Meille tulee hampaita!

Yritä tässä nyt sitten ottaa selvää mitä vauva milloinkin huutaa... *tässä olisi hymiö, joka pyörittelee silmiään*

Yleensä tuo likka herää yöuniltaan aamuisin oikein hyväntuulisena naureskellen ja viime aikoina vielä siinä klo 8 jälkeen. Eilen heräsi kiukkuiseen itkuun seitsemältä ja tänäänkin känkkäränkkänä vähän seitsemän jälkeen. Jotenkin tietty heti ajattelin, että nytkö tää flunssa taas menee huonompaan suuntaan.

Tänään sitten tuolle likalle iski kuitenkin ihan mahdoton itkukohtaus. Oikein raivosi lohduttomasti ja alkuun luulin, että veti vain vähän normaalia suuremmat kilarit, kun pikkuniistäjällä niistin nenää ja laitoin merisuolasuihketta sen jälkeen. Mutta eipäs vaan mikään helpottanutkaan ja itku vaan jatkui ja voimistui. Sitten välähti ajatus, että puskisiko tuo hampaita?! Särkylääkettä kehiin ja meni hyvin pieni hetki, niin likka rauhoittui ja vartin verran, kun nukahti syliin. Tuosta heräillessään oli taas hyvällä tuulella ja pääsin vähän kurkkimaan tuonne suuhun. Siinähän on alas tulossa molemmat etuhampaat samaan aikaan. Ihan pienesti erotti ikenessä vaikka ei meinannut vielä oikein sormeen tuntua.

Eli apua, mun tissit!! Tuo on jo ikenillään välillä koetellut mun kipukynnystä, niin helpommaksi tää ei ainakaan ole menossa.

Mutta apua myös tätä ajan kulumista! Neitille tulee tänään täyteen 5kk ja nyt jo tulee ekat hampaat. Tänään tuo myös peruutti leikkimatolta sohvapöydän alle. :D Ei se kauheasti paikallaan pysy. Tässä sohvan divaaniosalla, kun pötköteltiin niin hyvä, ettei mennyt seinästä läpi, kun yritti sinne peruuttaa. Ja nousee nyt jo lähelle konttausasentoa hetkellisesti. Jalat lähtee meneen kunnolla mahan alle, mutta kädet on voimakkaammat ja suunta ei suinkaan ole eteen- vaan taaksepäin.

Näin sitä reenataan.

Koiran lelukoppa oli kiinnostava. Tästä 2 sekuntia myöhemmin koko likka humpsahti selälleen, kun yritti niin kovasti kuikuilla koiranlelukoriin. :D

Eilen myös maisteltiin kurkkua. Annoin ison kurkkupötkön käteen ja tuo sitten sai sitä maiskutella suussaan. Takoituskaan ei ollut siitä mitään saada irti, kunhan sai mässyttää jotakin, kun minä laitoin isille ruokaa tuleen. Ja päärynäsose se ei vaan ota upotakseen. Yritetään nyt silti vielä. ;)

Kurkun maistelua. Kröhöm, älä kiinnitä huomiota sotkuiseen keittiönpöytään, josta löytyy mm. ruuvimeisseli ja mitta. ;)

Meillä peruutetaan!

Meidän neiti kulkee sitten sujuvasti takaperin. :D Ja pääsee jo aika nopeastikin peruuttelemaan. Jätin tuon leikkimatolle ja menin tekemään pari leipää, niin takaisin tullessa tuo oli jo metrin liikkunut ja sitä ennen vielä kääntynyt kellonviisarinakin ympäri. Kerran jo meinasin talloakin koko likan, kun oli leikkimatolta peruuttanut ihan tuohon sohvan viereen. Tässähän pitää alkaa katsomaan mihin astuu! Yllättävän nopea on neiti liikkeissään.

