Bataattia poskeen!

Eilen meillä aloitettiin kiinteiden maistelu. Sain vihdoin aikaiseksi keitettyä ja mössöttyä bataatin ja eilen sitten otettiin ekat maistiaiset. Ei ainakaan mitään kummallisempia irvistelyjä saatu. Vähän tietty se sapuska sieltä suusta meinasi tulla ulos samaa kautta kuin sen sinne laittoikin. Mutta ihan kivasti meni eka kokeilu. Tänä aamuna otettiin sitten uusi kierros ja jälleen muutama pikkulusikallinen samaa tavaraa. Tai oikeastaan lusikan kärjellinen. Ehkä jotain pientä makua sinne suuhun tuli. Jääkaappiin meni pikkasen tähän muutamaksi päiväksi maisteluun ja loput sujahti pakkaseen minigrip-pusseihin.

En osaa kyllä yhtään sanoa tuliko laitettua järkeviä annoksia ja kun ei yhtään tiedä, että kuinka nopeasti ne annoskoot sitten kasvaa. Ensin vain lusikallinen tai pari, mutta koska niitä määriä aletaan kasvattaa? Päärynää mää laiskuuttani ostin valmiina purkissa ja sitä otetaan maisteluun varmaan seuraavaksi. Myös kesäkurpitsa on tuolla jääkaapissa odottamassa mössöyttämistä. ;)

Mies meillä nyt kuitenkin sairastaa ja haimme neidin kanssa tuon tänään töistä (meni työkaverin kyydillä). Samalla haettiin Siwasta turvakaari meidän vaunuihin ja uudet matkarattaat: Britax B-Agile 4. Näistä sitten lisää, kun päästään käyttelemään, ihan vielä ei tarvetta ole. Sen verran tässä punnitaan, että pystyisikö noissa rattaissa nukkuun lapin reissulla päiväunet. Veisi niin paljon vähemmän tilaa kuin vaunut ja tilaongelmaa todellakin on. Noh, kunhan saadaan paketista ne pois, niin testataan pystyykö niihin laittaan tuota vaunujen koppaa. Tosin jalkatukea ei voi säätää vaakatasoon, joten se voi olla ongelma. Pääasiassa ne on kuitenkin ostettua tulevaa kevättä ja kesää varten.

Jotakin muutakin piti muistaakseni tarinoida, mutta jostain hiipi mullekin sen verran tuju päänsärky, että taidan käyttää neidin lopun päikkäriajan nyt löhöömiseen!

Kummallisia kauhuskenaarioita!

Kävin tosiaan tiistaina kaverini luona, jolla sellainen pikkuinen tammikuussa syntynyt neitonen on myös kainalossa. Puhuimme tuolloin, että äitinä sitä on alkanut miettiä kaikkia ihan ihmeellisiä kauhuskenaarioita! En ole ikinä ollut sellainen, että ajattelisin pahinta tai kauhistelisin asioita. Olen ollut enemmän sellainen asioilla on tapana järjestyä -tyyppinen ihminen. Nyt kuitenkin, ilmeisesti äitiyden aiheuttamana, minulla on tapana kuvitella kaikkia kauheuksia.

Esimerkki 1.
Lähden usein vaunulenkille tuosta läheltä menevän joen yli. Siinä menee sellainen kevyen liikenteen pieni silta. Melkein joka kerta, kun kuljen siitä, niin ajattelen, että "mitäs jos tää silta nyt romahtais?" Alan pohtia, että miten toimisin, jos jouduttais sinne hyytävään veteen ja miten saisin likan kiskottua vaunuista ja pelastauduttua rantaan. Varsinkin, kun en ole mikään kummoinen uimari ja vesi ei muutenkaan ole suosikki elementti. Yleensä sitten käsken lopulta itseäni lopettamaan ja totean, ettei sellaista nyt tässä tapahdu.

Esimerkki 2.
Olen kaupassa neidin kanssa kaksistaan. Neiti on turvakaukalossa kärryissä. Vien likan autoon kaukalossaan ja menen palauttamaan kärryt läheiseen palautuspisteeseen. Mutta... "mitäs jos nyt joku auto ajaisi tässä parkkiksella mun päälleni?". Tyttö olisi yksin autossa, minä taju kankaalla, eikä kukana saisi tietää, että mulla on vauva autossa ihan yksin. Sitten kauhistelen sitä kuinka tuo itkisi autossa yksin lohduttomana. Siihen käsken aina itseäni jälleen lopettaa.

