Ensimmäinen puolivuosikas täynnä!

Neitille tuli eilen täyteen 6kk! Vau, ollaanpa meillä jo isoja. Kiitos Elämän pienet ihmeet -blogin S Koolle vinkistä, sain upeita puolivuotiskuvia likasta. Sälekaihtimet ylös makkarissa, että saatiin luonnonvaloa. Fatboy-säkkituoli meidän sängylle ja siihen valkoinen peitto päälle. Ja ei muuta kuin räpsimään. Tuli niin mielettömästi söpöjä kuvia, etten osaa ikinä valita niistä seinälle päätyviä!

Lisäksi meillä oli tänään neuvola ja likan eka hammaslääkärikäynti. Painoa ja pituutta oli tullut tosi hintsusti, mutta terkkari ei vaikuttanut olevan huolissaan. Kasvuhan kai vähän hidastuukin... Mutta jäin kyllä silti vähän miettimään asiaa. Olisiko painoa ja pituutta tarvinnut tulla enemmän? Seuraava neuvola on kuitenkin sitten vasta 8kk iässä. Painoa oli tullut inasen vajaassa kuukaudessa muistaakseni 340g ja pituutta alle 1cm. Miltä kuulostaa?

Hammaslääkäri oli samassa rakennuksessa ja heti neuvolan perään. Likka alkoi olla jo väsynyt, kun oltiin jo päikkäriajoissa. Hetken hamppulääkäri selosti perushammasasiaa ja sitten kurkkasi likan suuhun. Hienot kaksi hammastahan siellä jo onkin. Lopuksi neiti sai lahjaksi hammasharjan. Nyt pitäisi sitten varmaan alkaa sitä hammastahnaakin käytteleen viimein. Täytyy yrittää opettaa huippuhyvä hammashoito neidille, itse olen siitä vähän luistanut ja siihen päälle hammaslääkäripelko, niin se onkin huippuyhdistelmä.

Neiti pisti kyllä eilisessä kuvaussessiossa niin parastaan ja oli hyväntuulinen ja esitteli parhaita ilmeitään. Voi ällösöpöys miten mulla on sulonen lapsi. <3

Kun vauva kasvaa, miten arki muuttuu?

No olipas nyt maailman vaikein homma tänään väsätä tota otsikkoa. :) Mää tykkään kirjottaa, mutta otsikot on tuottanu mulle aina hirveesti päänvaivaa. Pitäis olla jotakin raflaavaa ja aiheeseen sopivaa. Eikä mitään heippa taas -tyylisiä latteuksia. Ongelma on ehkä siinä, että tykkään jaaritella, niin lyhyt otsikko ei oikein meinaa luonnistua. ;)

Paskamutsi-fiilikset on onneksi saatu karistettua! Neiti huijattiin toisellekin tissille mitä kummallisimmilla asennoilla ja nyt taas kelpaa ihan perinteisestikin. Välillä on aika raivostuttavaa olla tällanen sekunnissa nollasta sataan -tyyppinen persoona, joka ottaa asiat aina tunteella potenssiin sata! Tässäkin asiassa nukuttu yö helpotti jo kummasti ja asian otti jo ihan erilailla seuraavana aamuna. Ja oikeesti, asioilla on tapana ollut järjestyä ja uskon, että niin tulee oleen jatkossakin. Kuitenkin varsinkin iltaisin/öisin niillä on vähän tapana eskaloitua. ;)

Mun on kuitenkin jo pitkään pitänyt tarttua tähän tämän postauksen varsinaiseen aiheeseen. Kun meidän likka oli pieni (alle 2 kk) ressailin tosi paljon sitä, että miten kamalan rankkaa tulee oleen, kun tyttö kasvaa. Lähinnä mua hirvitti se, että silloin tuo nukkuu paljon vähemmän kuin ihan pikkuisena. Silloin se arki oli likan hereilläoloaikana lähinnä sylissä heijailua, tissittelyä ja vaipan vaihtamista. Ajattelin kauhulla sitä, että se vauva ei jossain vaiheessa enää nukukkaan näin paljoa (luojalle kiitos muuten siitä, että meidän vauva on aina nukkunut hyvin). Mietin kuinka kiinni olen siinä vauvassa, kun se on sitten niin paljon enemmän hereillä ja vaatii koko ajan enemmän.

