Tänä aamuna vihdoinkin mies tunsi vauvan liikkeet. Olin niin iloinen, että mieskin pääsi vihdoin kokemaan nuo liikkeet. Maattiin aamulla vielä sängyssä ja mies laittoi käden vatsalleni. Totesin hänelle, että taitaa pikkuinen vielä nukkua, kun ei ole mitään tuntemuksia ollut masussa. Mies alkoi sitten tabletilla selailla aamun uutisia. Sitten alkoi aamujumppa vatsassa! Mies laittoi käden vatsalle ja liikkeet loppuivat hetkeksi. Siellä varmaan toinen ajatteli, että: "mikäs kummallinen käsi tämä on?" ja jähmettyi kauhusta. :D Ei mennyt kuitenkaan pitkä aika, kun jumppa jatkui ja mies tunsi jopa niitä pienempiä liikahduksia. <3
Asiasta kukkapurkkiin! Haluisin kovasti, että pikkuisella olisi jokin "työnimi". Jotenkin tuntuu kauhean tönköltä puhua aina pikkuisesta tai tyypistä tai vauvasta. Tietysti, jos ihan nappaa jonkun työnimen ja yrittää sitä väkisin sovittaa, niin sekin on tönkköä. Meille ei siis ole tullut sillä tavalla luonnollisesti mitään kutsumanimeä tuolle masujumppaajalle. Tyty on sellainen mitä meinaan välillä käyttää, mutta sitten taas mietin, että jos se kuitenkin on poika. :D Onpahan minuakin tosin kutsuttu Oskariksi silloin, kun äitini minua vielä odotti, että eihän se mitään sano. Se on vain minun taikauskoisuus mikä nostaa päätään... Jos alkan toista kutsua Tytyksi, niin satavarmasti sieltä putkahtaa pikkuinen poika syyskuussa. ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti