perjantai 27. helmikuuta 2015

Loma kutsuu!

Huomenna menemme aamusella viimeiseen vauvauintikertaan. Tulemme kotiin ja nukumme varmaan koko perhe hetken ja tuo iskä varmaan kauemminkin. Sitten armotonta pakkaamista, tavaran tunkemista autoon, talon lähtökuntoon laittamista ja menoksi! Nokka kohti Yllästä. Tampereen kautta tosin, kun haetaan miehen velikin kyytiin.

Katsotaan nyt miten yöt menee neidin kanssa, mutta ihanaa saada irtiottoa arjesta! Laskettelu saattaa itseltäni rahapulassa jäädä, mutta vähän murtsikkahiihtoa, gondolihissillä jos pääsisi huipulle ja rentoa oleskelua ja ehdottomasti käymme syömässä Jullin pubissa. Viimeksi olen ollut lapissa 10 vuotta sitten ja Ylläksellä ollessa olemme aina syöneet Jullilla ja sitä vanhaa perinnettä ei voi jättää väliin. :) Toivottavasti sapuska ei ole muuttunut reiluista annoksista mihinkään.

Kannettava lähtee kyllä mukaan, jotta urheiluhullu perhe näkee jääkiekkoa lomallakin. Katsotaan nyt kuinka ehdin blogin pariin vai palaanko asiaan vasta kun kotiudumme (todennäköisesti perjantaiaamuna).

Monilla on lomat jo lusittu tai ne ovat juuri loppumassa. Osalla vasta alkamassa. Ihanaa lomaa kuitenkin kaikille tai töihin ja kouluun paluuta, jos niikseen tulee. :)

Näin täällä jo reenataan. Mennään tuohon konttausasentoon ja nitkutetaan itseä edes takas!

Ja tietty reenataan myös vatsalihaksia. ;) Oikein "hampaat" irvessä tuo yrittää tuolta punnertaa. :D

torstai 26. helmikuuta 2015

(Kohtuu) hyvien unien jälkeiset tunnelmat

Se on kumma juttu, miten yön yli nukkuminen auttaa. Ja vertaistuki.

Aamulla en meinannut enää edes muistaa, että illalla meinasin jo olla itku kurkussa, että mikä tossa vauvassa on vikana. Mutta ehkäpä mikään ei ole vikana. Tää on taas näitä vaiheita, joita vaan on ja joita täytyy jaksaa. Vertaistuki on aika iso juttu ja kun sain selostettua tilanteen juurta jaksaen ja muutamia mielipiteitä ja tsemppauksia, niin homma alkoi jo tuntua paljon pienemmältä. 

Yö meni myös ihan mukavasti. Neiti heräsi vain kaksi kertaa. Tosin toisella kerralla oltiinkin hereillä noin tunti. Nyt ei kuitenkaan ollut mitään huudetaan-naama-punaisena-ja-hikisenä-kiukkua, vaan ihan sitä perusähräämistä. Kerran kävin kääntämässä likan, kun se oli poikittain jalat pinnojen välissä ja toisen kerran, kun tuo oli kääntynyt vatsalleen. Taisin siinä välissä itse jo vähän torkahtaakin. :D Toisen kääntämiskerran jälkeen tuo sitten nukahtikin hetken silittelyn päätteeksi.

Aamulla herättiin taas vähän aikasemmin, puoli kahdeksan aikoihin. Sitten toisaalta aika pian tuo nukkui aamupäikkärit ja pitkillekin päikkäreille päästiin ihan hyvissä ajoin. TOSIN sain vähän vauhtia töppösiin, kun olin suihkussa ja tuo alkoi känistä vaunuissa. Ehdin just hutasten kuivaamaan ja heittään vähän päälleni, ennen kuin itku yltyi ja lykkimään likan takaisin uneen.

