torstai 28. toukokuuta 2015

Huoh, nukahtihan se...

Taas sitä mielessään mietti, että olikohan tää nyt kauheen järkevää! Mutta pakkohan tässä on jotain yrittää. Kyseessä siis ongelma nimeltä "minähän-juon-maitoni-ainoastaan-tissistä". Tässä lähitulevaisuudessa saattaa tulla iltoja, etten olekaan kotona, kun neidillä on nukkuaika. Tänään päätin sitten testata sitten hirveän kamalaa velliä, jota ei enää suositella. Ehkä olisi kuitenkin pitänyt antaa se velli vasta tuolla neidin huoneessa nojatuolissa. Nyt annoin sen jo alakerrassa noin 30 min ennen nukkuaikaa, kun luin jostain, että syöminen piristää, jos se tapahtuu heti ennen nukkumaan menoa.

Ja vähän ennen puoli yksitoista neiti sitten vihdoin nukahti. Annoin nokkamukista banaani-mustikkavelliä ajatellen, että makoisa maistuu paremmin. Puoli pörtöllistä velliä kelpasi ongelmitta ja nukkumaan mentiin hyvillä mielin. Sitten alkoi taistelu. Likka nousi seisomaan samantien, kun poistuin pinniksen vierestä. Joskus tuo nousee ja laskeutuu hetken päästä itse ja nukahtaa, mutta nyt homma meni nopeasti siihen, että valitushuuto alkoi samantien. Jos olin vieressä silittelemässä neiti vain innostui mun läsnäolostani ja alkoi peuhaamaan ja meuhtomaan.

Ravasin sitten rappusia "muutaman" kerran ja mieskin siinä välissä. Aloin jo epäileen tätä ratkasua ja katumaan koko hommaa. Mutta pakkohan jossain vaiheessa likan on nukahtaa ilman muakin. Jos huomenna testailen, niin annan vellin kyllä vasta justiinsa ennen pinnikseen laittamista tuolla oman huoneen hämärässä rauhassa. Piru vieköön, kun ei tuo maito kelpaa. Jos tulee lisää lapsia, niin voitte olla varma, että otetaan joka päivä maitoa vähän pullostakin, ettei taito pääsisi katoamaan!

Katsotaan nyt sitten miten yö menee. Yöllä aion kyllä antaa edelleen tissiä, koska lähiaikoina en aio olla koko yötä pois. Ilta vain saattaa mulla venähtää. Ja siksi tää niin kummallista on, kun neiti on tosi nopeasti aina kaikkeen tottunut. On tyytynyt osaansa helpolla. :D Noh, eihän tämä nyt mikään paha kai vielä ollut... Olen vain viime aikoina tottunut helpompaan neitiin. ;)

Ja olisin edelleen tosi kiitollinen, jos kävisitte kommentoimassa edellistä postausta ja kertomassa vähän mielipidettänne postauksiin... ja instagram-asiaankin. Voi kyllä olla, että instagram-tilin teen joka tapauksessa. Tänäänkin tuli niin paljon napsittua hyviä kuvia. Nytkään en ehdi niitä tähän lisäillä, koska pitäis olla jo nukkumassa, huh!

keskiviikko 27. toukokuuta 2015

Kysymys sinulle!

Nyt minulla on kysymys juuri sinulle, joka luet tätä. Olisi mukava kuulla minkälaisista postauksista pidät eniten? Minullahan kaikki on pitkälti tajunnan virtaa, enkä kauheasti sensuroi tekstiäni ja siinä aion pitäytyä edelleen. Olisi kuitenkin kiva kuulla, että pysytäänkö ihan tiukasti tässä meidän arjessa ja sen haasteissa ja hauskuuksissa vai onko esim. vaatepostaukset sellaisia mitä huvittaa lukea? Pitäisikö kuvia yleisesti ottaen olla enemmän? Toivoisitko jotakin tietyntyylistä postausta?

Ja sitten yksi tärkeä kysymys vielä! Kiinnostaako blogin seuraaminen instagramissa? Sinnekään en tulisi laittamaan kasvokuvia neidistä, mutta sinne kuva olisi näppärämpi laittaa. Nyt tulee napsittua paljon blogiin sopivia kuvia, mutta vain murto-osa niistä sitten lopulta päätyy tänne, kun saan aikaiseksi kirjoitettua varsinaisen postauksen.

