perjantai 29. elokuuta 2014

Piristyminen!

Eilen neuvolassa pääsin avautumaan tästä rättirikkipoikki-fiiliksestä. Verenpaineet, hemoglobiini ja pissa kuitenkin kaikki ok. Nyt on alkanut jalkasärky helpottamaan, eikä päänsärkykään ole palannut. Tänään heräsin ensimmäisen kerran aamulla ilman herätyskelloa ja olo oli ihan pirteä. Sain tässä vähän imuroitua ja vietyä roskat. Tarkoitus olisi myös lähteä tänään ostamaan viikonlopun venetsialaistarpeita. 

Meillä on siis mökillä "perinteisesti" (lue: toisena peräkkäisenä vuotena) venetsialaiset, johon sisältyy makkara- ja juustokekkerit. Mökkipaikkammehan on sellainen "kommuuni", kuten mieheni sanoo. Sukulaisia ja urheiluseuramme jäseniä, ei kuitenkaan mitään isoa ja outoa porukkaa, vaan tunnemme kaikki toisemme hyvin. Joten jokainen tuo erilaisia makkaroita ja juustoja ja sitten herkutellaan. :)

Vielä tunnelmia viime vuoden kekkereistä!

Ainoa huono puoli kekkereissä on se, että koiramme pelkää raketteja. Hyvä puoli on se, ettei ole kuitenkaan vuodenvaihde, jolloin paukkuu joka paikassa. Meillä on muutamia patoja, emmekä räiskyttele menemään todellakaan koko iltaa. Koirallakin on tapana rauhottua, kun pauke rauhoittuu. Joka uusivuosi koiramme on pelännyt raketteja enemmän, joten seuraavaksi on varmaan mietittävä jotain näitä rauhoittavia feromoneja, joita koirille saa. Viimeksikin veimme koiramme vanhemmilleni hoitoon, jotta olisi rauhallisempaa. Mutta eipä vuodenvaihteen tienoilla juuri missään ole rauhallista...


Ihanaa elokuun viimeistä viikonloppua kaikille! <3

keskiviikko 27. elokuuta 2014

Katumus? Raskausvaivat? Kaikkiko samassa läjässä?

Taas näitä ajatuksia? Mihin sitä onkaan ryhtynyt. Ja nyt ihan vaan kiitos perhevalmennuksen terkkarille. Mieskin tuntui kuunnelleen erityisen tarkkaan ne kohdat, joissa kerrottiin ongelmista. Tiedän, ettei vauva-arki ole ruusuilla tanssimista ja uni on kortilla. Nyt tuntui, että valmennuksen terkkari oikein paisutteli sitä: "valmistautukaa siihen ja tähän jo tohon ongelmaan" tai "jos kaksi ensimmäistä vuotta selviätte, niin selviätte mistä vaan" yms. Mies tietysti kuuli etenkin tuon jälkimmäisen kommentin omilla suodattimillaan jotakuinkin: "kaksi ekaa vuotta on tuskaa ja riidellään, ollaan äkäsiä ja kaikki menee alamäkeä". Olipas siis mukava valmennus.

Tulihan sitä nyt itsekin mietittyä, että mihin tuli ryhdyttyä. Uni tosiaan tulee olemaan kortilla ja kuinka sitä pystyy olemaan hermotumatta, kun väsy kolkuttaa korvan takana? Tiedostan nämä asiat ja olen sen tyylinen ihminen, etten haluaisi murehtia näitä etukäteen. Minulla on ollut tapana mennä eteenpäin ajatusmaailmalla: "kyllä siitä selvitään". En halua liikaa ajatella tulevia ongelmia, vaan yritän suhtautua niin, että tuli mitä tuli, niistä kyllä selvitään. Nyt vain harmittaa, kun mies on alkanut jo stressaamaan etukäteen.

Lisäksi olen nyt ollut ihan veto poissa tämän viikon. Eilen olin jo tosi väsynyt ja illalla särki päätä. Tänään on särkenyt jalkoja koko päivän ja päätä meinasi alkaa särkeä tuossa päivällä, mutta onneksi se väistyi. Minua on nyt varoiteltu raskausmyrkytyksestä... Tiedä nyt sitten mitä tämä on, mutta yhtäkkiä olen ihan puhki! En tiedä iskeekö viime viikon rankkuus nyt päälle vai mistä johtuu. Huomenna minulla on onneksi neuvola, niin pääsen kertomaan huolistani.