Esimerkki 3.
Likan huone on yläkerrassa ja rappusia tulee kuljettua - likan kanssa ja ilman. "Mitäs jos nyt likka sylissä kaadun näissä rappusissa?". Mietin, että kuinka saisin likan pidettyä turvassa ja mitäs jos itselleni sattuisi jotain, eikä muita olisi kotona? Ja nyt taas sitten riittää!!

MIKSI, oi miksi pitää kehitellä kaikkee tällasta päässään? En ole ikinä aiemmin ollut tällainen ja melkein kyyneleet nousee silmiin, kun mietin miten kamalasti voisi käydä. Tää on niin tyhmää, mutta niin vaan se mielikuvitus lähtee kiitolaukkaan ihan varoittamatta. Sitten kun itse ehdin edes oikeasti tajuta, niin kuvitelmat on jo pitkällä ja siinä vaiheessa pistän stopin hommalle.

Niin tyhmää ja raastavaa. Että ihminen osaakin kiusata itseään näin!

Mut hei, onneks meidän neiti on tänään jo ollut pirteämpi. Perjantaina ja eilen nukuttiin äitin sylissä, tänään ollaan jo oltu ilosempia. Tosin kun äiti niistää nenää pikkuniistäjällä, niin joku voisi luulla, että lasta rääkätään pahemminkin. ;) Ja niin! Viime yönä nukuttiin 9,5 tuntia putkeen. Tai kuka nukku ja kuka ei, mutta huikeaa silti.

 Perjantain pikkupotilas!

Tänä aamuna oltiin virkkuina jo klo 7, kun unta oli kiskottu 9,5 tuntia. 

Äitin mussukka! <3

Räkänen likka. :(

Voi ei... Eka tauti sitten iskeytyi meidän neitiin. Tietysti vielä näin päivää ennen vauvauintia. Jotenkin luulen, että taitaa uinti jäädä väliin ja se kyllä harmittaa tosi paljon. Mutta eihän siitä kukaan nauti nenä täynnä räkää ja yskäisenä. Sellaisia oireita siis meillä. Onneksi tuo räkä on vielä ainakin sellaista juoksevaa mallia, eli valuu nenästä ulos.

Päikkäreiltäkin herättiin ihan ennen aikojaan... Tuo on yleensä pitkien päikkäreiden jälkeen huono nukkuun enää pikkupäikkäreitä. Luulen, että tänään kuitenkin uni varmasti maistuu. Tai toivottavasti ainaki...  Ettei menis itkuksi ja harmiksi koko ilta.

Onneksi isikin tulee tänään suunnilleen tuntia aikasemmin kotiin... Katsotaan nyt sitten millainen meidän tuleva yö on. Viime yö meni aika katkonaisesti, mutta onneksi kuitenkin aina nukahti tissin jälkeen uudestaan.

Muoks. Klo 16.17. Huonompaan suuntaan mennään. Nenä tukkeutuu räästä ja neiti itkee lohduttomasti. Nyt hetkeksi rauhottui syliin. Jaaaaa... Heti kun mainitsin eauhottumisen, niin itku jatkuu. :(

Uusi harrastus: Tanssitan vauvaa!

Piti jo edellisessa postauksessa kertoa tästä, mutta olin niin pää kireenä neidin kiukuttelujen takia, että unohtui ihan vallan! Terveydenhoitaja mainitsi jostakin alkavasta vauvatanssista, mutta ei tiennyt tarkemmin. Minä sitten olen yrittänyt etsiä, mutta maanantaina illalla otin oikein tehtäväkseni selvittää, että mitä-missä-koska-milloin. Ja selvisihän se: Tanssitan vauvaa -ryhmä aloitti tämän viikon tiistaina ihan tässä meidän lähellä. Konsepti on MLL:n kehittämä ja täällä sitä vetää yksi paikallinen urheiluseura.

"Tanssitan Vauvaa on toiminnallinen ryhmä, jossa toiminnan muotona on tanssillinen liikunta. Ohjelma koostuu helpoista tanssillisista osioista sekä kevyistä lihasvoimaa parantavista sarjoista.

Tavoitteena on saada äidin syke nousemaan ja kevyt hiki otsalle. Vauva toimii "lisäpainona" ja tehostaa äidin liikkeiden vaikutusta. Vastalahjaksi vauva saa mukavasti matkustaa äidin sylissä eri tanssien tahdissa.