Mikäs sitten on näin puolivuotispäivän kynnyksellä todellisuus? Meidän neitin pitkät päikkärit on lyhentyneet aika dramaattisesti viime aikoina ja ne kestää nykyään n. 2,5-3h. Sellanen n. 2,5 tuntia on aika perinteinen. Ei ole kuin alle kuukausi, niin toisinaan meni vielä sen 5 tuntiakin (tosin harvemmin enää silloin). Lisäksi tuo nukkuu illalla sellaiset puolen tunnin nopeat nokoset ja menee illalla nukkumaan yleensä yhdeksan aikoihin ja aamulla noustaan noin klo 7-8.30. Jos herätys on kovin aikanen, niin saatetaanpa ottaa pienet aamutirsatkin, mutta ne on olleet aika harvinaisia. Ja kas! Elämä ei ole yhtään vaikeampaa kuin 6-4kk sitten. Helpottanut sen sijaan on.

Nyt neiti viihtyy lattialla lelujensa kanssa yksikseenkin. Touhuilee itsekseen, menee ympäri olkkaria (toisinaan jo eteiseen asti) ja laittaa suuhun kaiken mihin ylettyy. Reenaa mahalta selälleen kääntymistä, konttaamista ja ryömimistä. Kaiken a ja o on se, että vaikka unta ei niin paljon enää olekaan, niin elämä on kuitenkin helpottunut vauvan kasvun myötä. Tottakai se on edelleen vaativa ja toisinaan on niitä päiviä, kun siellä lattialla tuo ei viihtyisi ollenkaan. Ja toisaalta ehdin tekemään asioita paljon vähemmän pitkien päikkäreiden aikana, koska ne ovat lyhentyneet. Nyt kaikenlaista voi kuitenkin tehdä myös neidin ollessa hereillä. Ja viihtyyhän tuo paremmin tuolla lattialla, jos minä touhuan jotakin tässä lähellä. On se sitten siivoamista, vatsalihashaasteen treenien tekemistä, takan lämmittämistä tai muuta...

Se on hassua kuinka ihminen nostaa stressitasojaan asioilla, jotka ovat hamassa tulevaisuudessa ja tässä tapauksessa vielä ihan turhalla asialla! Murhetta maailmassa riittää, niin kannattaisi keskittyä sitten edes niihin sen hetkisiin murheisiin ja jättää tulevat murheet tuleviin hetkiin. ;) Elämä puolivuotiaan vauvan kanssa on kuitenkin huomattavasti helpompaa kuin muutaman viikon/kuukauden ikäisen.

Paskamutsilla iltaa!

Taas sitä ollaan tässä! Päivän, tai oikeestaan varmaan viikon ja voipi olla, että koko kuukauden, paskaäiskä tittelin saaja on selvillä. Terve vaan.

Meidän likka ei sitten suostu syömään toisesta tissistä enää ollenkaan. On niin perkeleen piukeena koko tissi! Eikä tässä vielä kaikki. Minä tyhmäidiootti ja helvetin äkkipikanen ihminen suutun tästä tolle vajaa puolivuotiaalle pienelle ihmiselle. Kohta varmaan pelkää koko lapsi mua, kun alan huutamaan turhautumisesta. Ihan kuin se mitään ratkaisisi, itkuahan se vaan lisää... Meille kaikille.