 

Nythän sitten liikutaan myös sujuvasti kohti isin elektroniikkaa. ;) Onneksi meidän tv-tasosta saa laskettua sellaiset lasi"ovet" noiden vahvareiden ja muiden eteen. Kyllähän nekin tietysti opitaan jossain vaiheessa nostamaan, mutta kyllä ne vähän hidastaa. Samalla kun likalle otettiin vakuutus (ja meille henkivakuutukset), niin mies myös kysyi meidän kotivakuutuksesta ja se on kuulemma laajin mahdollinen. Ehkä hyvä niin, tiedä mitä tuo neiti alkaa tuhoamaan, kun tuosta vielä liikkeissään ripeytyy. :D

Palaan vielä (ainakin) kerran imetykseen

Nyt, kun meidän neitosella on ikää melkein 5kk, niin voin sanoa ensimmäisen kerran, että nautin imettämisestä. Ei se vieläkään ole mikään sellainen "ah, miten ihanaa ja mikä yhteys ja mikä upeus ja sitä ja tätä". Mutta etenkin iltaisin, kun tuolla lastenhuoneen muhkealla nojatuolilla imettelen ennen tytön nukkumaanmenoa, niin kyllä siinä sellainen hellyys iskee. Toinen hieroo väsyneenä silmiään samalla kun on tissillä ja on siinä ihan pikkusena ja rauhassa. Silloin tekee mieli silitellä ja höpistä kaikkea ällösöpöä. Se on minun pikkuinen ihana pallero, joka siinä niin kauniisti on. <3

Tämän tunteen halusin jakaa niiden muiden kanssa, jotka ovat aiemmin jakaneet samoja fiiliksiä imetyksestä kanssani (aiheesta täällä). Fiilikset siis saattavat muuttua! Ja minä kyllä edelleenkin pysyttelen pois kaikista imetyksen ihanuus -keskusteluista ja nautin nyt tämän hetkisesta tilanteesta. Sanotaanko vaikka niin, että ajatukset ovat muuttuneet parempaan suuntaan ja olen siitä tyytyväinen, nostamatta tätä hommaa kuitenkaan mitenkään erityisesti jalustalle. Jokaisella on omat ajatukset ja tunteet imettämisestä ja jokainen saa niillä omilla fiiliksillä mennä.

Kukin tyylillään. Hyvä me! *tähän sellanen peukku ylös "hymiö"*

Ei tästä räkäflunssasta päästä eroon!

Kyllä osaa harmittaa!!! Alkuviikosta jo helpotti, mutta nyt ollaan taas menty pahempaan suuntaan flunssan kanssa. Likka on varsinkin aamuisin ja pitkiltä päikkäreiltä herätessään tosi räkänen ja sitä myötä tietysti myös kiukkunen. Monta kertaa saa pikkuniistäjällä niistää ja silti räkää vaan riittää. Kun on miljoona kertaa niistänyt ja räkä lopulta alkaa hellittää, niin tyttö on taas paremmalla mielellä. Koko aika vaan täytyy olla "kiusaamassa" ja niistämässä ja hirveä huutohan siitä tulee.

Nyt tässä vaan varmaan käy taas niin, että lauantain vauvauinti on jäämässä väliin. Siellä oltiin tarkkoja, että yhtään kipeänä ei saa osallistua ja tulla muita tartuttaan. Ja aamuisin tuo on pahimmillaan vielä, niin ei varmaan tukkoisena olisi likankaan mielestä kiva vedessä polskia. Harmittaa vaan niin vietävästi!!! Tämä olisi sitten jo kolmas kerta, joka jää väliin ja JOS tästä parannutaan, niin jäljellä on enää kaksi kertaa. En tiedä koska on kuvaus siellä ja me ollaan sukelletukin vasta kerran. Oon nyt niin masisfiiliksillä tästä.

Lisäksi tietty aamulla kaikki muukin meni persiilleen. Oon hukannu neidin kelakortin ja jonotin varmaan vartin, että sain tilattua uuden. En voinu tehdä sitä netissä, koska en muistanu likan henkilöturvatunnustakaan. Kiva! Sitten ollaan pohdittu, että koska tota neitiä tarvii viedä lääkäriin, jos tää flunssa vaan jatkuu ja meneekö se korviin. Ei nyt vielä onneksi ole mitään pahempaa ja netistä lueskelin, että jos pienellä lapsella kestää oireet 2 viikkoa, niin sitten lääkäriin.

Meillähän ei tietty ole vielä sitä vakuutustakaan. Mua ei ihan hirveästi huvita missään päivystyksissä pienen likan kanssa jonotella, joten asia pitäis saada aluilleen. No, tänään mies sai sitten aikaiseksi hoidella sitä ja lupasivat vakuutusyhtiöstä lähettää meille paperit, että saadaan täyttää. Vielä on kuitenkin likka ollut sillä tavalla terveenä, että ei tule mitään hirmusia vakuutusmaksuja. Ja tämäkin tauti nyt tosiaan vielä toistaiseksi ihan kuumeetonta flunssaa kuitenkin. Ja kohta se vakuutusasiakin on sitten kunnossa. Olisi taas kannattanut tietty tätäkin miettiä jo pari kuukautta sitten. Hirveän stressin keräsin siitä tänä aamuna...

