perjantai 29. marraskuuta 2013

Hiljaiseloa...

Tuntuu, että ajatukset ovat vähän sekaisin. On ahdistanut tulla kirjoittamaan blogiin ja olen vältellyt koko hommaa. Ajattelin nyt kuitenkin lukijoilleni tulla kertomaan, että taidan elää hiljaiseloa blogin suhteen hetken aikaa. En jätä sitä kokonaan, mutta keräilen vähän ajatuksiani.

Edelleen mun vauvakuumeeni on totaalisen kateissa. Tällä hetkellä leikittelen jopa lapsettomuus-ajatuksella, joka kuitenkin tuntuu tosi hurjalta. Mietin, että miten paljosta joutuu lapsen takia luopumaan ja toisaalta miten paljon se antaa. Mietin tarvitseeko lasta hankkiakaan välttämättä tällä hetkellä, mutta toisaalta mietin, etten halua olla kovin vanha äiti. Olen aina unelmoinut tekeväni lapset nuorena. 26-vuotissynttäripäivä lähestyy ja tuntuu, että jos muutamallakin vuodella vauvaprojektia siirtää, niin olenkin helposti jo 30-vuotias, kun vauva syntyisi ja se taas osaltaan ahdistaa lisää.

Summa summarum: Kaikki vaihtoehdot tuntuvat tällä hetkellä huonoilta. Otan ihan rauhassa etäisyyttä ja selvittelen mihin tässä ryhdytään vai ryhdytäänkö. Asian ajatteleminenkin ahdistaa, joten olen vältellyt aihetta. Palataan asiaan myöhemmin.

Ihanaa joulun odotusta kaikille! <3

sunnuntai 17. marraskuuta 2013

Kalsarikänni

Haha, mulla ei ole tapana tällaista harrastaa. Kaikesta huolimatta nyt on pienoinen krapula. Mies oli eilen liiton kekkaloissa ja olin yksin kotona illan. Vanhempani kävivät päivällä, mutta iltasella korkkasin täällä yksikseni valkkaripullon. Sinnehän se sujahti. Katselin ihan vain telkkaria, lauloin itsekseni Singstaria, selailin nettiä ja sellaista iisiä meininkiä. Aloitin myös neulomisurakkaa pitkästä aikaa! Minähän en tosiaan ole ikänäni mitään sukkia tai muita neulonut. Oikea ja nurja onnistuu ja that's it! Nyt löysin yhdesta jouluaiheisesta kirjasta sellaisen muhkean kaululiinahässäkän ja päätin alkaa puuhaamaan. Se ei vaatinut muita kommervenkkejä kuin edellä on mainittu.



Nyt on sitten kohlemon poikasta! Mies herätti mut vielä aamuyöstä soittamalla, kun odotteli kebabbia. Annoin kyllä luvan soittaa ja mukavahan sen ääntä oli kuulla, kun yksin oli kotona. Vaikka hönössähän tuokin oli. Ja silloin aamuyöstä tajusin kuinka se rapeli alkaa itsellekin hiipiä... Vettä naamariin ja lisää unta palloon oli kyllä ihan hyvä resepti siihen väliin.

Yleensähän en yksin saa aikaiseksi muuta kuin jotakin tylsistymisen ja pitkästymisen välimaastosta. Olipahan varmaan ihan virkistävääkin tehdä vaan sellaisia asioita, joita itse haluan. Silti odotan, että mies kohta kotiutuu. Eilen tuli postissa Marvelin Phase One -boksi! Eli Blurayna ensimmäinen aalto Marvelin leffoja. Mää olen ihan rakastunut niihin ja tänään varmaan katsotaan muutama leffa ja syödään roskaruokaa ja herkkuja.



Ehkä kuulostaa tylsältä, ikävystyttävältä ja typerältä, mutta rakastan tällä hetkellä elämääni. <3

maanantai 11. marraskuuta 2013

Jatkoa odotellessa...

Minulla on jo useamman päivän pyörinyt päässäni, että miten elämä jatkuu, kun ensimmäiset kuukautiset tupsahtavat. Nämä keskenmenot ovat pistäneet ajatukset rullaamaan. Jotenkin on tullut se fiilis, että ehkä meille ei ikinä kuuluisi lapsia tullakaan. Tahdon kuitenkin ajatella, että kaikella elämässä on aina jokin tarkoitus. Tarkoittavatko nämä keskenmenot sitä, että esimerkiksi parisuhteemme ei kestäisikään lapsiperhearkea? Merkkaako tämä sitä, että joku toinen asia lähtee meneen alamäkeä, jos lapsi meille siunaantuisi? Typeräähän tällaista on etukäteen ajatella, mutta kyllähän sellainen mielessä käy.

Tällä hetkellä vauvakuumeeni on kadonnut. En jaksaisi lähteä samaan ruljanssiin, joka saattaa kuitenkin taas repiä mut moneksi päiväksi aivan hajalle. Haluanko elää siinä epävarmuudessa, jonka raskaus aiheutti. Jos yhden keskenmenon jälkeen olin seuraavan raskauden aikana mielettömän vainoharhainen, niin mitä se on kolmannen raskauden kanssa? Entäpä jos seuraava raskaus menee taas pitemmälle ja sitten tulee keskenmeno? Sitten ole triplasti enemmän hajalla. En vaan jaksaisi.

Fiilis on tällä hetkellä myös jotenkin syyllinen. Eihän meille mitään lasta olisi voinutkaan siunaantua, kun muutaman vastoinkäymisen jälkeen tunnelmani ovat tällaiset. On todella hankala saada ajatuksiaan kirjoitettua niin, että ulkopuolinenkin lukija ymmärtää tän pyörremyrskyn pääni sisällä. Silti mulla on tunne, että mut ymmärretään väärin ja sekin ahdistaa.