Nyt olen aika hyvillä mielillä! Tänään vähän jääkiekon katselua kotisohvalta (ja huomenna myös) ja sitten lauantaina viimeinen vauvauinti, pakkaamista, ja matkaan! Mies tosin yrittää päivällä vähän nukkua, kun ajetaan yöllä. Onneksi miehen velikin tulee kyytiin, niin on mahdollista vuorotella ajamisessa. :)

keskiviikko 25. helmikuuta 2015

Mikä ihme tässä nyt oikein on?

Nyt kyllä surettaa, harmittaa ja ahdistaa! Taas meni ilta huutamiseksi. Yritin nyt kovasti alkuun vain silitellä ja rauhoitella tuolla pinniksessä... Kun lääkäri oli sitä mieltä, että on niin hyvin kehittynyt, että se vaikuttaa uniin. Mutta siinä vaiheessa, kun toinen huutaa (mun mielestä kipuitkua) hikisenä, niin ei kai sellanen oo normaalia? Syliinkään ei rauhoittunut. Annoin Panadolin ja sit lopulta neiti nukahti tissille ja nyt nukkuu pinniksessä.

Viime yö tosiaan meni tosi hyvin, niin kuin on mennyt tässä normaalisti ja tämän päivän on ollut oma iloinen ja touhuileva itsensä. Sitten ilta meni taas ihan lekkeriksi. Mää en tajua! Ei ihan tunnu normaalilta tommonen, mutta mistäs minä toisaalta tiedän. :(

Lappiin lähtö alkoi taas epäilyttää, kun pidettäis vaan koko mökkiä hereillä tollasella huudolla! Välillä tuntui nyt, että taju lähtee koko lapselta, kun alkoi mennä huuto välillä ihan mahdottomaksi vaikka oli sylissä. Mitä tässä nyt sitten teet? Lääkäri sanoi, että terve on. Mutta eihän sekään nopealla korvien ja kurkun kurkkauksella ja mahan kuuntelulla voi kaikkea tietää. Ja kun päivisin tuo on ihan normaali. Tietty huonon yön jälkeen vähän känkkäränkämpi, mutta pääpiirteittäin oma itsensä kuitenkin.

En tiiä... Aina kun ehdin sanoon jotain, niin tapahtuu jotain joka kumoaa edellisen. Onko tää vaan joku vaihe? Vai mitä helkkaria ja miks just nyt! Ei viittis lähtee 900 km ajaan ja toteaan, että tää on yhtä huutoa...

ARGH!

Terve tyttö!

Eilen kävimme sitten likan kanssa morjestamassa lääkärisetää! Oikein mukava setä olikin. Hän niin ihanasti suhtautui meidän neitiin. Kurkki korvat ja kurkun ja kuunteli vatsaa. Eikä missään mitään. Pikkusen tietty olisin toivonut, että tähän löytyisi joku lääkkeellä korjautuva vaiva, mutta onhan se hienoa, että tuo on terve likka. :) Ehkäpä meillä ei sitten flunssat mene helposti korviin, se olisi kyllä todella toivottavaa!

Ja lisäksi... Viime yö meni taas paljon paremmin! Vielä seitsemältä kun tuo heräsi, niin neiti jatkoi uniaan ja heräili sitten puoli ysin tienoilla oikein hyväntuulisena. Ehdin jopa rauhassa pukea ja käyttää koiraa pihassa pissalla ennen kuin menin neitiä hakemaan pinniksestä. Siellä se keskusteli henkeviä pöllön ja pupun kanssa. Ja koko aamun ennen päikkäreille menoa tuo oli niin hyväntuulinen oma itsensä taas. Likka myös kiepsahti vatsalta selälleen, mutta en ehtinyt nähdä oliko se vahinko vai tarkoituksellinen kiepsaus. Pitkään kuitenkin viihtyi selällään ja naureskeli... jollekin! Kuka tietää mille, mutta kovin hauskaa tuntui olevan. :D

Nyt on pesukone pyörimässä ja toinen koneellinen menee vielä, että saadaan puhdasta vaatetta. Lauantaina illalla meidän auton nokka starttaa kohti Lappia. Lomailemme Ylläksellä miehen äidin ja tämän miesystävän kanssa. Mahdollisesti myös miehen veli hyppää matkalta meidän kyytiin. Voitte ehkä kuvitella kuinka haasteellista meidän on mahtua autoon! 3 aikuista, 1 vauva, 1 kultainennoutaja ja kaikki kamat suhteellisen pieneen farmariautoon.. Huh. Onneksi saimme lainaan suksiboksin, joten homma vähän helpottuu.

Rahat vain on tiukalla, joten pienellä budjetilla mennään. Ajattelin itse jättää laskettelun väliin, vaikka hienoahan se noissa maisemissa pitkän tauon jälkeen olisi. Saan kuitenkin murtsikkasukset mukaan, joten piiiitkästä aikaa voisi taas käydä ihan perinteisesti hiihtämässä, kun puitteet on hyvät. Ajattelin mennä hiihtämään yksin ja nauttimaan lumesta ja hiljaisuudesta. ;)

Istumisreeniä pötkötellen. :)

tiistai 24. helmikuuta 2015

Äiti on vähän väsynyt...

Huh! Täytyypä sanoa, että äiti on nyt vähän väsynyt. Eikä takana ole edes kovin montaa huonosti nukuttua yötä. Hiljalleen on kuitenkin yöt mennyt huonompaan suuntaan. Nyt siinä määrin, että tänään varasin lääkäriajan neidille. Jospa tuo tauti on kuitenkin mennyt tonne korviin! Mitään kierrettä en todellakaan toivo, mutta toisaalta toivon, että se joku tällainen parannettava sairaus olisi kuitenkin ja päästäisiin edes sellaisiin ihan ok öihin takaisin.

Mua ei haittaa vaikka useasti pitäisi herätä. Tai kyllä sekin tietty ottaa pitemmälti koville, mutta likka on kuitenkin aina jatkanut uniaan vaikka heräämiset on selkeästi tihentynyt. Paitsi viime yönä. Lisäsin yöllä särkylääkettä ja nukutin tyttöä sylissä heijaillen, kunnes särkylääke lähti puremaan. Aamulla tuo heräsi muka pirteänä kuuden jälkeen ja kävin ottamassa tuon viereeni nukkumaan, kun mies oli jo lähtenyt töihin. Siinä se aikansa härväsi mun vieressäni, kunnes nukahti ja heräili joskus kahdeksan jälkeen.

Mutta selvästi tuo vaakataso on pahempi asento nyt ollut ja olen googletellut, että se voi olla merkki korvatulehduksesta, kun paine ottaa maatessa korviin. Syöminen on ollut vaihtelevaa, välillä ottaa pari imua ja ihmettelee ja pari imua ja ihmettelee. Voisiko se johtua korvista myös, että se imu aiheuttaa kipua... Mulla lisäksi hartiat ihan jumissa ja päätä on särkenyt jo useampi päivä. Sitten tähän vielä lisätään se, että meillä on ihan *piip* rahatilanne tällä hetkellä ja sekin varmaan aiheuttaa päänsärkyä, kun pohdin ja ressailen sitä.

Plaah! Nyt likka on unilla vaunuissa, johon jäi kuitenkin nukkumaan, vaikka melkoisella kiukulla sinnekin on tässä useampana päivänä jo menty. Pötköttelen tässä sohvalla vaikka pitäis vähän siistiä tätä kammottavaa hyrskynmyrskyä. Meille tulee tänään jo heppu tekeen kattotarjouksen, eikä tänne kehtaa ketään päästää. Ei meillä kyllä oikeesti mitään rahaa ole. Mies tosin selitteli jotain lainojen yhdistelyä ja jonkun pois maksamista ja en mää tiijä, en jaksa ajatella tässä päänsäryssä. :D

Katotaan nyt mitä tämä päivä tuo vielä tullessaan...

sunnuntai 22. helmikuuta 2015

Huippulauantai!