Jo sairaalasta asti toi mun oikea tissi on ollut "huonompi". Siitä oli vaikeempi saada imuotetta ja se on hiukan erimallinen kuin toinen. Saatoinpa silleen puolihuolimattomasti suosia tuota vasenta vähän itsekin. Usein syöminen oli katkonaista oikealta, niin siirsin likan melko nopeesti vasemmalle. Taitaa kostautua. Pari päivää jo on ollut ilmassa merkit tästä totaalikieltäytymisestä. On syönyt tuosta oikeasta tosi huonosti ja hirveällä härväämisellä. Tänään ei enää vaunupäikkäreiden jälkeen ollenkaan. Vasen kyllä kelpaa.

Ja MIKSI ei voi oma pinna kestää. Mulla alkaa heti keittään ja sehän vaan lisää likassakin jännitettä. Tän ansiosta on varmaan mahdotonta saada sitä tuolle toiselle tissille enää. Ja kun tässä meni jo välissä niin hyvin imetyksen kanssa. Oon yrittäny istuen, makuultaan ja seisaaltaan. Sitten annoin taas jo tuosta vasemmasta iltatissit ja tulin ajatelleeksi, että pitäisi vielä yrittää niin, että likka onkin tuolla "kainalon alla" ja samoin päin kun vasemmalla tissillä ollessaan, mutta annankin oikeasta. Söi kuitenkin niin paljon ja oli jo väsynyt, etten lähtenyt varovaisen yrityksen jälkeen enempää yrittään. Kaikenlisäksi se on tosi vaikeeta, enkä meinaa löytää asentoa. Tuon oikean tissin kanssa on jotenkin asennon hakukin aina ollut vaikeempaa, niin olisiko siinä kylkiasennossa nyt sitten jotain vialla. Ehkäpä tuo likka ei pääse siinä oleen hyvin.

Mene ja tiedä. Mun iltani ja likan ja miehenkin ilta on pilalla. Minä hermostun, likka itkee, sitten minä itken ja nyt pillitän täällä sitä, että kohta koko lapsi pelkää mua. Miks mulla ei oo pitempää pinnaa? Tää on ihan kamalaa! Oon niin vihanen ittelleni!

Kesäkurpitsako kiukun aiheuttajana?

Nyt mää alan epäillä, että meillä iltakiukut johtuukin kesäkurpitsasta. Mutta oikeesti.. Sehän on sellanen mauton, hajuton ja väritön ruoka, joten ihmettelen. Enkä tätä nyt varmaksi sano vieläkään, mutta en ole ihan varma haluanko enää kokeilla.

Meillä on kolme kertaa syöty kesäkurpitsaa. Aiemmin se oli sillon flunssan aikaan ja ajattelin, että johtuisi flunssasta ja mahdollisesta korvatulehduksesta. Korvissahan ei tosiaan sitten mitään ollut ja ajattelin jo vähän siinä, että kahtena päivänä syötiin sitä kesäkurpitsaa ja silloin illalla oli sitä mahdotonta huutoa. Mutta ajattelin, että tuskinpa se sitä.

Tänään palasimme kesäkurpitsaan. Tänään taas huudettiin. Mutta nyt toissapäivänä otettiin ne rokotukset... Voisko ne vielä vaikuttaa? Tosin ei nukkumaan meneminen ole kahtena edellisenä iltana ollut yhtään hankalaa. Tämä lähti jo siitä liikkeelle, että neiti härväsi tissillä. Hyöri ja puri mua (Ai saata*a) ja määkin siinä ärähdin. Otti tosi vähän maitoa tissiltä juuri ennen sänkyyn menoa. Sängyssä alkoikin sitten tuo aiemmista kerroista tutuksi tullut lohduton huuto.

Vähän sain likkaa rauhottuun laulamalla, mutta nopeasti mentiin taas hysteerisyysasteelle ja päätin pistää hommaan stopin. Nojatuolissa istuminen ei kelvannut likalle, vaan piti seistä/kävellä ympäriinsä. Lauleskelin ja pian tuo väsähti ja laskin pinnikseen. No neitipä siitä havahtui ja lyhyen "missäs mää olinkaan" -ihmettelyn päätteeksi huuto alkoi. Nappasin taas syliin. Hetken kävelin, että tuo rauhottui ja lauleskelin. Sitten kun silmät jo alkoi painaa, niin sain istuakin ilman huutoa. Kun kuului tasainen raskas tuhina, niin uskalsin siirtää takaisin pinnikseen. Sinne jäi ja siellä nukkuu!

