Tietysti isolla porukalla kun ollaan liikkeellä (4 pariskuntaa), aina ollaan joistakin asioista vähän eri mieltä. Tällä kertaa tuntuu, että ollaan miehen kanssa vähän vastarannan kiiskejä (kiiskiä? Miten se kiiski oikein taipuu?). Positiivista tietysti on se, että ollaan miehen kanssa asioista samaa mieltä, yllätyn välillä itsekin miten meillä kohta jo 9 vuotta onkin klikannut ajatukset niin yhteen. Me oltais haluttu maksaa loppusiivous, jotta lyhyen viikonlopun aikana ei tarvitsisi ressata sotkusta ja lopuksi siivota (etenkin, kun helposti joku aina livistää). Lisäksi ruokapuoli vähän puhututti, mutta me mennään sitten miehen kanssa omalla tyylillä ja muut omallaan. Ajateltiin käydä pizzalla! :D Jotenkin tässä tilanteessa tilan ottaminen ihan vain itselleni ja miehelle tuntuu muutenkin hyvältä.
Kaverimme eivät siis tiedä keskenmenosta. Muutama tietää, että emme käytä ehkäisyä, mutta nämä viimeiset tapahtumat eivät ole tiedossa. Se helpottaa tosi paljon. Toisaalta pelkään vauvakyselyjä ja sitä kuinka tulen sellaisiin reagoimaan. Kun viikko sitten lauantaina koulukaverit minusta uteluillaan raskaustiedon puristivat ulos, olin keskenmenon jälkeen tosi vihanen. Vihanen siitä, että ihmiset utelevat niin tiukasti toisten yksityiselämää. Ymmärrän vielä perus "koskas teille tulee vauva?" -utelut, mutta sellaiset jankkaamiset ja tivaamiset ärsyttää. Mitä se kenellekään kuuluu? Itse en ole koskaan ollut sellainen utelija, enkä ymmärrä kuinka jotkut edes kehtaavat sitä tehdä!
Toivon kuitenkin, että viikonloppu saa ajatuksia muualle. Tarkoitus on lillua poreammeessa, viettää aikaa hauskaa pitäen pelaillee, höpötellen ja rentoillen. Toivottavasti viikonloppu tosiaan pysyy rentona, sillä maanantain töihinmeno tuntuu jo vähän peikolta. Siellä kun ihmiset luulevat, että olen ollut kuumeessa.
Koira menee hoitoon mummulaan eli minun vanhempieni luokse. Siellä se saa ihmetellä kissoja taas mielen määrin.
Voihan karvatassu! <3