lauantai 17. elokuuta 2013

Tunteiden vuoristorata

Kummasti sitä fiilikset hyppii yhdestä toiseen. Joka toinen hetki ajattelen, että hyvin tää lähtee tästä sitten menemään: saadaan lupa jatkaa yritystä ja kierto lähtee rullaamaan ja mahdollisesti oon jo piankin raskaana. Toisaalta maalaan kauhukuvia: Joku on vialla, eikä saada jatkaa yritystä TAI sitten saadaan yrittää ja tärppääkin, mutta tulee lisää keskenmenoja TAI kierto ei ota tasottuakseen, eikä oviksesta tietoakaan ja vauva ei ota tullakseen.

Ressaan myös töiden kannalta. Mulla meinaan on määräaikanen soppari ja jos plussaamisessa kestää, niin ehdin jäämään työttömäksi ennen äippälomaa. Mahdollisesti niin, että olen kauankin työttömänä ja sitten taas huononee äitiysraha ja sitten täytyis siirtää taas yrittämistäkin ja jos taas saan uuden sopparin, niin tuun heti raskaaks ja voi helvetti sentään suoraan sanoen! Kuinka sitä vaan osais elää hetkessä? Olis niin helppoa vaan katsoa mitä tämä elämä tuo tullessaan ja murehtia sitten sen mukaan. Mulla vaan on tää uskomaton taito murehtia kaikkea etukäteen, oli tarvetta tai ei.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti