Kyllä tieto lisää tuskaa!
Mulle laitettiin joulukuun alkupuolella hormonikierukka. Mulla ensimmäinen oire aiemmissa raskauksissa oli finnien ilmestyminen. Niitä on nyt jonkin verran pukannut. Sitten mulla on nyt 2 päivää ollut sellainen oksetusolo. Eilen oli hirveä nälkä ja varmaan jo viikon verran olen muutenkin jo ahminut kaikenlaista. Hirveä himo koko ajan kaikkeen. Ollaan miehen kanssa vitsailtu, että oon raaskaana. Mutta mullahan on kierukka!
Menin sitten googlettaan: hormonikierukka raskaus. Ai kauhistuksen kanahäkki millaisia keskusteluja sieltä avautui! Onhan se nyt ihan mielettömän epätodennäköistä, että olisin raskaana, mutta alkoi kyllä hirvittää. Mun on varmaan oman mielenrauhan takia pakko mennä ostaan raskaustesti. Siellä tosin moni sanoi, että kierukkaraskaudet menee yleensä nopeasti itsekseen kesken. Olenko siis tietämättäni valinnut ehkäisykeinon, jossa tulen raskaaksi, mutta kierukka ikään kuin abortoi raskauden? Aivan kamala ehkäisykeino, jos näin on. En ole mitenkään abortin vastustaja, mutta silti.
Tähän hetkeen ei todellakaan nyt mitään lapsia tarvittaisi lisää! Hui ja hyi. Silti, jos kaikki jumalat meille olis selkänsä kääntänyt ja niin olisi, niin edelleen se olisi kamalaa menettää tai tietoisesti luopua tekemällä abortti. Mene tässä nyt sitten nukkumaan ihan rennoin mielin. NOT!
torstai 29. tammikuuta 2015
tiistai 27. tammikuuta 2015
Toivottavasti selvittiin säikähdyksellä...
Voi järkytys miten voi säikähtää! Meidän neiti tippui tänään sohvalta. :( Ja siinä me sitten likan kanssa itkettiin molemmat, äiti ehkä vielä vähän enemmän (jos mahdollista). Jos jostakin voi saada kaikkien aikojen kamalimman paskaäiskä-fiiliksen, niin tästä. Ihan hirveä tilanne. Ehdin vielä nähdä, että nyt tippuu, mutta en ehtinyt hätiin. Tyhmätyhmätyhmä minä, kun menin jättämään yksin sohvalle edes pieneksi hetkeksi. Sinne se tömpsähti laminaattilattialle. Itku tuli heti, mutta kyllä tuo onneksi melko nopeasti rauhoittuikin.
Nopeasti tietysti heti googlettelin ja sieltä selvisikin, että näistä usein selvitään säikähdyksellä. Jos lapsi syö, ei ole normaalia väsyneempi ja on muutenkin oma itsensä (eikä oksentele), niin hätää ei pitäisi olla. Meidän neiti sai sitten "poikkeusluvan" nukkua lyhyet päikkärit mun sylissä vaikka olisi jo melkein ollut pitkien vaunu-unien aika. Tämä oli nyt poikkeustapaus, joten likka meni ulos unille tänään vähän myöhemmin. Pikkupäikkäreiden jälkeen tuo ainakin oli ihan oma normaali ja iloinen itsensä, onneksi!
Mutta voi kauhistus tätä omaa oloa! Ja ehkä ihan hyväkin, että se vähän soimaa. Ei tule tehtyä toistamiseen tällaista mokaa. Että minä, joka olen tuosta pienestä nöttösestä vastuussa, olen niin huolimaton, että tuollaista pääsee sattumaan. Ja toinen vain iloisesti "näytti" uusia taitojaan ja lähti kierähtämään, kuten koska tahansa ja sitten palkka oli pudotus lattialle. Ihan hirveä olo. Että päivän äiti täällä vaan hei...
Nopeasti tietysti heti googlettelin ja sieltä selvisikin, että näistä usein selvitään säikähdyksellä. Jos lapsi syö, ei ole normaalia väsyneempi ja on muutenkin oma itsensä (eikä oksentele), niin hätää ei pitäisi olla. Meidän neiti sai sitten "poikkeusluvan" nukkua lyhyet päikkärit mun sylissä vaikka olisi jo melkein ollut pitkien vaunu-unien aika. Tämä oli nyt poikkeustapaus, joten likka meni ulos unille tänään vähän myöhemmin. Pikkupäikkäreiden jälkeen tuo ainakin oli ihan oma normaali ja iloinen itsensä, onneksi!
Mutta voi kauhistus tätä omaa oloa! Ja ehkä ihan hyväkin, että se vähän soimaa. Ei tule tehtyä toistamiseen tällaista mokaa. Että minä, joka olen tuosta pienestä nöttösestä vastuussa, olen niin huolimaton, että tuollaista pääsee sattumaan. Ja toinen vain iloisesti "näytti" uusia taitojaan ja lähti kierähtämään, kuten koska tahansa ja sitten palkka oli pudotus lattialle. Ihan hirveä olo. Että päivän äiti täällä vaan hei...
sunnuntai 25. tammikuuta 2015
Neiti-free-timea ja itsetuntoboostia!
Ihan kovin paljon enempää ei tapahtumaa enää meidän lauantaihin olisi voinut mahduttaa. Oli kyllä mukava päivä ja oli ihan mukavaa saada myös hetki itse hengähtää ilman neitokaista, kiitokset vaan mummulle ja vaarille. ;)
Aamulla tietysti startattiin vauvauintiin! Isi pääsi nyt ekaa kertaa mukaan ja neiti esitteli tietysti innostustaan auliisti. Aloimme harjoitella sukeltamista, vaikka sukellushommiin ei vielä lähdetty. Kaadettiin kannulla vettä päähän ja testattiin pidättääkö likka hengitystään. Naama meni kovin rusinaksi, kun vettä tuli naamalle, joten refleksi toimii. Uiskenneltiin reilut 20 minuuttia ja lähdettiin pesulle ja pukemaan. Ei vaan maito neidille kelvannut, vaikka 3 kertaa tarjosin. En tiedä missä mättäsi, mutta likka otti pari imua ja alkoi sitten tuijottaa mua ja pillahti sitten itkuun. :( Monta kertaa on nähnyt mut kyllä tukka märkänä, joten en mielestäni mitenkään erilaiselta näyttänytkään. Tartutti sitten itkua koko pukuhuoneelliseen vauvoja! :D
Kotiin tultiin pyörähtään ja nopean syömisen, kamojen kasauksen ja tälläytymisen jälkeen lähdettiin mummulle ja vaarille. Neiti jäi sinne vaunupäikkäreille ja me suuntasimme miehen kanssa ystäviemme hääjuhlaan, joka pidettiin ystävän vanhempien luona pienimuotoisesti. Oli ihanan vapauttavaa tosiaan olla ilman tuota naperoa hetken aikaa. Noin 2,5 tunnin päästä lähdin imettämään ja tulin vielä juhliin takaisin ilman likkaa. Sitten seuraavalla imetyskerralla neitikin lähti juhliin mukaan. Ja mua harmitti, kun mekko unohtui kotiin! Silloin harvoin kun "saa" tälläytyä, niin olisi ollut kiva hienostella. Nyt oltiin sit perinteisemmin bodyssa ja leggareissa.
Ihmiset olivat aivan haltioissaan neitosesta ja kehuja sateli joka suunnasta. Taisimme myös levittää vauvapölyä ilmaan. ;) Neiti esitteli parhaat puolensa ja vilautteli hurmurihymyään jokaiselle lepertelijälle. <3 Olipahan äitikin otettu, kun yksi vieraista ei voinut käsittää, että olen synnyttänyt 4 kuukautta sitten ja näytin kuulemma mielettömän hyvältä. Täytyy myöntää, että itsetunto kiitti. Myös illan morsian kehui, että näytin erityisen hyvältä. Vaikka morsian jos joku oli todella kauniina.