Saimme myös tietää, että ystävämme hautajaiset ovat 20.9! Alkoi kyllä hiukan hirvittää. Onhan se pirun huonoa tuuria, jos synnytys osuu juuri samalle päivälle, mutta pelkään silti, että läheltää saattaa liipata. Nyt pitäisi Köntin syntyä sitten mieluummin tässä pikku hiljaa tai sitten tosissaan mennä kunnolla yli ilman ongelmia. Miehen pitäisi olla kantamassa arkkuakin, niin olisi todella tärkeää, että hän pääsee sinne. Itsekin tietysti haluaisin mennä. Tällä hetkellä, kun paino nousee 1,5 kg/viikko ja oon ihan rätti, niin alka tuntua siltä, että syntyisi vaan ennemmin kuin myöhemmin. Toisaalta... Remppa on kesken.

Äh! Ärsyttää, kun on liikaa huolta. Ja ne on paljon asioita, joihin ei voi turhan paljon vaikuttaa.

Viikonloppuna vietämme mökillä venetsialaisia, tässä tunnelmaa vuodentakaisista juhlista! :)

maanantai 25. elokuuta 2014

Täysiaikaisuus!

Eilen poksahti täyteen raskausviikkoja 37+0. Harmi, etten eilen tajunnut kuvaa ottaa. Tältä päivältä siis masukuva viikoilta 37+1. Melko ylhäällähän tuo vielä keikkuu, mutta joko Köntti on vääntänyt itsensä omituiseen asentoon tai sitten se on peppu, joka on matalemmalla kuin yleensä. Ainakin Köntti on ollut jo monen monituista viikkoa raivotarjonnassa, niin en usko, että olisi nyt alkanut vääntämään itseään muulla tavalla.


Huomenna on viimeinen perhevalmennus. Viime viikkoinen jäi ymmärrettävistä syistä väliin. Huomisen aiheena on vauvan hoito ja imetys ja aihe ainakin on mielenkiintoinen. :) Ja uskon, että varsinkin miehelle tulee paljonkin uutta tietoa. Valmennuksen jälkeen haetaan kiinalaista, koska mää oon himoinnut jo kauan aasialaista ruokaa. Mahdollisimman pian synnytyksen jälkeen täytyy kyllä sitten vielä päästä sushille. ;)

sunnuntai 24. elokuuta 2014

Raskas viikko takana!

Suru-uutisten keskellä on vietetty tämä viikko. Aika on mennyt surressa ja itsellä lähinnä miehen tukena ja olkapäänä ollessa. Ollaan pysytty liikkeessä, niin ollaan pysytty siten myös paremmin kasassa. Vauva-ajatukset ovat olleet taka-alalla ja ollaan kyllä keskitytty suremiseen. Mies on ollut sairaslomalla tämän viikon ja se on kyllä ollut tosi hyvä. Ei hänestä olisi ollut monen tonnin trukin rattiin niillä tuntemuksilla. Nyt on saatu itkeä, muistella menneitä ja taas itkeä.

Huomenna alkaa arki ja itseäni jo vähän harmittaa, että herään tyhjään taloon. Kaikkein pahinta on itselle ollut nähdä muiden tuskaa ja jotenkin tuntuu, että tyhjässä talossa oma tyhjä olo vain korostuu. No, siivottavaa on, pyykkiä pestävänä, on kutsukorttien tekoa ristiäisiin ja kaikenlaista peruspuuhaa. Tosin saattaa hyvin olla, että koteloidun sohvalle ja odotan miehen tuloa töistä. Nytkin kun miehen piti mennä ajoissa nukkumaan, niin harmitus nousee siitä, etten voi nukahtaa miehen kanssa yhtäaikaa, toisiamme kädestä kiinni pitäen ja tukien toinen toistamme.