Huh! En ehkä uskalla kokeilla enää tota kesäkurpitsaa. Voisko se olla siitä kiinni? Syödessä ei mitään ja syö ihan mielellään, eikä tule mitään reaktioita siinä. Mutta illalla sit nukkumaanmeno on ihan persuksista. Vähän oli itkusempi tässä illallakin, ei tosin paljon. Voi mennä vielä normaalin liikkumavaran rajoissa. ;)

Mutta vaunupäikkärit. Ne ei kyllä enää yli 3 tuntia kestä. Ei ainakaan ole moneen päivään kestänyt. Tänään 3 tuntia, eilen nukkui autossa pätkiä, toissapäivänä 2,5 tuntia etc. Ja tietty tänään tunnin unien jälkeen havahtui johonkin juuri silloin, kun olin suihkussa. No tulipa vauhtia töppösiin äitelle, eikä vettä kulunut, kun ei ehtiny haaveileen. :D

Mitä meidän vauva osaa nyt?

Pitkään ajattelin, että onpas tässä jotenkin seesteinen kausi ollut, että mitään hirmuisen ihmeellistä ei ole opittu ja sellaiset suuret etapit on saavutettu ja seuraaviin on vielä pitkä matka. Mutta mitä vielä! Nyt tuntuu, että ihan lyhyellä ajalla on tapahtunut hirveästi ja neidistä on tullut jo ihan iso tyttö. En malta odottaa puolivuotislistaukseen, vaan otan varaslähdön ja laittelen jotakin ylös jo nyt, kun huomenna tulee täyteen 5kk ja 3vkoa.

- Kiinteiden maistelu on hyvällä mallilla. Yritetään syödä kiinteää ruokaa 3 kertaa päivässä ja tällä hetkellä syklillä: aamulla hedelmä, päikkäreiden jälkeen vihannesta ja illalla puuroa. Tähän mennessä on maistettu bataattia, kesäkurpitsaa ja porkkanaa itse tehtynä. Päärynää, mangoa ja omenaa valmiina purkista, peruskaurapuuroa, joka tosin tuli pukluna ylös ja viimeisimpänä tänään Pilttipuuroa, joka tehdään jauheesta. Se maistui neidille oikein hyvin. Myös kurkkutikkuja ja ruisleipää on vähän mutustettu.

- Neiti liikkuu lattialla hirmuisesti. Menee olkkaria edestakas ja nyt viime aikoina olen huomannut, että siinä liikkumisessa on välillä jopa jotakin järkeä. Edelleen peruuttaminen tapahtuu lähinnä vahingossa, mutta nyt jos likka näkee lähellä jotakin kiinnostavaa mihin ei ylety, niin lähtee kulkemaan kohti. Tuo pääsee pikkasen myös käsillä hinaamalla eteenpäin ja pyörii näppärästi, jos kiinnostuksen kohde on sivulla.

- Varpaat ovat alkaneet kiinnostaa hurjasti enemmän. Aiemminkin niistä on kiinnostuttu ja niihin on tarrattu, mutta nyt neiti saattaa makoilla selällään tai kyljellään ja pitää varpaista kiinni. Niitä myös kovasti maistellaan ja sukat on vähän väliä märkänä.

- Edellisestä johtuen (tai paremminkin sen tuloksena) likan istumisasento on kehittynyt huimasti. Ennen kun tuo könysi sylissä istuun, niin se oli sellaista... noh... Nimensä mukaan könöttämistä. Nyt ollaan selkä suorana niin näpsäkkänä tapittamassa ympäristöö (paitsi sitten, kun varpaat löytyy ja ne täytyy saada suuhun :D). Selällä ollessaan nostaa päätään jo tosi ylös ja tekee sitä todella usein ja jatkuvasti. Kun antaa omat kädet vähän avuksi, niin nostaa itseään istumaan. Tuettuna istuu oikein näppärästi ja sylissä myös huomaa, kuinka tuo vatsalihaksillaan saa pidettyä itseään istumassa, jos meinaa pikkasen lähtee kallistumaan taaksepäin.

- Ääntelyssä on tapahtunut muutoksia ja nytkin juuri kuuntelin itkuhälyttimen kautta pinniksestä pitkiä "mämmämmäää" ja "tättättää" jutteluja. Nauraa myös entistä enemmän.

- Ei vielä varsinaisesti vierasta. Kuitenkin kenen sylissä sattuukaan olemaan silloin kun joku tulee leperteleen ja jutteleen, niin neiti alkaa hymyillä, mutta kääntää sitten päänsä pois sylissä pitelijää kohti ja "hautaa" kasvonsa häneen. Sitten kurkistaa kohta uudestaan ja tämä toistuu useampia kertoja.

- Vaikeamman nukahtamis- ja yöjakson jälkeen (KOPKOPKOP koputan puuta) on taas palattu vähän parempaan nukkumisrutiiniin. Uni tulee suhteellisen helposti, mitä tuota nyt saa käydä kääntelemässä tuolla pinniksessä, kun on millon mitenkin päin: poikittain, mahallaan, joku raaja pinnan välissä. Kovasti tuntuu, että nukahtaisi helposti vatsalleen. En vain ole uskaltanut niin jättää nukkumaan, vaan käynyt kääntämässä. Heräilee yössä sen noin 2 kertaa.

- Päikkärit riippuu ihan siitä kuinka heräilee aamulla, mutta vaunuissa nukkuu sellaisen 3,5-4,5 tuntia pitkiä päikkäreitä ja illalla sitten lyhyemmät n. 30-45 minuuttia sylissä tai sohvalla. Tosin hirveän huutokonsertin saattelemana, jos ei pidä sylissä, mutta siitä vähän opetellaan pois, ettei siihen tarttisi nukahtaa joka kerta. Jos aamulla herätään aikaisin, niin aamullakin otetaan pikkutirsat ennen pitkiä päikkäreitä.

- Viihtyy paljon itsekseen, mutta nauttii myös sylissä pitämisestä ja hassuttelusta. Toisinaan käy niin, että sylissä kiukkuaa ja sitten kun laskeekin lattialle lelujen pariin, niin kiukku loppuu ja tuo onkin ihan tyytyväinen. Toisinaan se lattialle laittaminen ei kelpaa yhtään, vaan on ehdoton halipula. Ota näistä vauvoista nyt selvää. ;)

On tuo vaan jo niin hirmuisesti kehittynyt! Ja tämähän jatkuu vaan, eikä meno tosiaankaan ole rauhoittumassa. Nyt jo kaikki johdot varsinkin on erittäin mielenkiintoisia ja kaukosäätimiä tuijotetaan haltioituneena. Isin pleikkaripelitkin jo kerran käytiin tv-tason hyllyltä tiputtamassa, kun käsi justiinsa ylettyi lappeellaan olevaa pinoa hiplaamaan. Kyllä tässä kohta ollaan tuon neuvokkaan neidin kanssa varmaan ihan pulassa. :D

Kotona jälleen!

Torstai-iltana klo 19.45 starttasi meidän  automobiilin nokka kohti etelää ja kotona oltiin lopulta vähän ennen puolta kahdeksaa perjantaiaamuna. Tällä kertaa itselleni maistui uni autossa paljon paremmin ja matka meni nopeasti. Kai se jännitys oli toiseen suuntaan mentäessä niin suuri, ettei uni tullut. Vaikka eihän  ne asennot mitään kauhean hyviä ole ja kankut alkoivat puutua jo loppumatkasta. Neiti matkusti taas oikein mukavasti nukkuen lähes koko matkan. Ennen seitsemää olimme aamulla tiputtamassa miehen veljeä kotiin ja siinä tuo heräsi ihan pirteänä. Annoin autossa vielä tissiä ja lopun puolen tunnin kotimatkan neiti jaksoi viettää lelujensa kanssa. Kiukku iski tosissaan vasta kotipihassa, kun ei päässyt liikkeelle, vaikka oli pirteänä.

Tönöhän oli ja on edelleen aika jäätävä. Takassa on jo muutama pesällinen poltettu ja ilmalämpöpumpun tehoa vähän nostettu. Päivällä täytyy vielä lämmittää keittiön puuhellaakin. Mies painui samantien nukkumaan kun tultiin ja minä olen viihdyttänyt likkaa. Tosin kyllä tässä pitkien päikkäreiden saapumista odotellaan, että saisi itsekin kunnolla levähtää. Koirakin on hommasta lievästi sanottuna puhki ja ketarat ojossa tuossa pötköttää!

Vaikka keli oli muuten pilvinen ja sumuinen, niin onneksi lähdimme torstaina aamupäivällä kaikesta huolimatta Ylläsjärven puolelle gondoliajelulle. Kuin taikaiskusta sumu hälveni matkalla ja tunturin toisella puolella aurinko porotti pilvettömältä taivaalta ja lipunmyyjä sanoi, että on upein päivä kuukauteen. Oltiin aika kahden vaiheilla, että lähdetäänkö, koska Äkäslompolon puolella oli niin hirveä sumu ja tiistaina kun miehet olivat laskettelemassa, oli myös Ylläsjärvellä kova sumu, eikä eteensä nähnyt. Ei oikein olisi gondolihissiajelusta saanut mitään irti, jos keli olisi sellainen ollut.

Isä ja tytär ihailee näkymää!

Mutta ne maisemat! Niitä kyllä olin kaivannut ja upeita maisemia katsellessa kaipuu lasketteleen pitkille upeille rinteille alkoi taas nousta. Siihen ei kuitenkaan enää ollut aikaa, mutta olen kyllä todella iloinen, että neidin kanssa päästiin tunturin huipulla käymään. Eihän tuo siitä mitään tajunnut, mutta mielestäni oli silti jotenkin kiva, että oli myös neidille jotakin spesiaalia! Muutenhan mentiin arkisesti ja päikkärit ja syönnit rytmitti päiviä.

Onhan kuitenkin kotona taas kiva olla ja täytyy sanoa, että alkoi käymään mökki pikkuhiljaa liian pieneksi minulle ja anopille. Anoppi on mukava ihminen ja tullaan hyvin toimeen, mutta näköjään 5 päivää samassa mökissä alkaa olla se raja. Kotiinlähtö oli jo ihan kivakin juttu!

Aurinko (tai menestys :D) kyllä häikäisi.

Tässä kuvassa näkyy tuo sumumassa. Tuolla Äkäslompolon puolella ei auringosta haaveiltu. Hassu ilmiö kyllä.

Lapin riemut!

Täällä sitä ollaan! Turvallisesti päästiin perille sunnuntaina aamulla noin kahdeksan aikaan. Siitä painuttiin sitten yhdeksän tienoilla koko autollinen pienille tirsoille ja jätettiin neiti mummun huomaan. No likka oli sitten mummun kanssa vedellyt vielä yli tunnin aamupäikkärit, vaikka tuo nukkuikin melkein kokonaan kellon ympäri kestäneen ajomatkan. Minäkin sain nukuttua autossa tosi huonosti ja lyhyitä pätkiä, joten melkein 2 tunnin unet oli ihan luksusta ajomatkan päälle.

Eilinen meni vielä silti vähän ihmetellessä. Mies kävi veljensä kanssa kaupassa ja pelailtiin kannettavan kautta xboxin ohjaimilla vanhoja pelejä. Likka nukku vielä pitkät päikkäritkin ulkona uusissa hienoissa matkarattaissa, jotka mahtu mukaan. Teutonioiden vaunukoppa meni ihan mukavasti noihin ja koska likka on noin pieni vielä, niin ei haitannut, vaikka koppa tuli vähän yli istuinosasta. Illalla käytiin sitten koko porukka syömässä. Neiti vaan päätti ottaa känkkäränkkä vaihteen ja syöminen oli vähän haasteellista. Minä pidin neitiä ensin ja napsin ranskalaisiani ja kun mummu oli valmis pitsansa kanssa, sai hän viihdyttää likkaa.

Tunnin taistelun jälkeen neiti meni sitten illalla yöunille ja yö olikin tosi levoton. Valvottiin mm. 1,5 tuntia ja heräiltiin tiuhaan muutenkin. Onneksi aamulla seiskalta tuokin oli sitten niin puhki, että jatkoi vielä uniaan ja minäkin pääsin vielä nukkumaan. Mummu kävi sitten hakemassa aamulla kasin jälkeen neidin sängystä, kun jokeltelu alkoi kuulua ja minä sain jatkaa vielä hetken unia.

Tänään minä kävinkin hiihtämässä!! Viime kerrasta on aikaa vaatimattomasti yli 10 vuotta. Sukset on ikivanhat, eikä niihin laitettu pito auttanut yhtään. Lipsuminen oli ihan mahdotonta ja kädet oli nopeasti maitohapoilla. Pienen tauon kanssa meni kuitenkin vajaat 8 km ja olen ylpeä itsestäni. Kun tulin mökille, niin ihmettelin, että joko mies on veljensä kanssa muka tullut pilkiltä. Olivatpa juu, kun olivat tippuneet jäiden läpi! HUI! Onneksi oli ollut tosi matalaa ja kastuivat vain reisiin asti. Eivät olleet uskoneet varoituksia. Onneksi koko jutulle naurettiin porukalla, eikä ketään sitten kuitenkaan lyhyeksi jäänyt reissu kummemmin harmittanut.

Hiihtämässä suksilla, joilla olen hiihtänyt aina kolmosluokkalaisesta lähtien ja sitä ennen ovat olleet siskollani. Aika tuoreet ilmestykset siis. ;)

Pysähdys kodalla, jossa nautiskelin kaakaon ja munkkia. Olipas mukava olla liikkeellä yksin, kun sai tehdä asiat ihan omaa vauhtia ja just niin kuin tahtoi. :)

Illalla käytiin vielä pubissa yksillä miehen ja veljensä kanssa, kun likka jäi taas mummun huomaan. Olisi kyllä maistunut enemmänkin, mutta yksi siideri sai omalta osalta riittää ja nyt koko mökki on jo hiljentynyt. Minä vielä naputan tässä koneella. Likkakin meni vähän paremmin nukkumaan, vaikka mummu sitä tossa kovasti juuri ennen nukkumaan menoa villitsikin kurkisteluleikeillään. Huomenna ainakin osa porukasta lähtee lasketteleen, katsotaan ehdinkö itse. Vähän tekisi mieli, mutta mikään mahdoton hinku ei ole. Neidin päikkäreiden aikaan taidan oikaista itsekin pitkäkseni kirjan parissa.


Mukavasti on siis mennyt, vaikka paikka paikoin tuo anoppi meinaa vähän kiristellä. Ei kai tässä kuitenkaan mitään ihmeellistä oli, kun porukalla ollaan melko pienessä mökissä. Mehän laitettiin tuo likka yksin omaan makkariin ja nukutaan miehen kanssa parvella. Ei tarvitse olla siellä makkarissa sitten niin hissukseen neidin takia. Tuo kun on nyt tottunut nukkumaan siellä omassa hiljaisuudessa kotonakin.

Menipä jaaritteluksi. ;) Minäkin painun nukkumaan, niin jaksan taas tulevan yön tuon likan kanssa.