Normaalisti likka menee nukkumaan klo 9, mutta kun tuo oli hyväntuulinen, niin venytettiin lähtöä. Lähdimme kotimatkalle vähän kymmenen jälkeen. Olipahan ihana huomata kuinka mieskin jutteli vauvajutuista kavereilleen ja muillekin vieraille. Kertoili miten meillä on mennyt ja jakoi vinkkejä. Enää ei suusta tullut pelkkiä negatiivisia juttuja, joita alkuun oli paljon. Ja sainpas kuulla yhdeltä polttariporukkalaiselta, että ylpeä isä oli kertonut siellä kaikille kuinka eka vauvauintikerta oli mennyt niin hienosti. Taisi isiä vähän harmittaa, kun meni se sivu suun, mutta tuskin siellä polttareissakaan ihan tylsää oli. ;)
Tänään olin sitten tuhlailemassa Ideaparkissa. Ostin itselleni collegehousut ja yhden ihan perus pitkähihaisen paidan. Neitoselle etsin jumpsuittia ja tulin oikein pahalle päälle, kun ei löytynyt tyttöväreissä mitään kivaa. Lindexillä olisi ollut, mutta ei kokoa. Pojille oli paljonkin tarjolla kaikenmaailman sinisiä. Päädyin lopulta ostamaan Name itin neutraalin kokoharmaan. Kyllä sapetti, kun olin viikolla katsellut H&M:n nettisivuilta jumpsuitteja, mutta en uskaltanut tilata, koska siellä on ollut vähän nafteja kokoja. Ajattelin, että paikanpäällä näkee paremmin. Eihän siellä ollut jumpsuitteja liikeessä ollenkaan ja kotona kun ajattelin sitten kuitenkin tilaavani netistä, niin sieltäkin oli kaikki kadonnut. No voi perskeles. :(
Likka sai myös kuitenkin myös muutamat housut, yhdet collarit ja sellaset ihanat röyhelöpyllyleggarit. Mekkoakin katsastelin, mutta ei osunut mitään tarpeeksi kivaa silmään. Kaikkea mulla on tapana himoita, mutta lopulta oon aika tarkka mitä ostelen ja usein iskee nuukamies-efekti ja jätänkin ostamatta. Ihan hyvä piirre sinänsä. ;) Se jumpsuit on meille vaan niin hyvä vaate, kun usein on varsinkin aamuisin vähän koleaa ja etenkin tuolla lattialla, missä neiti ährää. Jumpsuitin alle body, niin on lämpimämpi neidilläkin. Nämä on näitä rintamamiestalon hauskuuksia, joka nurkasta vetää ja jos pakkanen nousee, niin sen kyllä huomaa sisälläkin. Toisaalta... Eipä homehdu, kun huikaa joka paikasta. :D
Menipäs taas jaarittelun puolelle niin kuin mulla liian usein menee! Nyt kuitenkin nukkumaan, kun likankin kävin tässä välissä jo syöttämässä.
Tässä kuitenkin vielä piristykseksi tekstimaratonin päälle kuva neitokaisesta, kun taas kirjaa luettiin antaumuksella. :)
Aamulla tietysti startattiin vauvauintiin! Isi pääsi nyt ekaa kertaa mukaan ja neiti esitteli tietysti innostustaan auliisti. Aloimme harjoitella sukeltamista, vaikka sukellushommiin ei vielä lähdetty. Kaadettiin kannulla vettä päähän ja testattiin pidättääkö likka hengitystään. Naama meni kovin rusinaksi, kun vettä tuli naamalle, joten refleksi toimii. Uiskenneltiin reilut 20 minuuttia ja lähdettiin pesulle ja pukemaan. Ei vaan maito neidille kelvannut, vaikka 3 kertaa tarjosin. En tiedä missä mättäsi, mutta likka otti pari imua ja alkoi sitten tuijottaa mua ja pillahti sitten itkuun. :( Monta kertaa on nähnyt mut kyllä tukka märkänä, joten en mielestäni mitenkään erilaiselta näyttänytkään. Tartutti sitten itkua koko pukuhuoneelliseen vauvoja! :D
Kotiin tultiin pyörähtään ja nopean syömisen, kamojen kasauksen ja tälläytymisen jälkeen lähdettiin mummulle ja vaarille. Neiti jäi sinne vaunupäikkäreille ja me suuntasimme miehen kanssa ystäviemme hääjuhlaan, joka pidettiin ystävän vanhempien luona pienimuotoisesti. Oli ihanan vapauttavaa tosiaan olla ilman tuota naperoa hetken aikaa. Noin 2,5 tunnin päästä lähdin imettämään ja tulin vielä juhliin takaisin ilman likkaa. Sitten seuraavalla imetyskerralla neitikin lähti juhliin mukaan. Ja mua harmitti, kun mekko unohtui kotiin! Silloin harvoin kun "saa" tälläytyä, niin olisi ollut kiva hienostella. Nyt oltiin sit perinteisemmin bodyssa ja leggareissa.
Ihmiset olivat aivan haltioissaan neitosesta ja kehuja sateli joka suunnasta. Taisimme myös levittää vauvapölyä ilmaan. ;) Neiti esitteli parhaat puolensa ja vilautteli hurmurihymyään jokaiselle lepertelijälle. <3 Olipahan äitikin otettu, kun yksi vieraista ei voinut käsittää, että olen synnyttänyt 4 kuukautta sitten ja näytin kuulemma mielettömän hyvältä. Täytyy myöntää, että itsetunto kiitti. Myös illan morsian kehui, että näytin erityisen hyvältä. Vaikka morsian jos joku oli todella kauniina.
Normaalisti likka menee nukkumaan klo 9, mutta kun tuo oli hyväntuulinen, niin venytettiin lähtöä. Lähdimme kotimatkalle vähän kymmenen jälkeen. Olipahan ihana huomata kuinka mieskin jutteli vauvajutuista kavereilleen ja muillekin vieraille. Kertoili miten meillä on mennyt ja jakoi vinkkejä. Enää ei suusta tullut pelkkiä negatiivisia juttuja, joita alkuun oli paljon. Ja sainpas kuulla yhdeltä polttariporukkalaiselta, että ylpeä isä oli kertonut siellä kaikille kuinka eka vauvauintikerta oli mennyt niin hienosti. Taisi isiä vähän harmittaa, kun meni se sivu suun, mutta tuskin siellä polttareissakaan ihan tylsää oli. ;)
Tänään olin sitten tuhlailemassa Ideaparkissa. Ostin itselleni collegehousut ja yhden ihan perus pitkähihaisen paidan. Neitoselle etsin jumpsuittia ja tulin oikein pahalle päälle, kun ei löytynyt tyttöväreissä mitään kivaa. Lindexillä olisi ollut, mutta ei kokoa. Pojille oli paljonkin tarjolla kaikenmaailman sinisiä. Päädyin lopulta ostamaan Name itin neutraalin kokoharmaan. Kyllä sapetti, kun olin viikolla katsellut H&M:n nettisivuilta jumpsuitteja, mutta en uskaltanut tilata, koska siellä on ollut vähän nafteja kokoja. Ajattelin, että paikanpäällä näkee paremmin. Eihän siellä ollut jumpsuitteja liikeessä ollenkaan ja kotona kun ajattelin sitten kuitenkin tilaavani netistä, niin sieltäkin oli kaikki kadonnut. No voi perskeles. :(
Likka sai myös kuitenkin myös muutamat housut, yhdet collarit ja sellaset ihanat röyhelöpyllyleggarit. Mekkoakin katsastelin, mutta ei osunut mitään tarpeeksi kivaa silmään. Kaikkea mulla on tapana himoita, mutta lopulta oon aika tarkka mitä ostelen ja usein iskee nuukamies-efekti ja jätänkin ostamatta. Ihan hyvä piirre sinänsä. ;) Se jumpsuit on meille vaan niin hyvä vaate, kun usein on varsinkin aamuisin vähän koleaa ja etenkin tuolla lattialla, missä neiti ährää. Jumpsuitin alle body, niin on lämpimämpi neidilläkin. Nämä on näitä rintamamiestalon hauskuuksia, joka nurkasta vetää ja jos pakkanen nousee, niin sen kyllä huomaa sisälläkin. Toisaalta... Eipä homehdu, kun huikaa joka paikasta. :D
Menipäs taas jaarittelun puolelle niin kuin mulla liian usein menee! Nyt kuitenkin nukkumaan, kun likankin kävin tässä välissä jo syöttämässä.
