Saako vauvan palauttaa?

Kauheaa kirjoittaa heti tällaisesta aiheesta, kun pikkuinen on saapunut maailmaan. Ehkä tämä kuitenkin on sellainen aihe, josta puhutaan liian vähän. Ja voi jopa olla, että moni kokee todella huonoa omaatuntoa ajatuksistaan, minä ainakin.

Tyttö on ihana! Hän on nätti kuin mikä ja ollut tähän mennessä jopa yllättävän helppo lapsi. Kyllä on hermoja kiristänyt useasti, mutta kaiken kaikkiaan pitäisi olla iloinen tässä vaiheessa, kun itsekin on pystynyt nukkumaan sellaisia 3 tunnin pätkiä. Tytöllä oli bilirubiini koholla, joten olimme potilashotellissa 5 yötä ja edelleen herättelen tyttöä syömään 3-4 tunnin välein, mikäli ei itse herää.

Nyt on kuitenkin tullut tosi ahdistavia ajatuksia välillä. Tässä sitä nyt sitten ollaan loppuelämä. Olen jopa törmännyt ajatuksiin siitä, että nythän tämä on vielä helppoa, mutta kun lapsi kasvaa... Sitten se ei pysy hetkeäkään paikoillaan ja kaikki oma/parisuhdeaika on loppu. Tietysti apua saa hoitoon ja muuhun, mutta oikein sellainen ahdistava tunne on välillä. Olen helpottunut aina kun vauva nukkuu ja saan vain olla ja nostaa jalat ylös. Kaikenlisäksi mies on kipeänä, eikä hänestä ole tällä hetkellä apua vauvanhoidossa. Potilashotellissa olomme aikana hän kyllä oli ihanasti avuksi ja lohdutti minua, kun hormoonihuuruissa itkua tihrusti. Nyt kotiin tullessa kuitenkin ahdistaa...

Lisäksi olen alkanut stressaamaan jo sitä, kun mies menee töihin. Miten järjestämme nukkumiset ja muut, jotta mieskin saisi tarpeeksi unta. Hänellä soittaa aamuisin kello jo ennen neljää! Lapsen huone on yläkerrassa, mutta toistaiseksi hän nukkuu äp-laatikossa meidän makkarissa alakerrassa. Mikäli lapsi alkaa heräileen monta monituista kertaa yössä, ei yläkerrassa ravaaminen oikein houkuttele. Ehkä minun sitten on siirryttävä yläkertaan nukkumaan vauvan kanssa ja sekin harmittaa ja on pois siitä vähästä yhteisestä ajasta miehen kanssa. Hän menee illalla sitten nukkumaankin jo kahdeksan aikoihin, joten hiljaa pitäisi pystyä oleen.

Tyhmää stressata tällaistakin etukäteen! Miksi ei voisi nyt elää tässä hetkessä? Ja toivon, etten saa tästä paskamutsi-leimaa otsaani, kun jaan tuntemuksiani. Tyttö on kuitenkin rakas ja ihana, mutta silti pääkoppaan hiipii tällaisia ajatuksia ja se on aika masentavaa...

Tyttö tuli!

Selvisihän se sukupuoli! Eilen 18.9 klo 12.31 meille syntyi pieni tyttö. Painoa löytyi 3605g ja pituutta 50cm. Synnytys eteni lopulta melko nopeasti, kun sairaalaan päästiin. Kokonaiskestoksi taidettiin merkata jotakuinkin 12,5 tuntia. Nyt lähden aamupalalle, olemme täällä Taysin potilashotellissa perheenä. Myöhemmin lisää meidän pikku ihmeestä! <3

Lupaava yö!

Heräsin yöllä, noin tunnin unien jälkeen, supistukseen. Tai luulin ensin, että on isompi hätä ja kävin vessassa. Sitten yritin jatkaa unia, mutta ei siitä oikein tullut mitään kun supisti. Aloin kellotteleen ja supistuksia tuli parhaimmillaan jopa 5 minuutin välein ja aloin olla jo toiveikas. Otin aamuviideltä sitten panadolia ja painuin suihkuun. Ei ne supistukset mitään mahdottomia olleet aiemminkaan, mutta tämä kombo vielä helpotti tilannetta lisää. Mulla vaan oli kauhee nälkä ja suihkun jälkeen tein leipää ja menin tölsön katteluun. 

Joskus ennen puoli kaheksaa aamulla supistuksia tuli aika tarkkaan 8 minuutin välein ja päätin yrittää vielä nukkua. Sitten noin 1,5 tunnin unien jälkeen heräsin supistukseen, mutta siitä ne sitten alko kuivua kasaan. Ensin tuli 10 minuutin, sitten 15 minuutin välein ja lopulta harvemmin ja sain taas tunnin verran sitten aamupäivällä nukuttua. Nyt heräsin kolme varttia sitten taas pitkään, kipeähköön supistukseen, mutta sen jälkeen on taas tullut vaan yksi onneton... Joten niin toiveikas kun olinkin yöllä, niin nämä kuivui kasaan. Höh, limatulppaa on myös tullut kunnolla lisää pitkin yötä ja aamua!