Tanssitan Vauvaa –ryhmä kokoontuu yhteensä 10 viikkoa samaan aikaan kerran viikossa. Ohjattu osuus kestää noin 45 minuuttia, jonka jälkeen äideillä on mahdollisuus kahvittelun lomassa vaihtaa ajatuksia muiden äitien kanssa.

Ryhmään voit osallistua, kun vauvasi on täyttänyt 3 kk, mutta ei vielä 1 vuotta."
Lainattu MLL:n Varsinais-Suomen piirin sivuilta.

Ensimmäinen kerta oli siis viime tiistaina. Meitä oli ohjaajan lisäksi paikalla vain neljä äitiä vauvoineen, mutta muutama saattaa vielä tulla mukaan myöhemmin. Olisi ehkä ihan mukavakin saada vielä lisää porukkaa varsinkin ajatellen tuota lopun jutteluosuutta. Tämä meidän kylä on tällainen pieni missä kaikki vähän tuntee toisensa ja nytkin tuntui, että muut äidit aikalailla tunsivat toisensa. Hyvin päästiin kuitenkin likan kanssa mukaan kuvioihin. Eniten olisin toivonut, että olisi ollut sellaisia äitejä, joille tämä vauva olisi esikoinen. Nyt muilla oli jo ihan kouluikäisiäkin lapsia ennestään ja arjen haasteet ja puuhat ihan erilaisia kuin itselläni.

Hikihän siitä tuli. Likalla jo ihan mukavasti painoa kertynyt ja siinä sitten tanssahdeltiin. Tai ehkäpä ne monet oli melkein enemmän jumppatyylisiä juttuja musiikin tahdissa, mutta eipä tuolla väliä. Vielä meidän vetäjä oli itsekin vähän ruosteessa, mutta uskon kyllä, että homma lähtee nopeasti meiltä kaikilta rullaamaan. Välillä oon niin huono itse liikkumaan ja tekemään, joten on ihan kiva, kun on tällainen joku ohjattu juttu. Olen myös yrittänyt kyllä kotonakin skarpata ja maanantaina kyykkäsin ja tein pohkeita likka sylissä ja eilen keskiviikkona lankutin (tai hoover tai mikä se liike on) ja vähän tein selkälihasliikkeitä. Olen myös yrittänyt skarpata venyttelyn kanssa, joka on mun inhokkipuuhaa melkein ollut. Nyt oon kyllä nauttinut ihmeen paljon venyttelystä.

Ja voin kertoa, että reidet ON KIPEET! Vaunulenkillä ihanasti vetreytyy ja tänään kävelinkin vähän pidemmän kiepin sen normaalin lyhkäsen 15-20 minuutin tilalla. Kaikenkaikkiaan taisi mennä 35 minuuttia ja välillä oli vähän lumisempaa maastoa, joten hiki meinasi tulla. Niin ja oonhan mää tosiaan tehny lumityötkin su, ma ja ke, että kyllä siinäkin on hyvää hyötyliikuntaa saatu. Eilen katsoin kaksi jaksoa Jutta ja puolen vuoden superdieetti -ohjelmaa ja hain inspiraatiota. Se yksi nainen tiputti puolessa vuodessa 40 kiloa! WAU! Mulla nyt ei varsinaista ylipainoa ole, mutta onneton kunto ja löllövatsa. Molemmat oli jo ihan ennen raskauttakin, joten en voi edes syyttää sitä. :D

Mun innostuksilla on tapana tulla ja mennä, joten katsotaan kauanko tämä kestää. Ainakin tuolla vauvatanssissa aion käydä loppuun asti. Yksi kerta jää välistä, koska lähdetään lappiin miehen sukulaisten kanssa. Jee! :)

Voihan itku sentään...

En tiedä tehdäänkö meillä hampaita vai mikä nyt mättää neitillä! Useampana päivänä on ollut jo kränkkä ja tuntuu, että pahenee vaan. Luojan kiitos tuo kyllä nukkuu ihan hyvin edelleen (KOPKOP nyt puuta ja äkkiä), mutta hereillä ollessaan itkee enemmän kuin aiemmin. Ikenissä ei ainakaan tunnu vielä mitään, mutta olen ymmärtänyt, että se hampaiden puskeminen voi olla aika pitkäkin prosessi? Eli onko ne ikenet kipeänä jo vaikka päällisin puolin mitään ei näy tai tunnu?