Tässä kuitenkin vielä piristykseksi tekstimaratonin päälle kuva neitokaisesta, kun taas kirjaa luettiin antaumuksella. :)
keskiviikko 21. tammikuuta 2015
Vauvakaveri!
Tänään ystäväni tuli kyläilemään oman pikku neitisensä kanssa. Tosiaan ikäeroa noilla naperoilla on vain 4 vuorokautta. Aamun neuvolareissu vain oli ilmeisesti melkoisen rankka meidän neitille, sillä jouduin neljältä meneen herätteleen, kun tuo vaan posootti unta palloon. Normaalisti on siis kolmen aikaan/jälkeen alkanut pyöriin ja sitten pian herännyt. Kaverini neiti ehti meneen kaksi kertaa unten maille sillä välin kun meidän neiti veteli yksiä ja samoja unia. :D
Ja olipas mukava nähdä, kuinka toinen vauva jo kiinnostaa. Meidän neiti yritti kovasti loppuvaiheessa alkaa juttelemaan kaverille. Kaverilla alko kuitenkin palaa käämi siellä vattallaan pötkötellessä. Kellokin alkoi olla jo melko paljon, kun unet venyi niin pitkälle, että aikas pian meidän vieraat sitten lähtivätkin. Toivottavasti saadaan kyläilijöitä useamminkin.
Neuvola meillä oli tänään ja kaikki oli ok! Lääkärinä oli sijainen ja oli todella mukava nuori lääkäri. Painoa oli kertynyt mukavasti ja kokonaissaldo oli 6,595 kg ja pituus oli 64 cm. Ei ihmekään, kun alkaa 62 senttiset vaatteet oleen kittania. Olenkin tehnyt ostoksia facebookin kirppareilla ja ensi viikolla lähden kyllä Ideaparkiin shoppailemaan, ilman neitosta. Saa jäädä kotiin isin hoiviin siksi aikaa! Pistän suurensuuren lapsilisän haisemaan. :D
Ja olipas mukava nähdä, kuinka toinen vauva jo kiinnostaa. Meidän neiti yritti kovasti loppuvaiheessa alkaa juttelemaan kaverille. Kaverilla alko kuitenkin palaa käämi siellä vattallaan pötkötellessä. Kellokin alkoi olla jo melko paljon, kun unet venyi niin pitkälle, että aikas pian meidän vieraat sitten lähtivätkin. Toivottavasti saadaan kyläilijöitä useamminkin.
Neuvola meillä oli tänään ja kaikki oli ok! Lääkärinä oli sijainen ja oli todella mukava nuori lääkäri. Painoa oli kertynyt mukavasti ja kokonaissaldo oli 6,595 kg ja pituus oli 64 cm. Ei ihmekään, kun alkaa 62 senttiset vaatteet oleen kittania. Olenkin tehnyt ostoksia facebookin kirppareilla ja ensi viikolla lähden kyllä Ideaparkiin shoppailemaan, ilman neitosta. Saa jäädä kotiin isin hoiviin siksi aikaa! Pistän suurensuuren lapsilisän haisemaan. :D
tiistai 20. tammikuuta 2015
Meidän tähtisilmä 4kk!
Sunnuntaina likalle tuli täyteen 4 kuukautta ikää! Nyt saisi sitten alkaa maisteleen niitä kiinteitä. Ensin ajattelin, että aletaan heti, mutta mukavuudenhalu voitti ja ajattelin katsastaa huomisen neuvolan ensin. Jos painoa on tullut hyvin tähän mennessä, niin ei jaksa vielä alkaa noiden kiinteyden kanssa puljaamaan. Ajattelin kuitenkin itse tehdä soseita ainakin alkuun. Toisaalta haluan myös, että tuo tottuu niihin purkkiruokiin, koska ne on käteviä, kun on reissussa. Mutta alkuun ainakin itse ja sitten ehkä niitä purkkimeininkejä voi sekoitella sinne itsetehtyjen sekaan.
Hurjasti on tultu eteenpäin siitä, kun vajaat 4 kuukautta sitten tultiin potilashotellista kotiin. Silloin tuo oli vain pieni pötkö, joka ei paljon liikkunut tai maailmanmenosta tajunnut. Nykyään kierähdetään vatsalleen oikean kyljen kautta ja eilen alkoi kovat reenit myös vasemman kyljen kautta. Ähersi ja ähersi, mutta vielä oli käsi tiellä. Hauskaa oli kuitenkin se, ettei tuo ollenkaan hermostunut. Siinä se kyljellään ähki ja välillä naureskeli. :D Oli ilmeisen huvittavaa puuhaa siis!
Neiti on todella kiinnostunut ympäristöstä. Katselee ja ihmettelee pää pystyssä ja hyvin tarkkana. Omalle peilikuvalleen hymyilee leveesti ja välillä naurahtaa. Vauvauinti-infossakin moni muu vauva vaan lötkötteli vanhempien sylissä rennosti, mutta meidänpä neiti halusi olla pystyssä ja katsella ympärilleen. Välillä kyllä toivoisi, että kumpa tuo vain olisi lötköttelisi. :D Aina se haluaa pungertaa mahdollisimman pystyyn. Meillä ei todellakaan asu enää mikään vauva, vaan iso tyttö jo! ;)
Huomenna meillä tosiaan on neuvola ja sen jälkeenkaverini tulee käymään tyttönsä kanssa, joka on meidän neitiä 4 vrk nuorempi. Mukavaa päästä turisemaan hänen kanssaan. Sellaisia kavereita, joilla ei ole lapsia, ei viitti tukahduttaa liialla vauvahöpinällä. Ymmärrän sen, koska itsekään ei vauvattomana silloin jaksanut määräänsä enempää äitien lätinöitä. ;)
Hurjasti on tultu eteenpäin siitä, kun vajaat 4 kuukautta sitten tultiin potilashotellista kotiin. Silloin tuo oli vain pieni pötkö, joka ei paljon liikkunut tai maailmanmenosta tajunnut. Nykyään kierähdetään vatsalleen oikean kyljen kautta ja eilen alkoi kovat reenit myös vasemman kyljen kautta. Ähersi ja ähersi, mutta vielä oli käsi tiellä. Hauskaa oli kuitenkin se, ettei tuo ollenkaan hermostunut. Siinä se kyljellään ähki ja välillä naureskeli. :D Oli ilmeisen huvittavaa puuhaa siis!
Neiti on todella kiinnostunut ympäristöstä. Katselee ja ihmettelee pää pystyssä ja hyvin tarkkana. Omalle peilikuvalleen hymyilee leveesti ja välillä naurahtaa. Vauvauinti-infossakin moni muu vauva vaan lötkötteli vanhempien sylissä rennosti, mutta meidänpä neiti halusi olla pystyssä ja katsella ympärilleen. Välillä kyllä toivoisi, että kumpa tuo vain olisi lötköttelisi. :D Aina se haluaa pungertaa mahdollisimman pystyyn. Meillä ei todellakaan asu enää mikään vauva, vaan iso tyttö jo! ;)
Huomenna meillä tosiaan on neuvola ja sen jälkeenkaverini tulee käymään tyttönsä kanssa, joka on meidän neitiä 4 vrk nuorempi. Mukavaa päästä turisemaan hänen kanssaan. Sellaisia kavereita, joilla ei ole lapsia, ei viitti tukahduttaa liialla vauvahöpinällä. Ymmärrän sen, koska itsekään ei vauvattomana silloin jaksanut määräänsä enempää äitien lätinöitä. ;)
lauantai 17. tammikuuta 2015
Ensimmäinen vauvauinti!
Tänään meillä oli ensimmäistä kertaa vauvauinti! Olin varautunut siihen, että päästään tyyliin varpaat kastaan altaassa ja sitten tulee huuto tai ainakaan ei viittä minuuttia kauempaa voida olla ennen huutoa. Vielä mitä! Neiti oli ihan elementissään ja hymykin irtosi jo moneen otteeseen. Oltiin jotain about 20-25 minuuttia altaassa, sitten alkoi alaleuka väpättää ja kylmä hiipimään, joten lähdettiin pesulle ja pois.
Muut olivat jo aloittaneet viikko sitten, joten hommat oli muille tuttuja. Hyvin päästiin kuitenkin mukaan meininkiin. Kokeiltiin vatsa- ja selkäuintiotteita ja vetäjä kävi vielä näyttämässä meille ne henkilökohtaisestikin, kun ei sillä ekalla kerralla oltu. Kovasti vetäjä kehui neitiä, että hienosti hän ekakertalaiseksi jaksaa vedessä olla. Tällä kertaa mukana oli mummu, koska iskä on kaverinsa polttareissa koko viikonlopun. Mummu tulikin meille jo eilen ja oli yökylässäkin, joten on ollut meillä tytöillä seuraa. Huomenna haetaan sitten isikin kotiin.
Ainoa harmittava tapahtuma tapahtui, kun olin jo neitosen pessyt suihkussa ja sitä ennen saunan alalauteella imettänyt. Laitoin tytsyn pyyhkeeseen käärittynä turvakaukaloon odottaan, että saan itse pestyä ja olin nostamassa kaukalon. Kahva ei ollutkaan oikeassa asennossa ja muksu kippasi nenä edellä siitä siihen laattalattialle. Ai kamala miten hirveä olo itselle tuli ja pikkuinen tietenkin itki lohduttomasti. Ei kuitenkaan juurikaan osunut lattiaan, kierähti hiukan sillain sivuttain ja taisin vähän saada kiinnikin. Säikähdettiin tietysti - tyttö ja minä.
Lohduton itku onneksi helpotti nopeasti sylissä ja sitten tuo vielä pissasi mun syliini ja pyyhkeeseen. Isille kun soittelin, niin tuo totesi, että neiti kosti mulle, kun kippasin toisen lattialle. ;) Vähän jäi harmittamaan tuo juttu, vaikka harmittomaksi jäikin. Meni kuitenkin uinti itsessään niin hyvin ja jotenkin jäi tonne sisuksiin sellanen huono olo ittelle: "Miten mää nyt tolleen toheloin?" "Pitäis olla huolellisempi" "Sattuikohan toista kuinka pahasti" "Olisi voinut käydä tosi pahastikin". Kivalle yhteiselle puuhalle tuli tällanen pönttö loppu. Ensi kerralla olen kyllä extravarovainen.
Alkuun olin vähän harmissani, ettei iskä pääse osallistuun tähän meidän ekaan kertaan. Nyt tuntukin jotenkin paremmalta, kun mummu oli mukana siellä naisten puolella. Ei niinkään avun takia (vaikka tietty sitäkin sai), vaan jotenkin ahdistuin muista äideistä. Joo, onpas tyhmää taas ja kukkuu vaan! Mutta kun tulin pukuhuoneeseen, niin kukaan ei puhunut mitään. Tuntu, että kukaan ei pukahtanutkaan ja yritti vähän luoda katsekontaktia, että olisi tervehtinyt, niin ei liiennyt. Kukaan ei puhunut edes vauvoilleen mitään ja minä siinä lepertelin neidille, kun oli niin hymyssä suin ja iloisena. Tunsin itseni ihan tyhmäksi. Ja sitten sopii ihmetellä, että miksi. Tottakai sitä lapselleen saa leperrellä niin paljon kuin haluaa. Jotenkin tuli kuitenkin sellainen olo, että muut vaan mulkoili ja tuijotteli, että miten tuo tekee asiat.
Musta on tullut jotenkin tällanen ihmeellinen hyypiö! :D Ajattelenko mää muiden ajattelevan niin vai ajatteleeko muut niin. Olisin kuitenkin olettanut, että juttua muiden äitien kanssa riittäisi ja saisi juttukavereita. Eikä me edes äitini kanssa mitenkään keskusteltu tiiviisti kaksistaan, että muut olisi ajatellut, että ei parane mennä väliin. Toisella kertaa tiedän jo vähän miten hommat toimii, niin ei ehkä sitten jaksa keskittyä niin muihin. Nyt lähinnä uimahallissa olleet senioriuimarit ihastelivat vauvoja ja minultakin tultiin muutamaan otteeseen kysymään neitosen ikää.
Kaikesta muusta huolimatta oli onnistunut reissu ja ehkäpä se huikean kallis hinta ei nyt niin paljon harmita, jos neiti näin paljon tykkää tuosta puuhasta. Väsy iski kyllä samantien kun päästiin hallista ulos. Heti kun olin ovesta ulkona, niin neidin silmät oli jo kiinni. Onhan tuollainen nyt rankkaa pienelle ihmiselle!
Nyt sitten ilta tyttöjen kesken kotosalla... Täytyy katsoa ehtisikö itsekin hetkeksi nukahtaa. Neitin siirsin vaunuihin ulos nukkumaan kun tultiin kotiin ja siellä tuo nyt vetelee hirsiä. Likka heräs yöllä poikkeuksellisesti ensin n. 1.30 ja sitten taas 3.15. Todella lyhyellä välillä siis. Sitten onneksi nukkui tuonne puoli kasin tietämille, mikä olikin sopiva aika herätä. Seuraavaa uintikertaa täällä odotellaan jo innolla!
Ja hei! Huomenna neitonen tasan 4 kuukautta. Vautsi. Kohta voidaan alkaa maisteleen kiinteitäkin. Katsotaan nyt miten tämä äiskä jaksaa alkaa niitten kanssa puuhaileen. :)
Muut olivat jo aloittaneet viikko sitten, joten hommat oli muille tuttuja. Hyvin päästiin kuitenkin mukaan meininkiin. Kokeiltiin vatsa- ja selkäuintiotteita ja vetäjä kävi vielä näyttämässä meille ne henkilökohtaisestikin, kun ei sillä ekalla kerralla oltu. Kovasti vetäjä kehui neitiä, että hienosti hän ekakertalaiseksi jaksaa vedessä olla. Tällä kertaa mukana oli mummu, koska iskä on kaverinsa polttareissa koko viikonlopun. Mummu tulikin meille jo eilen ja oli yökylässäkin, joten on ollut meillä tytöillä seuraa. Huomenna haetaan sitten isikin kotiin.
Ainoa harmittava tapahtuma tapahtui, kun olin jo neitosen pessyt suihkussa ja sitä ennen saunan alalauteella imettänyt. Laitoin tytsyn pyyhkeeseen käärittynä turvakaukaloon odottaan, että saan itse pestyä ja olin nostamassa kaukalon. Kahva ei ollutkaan oikeassa asennossa ja muksu kippasi nenä edellä siitä siihen laattalattialle. Ai kamala miten hirveä olo itselle tuli ja pikkuinen tietenkin itki lohduttomasti. Ei kuitenkaan juurikaan osunut lattiaan, kierähti hiukan sillain sivuttain ja taisin vähän saada kiinnikin. Säikähdettiin tietysti - tyttö ja minä.
Lohduton itku onneksi helpotti nopeasti sylissä ja sitten tuo vielä pissasi mun syliini ja pyyhkeeseen. Isille kun soittelin, niin tuo totesi, että neiti kosti mulle, kun kippasin toisen lattialle. ;) Vähän jäi harmittamaan tuo juttu, vaikka harmittomaksi jäikin. Meni kuitenkin uinti itsessään niin hyvin ja jotenkin jäi tonne sisuksiin sellanen huono olo ittelle: "Miten mää nyt tolleen toheloin?" "Pitäis olla huolellisempi" "Sattuikohan toista kuinka pahasti" "Olisi voinut käydä tosi pahastikin". Kivalle yhteiselle puuhalle tuli tällanen pönttö loppu. Ensi kerralla olen kyllä extravarovainen.