Meillä oli aivan huippulauantai! Menossa oltiin ja oli raskasta, mutta sitäkin mukavampaa.

Aamu alkoi vauvauinnilla, johon vihdoin päästiin flunssan hellittäessä lähtemään. Ja onneksi päästiin, sillä siellä oli valokuvaus päivä. Se vähän harmitti, että väliin jääneiden kertojen takia ei oltu päästy harjotteleen sukeltamista lähettämällä vauva veden alla vanhemmalta toiselle. Nyt ei saatu sellaista kuvaa. Mutta useempi kuva sukeltamisesta kuitenkin. Ja annettiin ohjaajan tehdä se, koska itse ollaan tehty sitä niin vähän. Ja 2 kuvaa saadaan itselle 13 euron hintaan. Odotan kuvia innolla. Loppuleikkien aikana likalle tuli kuitenkin joku harmitus ja livistettiin sitten altaasta pois pikkusen etukäteen. Suihkussa ja pukkarissa oli kuitenkin sama iloinen tyttö kuin yleensäkin.

Tästä kotiin pienille päikkäreille. Likka nukkui vaunuissa sellaiset reilut 2 tuntia päikkäreitä ja käytiin herättelemässä. Siinä hetki ihmeteltiin maailman menoa kotosalla ja alettiin valmistautua neidin ensimmäiseen jäähallikokemukseen! Minun vanha Tappara-body päälle ja pipo tietty päähän. Ekan erän likka katteli kiinnostuneena kaikkea ja toisen erän tuo nukkuikin melkein kokonaan, kun oli saanut erätauolla vähän tissiä. Kolmannessa erässä meinas tulla harmi, mutta tämä olikin syynä siihen, että oltiin seisomokatsomossa ("vastustajan" päässä ihan siksi, että siellä on paremmin tilaa) ja me sitten jammailtiin likan kanssa seisaaltaan vika erä. Oli mullekin tämän kauden eka peli hallilla ja oli kyllä tosi ihanaa päästä sinne vihdoin. Neidinkin kanssa meni niin hienosti, että voidaan mennä toistekin.


Yritin saada teille tänne blogiin sopivaa kuvaa, eli ei ihan naamapotrettia, mutta neitipä halusi koko ajan katsoa kameraan. :D Meinasi mennä hankalaksi siis. Kuvasta poiketen meillä oli päässä söpöt pinkit kuulosuojaimet, mutta erätauolle otin ne aina pois, kun ovat kuitenkin sen verran tiukat. Käytössä oli muuten myös uusi vanuhaalari, jonka ostin facebookin kirpparin kautta ja se on kyllä mielettömän söpö myös!

Pipo silmillä. :D Kuulosuojaimet piti hyvin vähän ison pipankin paikallaan. Harmi, ettei tyylikäs retrobody näy tässä kuvassa ollenkaan.
Kotimatkalla haettini pitsaa ja sain pitsoja odotellessa taas imetettyä likan, joten kotiin päästessä pääsin minäkin heti syömään ja likka oli tyytyväisenä lattialla mönkimässä. Ja eilen illalla tuli jo aivan mielettömiä asentoja! Punnerrusasentoon tuo on päässyt jo pari päivää, mutta nyt mentiin taas vähän "eteenpäin". Ja tuo siksi lainausmerkeissä, että siis eteenpäin ei tarkoita kulkemis suuntaa, peruuttaen meillä kuljetaan edelleen. ;) Eilen tuo kuitenkin pääsi jo olkkarista eteisen puolelle. Hui, kohtahan sitä ei enää voi vahtia huolettomasti sohvalta, vaan pitää mennä perässä. :D

Melkoinen jumppari!
P.S. Tässä vielä meidän hampaanalut eilen kuvattuna. Keskiviikkona tuli jo läpi, mutta hitaasti näköjään kasvaa.

perjantai 20. helmikuuta 2015

Mitäs täältä löytyy...

