Huoh, nukahtihan se...

Taas sitä mielessään mietti, että olikohan tää nyt kauheen järkevää! Mutta pakkohan tässä on jotain yrittää. Kyseessä siis ongelma nimeltä "minähän-juon-maitoni-ainoastaan-tissistä". Tässä lähitulevaisuudessa saattaa tulla iltoja, etten olekaan kotona, kun neidillä on nukkuaika. Tänään päätin sitten testata sitten hirveän kamalaa velliä, jota ei enää suositella. Ehkä olisi kuitenkin pitänyt antaa se velli vasta tuolla neidin huoneessa nojatuolissa. Nyt annoin sen jo alakerrassa noin 30 min ennen nukkuaikaa, kun luin jostain, että syöminen piristää, jos se tapahtuu heti ennen nukkumaan menoa.

Ja vähän ennen puoli yksitoista neiti sitten vihdoin nukahti. Annoin nokkamukista banaani-mustikkavelliä ajatellen, että makoisa maistuu paremmin. Puoli pörtöllistä velliä kelpasi ongelmitta ja nukkumaan mentiin hyvillä mielin. Sitten alkoi taistelu. Likka nousi seisomaan samantien, kun poistuin pinniksen vierestä. Joskus tuo nousee ja laskeutuu hetken päästä itse ja nukahtaa, mutta nyt homma meni nopeasti siihen, että valitushuuto alkoi samantien. Jos olin vieressä silittelemässä neiti vain innostui mun läsnäolostani ja alkoi peuhaamaan ja meuhtomaan.

Ravasin sitten rappusia "muutaman" kerran ja mieskin siinä välissä. Aloin jo epäileen tätä ratkasua ja katumaan koko hommaa. Mutta pakkohan jossain vaiheessa likan on nukahtaa ilman muakin. Jos huomenna testailen, niin annan vellin kyllä vasta justiinsa ennen pinnikseen laittamista tuolla oman huoneen hämärässä rauhassa. Piru vieköön, kun ei tuo maito kelpaa. Jos tulee lisää lapsia, niin voitte olla varma, että otetaan joka päivä maitoa vähän pullostakin, ettei taito pääsisi katoamaan!

Katsotaan nyt sitten miten yö menee. Yöllä aion kyllä antaa edelleen tissiä, koska lähiaikoina en aio olla koko yötä pois. Ilta vain saattaa mulla venähtää. Ja siksi tää niin kummallista on, kun neiti on tosi nopeasti aina kaikkeen tottunut. On tyytynyt osaansa helpolla. :D Noh, eihän tämä nyt mikään paha kai vielä ollut... Olen vain viime aikoina tottunut helpompaan neitiin. ;)

Ja olisin edelleen tosi kiitollinen, jos kävisitte kommentoimassa edellistä postausta ja kertomassa vähän mielipidettänne postauksiin... ja instagram-asiaankin. Voi kyllä olla, että instagram-tilin teen joka tapauksessa. Tänäänkin tuli niin paljon napsittua hyviä kuvia. Nytkään en ehdi niitä tähän lisäillä, koska pitäis olla jo nukkumassa, huh!

Kysymys sinulle!

Nyt minulla on kysymys juuri sinulle, joka luet tätä. Olisi mukava kuulla minkälaisista postauksista pidät eniten? Minullahan kaikki on pitkälti tajunnan virtaa, enkä kauheasti sensuroi tekstiäni ja siinä aion pitäytyä edelleen. Olisi kuitenkin kiva kuulla, että pysytäänkö ihan tiukasti tässä meidän arjessa ja sen haasteissa ja hauskuuksissa vai onko esim. vaatepostaukset sellaisia mitä huvittaa lukea? Pitäisikö kuvia yleisesti ottaen olla enemmän? Toivoisitko jotakin tietyntyylistä postausta?

Ja sitten yksi tärkeä kysymys vielä! Kiinnostaako blogin seuraaminen instagramissa? Sinnekään en tulisi laittamaan kasvokuvia neidistä, mutta sinne kuva olisi näppärämpi laittaa. Nyt tulee napsittua paljon blogiin sopivia kuvia, mutta vain murto-osa niistä sitten lopulta päätyy tänne, kun saan aikaiseksi kirjoitettua varsinaisen postauksen.

"Farkut" jalassa ekaa kertaa tämän päivän kyläilyreissulla!