Alkuun olin vähän harmissani, ettei iskä pääse osallistuun tähän meidän ekaan kertaan. Nyt tuntukin jotenkin paremmalta, kun mummu oli mukana siellä naisten puolella. Ei niinkään avun takia (vaikka tietty sitäkin sai), vaan jotenkin ahdistuin muista äideistä. Joo, onpas tyhmää taas ja kukkuu vaan! Mutta kun tulin pukuhuoneeseen, niin kukaan ei puhunut mitään. Tuntu, että kukaan ei pukahtanutkaan ja yritti vähän luoda katsekontaktia, että olisi tervehtinyt, niin ei liiennyt. Kukaan ei puhunut edes vauvoilleen mitään ja minä siinä lepertelin neidille, kun oli niin hymyssä suin ja iloisena. Tunsin itseni ihan tyhmäksi. Ja sitten sopii ihmetellä, että miksi. Tottakai sitä lapselleen saa leperrellä niin paljon kuin haluaa. Jotenkin tuli kuitenkin sellainen olo, että muut vaan mulkoili ja tuijotteli, että miten tuo tekee asiat.
Musta on tullut jotenkin tällanen ihmeellinen hyypiö! :D Ajattelenko mää muiden ajattelevan niin vai ajatteleeko muut niin. Olisin kuitenkin olettanut, että juttua muiden äitien kanssa riittäisi ja saisi juttukavereita. Eikä me edes äitini kanssa mitenkään keskusteltu tiiviisti kaksistaan, että muut olisi ajatellut, että ei parane mennä väliin. Toisella kertaa tiedän jo vähän miten hommat toimii, niin ei ehkä sitten jaksa keskittyä niin muihin. Nyt lähinnä uimahallissa olleet senioriuimarit ihastelivat vauvoja ja minultakin tultiin muutamaan otteeseen kysymään neitosen ikää.
Kaikesta muusta huolimatta oli onnistunut reissu ja ehkäpä se huikean kallis hinta ei nyt niin paljon harmita, jos neiti näin paljon tykkää tuosta puuhasta. Väsy iski kyllä samantien kun päästiin hallista ulos. Heti kun olin ovesta ulkona, niin neidin silmät oli jo kiinni. Onhan tuollainen nyt rankkaa pienelle ihmiselle!
Nyt sitten ilta tyttöjen kesken kotosalla... Täytyy katsoa ehtisikö itsekin hetkeksi nukahtaa. Neitin siirsin vaunuihin ulos nukkumaan kun tultiin kotiin ja siellä tuo nyt vetelee hirsiä. Likka heräs yöllä poikkeuksellisesti ensin n. 1.30 ja sitten taas 3.15. Todella lyhyellä välillä siis. Sitten onneksi nukkui tuonne puoli kasin tietämille, mikä olikin sopiva aika herätä. Seuraavaa uintikertaa täällä odotellaan jo innolla!
Ja hei! Huomenna neitonen tasan 4 kuukautta. Vautsi. Kohta voidaan alkaa maisteleen kiinteitäkin. Katsotaan nyt miten tämä äiskä jaksaa alkaa niitten kanssa puuhaileen. :)
torstai 15. tammikuuta 2015
Millanen on meidän torstai?
Katsotaanpas saanko tehtyä postauksen meidän päivänkulusta. Kannettava oli koko päivän auki, jotta pääsin aina välillä päivittään kellonaikoja. Joka päivä ajat eivät mene näin, mutta melko hyvän käsityksen tästä meidän päivästä kuitenkin saa. Nyt neiti on itse lyhentänyt pitkien päikkäreiden kestoa, mutta tänään käytiin herättelemässä, että tuo tähän uomaan muotoutunut rytmi pysyisi yllä.
klo 2.45
Herään vessahätään ja käyn vessassa ja jään sänkyyn pyörimään.
klo 3.00-3.15
Neiti älähtää sängyssään ekan kerran ja koska en ole vielä nukahtanut kipaisen samantien yläkertaan, ennen kuin ehtii mitään hermostumisia neidin osalta tapahtua. Imetän likan ja lasken takaisin pinnikseen. Likka jää silmät auki pötköttään, mutta itkuhällärin kautta kuulu vain pari vaimeaa äännähdystä ja sitten hiljenee.
klo 4.15
Ehkä suunnilleen tuohon aikaan nukahdan. Ehdin jotenkin kummasti piristyä ja sitten miehen kello vielä soitti vähän ennen neljää. Melkein samantien kun mies lähti töihin, taisin kuitenkin itsekin nukahtaa.
klo 7.30
Puoli kahdeksalta herään neidin kiljahteluihin. Iloiset kimahdukset kaikuu, kun pinniksessä ilmeisesti jutellaan joko mobilelle tai pöllölle. Yleensä imetän neidin yläkerran nojatuolissa myös aamulla, mutta tänään vaipassa haisi kakka, joten tultiin alas pesulle ja vaatteiden vaihdolle suorilta ja otettiin "aamutissit" vasta sitten. Jostain syystä syöminen oli melkoista härväämistä. Pari imua - tissi irti - ihmettelyä - vähän käninää - imemistä - ähellystä etc.
klo 7.50
Sitten neiti leikkimatolle ihmetteleen ja minä päästin koiran pihaan aamupissalle ja tein itselleni 2 aamupalaleipää. Välillä käyn kääntämässä likan takaisin selälleen, koska vattallaan meinaa mennä hermo.
klo 8.20-8.45
Nappaan känisevän likan leikkimatolta sohvalle kanssani leikkimään. Ilmeillään, jutellaan, leikitään ja pusutellaan, tosin neiti on normaalia huonommalla tuulella, eikä ole yhtään niin nauravainen kuin normaalisti.
klo 8.45-10.00
Annan neidille jälleen tissiä, kun aamusyöminen oli sellasta härväystä. Sitten aletaan pötköttää sohvalla ja vaikka neiti meinas tissille nukahtaa, niin nyt ei haluis enää siihen äitin viereen ummistaa silmiään. Silittelen tyttöä ja lopulta nukahdetaan molemmat. Herään neitin ähinään ja kohtahan sieltä pörähtää kakka vaippaan. TAAS!
klo 10.00-10.40
Vaipan vaihto ja taas leikkimatolle touhuamaan. Minä laitan pesukoneen pyörimään (ollut suunnitelmissa "vasta" kaks päivää) ja katselen vauvanvaatteita netistä. Olen jo tilaamassa, mutta iskee nuukamies-efekti ja jätän tilaamatta.
klo 10.40
Tissiä neitoselle ja tämän jälkeen leikkimistä ja jostain syystä kovin kärttysen neidin viihdyttämistä. Likka ollut koko aamun vähän normaalia känisevämpi, tuleeko sieltä niitä hampaita? Ei ainakaan sormeen tunnu ikenessä vielä mitään.
Näin perusteellisesti meillä luetana kirjoja.
klo 11.45-16
Vaipan vaihto, vaatetta päälle ja pienelle vaunulenkille koiran kanssa. Likka jää ulos nukkumaan vaunuihin pitkiä päikkäreitään. Tänä aikana täytyy käydä pikaisesti kaupassa. Suunnittelin tekeväni jättikattilallisen kaalisoppaa, kunnes justiinsa tajusin, että kaali voi aiheuttaa vatsanväänteitä neitosellekin ja suunnitelmat meni uusiksi. Varmaan loppupäikkäriaika löhnätään miehen kanssa sohvalla (tulee toista kahden pintaan) ja alotellaan ruuan tekoa.
klo 16.00
Isi meni herätteleen neitiä, että pysyisi tämä neitin itsensä muovaama uusi rytmi kohdillaan. Minä tein jo ruokaa, joka keskeytyi hetkellisesti, kun imetin neitosen.
klo 16.30-17.00
Leikkimatolla, mutta yllättävän nopeasti alkoi ensin käninä ja sitten itku
klo 17.00
Syödään miehen kanssa olkkarissa. Minä yritän samalla viihdyttää neitosta, joka pötköttelee sohvalla ja on selvästi huonotuulinen.