"Farkut" jalassa ekaa kertaa tämän päivän kyläilyreissulla!
Tänään olemme olleet neidin kummitädillä kyläilemässä ja likka olikin oikein aurinkoinen. Vaikka unta ehti päikkäreinä ottaa vain noin 20min ennen sinne pääsemistä, niin tälläkin kertaa esiteltiin parhaita puolia. Kun uni alkoi hieman painaa, niin neiti vain rauhottui ja pyöri sohvalla. Neidillä on omituinen ja hassu tapa heittäytyä selälleen ollessaan pehmeällä alustalla ja sitä se siinä nytkin puuhaili. Välillä laski päänsä tyynylle ja oli siinä hetken. Kotimatkalla uni sitten tulikin nopeasti, kun jouduimme vielä alkumatkasta poikkeamaan kaupassa ja kotipihassa neiti jäi itkuhälyttimen kanssa autoon jatkamaan uniaan.

Ja tämä kehitys on kyllä käsittämätöntä! Nyt tuo nousee pystyyn ihan joka paikkassa ja on kyllä myös vastapainoksi ja suhteellisen taitava seisomaan tuen kanssa. Toisaalta, kun lähtee vaihtamaan tukea esim. sohvapöydästä sohvaan, on pää usein kolissut! Ja yritä siinä sitten lohduttaa, kun tuo ei mitään haleja siedä vaan rimpuilee vaan. :D

Mutta vastailkaa kommentteihin, niin osaan vähän suunnata blogin focusta toiveiden mukaan. Muuten mennään kuitenkin tutulla "formaatilla". ;)



torstai 21. toukokuuta 2015

Kun mikään ei riitä...

On ainakin lapsella itseluottamus kohdallaan! Jos vain on mahdollista, niin ylöspäin täytyy pyrkiä ja se on vissi homma. Näin!


"Kas, määhän saan tuolta vieläkin korkeemmalta kiinni!" Tuumaa likka ja kurkottelee ikkunanpieliin asti. :D Voi järkky, kun se tajuaa ja fysiikka antaa periks ja neiti alkaa kiipeen ton lelukorinsa päälle, että pääsee taas vähän korkeemmalle. Nyt jo pää kolisee ja tulee kyllä koliseen jatkossakin! Kai siitä joskus oppii jotain?

Pakko vielä palata tuohon aiempaan haastikseen, jossa oli puhe lastenvaatemerkeistä. Ihan huomaamattani puin likan eilen kokonaan Name it:n vaatteisiin, kun lähdettiin mun ex-työpaikalle vanhan työkaverin läksiäisjuhliin. Kuva on vähän keskinkertainen, koska on kiireessä otettu hämärässä makkarissa, mutta ehkä siitä jotain ideaa saa. Kuten mainittin, niin melkein lempivaatteet ihan just tällä hetkellä on yllä mainittua merkkiä. Johtuen ihan siitä, että kirpparilta on tullut kivoja vaatekappaleita vastaan.


Tässä on siis meidän lempimekko, joka alkaa nyt jäämään naftiksi. Olen tosiaan ostanut sen likan ristiäisiin. Jos joku tietää, että olisi samanlainen mekko myynnissä koossa 74 tai isompi, niin ostan!! Sitten on vaaleanpunaisilla viiksilla varustettu body ja ihanat kirkkaan pinkit leggarit, joissa on napit tuolla sivuilla. Tuo body on kyllä yksi lemppari, se on mun mielestä niin hillittömän hauska. :D


tiistai 19. toukokuuta 2015

8kk! Mihin nää päivät valuu?

Siis ihan vasta, aivan äsken, mää otin likasta 6kk kuvia. Nyt se täytti eilen 8kk. Ihan mahdotonta, että aika juoksee tällasta vauhtia. Ekat kolme kuukautta oli kyllä sitkeän pitkiä, mutta mitä vanhemmaksi neiti tulee, sitä nopeemmin tuntuu kellon viisarit juoksevan!

