Katumus? Raskausvaivat? Kaikkiko samassa läjässä?

Taas näitä ajatuksia? Mihin sitä onkaan ryhtynyt. Ja nyt ihan vaan kiitos perhevalmennuksen terkkarille. Mieskin tuntui kuunnelleen erityisen tarkkaan ne kohdat, joissa kerrottiin ongelmista. Tiedän, ettei vauva-arki ole ruusuilla tanssimista ja uni on kortilla. Nyt tuntui, että valmennuksen terkkari oikein paisutteli sitä: "valmistautukaa siihen ja tähän jo tohon ongelmaan" tai "jos kaksi ensimmäistä vuotta selviätte, niin selviätte mistä vaan" yms. Mies tietysti kuuli etenkin tuon jälkimmäisen kommentin omilla suodattimillaan jotakuinkin: "kaksi ekaa vuotta on tuskaa ja riidellään, ollaan äkäsiä ja kaikki menee alamäkeä". Olipas siis mukava valmennus.

Tulihan sitä nyt itsekin mietittyä, että mihin tuli ryhdyttyä. Uni tosiaan tulee olemaan kortilla ja kuinka sitä pystyy olemaan hermotumatta, kun väsy kolkuttaa korvan takana? Tiedostan nämä asiat ja olen sen tyylinen ihminen, etten haluaisi murehtia näitä etukäteen. Minulla on ollut tapana mennä eteenpäin ajatusmaailmalla: "kyllä siitä selvitään". En halua liikaa ajatella tulevia ongelmia, vaan yritän suhtautua niin, että tuli mitä tuli, niistä kyllä selvitään. Nyt vain harmittaa, kun mies on alkanut jo stressaamaan etukäteen.

Lisäksi olen nyt ollut ihan veto poissa tämän viikon. Eilen olin jo tosi väsynyt ja illalla särki päätä. Tänään on särkenyt jalkoja koko päivän ja päätä meinasi alkaa särkeä tuossa päivällä, mutta onneksi se väistyi. Minua on nyt varoiteltu raskausmyrkytyksestä... Tiedä nyt sitten mitä tämä on, mutta yhtäkkiä olen ihan puhki! En tiedä iskeekö viime viikon rankkuus nyt päälle vai mistä johtuu. Huomenna minulla on onneksi neuvola, niin pääsen kertomaan huolistani.

Saimme myös tietää, että ystävämme hautajaiset ovat 20.9! Alkoi kyllä hiukan hirvittää. Onhan se pirun huonoa tuuria, jos synnytys osuu juuri samalle päivälle, mutta pelkään silti, että läheltää saattaa liipata. Nyt pitäisi Köntin syntyä sitten mieluummin tässä pikku hiljaa tai sitten tosissaan mennä kunnolla yli ilman ongelmia. Miehen pitäisi olla kantamassa arkkuakin, niin olisi todella tärkeää, että hän pääsee sinne. Itsekin tietysti haluaisin mennä. Tällä hetkellä, kun paino nousee 1,5 kg/viikko ja oon ihan rätti, niin alka tuntua siltä, että syntyisi vaan ennemmin kuin myöhemmin. Toisaalta... Remppa on kesken.

Äh! Ärsyttää, kun on liikaa huolta. Ja ne on paljon asioita, joihin ei voi turhan paljon vaikuttaa.

Viikonloppuna vietämme mökillä venetsialaisia, tässä tunnelmaa vuodentakaisista juhlista! :)