Kohta likka on kartoittanut koko olohuoneen. No hui, ei onneksi ihan vielä. Meno on kuitenkin kova ja etenkin, kun pääsee tuonne maton ulkopuolelle liukkaalle laminaatille, niin vauhti kiihtyy. Vielä toistaiseksi ei kuitenkaan ole niin nopea liikkeissään, että tarvisi ihan mahdottoman paljon huolehtia tavaroista, joita on tv-tasolla tai lattialla muuten. Sekin aika sieltä kyllä tulee, ehkä liiankin lujaa.

Vaikka toisinaan tuntuu, että aika menee tosi nopeasti, niin yhtä asiaa odotan todella paljon. Että tuo likka saa alkaa ja oppii istumaan. Sylissä ei olisi enää mitenkään muuuten, kun ihan rehellsiesti istuen. Sitteri alkaa olla hankala, kun siitä vängetään ylöspäin koko ajan (syöttötuoli tosin on vielä vajaan 100km päässä mun siskoni luona ja odottaa uutta maalia pintaan) ja lisäksi. Odotan ihan todella paljon, että voidaan mennä ravintolaan syömään niin, että tuon neidin voi laittaa syöttötuoliin istumaan.

Mutta lattia... Mitä kaikkea siellä onkaan?

Takan sytykkeittä

Koiran lempilelu, Ikeasta ostettu Hippo

Ja kas! Koira itse!

torstai 19. helmikuuta 2015

Äidinrakkaus? Kyllä! Nyt!

Tässä se asia, jota on tullut pohdittua, vatvottua, huolehdittua ja harmiteltua. Äidinrakkaus. Koska se tulee? Tuleeko se ollenkaan? Miltä se tuntuu? Onko se nyt tässä?

Ei, meillä ei äidinrakkaus todellakaan syttynyt heti. Ekat kuukaudet oli tosi vaikeuta. En tuntenut lastani oikein omakseni. Olen ollut paljon lasten kanssa tekemisissä ja päiväkodissa lastentarhanopettajana. Jotenkin sitä vauvaa pyöritteli sellasella muodostuneella rutiinilla. "Näinhän tätä vauvaa kuuluu hoitaa." Hyvä ystäväni ja neidin kummitäti kysyi pian synnytyksen jälkeen, että onko nyt herännyt sellanen pohjaton äidinrakkaus. Jotenkin hävetti sanoa, että ei ole. Ystäväni tähän sitten totesi, että eihän se nyt ihme olekaan. Miten voi rakastaa jotakin, joka on yhtäkkiä tupsahtanut sun elämääsi. Silti hävetti. Vauvaahan kuuluu rakastaa.

Mietin siinä viikkojen muuttuessa kuukausiksi, että tässäkö tää nyt on. Onko se äidinrakkaus tällaista? Eipä ole kovin kummoista. Jos pahimpina huutokausina silloin, kun huuto sai jo koliikinomaisia piirteitä, joku olisi ehdottanut vauvan pois ottamista multa, niin olisin saattanut vaikka antaa. Minä, joka olen melko hyvä kaikessa mihin ryhdyn (joo, poikkeuksia on paljon :D), en nyt selvinnytkään tästä urakasta. En ollutkaan sellainen äiti kuin kuvittelin.