Pari yötä sitten heräsin suunnilleen kolme kertaa siihen, kun mies unissaan käpertyi halaamaan minua. Hän oli hikinen ja kuuma, mutta se tunne, että hän haki minusta tukea ja turvaa keskellä yötä oli jotain sanoinkuvaamatonta. Se, että vain olin paikalla ja se riitti. Vaikka tämä suru on aiheuttanut meillekin jo yhden riidan, niin kaikesta huolimatta olemme lähentyneet vielä enemmän... Jos se enää melkein kymmenen vuoden jälkeen on ollut mahdollista. <3

Nyt odotamme tietoa hautajaisten ajankohdasta, jotta voisimme (miehenkin sanojen mukaan) alkaa keskittyä taas vauvan tuloon! Lastenhuoneen remontti on ollut jäissä ja toivonkin nyt, että raskaus menee yliajalle, kuten olen uumoillutkin. Ehtisimme saada itsemme ja puitteet kasaan!

Paremmalla onnella siis ensi viikkoa kohti!

keskiviikko 20. elokuuta 2014

Suru-uutisia!

Lepää rauhassa tärkeä ystävä! 

Saimme eilen illalla todella huonoja uutisia. Meidän hyvä ystävämme on poissa! Etenkin miehelle hän oli todella tärkeä ihminen, ystävä jo nuoruusvuosilta ja parhaita ystäviä. Miten elämä voikaan olla näin arvaamatonta... Vetää hiljaiseksi, enkä voi edes kuvitella lähisuvun tuntemuksia tällä hetkellä.

"Aurinko laskee, jo pitenee varjot.
Aika on eron ja jäähyväisten.
Poissa on ystävä kallehin."
- Kari Rydman -  


maanantai 18. elokuuta 2014

Imetysliivit!

Tulipahan puhetta muiden odottajien kanssa imetysliiveistä ja voin lämpimästi suositella jokaiselle Bravadon body silk seamlesseja! Olen pitänyt niitä melkein pelkästään tässä odotusaikana jo, koska ovat todella mukavat päällä. Niiden kanssa ei edes huomaa, että on liivit päällä ja uskon, että niiden kanssa on hyvä myös nukkua, mikäli on sitten suihkutissiefektiä synnytyksen jälkeen. Liivejä voi tilata esimerkiksi nettiemo.fi-verkkokaupasta ja minulle ainakin liivit tuli postissa kahdessa päivässä, eikä ongelmia ollut!

Ovat tietenkin mallia lerpsut, joten kunhan tissit sitten alkaa maidosta tyhjeneen, niin eivät välttämättä enää palvele asiaansa. Nyt minulla on kuitenkin uuden tilauksen jälkeen noita kolmet sekä yhdet H&M:ltä ostamani tukevammat imetysliivit (jotka muuten EI ole hyvät päällä...) ja aion näillä selvitä!

Käyppä siis tarpeen niin vaatiessa kurkkaamassa: nettiemo.fi

perjantai 15. elokuuta 2014

Ristiäiskutsut!

Kerrankin olen saanut inspiraation ja tarkoitukseni on tehdä ristiäisiin kutsukortit. Vain lähin suku ja kummit ovat tulossa paikalle, joten kutsujen tekemien ei välttämättä ole tarpeellista, mutta halusin silti ryhtyä urakkaan. Koska kortteja tarvitsee tehdä vain 10 kappaletta, niin luulen selviäväni ilman hermoromahdusta. Tein ensimmäisen koeversion viime viikolla ja siitä tuli tosi hieno!



Värinä tuollainen unisexväritys eli keltainen, valkoinen ja vaaleanruskea.Tuon oikeanpuoleisen tekstin pystyy tietty kokonaisuudessaan kirjoittamaan vasta kun ristiäispäivä on lyöty lukkoon, joten sen liimaan vain alkuun tyhjänä tuleviin kortteihin. Tuon "runon" olen kirjoittanut nyt valmiiksi.
Siinähän lukee siis:
"Katso" sanoi Nalle Puh ja osoitti maahan
"Mitä" kysyi Nasu
"Uudet jalanjäljet. Kahden seuraan on liittynyt kolmas"

Ja vähän siistimmällä käsialalla on tarkoitus sitten oikeat kutsut toteuttaa, haha!  Mutta olen kyllä tosi tyytyväinen. Yleensä mun tekeleistä ei tule yhtään niin hienoja, mitä päässäni ajattelen. ;)

torstai 14. elokuuta 2014

Kuulumisia pitkästä aikaa! Aktivoitumisen aika!