Asta-messuille ajateltiin silti lauantaina lähteä. Likka saa nukkua vaunuissa, joten en usko sen rasittavan sen kummemmin. Vaunuissa tuo nukkuisi päikkärinsä joka tapauksessa. Nyt vain pyöritään messuhallissa, kun muuten nukkuisi tuossa pihassa. Tietty jos tauti nyt kovasti menee pahempaan suuntaan niin täytyy miettiä, mutta tässä vaiheessa on tosiaan ollut vaan tota hirmuista rään erittymistä.

Ja hei! Tänään maistettiin bataatin sijaan päärynää. Bataatti alkoikin jo ihan kivasti upota likalle. Päärynä sai kuitenkin naaman meneen ihan nyttyrälle. :D Maistoin itsekin (ostin siis valmiina purkista) ja ei se kyllä mun mielestä päärynälle maistunut. Aika kirpakkaa oli. Ilmeet oli tosiaan neidillä sen mukaiset. Noh, katsellaan kuinka tuohon makuun totutaan ja kohta taas sitten lisää sitä bataattiakin.

Bataattia poskeen!

Eilen meillä aloitettiin kiinteiden maistelu. Sain vihdoin aikaiseksi keitettyä ja mössöttyä bataatin ja eilen sitten otettiin ekat maistiaiset. Ei ainakaan mitään kummallisempia irvistelyjä saatu. Vähän tietty se sapuska sieltä suusta meinasi tulla ulos samaa kautta kuin sen sinne laittoikin. Mutta ihan kivasti meni eka kokeilu. Tänä aamuna otettiin sitten uusi kierros ja jälleen muutama pikkulusikallinen samaa tavaraa. Tai oikeastaan lusikan kärjellinen. Ehkä jotain pientä makua sinne suuhun tuli. Jääkaappiin meni pikkasen tähän muutamaksi päiväksi maisteluun ja loput sujahti pakkaseen minigrip-pusseihin.

En osaa kyllä yhtään sanoa tuliko laitettua järkeviä annoksia ja kun ei yhtään tiedä, että kuinka nopeasti ne annoskoot sitten kasvaa. Ensin vain lusikallinen tai pari, mutta koska niitä määriä aletaan kasvattaa? Päärynää mää laiskuuttani ostin valmiina purkissa ja sitä otetaan maisteluun varmaan seuraavaksi. Myös kesäkurpitsa on tuolla jääkaapissa odottamassa mössöyttämistä. ;)

Mies meillä nyt kuitenkin sairastaa ja haimme neidin kanssa tuon tänään töistä (meni työkaverin kyydillä). Samalla haettiin Siwasta turvakaari meidän vaunuihin ja uudet matkarattaat: Britax B-Agile 4. Näistä sitten lisää, kun päästään käyttelemään, ihan vielä ei tarvetta ole. Sen verran tässä punnitaan, että pystyisikö noissa rattaissa nukkuun lapin reissulla päiväunet. Veisi niin paljon vähemmän tilaa kuin vaunut ja tilaongelmaa todellakin on. Noh, kunhan saadaan paketista ne pois, niin testataan pystyykö niihin laittaan tuota vaunujen koppaa. Tosin jalkatukea ei voi säätää vaakatasoon, joten se voi olla ongelma. Pääasiassa ne on kuitenkin ostettua tulevaa kevättä ja kesää varten.

Jotakin muutakin piti muistaakseni tarinoida, mutta jostain hiipi mullekin sen verran tuju päänsärky, että taidan käyttää neidin lopun päikkäriajan nyt löhöömiseen!

Kummallisia kauhuskenaarioita!

Kävin tosiaan tiistaina kaverini luona, jolla sellainen pikkuinen tammikuussa syntynyt neitonen on myös kainalossa. Puhuimme tuolloin, että äitinä sitä on alkanut miettiä kaikkia ihan ihmeellisiä kauhuskenaarioita! En ole ikinä ollut sellainen, että ajattelisin pahinta tai kauhistelisin asioita. Olen ollut enemmän sellainen asioilla on tapana järjestyä -tyyppinen ihminen. Nyt kuitenkin, ilmeisesti äitiyden aiheuttamana, minulla on tapana kuvitella kaikkia kauheuksia.

