maanantai 28. huhtikuuta 2014

Rakenneultra!

Terveisiä rakenneultrasta! Kaikki hyvin ja pikkuinen vastasi hienosti viikkoja. <3

Pikkuinen oli kovin liikkuvainen ja pyörähteli kovasti. Ultraajalla oli kova työ ehtiä ottamaan mittoja, kun toinen pyörähteli niin hirmuista vauhtia. Käsi meinasi olla koko ajan pään mittaamisen tiellä. Toinen kun yritti laittaa peukkua jatkuvasti suuhun. :)

Sukupuolta sitten kysyimme, kun ultraaja kysyi olisiko vielä kysymyksiä! Kovasti siinä sitten tiirailtiin, mutta pikkuinen oli kovin kainomielisellä tuulella ja piti jalkoja visusti yhdessä. Kovin varovaisen tyttöveikkauksen ultraaja kuitenkin antoi. <3 Ei ihmettelisi kuitenkaan mikäli syyskuussa sieltä poika putkahtaisi. Eli epätietoisuudessa nyt joutuu elämään. Itse ehkä jollakin tavoin sitä tyttöä toivoin. Mietin, että voisihan sitä muutaman tyttövaatteen ostaa, ei sitä muutamasta haittaa ole. Saahan ne sitten myytyä eteenpäin. Mutta sitten mun taikauskoisuuteni ottaa taas vallan. :D Eli jos ostain etukäteen edes yhden tyttöjutun, niin varmasti tulee poika. ;) Vaikka terveys tärkeintä onkin, niin kyllähän nämä asiat nyt pohdituttavat, kun kaikki muuten oli kunnossa.

Siellä toinen yrittää sitä peukkua hamuilla. <3

lauantai 26. huhtikuuta 2014

Liikkuvainen pikkutyyppi!

Nyt kun olen todennut, ettei mun suolistoni voi oikeasti kumahdella näin paljon, olen alkanut jo noin reilu viikko sitten uskoa, että liikkeitähän tässä tunnetaan! Päivittäin tunnen todella paljon muljahduksia ja muksahduksia. Muutaman kerran olen ehtinyt miestä pyytää kokeilemaan kädellään, mutta ei hän muka vielä tunne mitään... Mää olen jo tuntevinani omaan käteen liikkeet, mutta ehkä se on eri asia, kun tietää itse koska tapahtuu.

Tämä tietysti on tuonut mukanaan myös uuden stressinaiheen. Joku päivä liikkeitä tuntuu vähemmän kuin jonain toisena päivänä. Taisi olla viime torstaina, kun liikkeet tuntuivat hentosempina ja harvakseltaan. Siinä ehti jo miettiä, että onkohan kaikki nyt varmasti hyvin. Perjantaina tuntui taas kunnon muljahduksia ja usko siihen, että kaikki on kunnossa, palasi! <3

Tämä on aika huikeaa aikaa ja iloisena kuulostelen muksauksia joka kerta. Välillä laitan käden vatsalle ja hymähtelen itsekseni, kun muksaus tulee.

Maanantaina on kauan odotettu rakenneultra. Hiukan on alkanut tulla epävarmuutta, että onkohan kaikki ok pikkuisella. Ja tietysti se sukupuoli mietityttää. Palataan tähän sitten ensi viikolla...

torstai 24. huhtikuuta 2014

Ensimmäiset hankinnat!

Voi rönö! Mulla on ollut vähän koneen kanssa ongelmia ja olen yrittänyt pariinkin otteeseen tehdä tätä samaa blogipäivitystä! Nyt uskon, että saan vihdoin ja viimein (!!!) tämän julkaistua. Huh.

Kuitenkin... Olimme pitkäperjantaina äitini kanssa paikallisella kirpparilla. Kiertelyssä meni aikaa ihan tosissaan ja teinpä ensimmäiset hankinnatkin pikkuiselle tulokkaalle. Kaikkea ihanaahan siellä olisi ollut, mutta tyydyin katselemaan unisex-vaatteita, koska sukupuoli ei ole vielä tiedossa. Olen tosi tyytyväinen ensimmäisiin vaateostoksiini.


Tuossa on alimpana vaaleanvihreä body valkoisilla palloilla sekä vaaleankeltainen vastaava. Päällimmäisenä valkoinen ihana pehmoinen huppari, jossa vielä selässä tuollanen ihana nalle. Taisivat maksaa yhteensä jotain vajaa 2 euroa, joten ei hintakaan päätä huimannut. Bodyt ovat 56 senttisiä. En viitsi niitä hirveästi ostaa, koska meidän suvun lasten koot tuntien pikkuinen ei välttämättä mahdu niihin kuin ihan ohikiitävän hetkisen. Siksi ajattelinkin, että kirpparilta hyvä ostaa halvalla. Kuntohan tuon kokoisissa vaatteissa kuitenkin on hyvä!