Nyt neidin ollessa 8kk meillä:
- Istutaan ilman tukea (osattu kyllä jo kuukauden päivät)
- Kontataan (koko ajan lujempaa ja nyt liikkuu jo vastakkainen käsi ja jalka samaan aikaan)
- Noustaan seisomaan tukea vasten (tätä tehdään koko ajan ja jatkuvasti)
- "Kävelläänkin" jo pikkasen tukea vasten (eli lähinnä hinautuu puoliksi vahingossa suuntaan johon tahtoo) :D
- Mennään itse istumaan, lähdetään siitä konttaamaan ja pääseepä tuo selälleenkin itse. Viimeksi mainittu tuppaa tosin olemaan vieläkin usein aikamoista pää-kolisee-meininkiä
- Syödään 5 kertaa päivässä kiinteitä ja tissittelyt päälle/väliin (aamu- ja iltapuurot, lounas ennen pitkiä päikkäreitä, välipala unien jälkeen, päivällinen)
- Lähinnä syödään kaupan valmissoseita, kun meillä meni sauvasekotin rikki.
- Jonkin verran reenaillaan sormiruokailua, mutta aika pienesti. Jotakin leipää, hedelmiä ja vihanneksia syödään sormin. Nii, ja maissinaksuja! :D
- Ei edelleenkään oikein maistu maito muualta kuin tissistä. Vaihtelevasti ottaa nokkamukista, mutta nyt on alkanut tehdä sitä, että kaikki mitä suuhun menee, valuu sieltä samantien ulos. Huoh...
- Päikkäreistä nyt paha sanoa, kun on nukkunut sellaset about 3h yhdet pitkät päikkärit jo pitemmän aikaa. Nyt kuitenkin alkanut lyhentyä pitkät päikkärit ja iltasella on tarvittu vielä toiset pikku-unet.
- Viihdytään lattialla leikkimässä omilla leluilla ja konttaillaan ympäri taloa. Erityisenä kiinnostuksen kohteena koiran ruokakipot.
- Kärsitään vaihtelevasti eroahdistuksesta äitiä kohtaan. Toisinaan ei olla moksiskaan ja toisinaan poru alkaa, kun äiti katoaa näköpiiristä.
- Jutellaan tavuilla: bä-bä-bä-bä, mäm-mäm-mäm-mää, tä-tä-tä-tää
- Nauretaan ja kikatellaan paljon, hurmataan kaikki tielle osuvat kaupan kassoista sukulaisiin.
- Yöllä syödään 1-2 kertaa ja yleensä tähän päälle yhden kerran herätään itkeskeleen ja pyörimään ja nukahdetaan uudestaan silitellen.
- Mennään nukkumaan klo 21 aikoihin illalla. Iltapuuhat (vaipan vaihto, yökkäri, hamppupesu) alkaa varttia vaille ja siitä suunnataan sänkyyn. Iltapuuro on jo syöty vähän aikaisemmin.
- Heräillään aamulla vaihtelevasti klo 8 molemmin puolin. Toisinaan nukutaan jopa yhdeksään asti.
- On suussa edelleen ne kaksi hammasta, jotka 5kk-päivänä puhkesivat
- Vaatteissa käytetään pääsääntöisesti kokoa 74, mutta vielä on käytössä myös 68 muutamia vaatteita. Vaipoissa menee Pampersin koko 4.

Tukeva istumisasento!
(p.s. kädessä likalla tumput, jotka mun mummuni on tehnyt aikanaan mulle)
Tänään meillä oli neuvolalääkäri ja siellä kaikki pääasiassa ok! Terkka sanoi heti, kun astuttiin sisään, että karsastaako neiti. Oon ite vähän katsellut, että ihan kun välillä. Ne on ollu aina tosi ohimeneviä hetkiä ja oon vähän miettiny, että näänkö omiani. Lääkärikin oli sitten sitä mieltä, että vähän saattaisi vasen silmä karsastaa. Tästä lähti lähete eteenpäin ja kutsu silmälääkärille tulee jossakin vaiheessa. Toivottavasti ei nyt olisi mitään ihmeempää. Miehen siskon pojalla oli myös jo vauvana karsastusta ja nyt hänellä on 5-veenä lasit, kuten myös 3-vuotiaalla pikkuveljellään. Mua vaan hirvittää, miten ne kakkulat sit pysyy ehjänä rymytessä... Noh, ei pitäisi mennä asioiden edelle.

Täytyy kuitenkin tunnustaa, että olen nyt myös vähän pinnallinen! Ihan tyhmää kyllä... Varsinkin, kun mää oon aina halunnu lasit. :D Mulla on siis hyvä näkö, eikä koskaan ole laseille ollut tarvetta, mutta melkein koko lähisuku siskoa myöten pitää silmälaseja, niin jossain vaiheessa lapsena mäkin halusin ja halusin vielä aika pitkään ainakin yläasteella. Sitten toisaalta mietin, että rumentaako ne lasit mun lastani... Ai että miten pahalta edes tuntuu kirjottaa tollasta. Ei todellakaan saisi ajatella noin, enkä todellakaan sano mitään tuollaista ikinä kenellekään henkilökohtaisesti. Mutta sellanen pieni piru mun sisälläni on, joka noin silti ajattelee. Nonniii, ja taas mentiin asioiden edelle. Tärkeintähän on, oli tilanne mikä tahansa, oman lapsen hyvinvointi! <3