Nallen haliminen ehkä auttaa edes hitusen.
klo 17.15-17.45
Kanniskellaan isin kanssa vuorotellen neitiä, koska jostakin syystä tuo on nyt pahalla päällä, eikä malta olla ollenkaan yksin. Sylissä ollessaankin täytyisi koko ajan kävellä. Yritän kokeilla tekeekö hampaita, mutta en edelleenkään tunne, että mitään olisi ikenen läpi tulossa.
klo. 17.45
Tarjoan jälleen tissiä, koska on niin rauhaton ja itkuinen. Syö tyytyväisenä. Sen jälkeen yritän rauhoitella likkaa sylissä sohvalla ja lopulta tuo alkaa siihen rauhoittumaan. Nyt kuulen selvästi, että masussa on pikkusella jotakin elämää eli onko se kuitenkin masu mikä vaivaa...
klo 18.15-18.45
Nukkuu pienet päikkärit mun sylissäni. Tällä kertaa melko aikainen ajankohta.
klo 18.45-19.30
On herätessään selkeästi paremmalla tuulella ja viihtyy jälleen leikkimatollakin.
klo 19.30
Isi menee sänkyyn ja ollaan hetki sängyllä porukalla, jopa koira pääsi poikkeuksellisesti käymään sängyssä.
klo 19.45-20.00
Tullaan yläkertaan mekkaloimaan, jotta isi pystyy nukkumaan (hänen kello soittaa aamulla klo 3.45). Annan neidille tissiä ja sen jälkeen leikitään lattialla. Likka on oikein hyvällä tuulella. Peukku meinaa mennä koko ajan suuhun ja nappaan sen sieltä vähän väliä pois. Hirmuista kiljuntaa on myös mukava harrastaa, jos äiti meinaa kiinnittää huomiota johonkin muuhun. ;)
klo 20.00
Hyväntuulisuus ei pitkään kestä ja taas alkaa känkkäränkkäröinti. Käninää ja mikään muu ei kelpaisi, kuin olla sylissä kannettavana. Istuminen ei suinkaan kelpaa, vaan on koko ajan seistävä ja kuljettava ympäriinsä. Vielä olisi aikaa nukkumaanmenoaikaan... Lopulta kuitenkin malttaa rauhottua syliini imemään nyrkkejään vaikka istunkin.
klo 20.45
Vaipan vaihto, yökkäri päälle, imetys molemmista tisseistä lastenhuoneen nojatuolissa ja likka pinnikseen. Oli nukahtamassa jo tissille, mutta piristyi kummasti justiinsa, kun laskin pinnikseen. Itkua ja kiukuttelua pinniksessä. Minä silittelin peiton alta reittä ja hyssyttelin, samalla kun unipöllöstä kuului sateenropina. Välillä liukenen paikalta, mutta pari kertaa joudun palaamaan silittelemään, mutta onneksi vain hetkeksi.
klo 21.15
Rauhoittuu niin, ettei tarvitse ainakaan hetkeen palata rauhoittelemaan. Välillä meinaa tulla pieni itkun tirahdus, mutta helpottaa nopeasti.
klo 21.25
Hiljaisuus lastenhuoneessa. Itse menen normaalisti tässä vaiheessa samantien hammaspesulle, päästään koiraa pihaan pissalle, annan koiralle ruuan ja menen itsekin sänkyyn lukemaan ja pelaileen puhelimella. Joskus neiti herää nopeasti n. 30-60 minuutin päästä nukahtamisesta, joten käytän tuon ajan hyväksi. Nyt istun kuitenkin vielä tietokoneella kirjoittamassa tätä ja saatanpa katsoa DVD:ltä vielä Housen jakson loppuun ennen iltapuuhia.
Nyt julkaisen tämän tässä muodossa. Neiti herää jos herää vielä, sitten mennään silitteleen ja rauhoitteleen. Toivottavasti päivä olisi kuitenkin tässä ja kohta itsekin maate. :)
tiistai 13. tammikuuta 2015
Äidinrakkautta? Pikku hiljaa...
Nyt kun neiti on vähäsen vajaat 4 kuukautta, niin voin sanoa rehellisesti rakastavani tuota vauvaa. Jos joku olisi 1-2 kuukautta sitten kysynyt, niin olisin tietty sanonut rakastavani. Kaikesta huolimatta pinnan alla olisi kuohunnut. Ajatuksissa meinaan pyöri, että alanko mää oikeesti rakastaan tätä lasta jossakin vaiheessa? Voisin vaan pussailla menemään tuon pulleita poskia 24/7. Pienet jutteluhetket yhdessä on ihan kultaa. Pusu, nauru, hymy, pusu, juttelua, pusu. Tällaisilla kaavoilla meillä mennään.
Vaan eipä se elämä mitään ruusuilla tanssimista silti ole, eikä tähän tosiaan ole helpompien fiilisten kautta tultu. Nyt on kuitenkin löytynyt jonkinlaista rytmiä päiviin ja sitä on oppinut vähän lukemaan tuota likkaa ja sen tarpeita. Nyt voi huolettomammin antaa isinkin puuhata vauvan kanssa, kun elämä ei ole pelkkää itkua. En meinannut kestää yhtään sitä, että mies ei saanut vauvaa hiljaiseksi. Enhän minäkään saanut, mutta jotenkin sitä vaan halus yrittää ja yrittää ja yrittää, vaikka oli jo NIIN rikkipuhki ja joka paikkaa kolotti.
Nykyään mun sydän sulaa, kun isi ja tytär puuhailevat yhdessä. Viikonloppuna olimme siellä mökkeilemässä ja toisena iltana likka ei olisi millään nukahtanut. Ravasin koko ajan siellä meidän huoneessa silittelemässä ja rauhottelemassa. Aina kun istahdin pöydän ääreen ja oli tarkoitus alkaa pelaamaan lautapelejä, niin taas neiti kiekasi ja alkoi itkeä. Mies ei tietysti tajunnut apuansa tarjota ja vaikka olisi tarjonnut, niin olisin varmaan kieltäytynyt. Tyhmää olla ottamatta apua vastaan. Mies ei kuitenkaan saa likkaa rauhoittumaan samalla tavalla ja sittenhän se neidin nukahtaminen taas venyy. Toisaalta tää on ihan oravanpyörä, jos ei anna yrittääkään, eikä tyttö totu isään yhtälailla. Tyhmää, joo tiedän! Miehen sisko kuitenkin miehelle vähän vihjasi ja tuo tuli päästään mun pelaamaan.
Noh, pitkän alustuksen kautta päästään siihen, että mies siis meni rauhotteleen neitiä ja MITÄ SIELTÄ KUULUUKAAN? Yhtäkkiä kuulen kuinka neiti naureskelee ja välillä kuuluu vaimeana miehen ääni. Isi meni siis nukuttamaan vauvaa, mutta alkoikin jutteleen sen kanssa ja piristyyhän sellasesta! Mutta en vaan voinut olla vihainen miehelle, koska toisaalta miehen töiden takia niitä yhteisiä naureskeluhetkiä on heillä aika vähän. Olin jotenkin ihan sydän kallellaan ja melkein tippa linssissä, kun kuuntelin neitosen iloista naurua.
Noh, arki kopsahti päähän nopeasti, kun se uni ei vaan neidille tullut ja itku jatkui ja jatkui. Lopulta muutaman tunnin yrittämisen jälkeen sain sen simahtamaan kunnolla ja pääsin minäkin nauttimaan vielä ulkoporeammeen iloista. :) Tai nautinhan minä siitä muun muassa sillon, kun muut oli laskettelemassa ja pulkkamäessä ja neiti nukkui päikkäreitä. Se hiljaisuus hiveli korvia. ;)
Vaan eipä se elämä mitään ruusuilla tanssimista silti ole, eikä tähän tosiaan ole helpompien fiilisten kautta tultu. Nyt on kuitenkin löytynyt jonkinlaista rytmiä päiviin ja sitä on oppinut vähän lukemaan tuota likkaa ja sen tarpeita. Nyt voi huolettomammin antaa isinkin puuhata vauvan kanssa, kun elämä ei ole pelkkää itkua. En meinannut kestää yhtään sitä, että mies ei saanut vauvaa hiljaiseksi. Enhän minäkään saanut, mutta jotenkin sitä vaan halus yrittää ja yrittää ja yrittää, vaikka oli jo NIIN rikkipuhki ja joka paikkaa kolotti.
