Ensimmäinen vauvauinti!

Tänään meillä oli ensimmäistä kertaa vauvauinti! Olin varautunut siihen, että päästään tyyliin varpaat kastaan altaassa ja sitten tulee huuto tai ainakaan ei viittä minuuttia kauempaa voida olla ennen huutoa. Vielä mitä! Neiti oli ihan elementissään ja hymykin irtosi jo moneen otteeseen. Oltiin jotain about 20-25 minuuttia altaassa, sitten alkoi alaleuka väpättää ja kylmä hiipimään, joten lähdettiin pesulle ja pois.

Muut olivat jo aloittaneet viikko sitten, joten hommat oli muille tuttuja. Hyvin päästiin kuitenkin mukaan meininkiin. Kokeiltiin vatsa- ja selkäuintiotteita ja vetäjä kävi vielä näyttämässä meille ne henkilökohtaisestikin, kun ei sillä ekalla kerralla oltu. Kovasti vetäjä kehui neitiä, että hienosti hän ekakertalaiseksi jaksaa vedessä olla. Tällä kertaa mukana oli mummu, koska iskä on kaverinsa polttareissa koko viikonlopun. Mummu tulikin meille jo eilen ja oli yökylässäkin, joten on ollut meillä tytöillä seuraa. Huomenna haetaan sitten isikin kotiin.

Ainoa harmittava tapahtuma tapahtui, kun olin jo neitosen pessyt suihkussa ja sitä ennen saunan alalauteella imettänyt. Laitoin tytsyn pyyhkeeseen käärittynä turvakaukaloon odottaan, että saan itse pestyä ja olin nostamassa kaukalon. Kahva ei ollutkaan oikeassa asennossa ja muksu kippasi nenä edellä siitä siihen laattalattialle. Ai kamala miten hirveä olo itselle tuli ja pikkuinen tietenkin itki lohduttomasti. Ei kuitenkaan juurikaan osunut lattiaan, kierähti hiukan sillain sivuttain ja taisin vähän saada kiinnikin. Säikähdettiin tietysti - tyttö ja minä.

Lohduton itku onneksi helpotti nopeasti sylissä ja sitten tuo vielä pissasi mun syliini ja pyyhkeeseen. Isille kun soittelin, niin tuo totesi, että neiti kosti mulle, kun kippasin toisen lattialle. ;) Vähän jäi harmittamaan tuo juttu, vaikka harmittomaksi jäikin. Meni kuitenkin uinti itsessään niin hyvin ja jotenkin jäi tonne sisuksiin sellanen huono olo ittelle: "Miten mää nyt tolleen toheloin?" "Pitäis olla huolellisempi" "Sattuikohan toista kuinka pahasti" "Olisi voinut käydä tosi pahastikin". Kivalle yhteiselle puuhalle tuli tällanen pönttö loppu. Ensi kerralla olen kyllä extravarovainen.

Alkuun olin vähän harmissani, ettei iskä pääse osallistuun tähän meidän ekaan kertaan. Nyt tuntukin jotenkin paremmalta, kun mummu oli mukana siellä naisten puolella. Ei niinkään avun takia (vaikka tietty sitäkin sai), vaan jotenkin ahdistuin muista äideistä. Joo, onpas tyhmää taas ja kukkuu vaan! Mutta kun tulin pukuhuoneeseen, niin kukaan ei puhunut mitään. Tuntu, että kukaan ei pukahtanutkaan ja yritti vähän luoda katsekontaktia, että olisi tervehtinyt, niin ei liiennyt. Kukaan ei puhunut edes vauvoilleen mitään ja minä siinä lepertelin neidille, kun oli niin hymyssä suin ja iloisena. Tunsin itseni ihan tyhmäksi. Ja sitten sopii ihmetellä, että miksi. Tottakai sitä lapselleen saa leperrellä niin paljon kuin haluaa. Jotenkin tuli kuitenkin sellainen olo, että muut vaan mulkoili ja tuijotteli, että miten tuo tekee asiat.

Musta on tullut jotenkin tällanen ihmeellinen hyypiö! :D Ajattelenko mää muiden ajattelevan niin vai ajatteleeko muut niin. Olisin kuitenkin olettanut, että juttua muiden äitien kanssa riittäisi ja saisi juttukavereita. Eikä me edes äitini kanssa mitenkään keskusteltu tiiviisti kaksistaan, että muut olisi ajatellut, että ei parane mennä väliin. Toisella kertaa tiedän jo vähän miten hommat toimii, niin ei ehkä sitten jaksa keskittyä niin muihin. Nyt lähinnä uimahallissa olleet senioriuimarit ihastelivat vauvoja ja minultakin tultiin muutamaan otteeseen kysymään neitosen ikää.

Kaikesta muusta huolimatta oli onnistunut reissu ja ehkäpä se huikean kallis hinta ei nyt niin paljon harmita, jos neiti näin paljon tykkää tuosta puuhasta. Väsy iski kyllä samantien kun päästiin hallista ulos. Heti kun olin ovesta ulkona, niin neidin silmät oli jo kiinni. Onhan tuollainen nyt rankkaa pienelle ihmiselle!

Nyt sitten ilta tyttöjen kesken kotosalla... Täytyy katsoa ehtisikö itsekin hetkeksi nukahtaa. Neitin siirsin vaunuihin ulos nukkumaan kun tultiin kotiin ja siellä tuo nyt vetelee hirsiä. Likka heräs yöllä poikkeuksellisesti ensin n. 1.30 ja sitten taas 3.15. Todella lyhyellä välillä siis. Sitten onneksi nukkui tuonne puoli kasin tietämille, mikä olikin sopiva aika herätä. Seuraavaa uintikertaa täällä odotellaan jo innolla!

Ja hei! Huomenna neitonen tasan 4 kuukautta. Vautsi. Kohta voidaan alkaa maisteleen kiinteitäkin. Katsotaan nyt miten tämä äiskä jaksaa alkaa niitten kanssa puuhaileen. :)