Tänään olemme olleet neidin kummitädillä kyläilemässä ja likka olikin oikein aurinkoinen. Vaikka unta ehti päikkäreinä ottaa vain noin 20min ennen sinne pääsemistä, niin tälläkin kertaa esiteltiin parhaita puolia. Kun uni alkoi hieman painaa, niin neiti vain rauhottui ja pyöri sohvalla. Neidillä on omituinen ja hassu tapa heittäytyä selälleen ollessaan pehmeällä alustalla ja sitä se siinä nytkin puuhaili. Välillä laski päänsä tyynylle ja oli siinä hetken. Kotimatkalla uni sitten tulikin nopeasti, kun jouduimme vielä alkumatkasta poikkeamaan kaupassa ja kotipihassa neiti jäi itkuhälyttimen kanssa autoon jatkamaan uniaan.

Ja tämä kehitys on kyllä käsittämätöntä! Nyt tuo nousee pystyyn ihan joka paikkassa ja on kyllä myös vastapainoksi ja suhteellisen taitava seisomaan tuen kanssa. Toisaalta, kun lähtee vaihtamaan tukea esim. sohvapöydästä sohvaan, on pää usein kolissut! Ja yritä siinä sitten lohduttaa, kun tuo ei mitään haleja siedä vaan rimpuilee vaan. :D

Mutta vastailkaa kommentteihin, niin osaan vähän suunnata blogin focusta toiveiden mukaan. Muuten mennään kuitenkin tutulla "formaatilla". ;)

Kun mikään ei riitä...

On ainakin lapsella itseluottamus kohdallaan! Jos vain on mahdollista, niin ylöspäin täytyy pyrkiä ja se on vissi homma. Näin!

"Kas, määhän saan tuolta vieläkin korkeemmalta kiinni!" Tuumaa likka ja kurkottelee ikkunanpieliin asti. :D Voi järkky, kun se tajuaa ja fysiikka antaa periks ja neiti alkaa kiipeen ton lelukorinsa päälle, että pääsee taas vähän korkeemmalle. Nyt jo pää kolisee ja tulee kyllä koliseen jatkossakin! Kai siitä joskus oppii jotain?

Pakko vielä palata tuohon aiempaan haastikseen, jossa oli puhe lastenvaatemerkeistä. Ihan huomaamattani puin likan eilen kokonaan Name it:n vaatteisiin, kun lähdettiin mun ex-työpaikalle vanhan työkaverin läksiäisjuhliin. Kuva on vähän keskinkertainen, koska on kiireessä otettu hämärässä makkarissa, mutta ehkä siitä jotain ideaa saa. Kuten mainittin, niin melkein lempivaatteet ihan just tällä hetkellä on yllä mainittua merkkiä. Johtuen ihan siitä, että kirpparilta on tullut kivoja vaatekappaleita vastaan.

Tässä on siis meidän lempimekko, joka alkaa nyt jäämään naftiksi. Olen tosiaan ostanut sen likan ristiäisiin. Jos joku tietää, että olisi samanlainen mekko myynnissä koossa 74 tai isompi, niin ostan!! Sitten on vaaleanpunaisilla viiksilla varustettu body ja ihanat kirkkaan pinkit leggarit, joissa on napit tuolla sivuilla. Tuo body on kyllä yksi lemppari, se on mun mielestä niin hillittömän hauska. :D

8kk! Mihin nää päivät valuu?

Siis ihan vasta, aivan äsken, mää otin likasta 6kk kuvia. Nyt se täytti eilen 8kk. Ihan mahdotonta, että aika juoksee tällasta vauhtia. Ekat kolme kuukautta oli kyllä sitkeän pitkiä, mutta mitä vanhemmaksi neiti tulee, sitä nopeemmin tuntuu kellon viisarit juoksevan!

Nyt neidin ollessa 8kk meillä:
- Istutaan ilman tukea (osattu kyllä jo kuukauden päivät)
- Kontataan (koko ajan lujempaa ja nyt liikkuu jo vastakkainen käsi ja jalka samaan aikaan)
- Noustaan seisomaan tukea vasten (tätä tehdään koko ajan ja jatkuvasti)
- "Kävelläänkin" jo pikkasen tukea vasten (eli lähinnä hinautuu puoliksi vahingossa suuntaan johon tahtoo) :D
- Mennään itse istumaan, lähdetään siitä konttaamaan ja pääseepä tuo selälleenkin itse. Viimeksi mainittu tuppaa tosin olemaan vieläkin usein aikamoista pää-kolisee-meininkiä
- Syödään 5 kertaa päivässä kiinteitä ja tissittelyt päälle/väliin (aamu- ja iltapuurot, lounas ennen pitkiä päikkäreitä, välipala unien jälkeen, päivällinen)
- Lähinnä syödään kaupan valmissoseita, kun meillä meni sauvasekotin rikki.
- Jonkin verran reenaillaan sormiruokailua, mutta aika pienesti. Jotakin leipää, hedelmiä ja vihanneksia syödään sormin. Nii, ja maissinaksuja! :D
- Ei edelleenkään oikein maistu maito muualta kuin tissistä. Vaihtelevasti ottaa nokkamukista, mutta nyt on alkanut tehdä sitä, että kaikki mitä suuhun menee, valuu sieltä samantien ulos. Huoh...
- Päikkäreistä nyt paha sanoa, kun on nukkunut sellaset about 3h yhdet pitkät päikkärit jo pitemmän aikaa. Nyt kuitenkin alkanut lyhentyä pitkät päikkärit ja iltasella on tarvittu vielä toiset pikku-unet.
- Viihdytään lattialla leikkimässä omilla leluilla ja konttaillaan ympäri taloa. Erityisenä kiinnostuksen kohteena koiran ruokakipot.
- Kärsitään vaihtelevasti eroahdistuksesta äitiä kohtaan. Toisinaan ei olla moksiskaan ja toisinaan poru alkaa, kun äiti katoaa näköpiiristä.
- Jutellaan tavuilla: bä-bä-bä-bä, mäm-mäm-mäm-mää, tä-tä-tä-tää
- Nauretaan ja kikatellaan paljon, hurmataan kaikki tielle osuvat kaupan kassoista sukulaisiin.
- Yöllä syödään 1-2 kertaa ja yleensä tähän päälle yhden kerran herätään itkeskeleen ja pyörimään ja nukahdetaan uudestaan silitellen.
- Mennään nukkumaan klo 21 aikoihin illalla. Iltapuuhat (vaipan vaihto, yökkäri, hamppupesu) alkaa varttia vaille ja siitä suunnataan sänkyyn. Iltapuuro on jo syöty vähän aikaisemmin.
- Heräillään aamulla vaihtelevasti klo 8 molemmin puolin. Toisinaan nukutaan jopa yhdeksään asti.
- On suussa edelleen ne kaksi hammasta, jotka 5kk-päivänä puhkesivat
- Vaatteissa käytetään pääsääntöisesti kokoa 74, mutta vielä on käytössä myös 68 muutamia vaatteita. Vaipoissa menee Pampersin koko 4.

Tukeva istumisasento!
(p.s. kädessä likalla tumput, jotka mun mummuni on tehnyt aikanaan mulle)

Tänään meillä oli neuvolalääkäri ja siellä kaikki pääasiassa ok! Terkka sanoi heti, kun astuttiin sisään, että karsastaako neiti. Oon ite vähän katsellut, että ihan kun välillä. Ne on ollu aina tosi ohimeneviä hetkiä ja oon vähän miettiny, että näänkö omiani. Lääkärikin oli sitten sitä mieltä, että vähän saattaisi vasen silmä karsastaa. Tästä lähti lähete eteenpäin ja kutsu silmälääkärille tulee jossakin vaiheessa. Toivottavasti ei nyt olisi mitään ihmeempää. Miehen siskon pojalla oli myös jo vauvana karsastusta ja nyt hänellä on 5-veenä lasit, kuten myös 3-vuotiaalla pikkuveljellään. Mua vaan hirvittää, miten ne kakkulat sit pysyy ehjänä rymytessä... Noh, ei pitäisi mennä asioiden edelle.

Täytyy kuitenkin tunnustaa, että olen nyt myös vähän pinnallinen! Ihan tyhmää kyllä... Varsinkin, kun mää oon aina halunnu lasit. :D Mulla on siis hyvä näkö, eikä koskaan ole laseille ollut tarvetta, mutta melkein koko lähisuku siskoa myöten pitää silmälaseja, niin jossain vaiheessa lapsena mäkin halusin ja halusin vielä aika pitkään ainakin yläasteella. Sitten toisaalta mietin, että rumentaako ne lasit mun lastani... Ai että miten pahalta edes tuntuu kirjottaa tollasta. Ei todellakaan saisi ajatella noin, enkä todellakaan sano mitään tuollaista ikinä kenellekään henkilökohtaisesti. Mutta sellanen pieni piru mun sisälläni on, joka noin silti ajattelee. Nonniii, ja taas mentiin asioiden edelle. Tärkeintähän on, oli tilanne mikä tahansa, oman lapsen hyvinvointi! <3

Näin se konttaus sujuu ulkonakin...