Näin se konttaus sujuu ulkonakin...
Painoa ja pituutta oli tullut ihan mukavasti. Neiti on nyt 8,41kg ja 70,5cm. Päänympärystä en nyt muistista saa kaivettua, enkä jaksa nousta tarkistamaan. Olisin toivonut, että olisi voinut vähän jutella terkkarin kanssa enemmänkin, mutta nää neuvolalääkärit on aika liukuhihnameiningillä niin, että terkka kattoo mitat ja lääkäri sit muut jutut. Etenkin likan syömisistä ja tissittelyistä olisin mielelläni vähän pohtinut ääneen. Mulla alkaa jotenkin oleen ihan mitta täynnä imettämistä ja sitä, että likka on niin kiinni mussa koko ajan. En voi lähteä oikeastaan mihinkään, kun maito ei kelpaa kuin tissistä saatuna. Olisi ollut kiva vähän näitä ajatuksia vaihtaa, mutta se ei nyt tällä kertaa ollut mahdollista. Ehkäpä palaan tähän aiheeseen blogissa myöhemmin...

lauantai 16. toukokuuta 2015

Haaste: suosikkini lastenvaatemerkeissä!

Yhteenkasvettu-blogin Emmi haastoi kaikki lastenvaatteita ostelevat mukaan kertomaan lastenvaatesuosikeista.

Suora lainaus postauksesta:
"Haasteen säännöt ovat seuraavat: Jos sinun pitäisi valita yksi ainut lastenvaatemerkki, mihin pukisit lapsesi niin mikä se olisi? Ota lapsestasi kuva kyseisen merkin vaatteissa ja kirjoita postaus perusteluineen."

Tämä on siinä mielessä vähän huono haastis minulle, koska ostan tosi paljon vaatteita kirppareilta. Sieltä ostetaan sitten sellaista hyväkuntoista, mitä sattuu löytymään. Olen kuitenkin tykästynyt kovasti Lindexin ja Kapphalin lastenvaatteisiin. Mietin alkuun, että kumpi on suosikkini, mutta päädyin Lindexiin sillä perusteella, että lastenvaatesuosikkini tulee sieltä! Varmasti jos rahaa olisi, niin saattaisin ostella vaatteita joistakin hintavammista kaupoista, mutta toisaalta olen tosi tyytyväinen myös Lindexin valikoimaan.

Tässä Lindexin vaatteissa! (no okei, sukat on kyllä mallia name it :D)
Kuvassa näkyvä kokonaisuus on meillä tosi tykätty. Body on itseasiassa kirpparilta, mutta on tosi hyväkuntoisena pysynyt vaikka meilläkin on paljon pidetty ja pesty. Nyt alkaa ikävä kyllä jäämään lyhyeksi pitkäselkäiselle neidille. Muuten Lindexin bodyt on hyvän mallisia tuolle pitkälle ja hoikalle likalle, jotkut on todella suuria hartioista, mutta näissä ei ole sitä ongelmaa.

Housut on "ota 3, maksa 2" -kampanjasta ja aivan suosikkejani. Menin varta vasten ostamaan niitä lisää isommassa koossa, kun ostin yhdet kokeiluun koossa 68. Piti sitten mennä 74 ostamaan tuo kolmen setti. Ovat ihanan pehmosia ja istuu hyvin vaikka justiinsa tossa kuvassa jotenkin kummallisesti likka on saanut ne mutkalle. Plussaa siitä, että nuo resorin narut eivät oikeasti kiristä, vaan ovat vaan ulkonäköseikka. Sellaiset housut ovat hankalia, joissa tarvii kiristää tuolla narulla, kun se naru ei yleensä jousta ja sitten se vyötärö kiristää esim. istuessa. Lindexiltä on myös muut suosikkihousut: legginssit on siellä parhaalla leikkauksella!

Tykkään sellaisista hempeistä ja tyttömäisistä vaatteista. Toisaalta kaipaan myös väriä ja yleensä joko body tai housut ovat värikkäämmät tai tummemmat. Kotona tosin ei välttämättä olla niin tarkkoja ja laitetaan päälle vähän lepsummin yhdistellen. Vaikeaa tosiaan oli myös pukea yhden merkin vaatteisiin lasta, koska tosiaan iso osa vaatteista on kirpparilta ja tämän hetken bodysuosikit on Name it -merkkiä. Ja meidän suosikkimekko on myös ostettu Name it:n liikkeestä. Se on ostettu ristiäisiin (kokoa 68) ja silloin se oli iso ja nyt se alkaa jäämään pieneksi ja mua harmittaa ihan sikana. Täytyy yrittää löytää jostain facebook-kirpparilta vaikka uusi. Se on siis tyyliä farkkuliivimekko, mutta kangas on oikeasti tosi pehmeää, joustavaa ja miellyttävää.

Myös Kapphalista löytyy suosikkeja. Tämä ohut collegetakki löydettiin joulun jälkeen alennusmyynnistä ja tätä on siitä asti pidetty ahkerasti niin vaunupäikkäreillä kuin jäähallissakin.
En siis laita mahdottomia summia neidin vaatteisiin, mutta kyllä niitä silti on kertynyt ja joitakin vaatteita ei ehditty edes käyttää monta kertaa. Ja sitten löydän muutaman suosikin ja niitä tulee pidettyä tosi paljon. Kirppareita on ihana kierrellä, koska koskaan ei tiedä millasia aarteita tulee vastaan. Usein sellasia vaatekappaleita, ettei muuten olisi tajunnutkaan kuinka kiva sellainen on. 

Facebookin kirpparit on näppäriä, jos hakee jotakin tiettyä vaatetta ja tietää mitä haluaa! Löysin esim. neidille tosi hyvän Reimatecin haalarin, tuon mitä meillä noissa kuvissa on vilahdellut. Maksoin siitä muistaakseni 10 euroa ja välttää todellakin tuolla natiaisella, kun möyryää menemään. Tietty ulkovaatteissa on tosi hyviä ominaisuuksia ja niihin täytyy ehkä alkaa sitten varmaan vähän perehtymään, kun likka kasvaa. Tuokin haalari on vähän jo kulunut, mutta ei sitä edes huomaa, jos ei tarkkaan syynäile. Eli olen tosi iloinen, että löytyi noin edullinen vk-haalari.

Nyt murkinaa nenän eteen! Likka simahti ja rauhallinen ilta tiedossa, mies on kalareissussa! Viime yö oltiin mummulassa ja tänään käännyttiin mökillä. Oli muuten pirun kylmä! Hrrrr....

tiistai 12. toukokuuta 2015

Eroahdistusta ja tissittelyä!

Mun piti aiemmin kirjoittaa meidän likan syömisestä. "Hyvä", etten ehtinyt. Tilanne on meinaan jo ihan toinen. Tuossa alkoi jo olla niin, että tissi ei oikein enää kelvannut (paitsi öisin) ja korvikekin upposi heikonlaisesti (välillä enemmän ja sit toisinaan ei paljon mitään). Nyt kuitenkin tissi taas kelpaa ja useammin kuin tässä hetkeen. Korvike menee vielä huonommin, mutta ei kai se haittaa, kun tissi kelpaa. Minä kyllä (hyi mua) menisin mieluummin tohon korvikkeen suuntaan. Varsinkin nyt, kun eroahdistustakin on reippaasti.

Toisaalta olen myös ajatellut, että se eroahdistus voisi mahdollisesti olla syynä tuohon, että tissillä ollaan mieluummin. Välillä tilanne on parempi ja välillä parempi tuon eroahdistuksen kanssa. Jos on yhtään väsyä, niin en saa lähteä edes vessaan. Toisinaan tuo viihtyy yksikseen leikkimässä tai isin kanssa pitkäänkin ja sit joskus jos oon esim. käyny kaupassa, niin kotona ollaan kiukuttu se koko aika.

Tällanen eroahdistus on kyllä melkosen hanurista... Mää ajattelin, että kun neiti kasvaa, niin on parempi jättää hoitoon päiväksi tai illaksi. Ei nyt kyllä hyvältä näytä. Ja mää kun oon ajatellu, että nyt on helpompi itekin lähteä, mutta en oo tajunnu tällasta kehitysvaihetta ollenkaan.

Synttärilahjaksi sain hemmottelukasvohoidon ja sen otan kyllä tässä keväällä käyttöön ja sitten tuo likka huutaa, jos on huutaakseen. En mää voi 24/7 olla tavotettavissa... Plaah!

Neiti on innoissaan äitin lehdistä. Pitkään ja hartaasti touhusi tuossa lehtien keskellä ja repi niitä. Minä keräsin keräystuotteet parempaan talteen ja vahdin, ettei olla sotkussa tuon johdon kanssa.

sunnuntai 10. toukokuuta 2015

Ensimmäinen äitienpäivä!

Tai onhan näitä äitienpäiviä nähty, mutta nyt ensimmäistä kertaa äitinä itse. Kerroin miehelle jo etukäteen, etten tarvitse mitään ihmeellisiä, kunhan hän nousee aamulla neidin kanssa ja hoitelee vaipat, vaatteet ja aamupuurot. Kun kahdeksalta alkoi kuulua mekkalaa, niin tönin miestä, että likka on hereillä. No ei se sitten ihan niin menny kun ajattelin, kun ensin piti keittää kahvia ja juoda sitä ja mennä tupakille. Likalla alkoi pinniksessä mennä hermo ja hain sen pötkötteleen mun kans sänkyyn ja sitten mies hoiteli ne asiat mitä oli luvannut... Sain kuitenkin pidettyä harmituksen kurissa ja aamu lähti sitten ihan mukavasti käyntiin.

Isi ja neiti olivat kuitenkin värkänneet korttia. Sitä se mies väsäsi eilen myöhään illalla loppuun. :D Kortin sisältä löytyi neidin ensimmäinen sormivärityö. <3 Oli kuulemma ollut likka innoissaan, kun sai kahmasta väri purkista ja läiskyttää paperiin!


Eilen käytiin mun mummullani ja sitten vanhempieni kanssa syömässä ravintelissa. Likka jaksoi istua koko ajan hienosti syöttötuolissa nauttien maissinaksuja, leikkien leluillaan ja syöden yhden törpön hedelmäsmoothieta. Tänään mentiin anopin luokse ja siellä oli myös miehen mummu. Siellä perinteisesti syötiin karjalanpiirakat munavoilla ja graavilohella. 

Tässä loppuviikosta neiti onkin sitten tehnyt erilaisia aluevaltauksia. Ensin löytyi rappuset! Olen ollut tyytyväinen, kun tuo on ryöminen eteisessä yläkertaan vievien rappusten ohi sujuvasti sen kummemmin niistä kiinnostumatta. Noh, se aika on nyt ohi ja niihinhän on kiva kiivetä. Pitäis tehdä Ikeaan reissu, että saadaan siihen portti. Muutama rappu jää silti "näkyviin", kun rappuset on rakennettu niin, ettei porttia saa kiinnitettyä ihan alas. Kerran tuolta on neiti jo tullut pää kolisten alas, siis tuosta alimmalta rapulta. Myös konttaaminen on nyt hallussa. Muutamia "askelia" on otettu jo aiemmin, mutta nyt konttaamalla ihan edetäänkin. Koko ajan ryömitään vähemmän ja kontataan enemmän ja vauhti kiihtyy!


Nykyään on myös kiva nousta ihan pystyyn asti kaikkea vasten. Alkuun oltiin paljon polvillaan, mutta nyt yhä useammin noustaan jo seisomaan asti. Siitä ei vaan aina ole ihan ratkasua kuinka pääsisi pois. Välillä pää kolisee, mutta nyt tuo on kummasti vähän viisastunut ja osaa toisinaan jo laskeutua alas ihan fiksusti. Tuossa kuvassakin näkyy pikkasen meidän (lue: minun! :D) jättinalleani ja sitä aina yritetään laittaa tuohon neidin taakse, jos tulee takaraivo edelle alas.


Perjantaina myös ulkoiltiin kotipihassa. Käytiin rattailla läheisellä leikkikentällä testaamassa vauvakeinua! Koko matkan likka tuijotti mua ja oli vihasen näköinen. :D Ihmetteli varmaan, kun normaalisti tässä nukutaan ja mitä helkkaria nyt tapahtuu? Istuttiin ja kaikkee! Keinussa ilme muuttui nauravammaksi, mutta rattaissa taas vakavoiduttiin ja tuojotettiin vaan kulmat kurtussa äitiä. Ajattelin, että olis kiva, kun näkee ympäristöä, mutta tää ei nyt ihan ekalla kerralla näköjään ollut hitti. ;)


Ihanaa äitienpäivää vielä kaikille äideille! Ja muillekin tietysti ihanaa sunnuntaita!

torstai 7. toukokuuta 2015

Voihan vauvan varpaat!

Onko mitään suloisempaa kuin pienet vauvan varpaat? Ei varmaan ole, voisin väittää! Sukat ei pysy tuon neidin jalassa ollenkaan ja olenpa nyt huomannut, että sen verran kuumaveriseltä likkaa vaikuttaa, että menkööt ilman sukkia. Aika lämminkin on nyt, vaikka talvella kyllä meillä on kylmät lattiat. Tänään ulkona varjossa mittari näyttä +18 astetta! Huhhuh, miten tota lasta osaa enää ollenkaan pukea?


Mulla oli ihan oikeesti jotain asiaakin, mutta se meni pois mielestä, kun aloin härvätä tän blogin ulkoasun kanssa. En kyllä ole vieläkään tyytyväinen, kun tuo otsikkokuva on noin mössöinen. Mulla ei nyt vaan ollut mitään sopivaa kuvaa koneella, joka olisi lisäksi parempaa laatua. Vähän liian isokin siitä tuli, mutta en jaksa enää kikkailla. Olkoot nyt tuollainen niin kauan kunnes saan taas inspiraation.

AINIIN! Meidän likka osaa kontata! Ryömimällä pääsee vielä lujempaa, joten jos tulee kiire johonkin, niin lätsäyttää suosiolla vattalleen ja lähtee ryömimään sitä supervauhtiaan. Mutta lyhyitä matkoja ja niin, ettei ole kiire, niin aivan selvästi konttaa. Kädet ja jalat liikkuu ja eteenpäin mennään. Huikeaa! :) Tv-tasoa, tuolia ja sohvapöytää (sekä äitiä ja isiä) vasten harjoitellaan pystyyn nousemista. Tosin usein jää polvilleen ja sitten alkaa jäystää noilla pikkunaskaleillaan sitä huonekalua (tai ihmistä!!!), jota vasten on. Ai perskales muuten, kun pureekin lujaa tuo lapsi.


Lueskelin myös netistä, että tämän ikäinen ymmärtää jo 6-8 sanaa. Kauhulla mietittiin mitähän v-alkuisia sanoja tuo nyt on sitten eniten kuullut, kun on kasvanut tässä jääkiekon pleijarikevään aikana. :D Mutta selvästi esim. isi-sana ymmärretään ja katse kääntyy heti isiin päin, jos sen mainitsee. Mikäli isi ei ole paikalla, niin pää kääntyilee hetken aikaa isiä etsien. Myös koiran nimi tunnistetaan ja se löydetään katseella.

Kevät <3
Heeei, nyt muistan! Ton likan syömisestähän mun piti pohtia. Äh, tästä tuli tällanen sekametelisoppateksti, joten ehkä en sitä enää tähän ymppää. Katotaan, jos huomenna tai viikonloppuna saan aikaiseksi. ;)

P.S. Isi ja likka taiteili tänään äitienpäiväkorttia! <3


tiistai 5. toukokuuta 2015

Härväysyö!

Nonnii, tämä äiti päätti sitten ottaa itseään niskasta kiinni ja tehdä lopun miljoonille yösyötöille! On minulle ihan ok, jos 7,5kk ikäinen vauva syö kerran ja joskus ehkä kaksikin kertaa yössä. Mutta säännöllinen "herätään kolme kertaa yössä syömään" -meininki alkaa nyt vähän verottaan tän äitin jaksamista. Viime yönä sitten ajattelin, että kun tuo alkaa heräillä siinä puolenyön kieppeillä, niin tissiä ei vielä silloin heru!

Hieno päätös! Pääsin nukkumaan puoli kahdelta! o.O

Ensimmäisen kerran neiti älähti jo kymmeneltä, mutta nukahti pienellä silittelyllä, niin kuin normaalistikin tuohon aikaan. Seuraavan kerran herättiin yhdentoista aikaan. Jäin viereen istumaan ja silittelemään pitemmäksi aikaa, jotta uni tulisi. Tulihan se. Kahdeltatoista herättiin jo vaativammin ja otin syliin rauhoittumaan ja sitten takaisin pinnikseen. Tästä sitten puolitoista tuntia eteenpäin neidillä oli sellaista "nukuttaa, mutta havahdutaan huutamaan" -toimintaa.

Ehdin jo monta kertaa sänkyyn ja luuleen, että nyt se simahti ja justiinsa meinasin saada itse unen päästä kiinni ja PIM, likka alkoi rääkyä! Puoli kahdelta katsoin kelloa ja ummistin silmäni ja seuraavan kerran heräsin vähän puoli neljän jälkeen neidin herättämänä. Sitten tissiä suuhun, nopea syöminen ja uni jatkui. Aamulla sitten likka heräsi (muka virkeänä) puoli kahdeksalta. Äiti oli eri mieltä, mutta ei auttanut kuin nousta.

Katsotaan nyt mitä ensi yö tuo taas tullessaan! Nyt sitten vielä tämä minun perkuleen tautini ei ole kuitenkaan lähtenyt lopullisesti. Tukkoisuus kasvanut koko ajan, välillä on ollut päänsärkyä ja tänä aamuna lisäksi kurkku kipeä. Soitin lääkäriaikaa ja sain sen tohon viereisen kylän terveyskeskukseen ja kivasti siihen aikaan, että neiti olisi keskellä parhaimpia päiväuniaan. Laitoin sen sitten pinnikseen unille ja sitä iloa kesti sen puoli tuntia, kuten pelkäsinkin. Kolme varttia härväystä ja nukahti uudelleen. Katsotaan miten käy nyt, herätellä täytyy kuitenkin vajaan tunnin päästä, jos unta riittää. Mentiin siis pinnikseen unille vähän normaaleja vaunupäikkäreitä aiemmin.

