hyvältä kuulla, että voin tuoda edes pikkuisen hyvää jakamalla omia ajatuksiani. Kaikki mitä sanoit, voin itsekin allekirjoittaa. Nyt tuo aika tuntuu niin kovin kaukaiselta ja niiden asioiden pohtiminen jälkikäteen tuntui, kuin olisi palannut vuosien päähän. On se hassua, toisaalta aika lentää, mutta toiset asiat alkaa hämärtyä mielestä...Nellis | Unelmista perheeksihttps://www.blogger.com/profile/09808604185274509695noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-953606226364660997.post-29815323985440177142015-10-03T22:13:56.508+03:002015-10-03T22:13:56.508+03:00Kiitos taas. Osui ja upposi. Tutulta kuulostaa. Me...Kiitos taas. Osui ja upposi. Tutulta kuulostaa. Meillä vauva-aika oli yhtä vuoristorataa. Usein on tuntunut siltä, että mä "suoritan" tässä nyt vauvanhoitoa. Tuntui kauheelta, että oman vauvan hoito tuntui olevan robottimaista suorittamista. Okei, vauva oli odotettu ja kyllähän sitä rakasti, mutta päivät tuntuivat välillä niin pitkiltä ja väsyttäviltä. Väsytti oikeesti ihan valtavasti. Onneks raskausaikana ei tiennyt tulevasta univelan määrästä :D olisin painanut deleteä, koska rakastan nukkumista.<br /><br />Muistan itsekin miettineeni mm. vauvan itkun lomassa, että mitä jos tän vauvan vaan pudottaa... Mutta sitä ei tehnyt, koska tiesin kuinka toimia. Sitä vaan hyssytti sylissään kuin mikäkin robotti. Joka kerta omia pahoja ajatuksiaan katui. Miten saatoin ajatella niin, koska raskausaikana olin luvannut masulleni rakastaa asukkia maan päällä niin paljon. Ja nyt ajatukset oli synkkiä ajoittain. Kyllä monesti mietin, että tämmöstä paskaako tää arki on. Mihinkään et pääse, tissit on täynnä maitoa ja vauvan itkua inhoo. Nyt, kun oma vaavi on jo isompi, ja alun vaikeudet ohitettu, on rakkaus puhjennut. Nyt sydän pakahtuu rakkaudesta.<br /><br />Ymmärrän myös, että monenlaiset ajatukset oli sallittuja. Onneksi niistä ymmärsin miehelleni puhua, ja se helpotti. Tulipas tästä viestistä vähän sekava.. Mutta siis, kiitos ajatuksistasi. Moni äiti kokee varmasti näitä tunteita, joista kirjoitit. Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-953606226364660997.post-24133455999664711482015-10-02T17:37:23.726+03:002015-10-02T17:37:23.726+03:00Kiitos! Onhan se lohduttavaa huomata, että ei ole ...Kiitos! Onhan se lohduttavaa huomata, että ei ole ainut huonojen fiilisten kanssa. Varsinkin kun kyse on asiasta, joka usein esitetään hattaratyyppisesti.Nellis | Unelmista perheeksihttps://www.blogger.com/profile/09808604185274509695noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-953606226364660997.post-91129899428661809732015-10-01T23:57:07.272+03:002015-10-01T23:57:07.272+03:00Olipa hyvin kirjoitettu! Samoja fiiliksiä täälläki...Olipa hyvin kirjoitettu! Samoja fiiliksiä täälläkin :) alku oli enempi ja vähempi peffasta, koska siihen jatkuvaan ja loputtomaan itkuun en ollut valmistautunut. Miks meille nyt joku koliikki muka tulisi? No mutta nyt ne ajat on ohi ja murheet muuttuu. Onneksi rakkaus kasvaa :) <3Matleena / Helmoissahttps://www.blogger.com/profile/09384614182059872550noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-953606226364660997.post-52014578651040257362015-10-01T19:55:54.578+03:002015-10-01T19:55:54.578+03:00Mulla imetys pääasiassa onnistui, mutta silti koin...Mulla imetys pääasiassa onnistui, mutta silti koin sen tosi rankaksi. Ja sitten taas koin huonoa omaatuntoa siitäkin. Oli varmasti todella rankkaa, kun imetys ei lähtenytkään onnistumaan. Voin kuvitella... Muutaman kerran kun meidän neiti vain itki ja itki, niin muistan itkeneeni miehelle sitä, että miksi en osaa olla äiti ja miksi se lapsi ei vaan hiljene. Se oli aika kamalaa!