Kun oma lapsi oppii uutta...

On ihmeellistä, kuten olen aiemmin sanonutkin, kuinka sitä äitinä meinaa pakahtua ylpeydestä, kun lapsi oppii uusia asioita. Pitkäänhän tuo on jo kiipeillyt ja kävellyt, nyt vain vauhti kasvaa ja varmuus lisääntyy. Ei tuo kuitenkaan mikään päätä pahkaa -tyyppi ole. Osaa aika varovasti laskeutua ja jos ei pääse, niin alkaa pitämään mekkalaa, että joku tulee "pelastamaan". :D Meillä on esimerkiksi keittiön tuolit käännettynä, ettei likka kiipeä pöydälle heti kun silmä välttää. Muutaman kerran neiti on päättänyt lähteä kiipeämään kumotun tuolin päälle, mutta ei ole kuitenkaan päässyt kovin pitkälle. Sitten alko keittiöstä huuto kuulua, kun likka ei tiennyt, että miten pääsisi pois.

Sanoja on alkanut tipahdella. Kaikkea toistetaan perässä! Eniten hilpeyttä kauhistusta on aiheuttanut sana kaljaa! Että onkin neiti sitten tarkkakorvainen ja jos joku mainitsee kämpässä esim. "täytyy muistaa ostaa kaupasta vähän kaljaa", niin likka kyllä nappaa sen heti ja toistelee sanaa hetken. :D Toisaalta myös muita sanoja toistellaan ja huomio on helppo kääntää johonkin muuhun. ;) Kovin paljon en ole huomannut vielä hetki sitten sellaista tarkoituksenmukaista sanojen käyttöä. Nyt kuitenkin viime päivinä/viikkoina se on lisääntynyt. Lauantaina suklaakonvehdit loppuivat rasiasta, johon neiti ihan oma-aloitteisesti totesi: "poppu" eli loppu. :)

Testattiin tietty heti joulun jälkeen pukin tuomat legot. Niitä säilytetään tuossa taustalla näkyvässä lootassa. Neidin lempilpuuhaa onkin vain legojen kaataminen lattialle ja laatikon kääntäminen ympäri ja sen käyttäminen penkkinä. :D

Nykyään tuo pikkuihminen myös ymmärtää hämmentävän paljon. Me käymme jo toisinaan potalla ja kakan tultua vaippaan joskus myös ilmoitetaan: "kakka". Neiti myös kulkee itse paikasta toiseen, kun pyytää: "mennäänkö potalle", "käydään vaihtamassa vaippa", "mennäänpä syömään" yms. Ja tapahtuipa oikein äidin ylpeäksi tekevä ensimmäinen pottakakkakin viime perjantaina. ;) Tulin itse vessasta, kun neiti ilmoitti: "kakka". Eipä ollut kuitenkaan vaipassa, joten ajattelin, että mennään nyt sitten potalle. Pikkupisu tuli heti ja yleensä tuo likka ei jaksa kauaa istua potalla. Nyt kuitenkana ei halunnut nousta ja välillä oikein näki, että pinnisti naama vakavana. Ja sitten tupsahti kakka pottaan. Ah, on nämä äitien ylpeyksien aiheet melkoisia. :D

Päiväkotiura likalla menee hienosti ja jää jo mielellään hoitoon. Aiemmin "huijasin" neitiä viemällä hänet lelujen luo ja jätin sinne hetken päästä leikkimään. Nyt reipas tyttö jo menee iloisena hoitajien syliin. Aamuisin neiti nykyään tykkäisi vielä pötkötellä, kun lähtee herättelemään, mutta kun kysyy: "lähdetäänkö päiväkotiin", niin jo alkaa pään nyökyttely ja pystyyn noustaan hetkessä. ;) Hauskaa on myös se, että nyt jo vähän pitemmänkin aikaa pään pudistamisen rinnalle on tullut nyökyttely. Lisäksi esimerkiksi syliin halutessaan, jos likalta kysyy: "tuutko syliin?", sitä saa yleensä napakan "jop" vastauksen. :)

Hämmentävää on tämä kasvu kaikenkaikkiaan! Jos tänne nyt lukijoita vielä eksyy, niin onko teillä toiveita mitä haluaisitte lukea? Minä täällä ainakin tämän ja huomisen pidän vielä sairastupaa ja keskiviikkonahan on loppiainen. Torstaina jos pääsisi töihin ja perjantaina mulla onkin vapaa päivä. Toivottavasti kukaan muu meistä ei tule sairaaksi, sillä ollaan koko perhe lähdössä mökkeilemään miehen sukulaisten kanssa.