Eilen oli päivällä hyväntuulinen, kun oltiin kylässä tapaamassa koulukaveriani ja tämän ihanaa, pikkuista 3 viikon vanhaa neitosta. Illalla sitten mikään ei oikein ollut hyvin ja oli kovin itkuinen. Kun oikein kovasti ilmeilee, pussaa ja hölisee KOKO ajan, niin itku saattaa muuttua nauruks ja hetken voi ihmetellä melko tyytyväisenä. Mutta sillä sekunnilla, kun oman katseensa kääntää pois, niin itku alkaa. Sylissäkään ei välttämättä helpota. Useamman päivän jo jatkunut tätä ja tuntuu, että nyt koko ajan vähän yltyy ja pahenee.

Tänään jo aamusta asti oli kränkkä ja itkuinen. Hetken jaksoi olla hyvällä tuulella ja ihmetellä lelujaan ja äitin pärstää. Heräsikin itkuisena, kun yleensä aamun tunnista aina siitä, että herään likan hyväntuuliseen ääntelyyn. Itkun kautta sitten nukahti aamupäivällä syliini lyhyille unille (jouduin oikeastaan herättään, ettei mene ihan sekaisin rytmi) ja nyt nukkuu ulkona vaunuissa. Tsekkasin jo kuumeenkin, mutta kainalota mitattuna ei ainakaan ollut. Eikä ole tarvinnut särkylääkettä nukkuakseen. Tosin on saattanut herätä kolmekin kertaa yössä, kun normaalisti herää sen 1-2 kertaa. Olikohan perjantai-ilta, kun annoin särkylääkettä, kun ei meinannut sylissäkään rauhoittua ja itki lohduttomasti. Muuten ei ole iltaunille (tai päikkäreille) nukahtamisessa ollut ongelmia.

Kyllähän tuo pistää äitin pään pörräämään, että mikähän mahtaa olla vikana. Toivon, että olisi tosissaan vaan noita hampaita, ettei ole kipeäksi tulossa. Onhan se vähän räkäisempi ollut, kuin aiemmin, mutta ei paljoa. Saattaa jossakin asennossa jossain vaiheessa vähän rohista, mutta nenä on kuitenkin auki ollut, enkä ole tosiaan huomannut, että makuuasento olisi jotenkin huonompi. Harmittamaan se pistää, kun ei voi oikein toista auttaa. Toisaalta taas meinaa nousta ne muutaman kuukauden takaiset tunteet takaisin pintaan ja oikein tunnen, kun se kiukku lähtee kohoomaan. Se tunne on NIIN persiistä. Oikein alkaa sekin ärsyttään, että nytkö taas alkaa tää maksimaalinen ketutus. Onneksi, toistaiseksi ainakin, on vielä se mahdoton oma kiukku pysynyt enemmän taka-alalla.

Blogihaaste! Ensimmäiseni ikinä.

Koen, että olen nyt saavuttanut ihan uuden levelin bloggaamisessa, kun sain ensimmäisen blogihaasteeni! :D Syksyn tyttönen -blogin Tuija haastoi minut mukaan ja mukana ollaan ehdottomasti.

Säännöt ovat yksinkertaiset:

- Kirjoita blogiteksti, jossa kerrot haasteen säännöt ja haastat mukaan valitsemasi bloggaajat (päätät itse määrän). Jos haluat, ylläolevaa kuvaa saa vapaasti käyttää postauksessa!

- Kun haastamasi bloggaaja lähtee mukaan ja julkaisee haastepostauksen blogissaan, laita ilahdutusasia vireille. Voit ilahduttaa bloggaajakaveria sinulle sopivammalla tavalla esimerkiksi postittamalla hänelle kortin, kirjeen, pienen herkun tai jotain  omatekemää. Ilahduttaa voit myös vaikkapa kommenttien tai sähköpostin välityksellä!

- Voit tottakai ilahduttaa myös haasteessa jo mukana olevia bloggaajakaveria, mutta silloin haastetun ei tarvitse enää itse haastaa uusia kirjoittajia. :)haasteen säännöt ja haastat mukaan valitsemasi bloggaajat (päätät itse määrän). Jos haluat, ylläolevaa kuvaa saa vapaasti käyttää postauksessa!