Yläkerrassa meillä on startannut tuo lastenhuoneen remppa tosi hitaasti. Pääsiäisenä piti jatkaa, mutta materiaalit loppui mieheltä kesken, joten edistystä tapahtui vain pikkuisen. Olen ajatellut, että aikaa on, mutta nyt vähän mielessä jäytää, että kuinkahan tuo valmiiksi ajoissa saadaan... Kunhan saadaan isäni avuksi, niin uskon, että edistystä alkaa tapahtua. Toivottavasti!

keskiviikko 16. huhtikuuta 2014

Sairauslomaa...

Tällä kertää sitten saikulla luomen poiston takia! Ärsyttävää, kun kysyin aikaa varatessani, että tarvitseeko tämän jälkeen sairauslomaa, niin vastaus oli "ei". Kun eilen luomi oli poistettu, niin lääkäri oli sitä mieltä, että kyllä varmaan pystyt jo pääsiäisen jälkeen menemään töihin. Ja ymmärrän kyllä nyt. Luomi poistettiin selästä, enkä saa selkää nyt yhtään ylimäärästä liikutella. Aika mahdotonta olisi alle 3-vuotiaiden tenavien kanssa...

Itse luomen poisto oli melkoisen omituinen kokemus! En tiedä mistä johtui, mutta kun leikkaus alkoi, niin tulin todella huonovointiseksi. Minua oksetti ja nousi hirmuinen hiki. Lääkäri jo pohti keskeyttämistä, mutta jatkettiin sen jälkeen, kun päätäni saatiin laskettua alemmas. Se auttoi hiukan ja selvisin loppuun asti. Kun leikkauksen jälkeen nousin sängynreunalle istumaan alkoi hiki taas nousta pintaan, oksettaa ja huippaamaan kaiken muun lisäksi. Hetken aikaa vielä makoilin, join sitten lasin vettä ja menin odotustilaan istuksimaan. Autoa en tosiaankaan uskaltanut ihan hetkeen lähteä ajamaan. Noin vartin verran istuksin ja lähdin varovasti suuntaamaan autolle. Koska kotimatka oli lyhyt, eikä päässä enää huipannut, uskalsin hypätä auton rattiin ja hurauttaa pikaisesti kotiin.

Toivottavasti ei kovin montaa luomea enää tarvitse jatkossa poistella, kokemus oli aika kammottava siis!

sunnuntai 13. huhtikuuta 2014

Onko nää nyt liikkeitä?

Tosi hämmentävää! En osaa todellakaan sanoa tunnenko sisälläni pienen ihmisen vai vatsani ja suolistoni toiminnan. Mun vatsani kun on aina helposti mennyt sekaisin ja kurisee ja "juttelee" äänekkäästi. Nyt olen muutamaan otteeseen tuntenut jotakin mitä olen hiukan alkanut pohtimaan joksikin muuksikin. En osaa eritellä millaista se on. No viimeisimmät tuntemukset kylläkin tuntuivat jotenkin pieniltä muljahduksilta, mutta alan tuntea itseni jo lievästi vainoharhaiseksikin. :D Odotan kuitenkin todella, että liikkeet alkavat olla sellaisia, että ymmärrän ne itsekin.

Vaikkakin koko vauvajutuista puhuminen alkaa tulla mulla jo ihan korvista. Ei saa käsittää väärin kuitenkaan. Odotan ajan kulumista ja syyskuuta innolla, mutta jotenkin nyt olen saanut yliannostuksen tätä kaikkea. Viikko sitten synttärikutsut eivät keskittyneet mihinkään muuhun kuin mun mahani hiplaamiseen ja siihen millaisia kokemuksia kukin on kokenut ja mitä sitten minulla on edessä. Ja neuvominen on mulle se vihoviimeinen punainen vaate. Nyt olen lopen kyllästynyt puhumaan kasvotusten kenenkään kanssa! Paitsi tietysti kotona miehen kanssa, joka on kaikesta yhtä ihmeissään kuin minäkin. <3

Viikonloppua vietimme miehen kanssa kylpylässä. Meillä oli huone ja nautimme vedessä lilluttelusta, syömisestä ja siitä, että saimme olla ihan kahdestaan ja rauhassa muilta. Välissä tietysti meidän täytyi katsoa Tapparan game seven! Meillä tietty oli kannettava mukana hotellihuoneessa, jotta pystyimme seuraamaan koitosta. :) Viikonloppu oli todella rentouttava irtiotto!

Thaimaalaista murkinaa! Jaksoin muuten ehkä 2 minuuttia syödä puikoilla ja sit meni hermo. ;) Oon jopa ihan keskinkertainen puikkojen käyttäjä, mutta toi soppamainen koostumus teki nuudelista niin liukasta, ettei mulla ollu mitään tsäänssejä!