<br /><br />Totta on se, ettei siitä pikkuvauva-ajasta paljon osannut/pystynyt nauttia. Nyt onkin ihanaa, jos lähipiirissä on pikkusia vauvoja, niin haluaa päästä vähän ottamaan syliin. Omansa kanssa siinä on niin paljon muutakin kuin se ylisöpö tuhisija!Nellis | Unelmista perheeksihttps://www.blogger.com/profile/09808604185274509695noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-953606226364660997.post-66985983091502373292015-10-01T19:52:40.531+03:002015-10-01T19:52:40.531+03:00Tukiverkostot on tosiaan tärkeät. Meillä ei ihan l...Tukiverkostot on tosiaan tärkeät. Meillä ei ihan lähellä ole ketään. Jos ihan superhätä tulisi (kuten mulle kerran vauva-aikana itkun keskellä), niin varmasti tänne tulisi kuinka kaukaa tahansa kuka vain. Mutta kyllähän se harmittaa, ettei sellaiseen "voitko ottaa neidin muutamaksi tunniksi illalla hoitoon, niin voidaan hoitaa asioita/nukkua/harrastaa seksiä/mitä ikinä" -tyyliseen ratkaisuun ole mahdollisuuksia. Toivon, että päiväkodin aloitus toisi meille tuttuja pikku hiljaa täältäkin.Nellis | Unelmista perheeksihttps://www.blogger.com/profile/09808604185274509695noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-953606226364660997.post-68038527489082978652015-10-01T11:21:57.668+03:002015-10-01T11:21:57.668+03:00Niin samoja fiiliksiä. Meilläkin pian 1-vuotias ty...Niin samoja fiiliksiä. Meilläkin pian 1-vuotias tyttö. Alku oli kamalaa. Meillä ei ollut koliikkia eikä itkuja, mutta imetys ei onnistunut. Vauva ei huolinut rintaa. Ja jotenkin se vielä pahensi oloani, että olen huono äiti, vauvakaan ei huoli minua. Hormonit ja masennus painoi päälle. Olo oli kamala ja joka päivä itketti. Imetyksen epäonnistuminen otti koville. Mutta onneksi muutaman kuukauden päästä alkoi helpottaa. Ja sama juttu kävi meilläkin, eli äidinrakkaus tuli todella vahvasti. Nyt en vaihtaisi mitään pois, kaikki on niin ihanaa. Nyt vaan harmittaa se, että se alku meni niin sumussa ettei siitä muistakaan oikein mitään. Ei muista miten ihana pieni vauva oli. Ei pystynyt nauttimaan ihanasta vastasyntyneestä. Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-953606226364660997.post-35660268691144386782015-09-30T22:40:16.272+03:002015-09-30T22:40:16.272+03:00Hyvä kirjoitus! Minä mietin raskausaikana tosi pal...Hyvä kirjoitus! Minä mietin raskausaikana tosi paljon, että voisiko koko homman vielä perua - oikeasti en olisi voinut tehdä aborttia ja lapsikin oli toivottu, joskin hämmennyin pikavauhtia alkaneesta raskaudesta. Meillä oli helppo vauva, joten vauvavuosi oli sen sijaan ihana. Taaperoajan ilman tukiverkkoja olen sen sijaan kokenut aika rankaksi. Pitäisi osallistua yhteiskuntaan eikä kukaan auta...<br /><br />Raskausaikana katuessa luulin, että olen ainoa, joka tuntee niin. On ollut helpottavaa huomata, että en todellakaan ollut. Varmaan jokainen vanhempi miettii jossain vaiheessa, onko peruutusnappulaa. Harva kuitekaan oikeasti vaihtaisi lapsettomaan elämään, vaikka voisi. Sanoisin, että en kadu lasta tai hänen ajoitustaan, mutta suren yhteisöllisyyden puutetta.Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-953606226364660997.post-49156330124176088452015-09-30T19:14:22.961+03:002015-09-30T19:14:22.961+03:00Kiitos kauniista sanoista ja tsempeistä. Yritän ki...Kiitos kauniista sanoista ja tsempeistä. Yritän kiertelemättä sanoa asiat, mielestäni sellaisia siloiteltuja blogeja on riittävästi. ;) Ja tosiaan sitä hattaraa odotin minäkin, mutta eihän se sellaista sitten ollutkaan. Mää kävelin likka sylissä öisin yhdessä vaiheessa monta tuntia. Tallensin illalla kaikki höpöhöpö-ohjelmat, joita sitten katselin yöllä, kun ravasin ympäri olkkaria. Näin jälkikäteen tuntuu jopa nostalgiselta, että sellaista se silloin oli. Silloin tosin oli vähän toisenlaiset ajatukset... ;)Nellis | Unelmista