Onhan tää nyt ärsyttävää, kun luulee, että lähtö lähestyy ja niin vaan sitten kuivahtaa koko homma. Noh, miehellä on lääkäri ja sinne pitäisi kohta lähteä ja sitten pitäisi ostaa niitä hautajaisia varten miehelle vielä valkoinen paita. Ja jotain varmaan käydään vähän syömässä jossain. Jos nämä hurjat aktiviteetit nyt sitten saisi jotain aikaiseksi! Tällä hetkellä lähinnä ketuttaa, ettei saanut nukuttua kunnolla. Tosin ei pitäisi valittaa, kun oli vasta eka yö. Muuten olen nukkunut tosi hyvin yöni. :)

Pienoista supistelua ja lisää limatulppaa!

Alan jo menettään toivoni, että Köntti syntyisi tässä lähipäivinä. Vaikkakin eilisestä asti on ihan satunnaisesti supistanut alavatsaa ja tänä aamuna luulen bonganneeni taas lisää limatulppa! Lauantainahan meillä olisi ne hautajaiset, joten on kyllä niin meidän tuuria, jos ollaan sillon tositoimissa... Mutta just niin tietysti tyypillisesti meille käy.

Supistelu on siis hyvin ajoittaista. Sängyssä, kun kääntää kylkeä, nousee ylös sohvalta tai tuolilta tai jotakin vastaavaa. Välillä ihan rennosti ottaessakin, mutta harvakseltaan. Kipu kestää jonkin aikaa, minuutin ehkä ja sitten taas voi mennä pitkäkin aika, ettei tule mitään. Öisin vessareissun päätteeksi saattaa supistaa, mutta saan kyllä unen päästä kiinni samantien, kun sänkyyn pääsen. Ja sitä limatulppaa tosiaan taisin aamulla jälleen havaita ja nyt sitä tuli enemmän kuin toissapäivänä. Viikkoja "vasta" 40+2 ja silti olisin valmista kauraa synnyttämään vaikka olin etukäteen valmistautunut siihen parin viikon yliaikaisuuteen...

Eilen mulla oli taas neuvola. Seurattiin niitä verenpaineita ja pissaa. Pissa oli heikosti plussalla, verenpaine vähän parempi. Turvotus mulla on pikkasen helpottanut ja painoa oli tullut 600g mikä tekisi viikkokatsauksella noin 850g/vko eli vähän parempi kuin nämä entiset reippaasti yli kilo per viikko -tuotokset. Ei mitään huolenaihetta terkkarin mukaan ja seuraava neuvola pitäisi sitten olla ensi maanantaina. Terkkarin tietokonejärjestelmät ei kuitenkaan toiminut, joten aikaa ei saatu vielä varattua, hän lupasi soitella. Tuolla kerralla hän sitten sanoi laittavansa Taysiin yliaikaislähetettä, jos tarvetta vielä on.

Vaikka se pienokaisen tulo kauhistuttaakin, niin SILTI minä haluan sen jo syliini. Vaikka mulla on iso maha kaikkien muiden mielestä, niin en ole kokenut sitä itse niin. Silti alan olla aika kypsä tähän järkyttävän kiihtyvään raskausarpikehitykseen ja haluisin jo jotenkin oman kehoni takaisin. Tiedän kyllä, että tohon mahalle jää kamala röllykkä ja varsinkin, kun sitä painoa on tullut melkein se 20 kiloa. Huoh... Ai miten niin on ristiriidassa nää ajatukset? :D

Tuossahan ei edes näytä arvet pahoilta, kuva vääristää parempaan suuntaan. 

Eli ei näytä niin kirkkailta mitä oikeasti ovat. 

Lisäksi pahimmat arvet ovat pakaroissa, lantiossa ja etenkin sisäreisissä.

Laskettu aika saavutettu, yhtenä kappaleena edelleen!

Tänään on sitten se maaginen päivä eli 40+0 on saavutettu! Edelleen ollaan yhtenä kappaleena. Vaikka sitä yliaikaisuutta toivotaankin, niin silti olisin kyllä jo valmis myös synnyttämään. Ei kuitenkaan supistelekaan yhtään, välillä maha kiristyy, mutta mitään vähääkään kipuun viittaavaa ei ole näköpiirissä ollut. Tänään tosin taisin bongata limatulppaa aamuisella vessareissulla. Sekään nyt vaan ei mitään kerro, kun toiset tosiaan synnyttää limatulpan lähtemisen jälkeen seuraavana päivänä ja toiset monen viikon päästä. Eli odotellaan...