Esimerkki 1.
Lähden usein vaunulenkille tuosta läheltä menevän joen yli. Siinä menee sellainen kevyen liikenteen pieni silta. Melkein joka kerta, kun kuljen siitä, niin ajattelen, että "mitäs jos tää silta nyt romahtais?" Alan pohtia, että miten toimisin, jos jouduttais sinne hyytävään veteen ja miten saisin likan kiskottua vaunuista ja pelastauduttua rantaan. Varsinkin, kun en ole mikään kummoinen uimari ja vesi ei muutenkaan ole suosikki elementti. Yleensä sitten käsken lopulta itseäni lopettamaan ja totean, ettei sellaista nyt tässä tapahdu.

Esimerkki 2.
Olen kaupassa neidin kanssa kaksistaan. Neiti on turvakaukalossa kärryissä. Vien likan autoon kaukalossaan ja menen palauttamaan kärryt läheiseen palautuspisteeseen. Mutta... "mitäs jos nyt joku auto ajaisi tässä parkkiksella mun päälleni?". Tyttö olisi yksin autossa, minä taju kankaalla, eikä kukana saisi tietää, että mulla on vauva autossa ihan yksin. Sitten kauhistelen sitä kuinka tuo itkisi autossa yksin lohduttomana. Siihen käsken aina itseäni jälleen lopettaa.

Esimerkki 3.
Likan huone on yläkerrassa ja rappusia tulee kuljettua - likan kanssa ja ilman. "Mitäs jos nyt likka sylissä kaadun näissä rappusissa?". Mietin, että kuinka saisin likan pidettyä turvassa ja mitäs jos itselleni sattuisi jotain, eikä muita olisi kotona? Ja nyt taas sitten riittää!!

MIKSI, oi miksi pitää kehitellä kaikkee tällasta päässään? En ole ikinä aiemmin ollut tällainen ja melkein kyyneleet nousee silmiin, kun mietin miten kamalasti voisi käydä. Tää on niin tyhmää, mutta niin vaan se mielikuvitus lähtee kiitolaukkaan ihan varoittamatta. Sitten kun itse ehdin edes oikeasti tajuta, niin kuvitelmat on jo pitkällä ja siinä vaiheessa pistän stopin hommalle.

Niin tyhmää ja raastavaa. Että ihminen osaakin kiusata itseään näin!

Mut hei, onneks meidän neiti on tänään jo ollut pirteämpi. Perjantaina ja eilen nukuttiin äitin sylissä, tänään ollaan jo oltu ilosempia. Tosin kun äiti niistää nenää pikkuniistäjällä, niin joku voisi luulla, että lasta rääkätään pahemminkin. ;) Ja niin! Viime yönä nukuttiin 9,5 tuntia putkeen. Tai kuka nukku ja kuka ei, mutta huikeaa silti.

 Perjantain pikkupotilas!

Tänä aamuna oltiin virkkuina jo klo 7, kun unta oli kiskottu 9,5 tuntia. 

Äitin mussukka! <3

Räkänen likka. :(

Voi ei... Eka tauti sitten iskeytyi meidän neitiin. Tietysti vielä näin päivää ennen vauvauintia. Jotenkin luulen, että taitaa uinti jäädä väliin ja se kyllä harmittaa tosi paljon. Mutta eihän siitä kukaan nauti nenä täynnä räkää ja yskäisenä. Sellaisia oireita siis meillä. Onneksi tuo räkä on vielä ainakin sellaista juoksevaa mallia, eli valuu nenästä ulos.

Päikkäreiltäkin herättiin ihan ennen aikojaan... Tuo on yleensä pitkien päikkäreiden jälkeen huono nukkuun enää pikkupäikkäreitä. Luulen, että tänään kuitenkin uni varmasti maistuu. Tai toivottavasti ainaki...  Ettei menis itkuksi ja harmiksi koko ilta.

Onneksi isikin tulee tänään suunnilleen tuntia aikasemmin kotiin... Katsotaan nyt sitten millainen meidän tuleva yö on. Viime yö meni aika katkonaisesti, mutta onneksi kuitenkin aina nukahti tissin jälkeen uudestaan.

Muoks. Klo 16.17. Huonompaan suuntaan mennään. Nenä tukkeutuu räästä ja neiti itkee lohduttomasti. Nyt hetkeksi rauhottui syliin. Jaaaaa... Heti kun mainitsin eauhottumisen, niin itku jatkuu. :(