Painoa ja pituutta oli tullut ihan mukavasti. Neiti on nyt 8,41kg ja 70,5cm. Päänympärystä en nyt muistista saa kaivettua, enkä jaksa nousta tarkistamaan. Olisin toivonut, että olisi voinut vähän jutella terkkarin kanssa enemmänkin, mutta nää neuvolalääkärit on aika liukuhihnameiningillä niin, että terkka kattoo mitat ja lääkäri sit muut jutut. Etenkin likan syömisistä ja tissittelyistä olisin mielelläni vähän pohtinut ääneen. Mulla alkaa jotenkin oleen ihan mitta täynnä imettämistä ja sitä, että likka on niin kiinni mussa koko ajan. En voi lähteä oikeastaan mihinkään, kun maito ei kelpaa kuin tissistä saatuna. Olisi ollut kiva vähän näitä ajatuksia vaihtaa, mutta se ei nyt tällä kertaa ollut mahdollista. Ehkäpä palaan tähän aiheeseen blogissa myöhemmin...

Haaste: suosikkini lastenvaatemerkeissä!

Yhteenkasvettu-blogin Emmi haastoi kaikki lastenvaatteita ostelevat mukaan kertomaan lastenvaatesuosikeista.

Suora lainaus postauksesta:
"Haasteen säännöt ovat seuraavat: Jos sinun pitäisi valita yksi ainut lastenvaatemerkki, mihin pukisit lapsesi niin mikä se olisi? Ota lapsestasi kuva kyseisen merkin vaatteissa ja kirjoita postaus perusteluineen."

Tämä on siinä mielessä vähän huono haastis minulle, koska ostan tosi paljon vaatteita kirppareilta. Sieltä ostetaan sitten sellaista hyväkuntoista, mitä sattuu löytymään. Olen kuitenkin tykästynyt kovasti Lindexin ja Kapphalin lastenvaatteisiin. Mietin alkuun, että kumpi on suosikkini, mutta päädyin Lindexiin sillä perusteella, että lastenvaatesuosikkini tulee sieltä! Varmasti jos rahaa olisi, niin saattaisin ostella vaatteita joistakin hintavammista kaupoista, mutta toisaalta olen tosi tyytyväinen myös Lindexin valikoimaan.

Tässä Lindexin vaatteissa! (no okei, sukat on kyllä mallia name it :D)

Kuvassa näkyvä kokonaisuus on meillä tosi tykätty. Body on itseasiassa kirpparilta, mutta on tosi hyväkuntoisena pysynyt vaikka meilläkin on paljon pidetty ja pesty. Nyt alkaa ikävä kyllä jäämään lyhyeksi pitkäselkäiselle neidille. Muuten Lindexin bodyt on hyvän mallisia tuolle pitkälle ja hoikalle likalle, jotkut on todella suuria hartioista, mutta näissä ei ole sitä ongelmaa.

Housut on "ota 3, maksa 2" -kampanjasta ja aivan suosikkejani. Menin varta vasten ostamaan niitä lisää isommassa koossa, kun ostin yhdet kokeiluun koossa 68. Piti sitten mennä 74 ostamaan tuo kolmen setti. Ovat ihanan pehmosia ja istuu hyvin vaikka justiinsa tossa kuvassa jotenkin kummallisesti likka on saanut ne mutkalle. Plussaa siitä, että nuo resorin narut eivät oikeasti kiristä, vaan ovat vaan ulkonäköseikka. Sellaiset housut ovat hankalia, joissa tarvii kiristää tuolla narulla, kun se naru ei yleensä jousta ja sitten se vyötärö kiristää esim. istuessa. Lindexiltä on myös muut suosikkihousut: legginssit on siellä parhaalla leikkauksella!