Pientä kuvaussessiota yritin tänään saada aikaiseksi, että sais kivoja masukuvia. Ei niistä nyt tosin mitään ihmeellisiä tullut. Mies ei tiedä miten pitäisi ja minäkään en tiedä, kun en näe miltä se sieltä kameran takaa näyttää. Yritin kuitenkin hillitä kiivauttani parhaani mukaan. ;) Saatiin kyllä ihan kivojakin kuvia ja yritettiin saada kädet riittämään myös muutamaan yhteiskuvaan miehen kanssa. On niin ihanan aurinkoinen ja nätti ilma, että täytyihän sitä yrittää käyttää hyväkseen.

Tänään on myös lastenhuone JA vaatehuone rempattu! Vielä on jäljellä patteri ja vaatehuoneen hyllyt, mutta kuten todettu: ne on asentamista, ei rakentamista. ;)

Lähestyykö synnytys? Veristä vuotoa...

Tänä aamuna jotenkin mulla oli sellanen menkkamainen olo, kun heräsin ja makasin vielä sängyssä. Ei siis sattunut tai mitään, mutta oli vaan sellanen fiilis. Vessassa sitten tuli paperiin vähän runsaamminkin verta. Mukana oli ihan hiuksenhienoja limasia pitkulaisia "juttuja". Aloin tietty heti googletella ja kyllähän sitä tosiaan voi synnytys käynnistyä supistelujen ja vesienmenon ohella myös verisellä vuodolla. Menin sitten ekana makoileen lattialle ja varmistaan, että vauva liikkuu. Vähän meinasi jo huoli hiipiä, mutta kyllä niitä liikkeitä sitten alkoi kuulumaan. Nyt tässä sohvalla istuessa on liikehdintää ollut enemmänkin.

Soittelin kuitenkin svo:lle, kun en oikein ollut varma tästä hommasta. Siellä oikein mukava kätilö sanoi, että jos tulee siteeseen asti ja on kuukautisvuotomaista runsaudeltaan, niin pitäisi lähteä käymään. Se on heillä rajana. Käski käydä alapääpesulla, laittaan siteen ja seuraamaan tilannetta. Jäi kuitenkin puhelusta hyvä fiilis, koska kätilö tosiaan painotti, että jos sun mielestä vuotoa on niin paljon, niin tule käymään. Kävin sitten ihan suihkussa ja laitoin siteen ja nyt tilannetta seuraillaan. Toiveenahan oli se viikon yliaikaisuus, että oltaisiin saatu hautajaiset alta pois. Se saattaa nyt kuitenkin sitten jäädä haaveeksi. Voihan tää vuoto tietty loppuakin, katsotaan nyt. Kätilö kuitenkin sanoi, että tää yleensä enteilee, että synnytys on käynnistymässä lähipäivinä.

Nyt alkaa sitten iskeä se paniikki! Kuinka me oikeesti pärjätään sen vauvan kanssa ja osataan kaikki!? O.o

Verenpaine ensimmäistä kertaa koholla!

Tänään oli jälleen neuvolapäivä! Ensimmäistä kertaa raskauden aikana mulla oli verenpaine koholla. Siihen kun lisätään, että mun paino nousee kohisten (nyt taas 1,2kg/vko) ja turvotus on sitä luokkaa, että jalkoihin voi painella huoletta kuoppia, niin terkka oli vähän huolissaan. Raskausmyrkytys voi kuulemma iskea kuin salama kirkkaalta taivaalta tai sitten hiipiä hiljaksiin. Nyt tuli käsky, jos loppuviikosta tulee jotain muutosta huonompaan olossa (päänsärkyä tms.), niin on heti soitettava svo:lle! Maanantaille varasimme uuden neuvola-ajan, niin päästään taas mittailemaan. Pissa oli onneksi nyt puhdas!

Terkka käski nyt sitten ottaa rennosti! Pitää levätä ja ottaa rauhallisesti. Minä nyökyttelin ja myötäilin ja kun pääsin kotiin ja olin syönyt, lähdin siivoamaan yläkertaa. Yritin kyllä ottaa rauhallisesti, eikä ainakaan mitään tuntemuksia tullut. Vaatehuone nyt on vähän kesken ja sinne tungin kaikki työkalut mitä vielä tarvitaan ja itse lastenhuone on nyt imuroitu. Kunhan mies saa kaverinsa kanssa kannettua sieltä remppapöytänä toimineen lipaston pois, niin saan vielä viimoset muruset imuroida ja luututa lattian. Sen jätän tosin huomiseen. Sitten saakin kantaa huonekaluja sisälle, mutta ehkä mun sekin pitäis säästää miehelle...

P.S. Mehän fiksuna muun muassa kasattiin pinnasänky valmiiksi jo heti kun haettiin se ja nyt tajusin eilen, että se lastenhuoneen ovi on niin kapea, ettei se pinnasänky mahdu siitä. :D