Hei kaikki ihanat! Kesä on kulunut kuin siivillä ja olen nauttinut siitä täysin rinnoin (ja vatsoin). Bloggaaminen on jäänyt, kun on ollut kovasti kaikkea puuhaa mökkeilyn ja lastenhuoneen rempan tiimoilta. Sitten kun olen sohvalle istahtanut, niin olen kutonut! Wou, siis MINÄ olen kutonut. Tein elämäni ensimmäisen villasukan, joka tosin ei kauheasti näyttänyt villasukalta. :D Ja nyt teen vauvanpeittoa, jossa työsarkaa vielä riittää.

Neuvolalääkäri minulla oli viikko sitten torstaina. Lääkäri ultrasi ja teki kokoarviota. Tuolloin hän arvioi Köntin (ihana tämä meidän työnimi!) kooksi noin 2,3-2,4 kiloa. Tämä tarkoittaisi, että lasketunajan tienoilla kokoa olisi noin 3,5 kiloa. Se kuulostaisi oikein sopivalta minulle, kun olen vähän stressannut, että mikä jättilapsi sieltä mahtaa putkahtaa! Tietysti nuo kokoarviot eivät aina paikkaansa pidä, joten varauksella tämänkin kanssa ollaan. Mutta se SUKUPUOLI: Ei suostunut Köntti vieläkään paljastamaan avujaan! Lääkäri totesi, että on kyllä sellaisessa asennossa tuolla masussa, että on ihan mahdotonta nähdä mitään. "Onhan se sitten kivaa, kun on vähän jännitystä siinä synnytyksessä" lääkäri totesi. Luulen kyllä, että jännitystä siinä on ihan muutenkin. ;)

Olen sitten pessyt jonkin verran siskolta saatuja sekä tyttöjen, että poikien vaatteita! Minulla on niin kovasti valkoista, harmaata ja ruskeaa (ja pikkasen keltasta) vauvanvaatetta, mutta halusin varustautua vauvan tuloon jo niillä vaaleanpunaisilla ja -sinisilläkin vaatteilla. ;) On sitten valmiina, ettei tartte heti alkaa pesemään pyykkiä ensimmäisenä. Toivottavasti sukulaiset vähän valpastuu, kun sukupuoli selviää ja ostavat jotain tytölle tai pojalle sopivaa sitten. ;) Tiedän, että äitini ainakin on ostanut kaikenlaista jo, mutta unisex-sävytteistähän sen täytyy olla. Vaikka olenkin sitä mieltä, että tytön ei tarvitse olla perinteinen tyttö, eikä pojan perinteinen poika, niin silti täytyy myöntää, että kyllä odotan, että pääsen hankkimaan juuri niitä tytölle tai pojalle sopivia vaatteita! Mikäli Köntti on tyttö, niin toivon, etten liikaa hössötä kaikkea tyttömäistä, vaan lapsi saisi itse löytää oman itsensä kasvaessaan. Itse olen kasvaessani ollut hyvinkin prinsessatyylinen pikkutyttö ja näin vanhemmiten sitten en oikeastaan ollenkaan. :D

Lastenhuone alkaa pikkuhiljaa muistuttaa jo huonetta ja lauantaina vanhempani tulevat remppatalkoisiin ja uskon, että se menee aika pitkän sysäyksen eteenpäin! Vielä ei olla läheskään siinä pisteessä, että sinne huonekaluja saisi rahdattua, mutta verrattuna esimerkiksi kuukauden takaiseen, niin toivoa sen valmistumisesta alkaa jo pikkuhiljaa olla. Lisähommaahan on tuonut se, että huoneesta lohkaistiin yksi nurkka vaatehuoneeksi, joten on tarvinnut rakentaa uutta seinääkin.

Tässä siis näkyy tuo vaatehuone ulkoapäin ja yksi valmis seinä! Seinät tulevat tuolla harmaalla ja katto on tuollainen valkoinen, kuten myös lattiasta tulee vaalea. Listat sitten ihan valkoiset ja luulenpa, että tästä huoneesta tulee aika ihana. Kuva rempan keskeltä ei oikein tee oikeutta. :)

Nyt yritän oikeasti taas aktivoitua tässä blogissa, sillä laskettu aika lähestyy! Tänäänhän viikkoja on kasassa siis 35+4. Välillä se la tuntuu tosi kaukaiselta ja toisena hetkenä ajattelee, että sehän on ihan kohta. Synnytys on alkanut tietysti mietityttään, mutta melko levollisin mielin vielä mennään.

Ihanaa elokuuta kaikille! :)