Tulin sitten myös ajatelleeksi, että ehkä vähän liian monta muuttuvaa tekijää nyt, jos vähennetään yösyöttöjä ja nyt nukutaan päikkäreitä sisällä... Blaah, ehkä olis vaan pitäny laittaa hetkeksi ulos nukkuun! Välillä tuntuu, että tää äitiys on jatkuvaa veitsenterällä elämistä ja kiperien valintojen tekoa. Ja sitten tuntuu, että aina valitsee väärin. Pääsääntöisesti otan aika rennosti, enkä stressaile mistään päivärytmeistä turhan paljon. Sitten kuitenkin, kun tulee joku pieni vastoinkäyminen, niin aina tuntuu, että väärin tuli tehtyä tämänkin asian kanssa.

Kuulostaa ihan pöljältä ja joku ei-äiti-ihminen varmaan naureskelee partaansa, että ei voi olla noin vaikeeta. Ja ehkäpä muut äiditkin ajattelee, että ei voi olla noin vaikeeta. Mutta kylläpä vaan äitiys saa ajatteleen kaikenlaista ja huonoina päivinä tuntuu, että tappiot ne vaan kasaantuu...

sunnuntai 3. toukokuuta 2015

Ensimmäinen varsinainen ulkoilu!

Kyllähän ulkona tietty ollaan paljonkin. Neiti nukkuu päikkäreitä monta tuntia päivässä ulkona ja kuljetaan muutenkin paljon paikasta toiseen vaunuilla tai autolla. Nyt vappuna kuitenkin ensimmäistä kertaa likka pääsi ihan itse möyryään ja ihmetteleen maailman menoa ulos. Olimme vapun vietossa miehen siskon luona ja keväällä siellä perinteisesti kasataan tramboliinia porukalla. Meidän neiti pääsi istuskeleen trampalle jo kasausvaiheessa ja möyriin vähän maahan. Tietysti likka vaan olis halunnu mennä siellä multaisenkostealla nurmikolla ja siihen ei oikein meidän varusteet riittäny. Eikä meillä ole kunnon ulkoiluhanskoja, niin ei noilla peukuttomilla kauheen kauaa kivaa ollut, kun ei mistään saanut kiinni.




Mutta kyllähän se tuntui ihmeellistä olevan! Likka lähti innoissaan ryömiin kohti serkkupoikien ulkoleluja ja kaikkea muuta mitä maasta löytyi. Kiviä ei onneksi tajunnut tunkea suuhunsa. Hanskoilla ei tietty varmaan olis onnistunutkaan, mutta ei myöskään tajunnut suoraan suuhun noukkia maasta. Tuuli oli melko kova ja se sai neidin silmät meneen sirrilleen vähän väliä, mutta ei tuo siitä mitään piitannut muuten.


Yökyläily on ihan semihelppoa tuon likan kanssa, mutta nyt kun on keksinyt myös ylöspäin kiipeämisen, niin yöt ovat olleet rauhattomia myös kotona. Sen lisäksi nukuttiin nyt yökyläillessä tietty samassa huoneessa koko perhe, niin enhän mää saanut nukuttua sitäkään vähää. Kuuntelin, kun likka pyöri levottomasti ja inahteli. Ensimmäisinä oltiin ylhäällä (tai itseasiassa alhaalla, kun nukuttiin yläkerrassa) likan kanssa ja toinen neidin serkuista liittyi aika pian meidän seuraan.

Ja voi että miten oli mukava toimia talossa, jossa on keittiö ja olkkari yhtenäistä tilaa!! Pystyin laitteleen likalle aamupalaa ja neiti pyöriskeli siinä lattialla lelujen kanssa ja välillä ryömi ihmetteleen, että mitä se äiti siellä keittiössä puuhaa. Oli helppoa seurailla mitä lapset puuhaa vaikka olikin tarvis tehdä keittiössa jotakin. Meillä olkkarin ja keittiön välissä on likainen eteinen ja neidin kaikki vaatteet on ihan ruskeanharmaita, kun se ryömii siitä lävitse keittiöön. Ja kun on toisessa paikassa, niin ei nää toiseen paikkaan. Plaah, mää haluun muuttaa! :D