Hohtokeilausta! Oma taso ei vaan ole mikään kauhean vakaa. Yhtäkkiä saattaa tulla kaato tai pari ja sitten menee taas seuraavalla suoraan ränniin... Mutta pääasia, että kova on yritys! Ja muumilimu muuten sopii oikein oivasta keilaamiseen. ;)

MUOKSmuoks vielä! Eli viikkoja tänään pokspoks vaan kasassa 18+0. Aika hurjaa!

sunnuntai 6. huhtikuuta 2014

Saakelin mahanlääppijät!

Nyt sitten alkaa olla mitta täynnä! Vietimme eilen minun ja siskoni synttärikemuja ja tietysti tuli paljon kyselyjä miten raskausaikani on sujunut. Joku saattoi vähän mekkoni päältä kokeilla mahaa. En pidä siitä ollenkaan, mutta annoin asian olla. Sitten tuli kaikenhuippu. Söin keittiössä kakkua seisoviltani, koska vieraat veivät istumapaikat. Yksi vieraista (serkkuni) alkaa vaatia, että näytän mahaani. Minulla oli todellä löysä, kevyt mekko päällä ja siitä päältä näytin, että tällainen kumpu. Sitten kolme vierasta "hyökkää" kimppuuni ja he nostelevat mekkoani korviin ja minulla vatsat ja sukkikset vilkkuu ja he pällistelevät ja lääppivät. "Tehkää nyt tilaa, että määkin nään!" Olen kuitenkin sen verran kiltti ihminen, että en sitten saanut sanaa suustani. Sisällä kyllä kiehui ja kiehuu vieläkin.

Mikä helvetti siinä on, että se vatsa on yhtäkkiä koko suvun asia? Se olen ihan minä edelleen, eikä kukaan tule toisen läskimakkaroitakaan ihmettelemään paidan alta. Olen niin kypsä tähän lääppimiseen. Minullakin on joku henkilökohtainen tila, jonka haluan pitää! Prkl.

tiistai 1. huhtikuuta 2014

Kyllä mää aina osaan nää sairaudet napata just oikeilla hetkillä...

Miten elämässä aina asiat menee näin! Meillä on mun ja siskoni synttärijuhlat täällä meillä lauantaina. Meidän kämppä on ihan hävityksen jäljiltä ja olin suunnitellut vaihtavani verhoja, siivoavani ja torstaina olisi tarkoitus jo alkaa leipomaan. Nyt sitten olen kipeänä! Eilen oli jo vähän sellanen olo, että alkaako joku tauti iskeä, mutta nukkumaan menin ihan hyvillä fiiliksillä.

Eka vessareissu yöllä ja olo oli vähän heikko. Kurkku oli kipeä, mutta ajattelin katsella mikä tilanne on aamulla. Sitten pari tuntia ennen omaa kellon soittoa heräsin, kun mies oli lähdössä töihin. Olo oli jo paljon huonompi: päänsärkyä ja paha kurkkukipu. Vielä ajattelin odottaa kellon soittoa ja kuulostella oloa. Mieli kuitenkin muuttui, koska en pystynyt nukkumana. Oli oli kuin runnellulla ja päässä jyskäsi. Kurkku oli kipeä, eikä nukahtamisesta tullu mitään. Siinä vaiheessa tein päätöksen, että kotiin on jäätävä.

Kaikki suunnitelmat meni nyt uusiksi. Oon maannu koko päivän. Yrittäny vähän nukkua, mutta kurkkukipu pitää hereillä. Lisäksi raskauden mukanaan tuoma alaselkäkipu ei hellitä, kun täytyy maata koko ajan. Olen yrittänyt vaihdella asentoja ja kun selkä ei ole yhtään notkollaan (lue: suorana), niin kipu ei ainakaan voimistu. Olen viimeisen päälle perfektionisti ja järjestän näitä kaikkia juhliakin ihan siitä ilosta, että pääsen touhuamaan, leipomaan ja laittamaan kotia vieraille valmiiksi. Siihen päälle sitten tuttujen, sukulaisten ja ystävien kanssa yhdessäoloa. Ensin tulee päivemmällä sukulaisia ja illalla kaverit.

Nyt vaan mietityttää miten kaiken saa tehtyä. :( Sisko pääsee tänne vasta perjantaina illalla yhdeksän tienoilla, joten ihan kamalasti hänestä ei ole apua kuin viime hetken jutuissa. Onneksi rottien häkin siivouksen ja pyykin pesun ehdin hoitaa jo eilen. Meillä on vielä jäänyt pari siivouskertaa miehen kanssa väliin, kun on ollut viikonloppuna muita puuhia, joten kämppä on tosiaan sen näköinen. Ollaan melkoisia possuja meinaan...

Kuumetta ei edelleenkään siis, mutta tämä kurkkukipu ja etenkin päänsärky on pahempaa kuin hetkeen muistankaan...

P.S. Jääkiekon Liiga lähenee kohti loppuaan ja muistakaahan kaikki nyt sitten hinata se Tapparan lippu kattoon ja kannustaa. ;)