Tykkään sellaisista hempeistä ja tyttömäisistä vaatteista. Toisaalta kaipaan myös väriä ja yleensä joko body tai housut ovat värikkäämmät tai tummemmat. Kotona tosin ei välttämättä olla niin tarkkoja ja laitetaan päälle vähän lepsummin yhdistellen. Vaikeaa tosiaan oli myös pukea yhden merkin vaatteisiin lasta, koska tosiaan iso osa vaatteista on kirpparilta ja tämän hetken bodysuosikit on Name it -merkkiä. Ja meidän suosikkimekko on myös ostettu Name it:n liikkeestä. Se on ostettu ristiäisiin (kokoa 68) ja silloin se oli iso ja nyt se alkaa jäämään pieneksi ja mua harmittaa ihan sikana. Täytyy yrittää löytää jostain facebook-kirpparilta vaikka uusi. Se on siis tyyliä farkkuliivimekko, mutta kangas on oikeasti tosi pehmeää, joustavaa ja miellyttävää.

Myös Kapphalista löytyy suosikkeja. Tämä ohut collegetakki löydettiin joulun jälkeen alennusmyynnistä ja tätä on siitä asti pidetty ahkerasti niin vaunupäikkäreillä kuin jäähallissakin.

En siis laita mahdottomia summia neidin vaatteisiin, mutta kyllä niitä silti on kertynyt ja joitakin vaatteita ei ehditty edes käyttää monta kertaa. Ja sitten löydän muutaman suosikin ja niitä tulee pidettyä tosi paljon. Kirppareita on ihana kierrellä, koska koskaan ei tiedä millasia aarteita tulee vastaan. Usein sellasia vaatekappaleita, ettei muuten olisi tajunnutkaan kuinka kiva sellainen on. 

Facebookin kirpparit on näppäriä, jos hakee jotakin tiettyä vaatetta ja tietää mitä haluaa! Löysin esim. neidille tosi hyvän Reimatecin haalarin, tuon mitä meillä noissa kuvissa on vilahdellut. Maksoin siitä muistaakseni 10 euroa ja välttää todellakin tuolla natiaisella, kun möyryää menemään. Tietty ulkovaatteissa on tosi hyviä ominaisuuksia ja niihin täytyy ehkä alkaa sitten varmaan vähän perehtymään, kun likka kasvaa. Tuokin haalari on vähän jo kulunut, mutta ei sitä edes huomaa, jos ei tarkkaan syynäile. Eli olen tosi iloinen, että löytyi noin edullinen vk-haalari.

Nyt murkinaa nenän eteen! Likka simahti ja rauhallinen ilta tiedossa, mies on kalareissussa! Viime yö oltiin mummulassa ja tänään käännyttiin mökillä. Oli muuten pirun kylmä! Hrrrr....

Eroahdistusta ja tissittelyä!

Mun piti aiemmin kirjoittaa meidän likan syömisestä. "Hyvä", etten ehtinyt. Tilanne on meinaan jo ihan toinen. Tuossa alkoi jo olla niin, että tissi ei oikein enää kelvannut (paitsi öisin) ja korvikekin upposi heikonlaisesti (välillä enemmän ja sit toisinaan ei paljon mitään). Nyt kuitenkin tissi taas kelpaa ja useammin kuin tässä hetkeen. Korvike menee vielä huonommin, mutta ei kai se haittaa, kun tissi kelpaa. Minä kyllä (hyi mua) menisin mieluummin tohon korvikkeen suuntaan. Varsinkin nyt, kun eroahdistustakin on reippaasti.

Toisaalta olen myös ajatellut, että se eroahdistus voisi mahdollisesti olla syynä tuohon, että tissillä ollaan mieluummin. Välillä tilanne on parempi ja välillä parempi tuon eroahdistuksen kanssa. Jos on yhtään väsyä, niin en saa lähteä edes vessaan. Toisinaan tuo viihtyy yksikseen leikkimässä tai isin kanssa pitkäänkin ja sit joskus jos oon esim. käyny kaupassa, niin kotona ollaan kiukuttu se koko aika.

Tällanen eroahdistus on kyllä melkosen hanurista... Mää ajattelin, että kun neiti kasvaa, niin on parempi jättää hoitoon päiväksi tai illaksi. Ei nyt kyllä hyvältä näytä. Ja mää kun oon ajatellu, että nyt on helpompi itekin lähteä, mutta en oo tajunnu tällasta kehitysvaihetta ollenkaan.

Synttärilahjaksi sain hemmottelukasvohoidon ja sen otan kyllä tässä keväällä käyttöön ja sitten tuo likka huutaa, jos on huutaakseen. En mää voi 24/7 olla tavotettavissa... Plaah!