- Kun haastamasi bloggaaja lähtee mukaan ja julkaisee haastepostauksen blogissaan, laita ilahdutusasia vireille. Voit ilahduttaa bloggaajakaveria sinulle sopivammalla tavalla esimerkiksi postittamalla hänelle kortin, kirjeen, pienen herkun tai jotain  omatekemää. Ilahduttaa voit myös vaikkapa kommenttien tai sähköpostin välityksellä!

- Voit tottakai ilahduttaa myös haasteessa jo mukana olevia bloggaajakaveria, mutta silloin haastetun ei tarvitse enää itse haastaa uusia kirjoittajia. :)

Mukaan haastan Expectations-blogin Emin. Laitatko Em mulle spostilla osoitteesi, kun seuraavan kerran laitat viestiä? :)

Ensimmäinen sukellus!

Viime lauantaina oli kolmas kerta vauvauintia ja meidän neidin kaksi ensimmäistä sukellusta. Vautsi! Oli kyllä aika jännää, täytyy myöntää. Ensimmäisen sukelluksen teki ohjaaja ja toisella kertaa sukelluttajana olin minä. Siitä vaan, ensin kannulla vettä päälle ja YKSI - KAKSI - SUKELLUS!!! Muksu uppeluksiin ja ylös ja meno jatkui. Ensimmäisellä kerralla suu meni niin väärinpäin ja katsoi meitä vähän sillä ilmeellä, että "mitäs helkkaria te annoitte tän akan oikein tehdä mulle". :D Itku ei kuitenkaan tullut ja toisella kerralla naama pysyi neidillä peruslukemilla.

Uimisen jälkeen lähdettiin juhlimaan mun siskon lasten, eli likan serkkujen, synttäreitä. Poika, meidän ensimmäinen kummipoika täytti jo 8 vuotta! Hui, miten aika kuluu. Tyttö täytti 6 vuotta ja menee eskariin sitten syksyllä. Meidän oli tarkoitus jättää itkuhällärin kanssa likka nukkuun autoon rankan uinnin päätteeksi (matka keski vähän päälle puoli tuntia), mutta mitä vielä? Neiti oli ihan pirtsakkana hereillä, kun auto pysähtyi. Siinä jaksoi seurustellakin pitkän aikaa, kunnes alko väsykäninä, mutta millään ei olisi antanut unen tulla. Sitten tietysti, kun kotiinlähtöön oli aikaa enää noin 30 min niin tää päätti nukahtaa. ;) Noh, sitten vaan välissä myssyä vähän päähän ja kaukaloon ja autoon takasin jatkaan unia.

Illalla sitten käytiin miehen kanssa vuorotellen saunassa. En ole pitkään aikaan taas päässyt meidän kotisaunaan (joka on muuten paras sauna kaikista!!) ja kylläpä teki hyvää. Otin saunasiiderin mukaan, lunta ämpäriin pitämään sen kylmänä, paljon löylyvettä ja rentouduin saunassa. Välillä mietin, että mitenhän väsynyt se meidän känkkäränkkä siellä isin kanssa on, mutta osasin jättää ne ajatukset sitten taka-alalle ja nauttia olostani. Sisälle tullessa vastassa olikin melko känkkisneiti, mutta onneksi uniaika oli jo lähellä! Tää vetikin sitten unta klo 21.30-05, syöttö, 5.20-07, syöttö, 7.20-10! Ja menin tosiaan herättelemään tuolloin kymmeneltä, ettei nyt ihan mene sekaisin rytmi. Olisi kyllä varmaan aika pian herännytkin, koska en ehtinyt kuin ensimmäisen sanan sanoa, niin silmät oli jo apposen auki.

Mää en kestä, nää röyhelöpyllyleggarit on niin yliSÖPÖT!

Kaiken kaikkiaan meillä oli siis todella ihana viikonloppu yhteisen puuhailun merkeissä ja koska neitikin nukkui niin kiltisti, niin saatiin miehen kanssa yhteistä aikaa illalla ja ihan luksuksenomaisesti hetkinen myös sunnuntaiaamuna! Sunnuntaina likka olikin sitten jotenkin erityisen känkkäränkkä, tiedä sitten tekeekö hampaita vai onko jotain flunssanpoikasta. Minä otin "omaa aikaa" lupautumalla tekemään lumityöt ja jättämällä isin viettään taas laatuaikaa tyttären kanssa sisälle. :D