Nykyään mun sydän sulaa, kun isi ja tytär puuhailevat yhdessä. Viikonloppuna olimme siellä mökkeilemässä ja toisena iltana likka ei olisi millään nukahtanut. Ravasin koko ajan siellä meidän huoneessa silittelemässä ja rauhottelemassa. Aina kun istahdin pöydän ääreen ja oli tarkoitus alkaa pelaamaan lautapelejä, niin taas neiti kiekasi ja alkoi itkeä. Mies ei tietysti tajunnut apuansa tarjota ja vaikka olisi tarjonnut, niin olisin varmaan kieltäytynyt. Tyhmää olla ottamatta apua vastaan. Mies ei kuitenkaan saa likkaa rauhoittumaan samalla tavalla ja sittenhän se neidin nukahtaminen taas venyy. Toisaalta tää on ihan oravanpyörä, jos ei anna yrittääkään, eikä tyttö totu isään yhtälailla. Tyhmää, joo tiedän! Miehen sisko kuitenkin miehelle vähän vihjasi ja tuo tuli päästään mun pelaamaan.
Noh, pitkän alustuksen kautta päästään siihen, että mies siis meni rauhotteleen neitiä ja MITÄ SIELTÄ KUULUUKAAN? Yhtäkkiä kuulen kuinka neiti naureskelee ja välillä kuuluu vaimeana miehen ääni. Isi meni siis nukuttamaan vauvaa, mutta alkoikin jutteleen sen kanssa ja piristyyhän sellasesta! Mutta en vaan voinut olla vihainen miehelle, koska toisaalta miehen töiden takia niitä yhteisiä naureskeluhetkiä on heillä aika vähän. Olin jotenkin ihan sydän kallellaan ja melkein tippa linssissä, kun kuuntelin neitosen iloista naurua.
Noh, arki kopsahti päähän nopeasti, kun se uni ei vaan neidille tullut ja itku jatkui ja jatkui. Lopulta muutaman tunnin yrittämisen jälkeen sain sen simahtamaan kunnolla ja pääsin minäkin nauttimaan vielä ulkoporeammeen iloista. :) Tai nautinhan minä siitä muun muassa sillon, kun muut oli laskettelemassa ja pulkkamäessä ja neiti nukkui päikkäreitä. Se hiljaisuus hiveli korvia. ;)
Kyllä kelpasi lillua lämpöisessä vedessä lumen keskellä!
Kaiken kaikkiaan mökkiviikonloppu meni hienosti. Neiti oli pääasiassa tyytyväinen elämäänsä ja ekana iltana meni nukkumaankin tosi kiltisti. Vietettiin porukalla aikaa yhdessä, lilluttiin poreammeessa, pelattiin pelejä, katsottiin jääkiekkoa (jääkiekkohullu kansa! :D) ja syötiin hyvin. Täytyy sanoa, että oli nuo torstaiset kiristelyt sen viikonlopun arvosia, kannatti lähteä! Päätettiin myös ottaa perinteeksi tuolla samalla porukalla mökkeillä aina joka vuosi näin tammikuussa. Sopii, todellakin! Ja sitten hurjana jo ajattelee, että tuo likkahan on jo reippaasti yli 1v sillon! Hui. :D
torstai 8. tammikuuta 2015
Pää kireenä!
Ja minä kun vannoin raskausaikana, että en varmasti ota mitään ressiä muksun kanssa kulkemisesta. Ehdottomasti sillon jo tiesin, että lapsen ehdoilla mennään, mutta pääsin, että sen lapsen kanssa voi kuitenkin lähteä. Ja lähdössähän tässä nyt ollaan, mutta kyllä osaa olla nyt pää kireenä!
Ollaan siis huomenna lähdössä Himokselle mökille. Mukaan tulee meidän perheen lisäksi anoppi ja tämän mies, miehen sisko perheineen ja miehen veli ja tämän tyttöystävä. Meitä on siis 8 aikuista ja 3 lasta yhteensä. Oon odottanu tosi mielissäni tätä reissua etenkin, kun mökillä on myös ulkoporeamme, josta aion kyllä neidin päikkäriaikaan ottaa kaiken ilon irti. ;) Nyt kuitenkin tää loppuviikko meinaa mennä niin pirskatin vaikeaksi.
Tänään meillä on vauvauinti-info ja se on niin pälliin aikaan, että neiti täytyy herättää uniltaan ennen aikojaan ja infoon ajaakin sen 40 min per suunta ja sitten täytyisi käydä kaupassa tuota viikonloppua varten. Mies tietysti just tällä viikolla iltavuorossa. Oon yrittänyt tänään miehen vielä ollessa kotona vähän pakkailla, mutta kun ei kaikkea voi vielä pakata. Huomenna lähdetään sitten likan ja koiran ja kamojen kanssa hakeen miestä töistä päivällä ja lähdetään siitä ajaan mun vanhempien kautta (koira jää sinne) Himokselle. Tota tavaraa on niin p*rkeleesti, enkä tiedä miten saan autoon kaiken pakattua, kun likka kuitenkin huutaa kaukalossaan niin kauan, että auto liikkuu. Toivon, että tuo olisi niin väsynyt siinä vaiheessa, että tsippais kaukaloon. Tarkoitus olisi yrittää venyttää päikkäreille menoa, jotta automatkalla sitten väsyttäisi.
Ja toi tavaran määrä! o.O Ihan järkyttävää! Yksi viikonloppu, kaksi yötä. Neidille mukaan kaikki peitosta ja vaunupusseista lähtien ja meille petivaatetta (makuupussit), pyyhettä, miehelle laskettelukamaa, meidän vaatteet, vaippoja, likan vaatteita ja ymsymsyms. Tuntuu, että lista on loputon ja oon aina laittanu paperille ylös, kun jotain tulee mieleen. En edes tiedä miten autoon mahdutaan. Onneksi tosiaan koira menee mun vanhemmille ja me otetaan mummulasta varavaunut sitten kyytiin. Kotoa ei pystyttäis vaunuja ottaan, ei koiran kanssa mahtuis kaikki kyytiin.
Jotenkin kerään tästä nyt hirveitä paineita. Alunperin mun vanhempien piti tulla tänne ton vauvainfon ajaksi, ettei likkaa tarttis kiikuttaa mukaan. Mutta eihän ne ehdikään töistä tuleen tänne ajoissa ja sekin meni siinä. Eilen kun se selvisi, niin mulle tuli jotenkin vielä kauheen paha mieli ja ihan itkeä tirautinkin tässä kotona yksinäni vähäsen. Hohhoijaa miten typerää, mutta näinpä siinä kävi... Ja sit harmittaa, kun eka vauvauintikerta jää väliin, kun se tietty olisi nyt ensi lauantaina jo. :(
Ja mukavasti alkoi aamukin, kun miehen herätessä me torkuttiin neidin kanssa sohvalla. Likka alko kuitenkin siinä ähräämään ja kohta silta tulikin kakka. Mies laitteli kahvia tippuun ja huikkasin sille, että "täällä olis sulle kakkavaippa". Kiukuissaan alko sit mies vaihtaan vaippaa. Neiti yritti jutella isille ja naureskeli, niin tää oli naama peruslukemilla. Sanoin, että voin jatkaa, jos se nyt on kerran niin kamalaa. Jatkoi kuitenkin ja hirveellä kiukulla riuhto vessankin ovea. Olipas kiva startti aamulle... Kyllä se sitten vähän tais kuitenkin naamaansa väännellä tolle likalle, koska jotakin kuiskuttelua tuolta hoitopöydän suunnalta kuului. ;)
Nyt neiti nukkuu päikkäreitä poikkeuksellisesti sisällä, koska miehen ollessa kotona mun tartti käyttää aika hyväkseni ja pakata kaikki mahdolliset neidin tavarat. Vaunuvermeet siis on kaikki jo kassissa. Eipä ole varmaan yli kahteen kuukauteen nukkunut pitkiä päikkäreitään muualla kuin ulkona tai autossa, joten kauhulla tässä odotan miten pitkään tuo nukkuu. Ja jos nukkuu, niin pitää kuitenkin herättää tosiaan ennen aikojaan, koska se pirun vauvauinti-info... Huoh...
Että varmaan TOSI rentouttava viikonloppu tulossa! Syömisistäkin jo saatu kiristelyä mökkiporukan kanssa aikaan.
Ja nyt itkuhälläristä kuuluu jo itkua... JES!