Neiti on innoissaan äitin lehdistä. Pitkään ja hartaasti touhusi tuossa lehtien keskellä ja repi niitä. Minä keräsin keräystuotteet parempaan talteen ja vahdin, ettei olla sotkussa tuon johdon kanssa.

Ensimmäinen äitienpäivä!

Tai onhan näitä äitienpäiviä nähty, mutta nyt ensimmäistä kertaa äitinä itse. Kerroin miehelle jo etukäteen, etten tarvitse mitään ihmeellisiä, kunhan hän nousee aamulla neidin kanssa ja hoitelee vaipat, vaatteet ja aamupuurot. Kun kahdeksalta alkoi kuulua mekkalaa, niin tönin miestä, että likka on hereillä. No ei se sitten ihan niin menny kun ajattelin, kun ensin piti keittää kahvia ja juoda sitä ja mennä tupakille. Likalla alkoi pinniksessä mennä hermo ja hain sen pötkötteleen mun kans sänkyyn ja sitten mies hoiteli ne asiat mitä oli luvannut... Sain kuitenkin pidettyä harmituksen kurissa ja aamu lähti sitten ihan mukavasti käyntiin.

Isi ja neiti olivat kuitenkin värkänneet korttia. Sitä se mies väsäsi eilen myöhään illalla loppuun. :D Kortin sisältä löytyi neidin ensimmäinen sormivärityö. <3 Oli kuulemma ollut likka innoissaan, kun sai kahmasta väri purkista ja läiskyttää paperiin!

Eilen käytiin mun mummullani ja sitten vanhempieni kanssa syömässä ravintelissa. Likka jaksoi istua koko ajan hienosti syöttötuolissa nauttien maissinaksuja, leikkien leluillaan ja syöden yhden törpön hedelmäsmoothieta. Tänään mentiin anopin luokse ja siellä oli myös miehen mummu. Siellä perinteisesti syötiin karjalanpiirakat munavoilla ja graavilohella. 

Tässä loppuviikosta neiti onkin sitten tehnyt erilaisia aluevaltauksia. Ensin löytyi rappuset! Olen ollut tyytyväinen, kun tuo on ryöminen eteisessä yläkertaan vievien rappusten ohi sujuvasti sen kummemmin niistä kiinnostumatta. Noh, se aika on nyt ohi ja niihinhän on kiva kiivetä. Pitäis tehdä Ikeaan reissu, että saadaan siihen portti. Muutama rappu jää silti "näkyviin", kun rappuset on rakennettu niin, ettei porttia saa kiinnitettyä ihan alas. Kerran tuolta on neiti jo tullut pää kolisten alas, siis tuosta alimmalta rapulta. Myös konttaaminen on nyt hallussa. Muutamia "askelia" on otettu jo aiemmin, mutta nyt konttaamalla ihan edetäänkin. Koko ajan ryömitään vähemmän ja kontataan enemmän ja vauhti kiihtyy!

Nykyään on myös kiva nousta ihan pystyyn asti kaikkea vasten. Alkuun oltiin paljon polvillaan, mutta nyt yhä useammin noustaan jo seisomaan asti. Siitä ei vaan aina ole ihan ratkasua kuinka pääsisi pois. Välillä pää kolisee, mutta nyt tuo on kummasti vähän viisastunut ja osaa toisinaan jo laskeutua alas ihan fiksusti. Tuossa kuvassakin näkyy pikkasen meidän (lue: minun! :D) jättinalleani ja sitä aina yritetään laittaa tuohon neidin taakse, jos tulee takaraivo edelle alas.

Perjantaina myös ulkoiltiin kotipihassa. Käytiin rattailla läheisellä leikkikentällä testaamassa vauvakeinua! Koko matkan likka tuijotti mua ja oli vihasen näköinen. :D Ihmetteli varmaan, kun normaalisti tässä nukutaan ja mitä helkkaria nyt tapahtuu? Istuttiin ja kaikkee! Keinussa ilme muuttui nauravammaksi, mutta rattaissa taas vakavoiduttiin ja tuojotettiin vaan kulmat kurtussa äitiä. Ajattelin, että olis kiva, kun näkee ympäristöä, mutta tää ei nyt ihan ekalla kerralla näköjään ollut hitti. ;)

Ihanaa äitienpäivää vielä kaikille äideille! Ja muillekin tietysti ihanaa sunnuntaita!