Just nyt haluisin koiranpennun. Sekään ei taida olla hyvä idea. Ehkä sillä yritän korvata vauvaa. Silti tuntuu siltä, että koiranpentu toisi mukanaan vähiten vaivaa, vastuuta ja huolta!


perjantai 8. marraskuuta 2013

Rauha laskeutunut jälleen tähän tönöön

Kävin illalla viemässä siskon muksut takaisin kotiin. Melkoista vilskettä tässä olikin pari päivää. Nuo muksut nyt kuitenkin onneksi ovat sen ikäisiä, että pärjäävät myös itsekseen puuhaillen. Katsoivat piirrettyjä, piirtelivät, tekivät tehtäväkirjaa, tyttö leikki barbeilla ja niin edelleen. Yhdessä sitten pelattiin vähän pleikkarilla, ulkoiltiin, lenkkeiltiin koiran kanssa, käytiin leikkipuistossa, tehtiin ruokaa ja sen semmoista. Vähän sai otetta lapsiperheen arkeen siis. Onhan se raskasta! Jos luulin, että koira sotkee, niin koira + muutama muksu saa kyllä aikaan kaaosta kymmenkertaisesti. ;)

Taidetta 4-vuotiaan kädestä.

Kivien kerääminen ja heittäminen jokeen, lätäkköön tai ojaan oli ulkoilun ykköspuuhaa!

Huomenna menemme leffaan katsomaan uuden Thorin (uuuuh, Chris Hemsworth :D) ja iltasella miehen isä ja sisarukset tulevat tänne meille ja vietetään vähän varaslähdöllä isänpäivää. Katsotaan Suomen jääkiekkopeliä, saunotaan ja istutaan iltaa. Toivottavasti kaikki menee mukavasti, miehen isällä on vähän ollut murheita, joten tarkoitus on häntä piristää!

Vauva-ajatukset ja -haaveet ovat olleet hiukan taka-alalla. En ole jaksanut käydä vaukkareissa (vauvat.infon foorumi, mahtavia ihmisiä täynnä eli suosittelen) tai muutenkaan stressata vauvapohdinnoilla itseäni. Yrittämiseen saatiin kuitenkin lupa vasta seuraavien menkkojen jälkeen, joten tässä vaiheessa asialle ei paljon mahda. Kunhan menkat tulee, niin katsotaan millä fiilingillä sitten mennään.

keskiviikko 6. marraskuuta 2013

Raskaushormonit laskussa!

Eilen kävin verikokeessa ja tänään soittelin neuvolaan tuloksista. Terkka oli juuri syömässä, kun pirautin, eikä hän muistanut tarkkaa lukua. Sen hän kuitenkin muisti, että raskaushormonin määrä oli enää tosi pieni. Eli hyvin on laskussa. Joten kunhan seuraavat kuukautiset antavat kuulua itsestään, on meillä taas lupa yrittää uudestaan. Tuntuu vaan jotenkin todella rankalta ja raskaalta lähteä taas pettymään. Tai sellainen olo nyt tällä hetkellä on... Eihän se välttämättä niin ole.

Siskon muksut (vajaat 5 ja 7 vuotta) ovat hoidossa, joten ajatukset ovat tästä illasta asti olleet vähän toisaalla. Minulla on pikkuinen syysloma (töihin menen tiistaina) ja perjantaihin asti ovat muksut täällä meitä viihdyttämässä. :)

maanantai 4. marraskuuta 2013

Aivot oli narikassa!

Todella mukava viikonloppu ystävien kanssa mökillä keskellä metsää vietetty! Teki todella hyvää, saatiin miehen kanssa vähän ajatuksia muualle ja pidettiin hauskaa. Eilen tultiin kotiin vähän ennen yhdeksää illalla, käytiin suihkussa ja painuttiin nukkumaan. Tänään olin aivan yliväsynyt töissä. Lisäksi viikon sairasloman jäljiltä hommia oli rästissä ja huomasin myös, että kärsivällisyyteni on tällä hetkellä melko nollissa. Lapsiryhmässämme on melko vilkkaita lapsia ja varsinkin yksi melko haastava tapaus. Sillä ajatuksella puuskutetaan eteenpäin, että enää 2 työpäivää tällä viikolla ja sitten on mun ihana MINISYYSLOMA. :)

Mutta tosiaan. Viikonloppuna lilluttiin poreammeessa, pelattiin porukalla lautapelejä ja pleikkarilla, nähtiin miehen kanssa myös miehen vanhaa ystävää ja täytynee kai myöntää, että alkoholi kuului oleellisena osana tähän viikonloppuun. ;) Ikävä sanoa muita ajatellen, mutta tämä viikonloppu myös vahvisti sitä tosiasiaa, että mulla ja miehellä on aivan mielettömän hyvä parisuhde. Muista en aina tiedä, mutta me ollaan kaksistaan niin hyvä tiimi, etten osaa kuvailla sitä sanoin. Rakastan ihanaa miestäni enemmän kuin ketään ja olen maailman onnellisin ihminen, kun olen noin upean ihmisen löytänyt vierelleni. <3

Tiukkoja uno-skapoja otettiin pitkin viikonloppua. Viimeisimmät vielä sunnuntaina, kun tönö oli saatu siivottua. Voitin mää jopa kerran, en tiedä miksi ne kortit yleensä vihaa mua. ;)