Ollaan siis huomenna lähdössä Himokselle mökille. Mukaan tulee meidän perheen lisäksi anoppi ja tämän mies, miehen sisko perheineen ja miehen veli ja tämän tyttöystävä. Meitä on siis 8 aikuista ja 3 lasta yhteensä. Oon odottanu tosi mielissäni tätä reissua etenkin, kun mökillä on myös ulkoporeamme, josta aion kyllä neidin päikkäriaikaan ottaa kaiken ilon irti. ;) Nyt kuitenkin tää loppuviikko meinaa mennä niin pirskatin vaikeaksi.
Tänään meillä on vauvauinti-info ja se on niin pälliin aikaan, että neiti täytyy herättää uniltaan ennen aikojaan ja infoon ajaakin sen 40 min per suunta ja sitten täytyisi käydä kaupassa tuota viikonloppua varten. Mies tietysti just tällä viikolla iltavuorossa. Oon yrittänyt tänään miehen vielä ollessa kotona vähän pakkailla, mutta kun ei kaikkea voi vielä pakata. Huomenna lähdetään sitten likan ja koiran ja kamojen kanssa hakeen miestä töistä päivällä ja lähdetään siitä ajaan mun vanhempien kautta (koira jää sinne) Himokselle. Tota tavaraa on niin p*rkeleesti, enkä tiedä miten saan autoon kaiken pakattua, kun likka kuitenkin huutaa kaukalossaan niin kauan, että auto liikkuu. Toivon, että tuo olisi niin väsynyt siinä vaiheessa, että tsippais kaukaloon. Tarkoitus olisi yrittää venyttää päikkäreille menoa, jotta automatkalla sitten väsyttäisi.
Ja toi tavaran määrä! o.O Ihan järkyttävää! Yksi viikonloppu, kaksi yötä. Neidille mukaan kaikki peitosta ja vaunupusseista lähtien ja meille petivaatetta (makuupussit), pyyhettä, miehelle laskettelukamaa, meidän vaatteet, vaippoja, likan vaatteita ja ymsymsyms. Tuntuu, että lista on loputon ja oon aina laittanu paperille ylös, kun jotain tulee mieleen. En edes tiedä miten autoon mahdutaan. Onneksi tosiaan koira menee mun vanhemmille ja me otetaan mummulasta varavaunut sitten kyytiin. Kotoa ei pystyttäis vaunuja ottaan, ei koiran kanssa mahtuis kaikki kyytiin.
Jotenkin kerään tästä nyt hirveitä paineita. Alunperin mun vanhempien piti tulla tänne ton vauvainfon ajaksi, ettei likkaa tarttis kiikuttaa mukaan. Mutta eihän ne ehdikään töistä tuleen tänne ajoissa ja sekin meni siinä. Eilen kun se selvisi, niin mulle tuli jotenkin vielä kauheen paha mieli ja ihan itkeä tirautinkin tässä kotona yksinäni vähäsen. Hohhoijaa miten typerää, mutta näinpä siinä kävi... Ja sit harmittaa, kun eka vauvauintikerta jää väliin, kun se tietty olisi nyt ensi lauantaina jo. :(
Ja mukavasti alkoi aamukin, kun miehen herätessä me torkuttiin neidin kanssa sohvalla. Likka alko kuitenkin siinä ähräämään ja kohta silta tulikin kakka. Mies laitteli kahvia tippuun ja huikkasin sille, että "täällä olis sulle kakkavaippa". Kiukuissaan alko sit mies vaihtaan vaippaa. Neiti yritti jutella isille ja naureskeli, niin tää oli naama peruslukemilla. Sanoin, että voin jatkaa, jos se nyt on kerran niin kamalaa. Jatkoi kuitenkin ja hirveellä kiukulla riuhto vessankin ovea. Olipas kiva startti aamulle... Kyllä se sitten vähän tais kuitenkin naamaansa väännellä tolle likalle, koska jotakin kuiskuttelua tuolta hoitopöydän suunnalta kuului. ;)
Nyt neiti nukkuu päikkäreitä poikkeuksellisesti sisällä, koska miehen ollessa kotona mun tartti käyttää aika hyväkseni ja pakata kaikki mahdolliset neidin tavarat. Vaunuvermeet siis on kaikki jo kassissa. Eipä ole varmaan yli kahteen kuukauteen nukkunut pitkiä päikkäreitään muualla kuin ulkona tai autossa, joten kauhulla tässä odotan miten pitkään tuo nukkuu. Ja jos nukkuu, niin pitää kuitenkin herättää tosiaan ennen aikojaan, koska se pirun vauvauinti-info... Huoh...
Että varmaan TOSI rentouttava viikonloppu tulossa! Syömisistäkin jo saatu kiristelyä mökkiporukan kanssa aikaan.
Ja nyt itkuhälläristä kuuluu jo itkua... JES!
maanantai 5. tammikuuta 2015
Vauva se vain kasvaa!
Kyllähän mä tiesin, että tää pikkuvauva-aika menee nopeasti. Ja toisaalta kyllä toivon, että nopeasti saisi mennäkin. Silti sitä hämmästyy aina yhtä paljon, kun pyykkinarulta otan vaatteita pois ja totean, että taitaapa tämäkin body jo olla pieni. Miten se tuollaista vauhtia kasvaa? Sitten kun on erehtynyt jonkun vaatteen ostaan niin, että se on juuri sillä hetkellä täysin sopiva, niin sitä ei kyllä ehditä pitämään kuin kerran. Mulla on jo isot kassilliset liian pieniä vaatteita odottamassa lajittelua (myyntiin, säästöön). Tosin iso osa noissa kasseissa on myös sellaisia vaatteita, joita tuli hankittua ennen neidin syntymää ja sitten huomasi, ettei niitä tule käytettyäkään. Melkein kaikki jalkaterälliset meni meillä heti osastoon "ei-tule-käyttöä".
Tilasin tänään myös viime vuoden kuvakirjat. Teen siis joka vuodesta yhden oman ison kuvakirjansa, jota työstän koko vuoden ajan. Tänään lähti 132 sivuinen tekele tilaukseen ja samalla yksi pienempi "neidin ensimmäinen kuukausi" -kirjanen. Voi ihmetys sentään miten se olikin pieni, kun se oli pieni. :D Olen muun muassa ottanut kuvan, kun olemme tulleet ekalta vaunulenkiltä ja toi likkahan meinaa hukkua sinne vaunuihin, kun oli niin pikkanen. Nyt saa tehdä näillä pakkasilla töitä, että kaikki vällyt sinne vauvan kanssa mahtuu.
Uusia taitoja tulee koko ajan ja jaksaminen kehittyy. Joulun aaton aattona opittiin kääntymään selältä vatsalleen ja joulun pyhinä siinä kehityttiin niin, että se sujui hujauksessa. Aluksi hermo meni hetkessä, kun mahalle oltiin ensin päästy. Nyt likka viihtyy vatsallaankin jo melko kauan ja lisäksi pyöri ympäri kellon viisarin tavoin. Muutaman kerran on myös menty vatsalta takaisin selälleen, mutta se on vielä ollut aikalailla vahinko. Sitä on kuitenkin tapahtunut useammin, joten eiköhän sekin taito sieltä vielä löydy. Ja toivottavasti löytyy, niin maltti varmasti taas kasvaa neidin omissa puuhissa.
Tässä joulupukin tuomassa kirjassa on tiukkaa faktaa. Neiti "lukee" sitä oikein mielellään. Toooosin heti tuosta seuraavalla aukeamalla on jäätikkö, missä on sekä pingviinejä, että jääkarhu... Että sellaista faktaa. :D
Ja lisäksi likasta on tullut hymyileväinen ja nauravainen. Neidiltä saa oikeastaan aina vastauksen hymyyn. Ja kyllä sydän syli tässä yksi ilta, kun neiti känkkäränkkäröi, eikä olisi suostunut nukkumaan. Likka huusi lähes lohduttomasti mun sylissä. Annoin hänelle sitten pusun poskelle, tyttö katsoi mua suoraan silmiin, hymyili ja sulki silmänsä. Sitä onnea tosin kesti noin minuutin, mutta silti. <3
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)