perheeksihttps://www.blogger.com/profile/09808604185274509695noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-953606226364660997.post-86340815694396009642015-09-30T15:47:42.392+03:002015-09-30T15:47:42.392+03:00Kirjoitat rohkeasti tärkeästä aiheesta! Muutenkin ...Kirjoitat rohkeasti tärkeästä aiheesta! Muutenkin pidän blogistasi juuri suorapuheisuutesi takia, et kaunistele vaan kerrot kuinka asiat olet kokenut :) Itsekin yllätyin vauvan syntymän jälkeen kun kaikki ei ollutkaan ihanaa hattaraa ja vauvakuplaa josta olin kuullut. Välillä rikkinäisten öitten jälkeen oikeasti tuntui, että jos olisi peruuta-nappi niin sitä olisi jo painettu monesti. Mutta kyllä se arki siitä lähti sujumaan enkä nyt kyllä päivääkään vaihtaisi pois (meillä nyt 9 kk poika). Etenkin unenpuute yllätti minut! Toisaalta hyvä,että raskausaikana ei tiennyt todellisuutta ;) Tsemppiä teille elämänmuutokseen! Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-953606226364660997.post-72708487699293211602015-09-30T09:36:22.061+03:002015-09-30T09:36:22.061+03:00Hyvin sanottu tuohon loppuun, että ei voi katuakaa...Hyvin sanottu tuohon loppuun, että ei voi katuakaan. Silloin ensimmäisten kuukausien aikana mua kadutti todella paljon. Uskon, että miestäni kadutti vielä enemmän. Mua ahdisti, että miks olin halunnut lapsen, kun en voinut tietää mitä se tuo tullessaan. Ärsytti, etten ollut miettinyt hommaa loppuun asti. Tuntui, että elämä oli nyt valmiiksi määrätty mun kohdallani ja tuli kamala pallo jalassa -fiilis. Sitten sitä hymyillä turuilla ja toreilla ihmisille, jotka onnitteli ja ihasteli. Vaikka tosin itse kyllä melko rohkeasti kerroin, että on vaikeaakin ollut. <br /><br />Mutta ei ollut kyllä helppoa. Haluan vielä toisen lapsen ja mietin samalla, että onko se ihan itseään jalkaan ampumista...Nellis | Unelmista perheeksihttps://www.blogger.com/profile/09808604185274509695noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-953606226364660997.post-76246366427120424772015-09-30T07:52:03.422+03:002015-09-30T07:52:03.422+03:00Mulla on kaksi lasta ja molempien syntymän jälkeen...Mulla on kaksi lasta ja molempien syntymän jälkeen olen kärsinyt synnytyksen jälkeisestä masennuksesta. Varsinkin tämän toisen kanssa on ollut vaikeaa. Saman tyylisiä tunteita kuin mitä sinä kuvailit. Pienempi on nyt 1,5-vuotias ja tunteet on tasaantuneet. <br /><br />Enempää ei lapsia meille tule. Vaikeita ne oli ne ekat kuukaudet varsinkin kun oli sitä kovaa itkua. Mutta kuk näitä nyt katsoo niin eihän sitä katuakaan voi. Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-953606226364660997.post-29614116566495679862015-09-29T23:22:42.945+03:002015-09-29T23:22:42.945+03:00Olen tosiaan ehkä jopa vähän kateellinen niille, j...Olen tosiaan ehkä jopa vähän kateellinen niille, joilla se rakkaus lapseen syttyy heti. Ja olin yllättynyt, koska luulin, että se menee kaikilla niin. Oppia ikä kaikki. ;)Nellis | Unelmista perheeksihttps://www.blogger.com/profile/09808604185274509695noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-953606226364660997.post-37409159498863994632015-09-29T23:10:25.615+03:002015-09-29T23:10:25.615+03:00Osuvasti kirjoitettu. Ja varmasti koskettaa useita...Osuvasti kirjoitettu. Ja varmasti koskettaa useita äitejä, mutta moni tuskin uskaltaa noita ajatuksia itselleen myöntää - saatikka muille. Ystäväsi on myös sanonut sinulle hienosti tällöin, kun mietit omia tunteitasi vauvaa kohtaan. Tuntematon tulee yhtäkkiä elämääsi ja tätä tuntematonta pitäisi yhtäkkiä rakastaa suurella sydämellä. Onhan se hienoa jos tämä rakkaus tulee kuin salama kirkkaalta taivaalta, mutta aina se ei menekään niin. S Koo ♥ Elämän pienet ihmeet ♥ https://www.blogger.com/profile/07522438185466658831noreply@blogger.com