Mutta nyt... Nyt se äidinrakkaus on syttynyt! Tunnen niin suurta ja pohjatonta rakkautta tuota pientä olentoa kohtaan, että sille ei ole sanoja. Tekisi vain mieli pussailla ja rutistella ja hassutella hetkestä toiseen. Nojoo, eipäs nyt liioitella. Juuri tänään mietin, että pieni hetki jossakin miehen kanssa kahdestaan ilman likkaa olisi nyt paikallaan. ;) Mutta nyt en luopuisi tuosta pienestä mönkijäisestä mistään hinnasta. Sydän sulaa, kun tuo katsoo minua silmiin ja hymyilee suu auki ja silmät tuikkien.

Ennen näitä hetkiä luin jo raskausaikana toisinaan ihmisten tekstejä rakkaudesta omaa lasta kohtaan. En jotenkaan uskonut, että minulle missään vaiheessa syttyisi edes ihan hullunmoista ja hulluksi tekevää rakkautta. Ajattelin, että niin sitä lasta rakastaa kuin tuota miestäkin. Mutta ei, se rakkaus omaa miestä kohtaan on erilaista. Se on voimakasta, ihanaa, säväyttävää, välttämätöntä oman mielenterveyden kannalta ja toisaalta taas todella vapauttavaa. Miehestäni en missään nimessä luopuisi myöskään ja tämä parisuhde on parhaita minulle tapahtuneita asioita. Mutta tämä äidinrakkaus on silti erilaista. Se tekee eritavalla hulluksi. ;)


keskiviikko 18. helmikuuta 2015

Meille tulee hampaita!

Yritä tässä nyt sitten ottaa selvää mitä vauva milloinkin huutaa... *tässä olisi hymiö, joka pyörittelee silmiään*

Yleensä tuo likka herää yöuniltaan aamuisin oikein hyväntuulisena naureskellen ja viime aikoina vielä siinä klo 8 jälkeen. Eilen heräsi kiukkuiseen itkuun seitsemältä ja tänäänkin känkkäränkkänä vähän seitsemän jälkeen. Jotenkin tietty heti ajattelin, että nytkö tää flunssa taas menee huonompaan suuntaan.

Tänään sitten tuolle likalle iski kuitenkin ihan mahdoton itkukohtaus. Oikein raivosi lohduttomasti ja alkuun luulin, että veti vain vähän normaalia suuremmat kilarit, kun pikkuniistäjällä niistin nenää ja laitoin merisuolasuihketta sen jälkeen. Mutta eipäs vaan mikään helpottanutkaan ja itku vaan jatkui ja voimistui. Sitten välähti ajatus, että puskisiko tuo hampaita?! Särkylääkettä kehiin ja meni hyvin pieni hetki, niin likka rauhoittui ja vartin verran, kun nukahti syliin. Tuosta heräillessään oli taas hyvällä tuulella ja pääsin vähän kurkkimaan tuonne suuhun. Siinähän on alas tulossa molemmat etuhampaat samaan aikaan. Ihan pienesti erotti ikenessä vaikka ei meinannut vielä oikein sormeen tuntua.

Eli apua, mun tissit!! Tuo on jo ikenillään välillä koetellut mun kipukynnystä, niin helpommaksi tää ei ainakaan ole menossa.

Mutta apua myös tätä ajan kulumista! Neitille tulee tänään täyteen 5kk ja nyt jo tulee ekat hampaat. Tänään tuo myös peruutti leikkimatolta sohvapöydän alle. :D Ei se kauheasti paikallaan pysy. Tässä sohvan divaaniosalla, kun pötköteltiin niin hyvä, ettei mennyt seinästä läpi, kun yritti sinne peruuttaa. Ja nousee nyt jo lähelle konttausasentoa hetkellisesti. Jalat lähtee meneen kunnolla mahan alle, mutta kädet on voimakkaammat ja suunta ei suinkaan ole eteen- vaan taaksepäin.

Näin sitä reenataan.

Koiran lelukoppa oli kiinnostava. Tästä 2 sekuntia myöhemmin koko likka humpsahti selälleen, kun yritti niin kovasti kuikuilla koiranlelukoriin. :D

Eilen myös maisteltiin kurkkua. Annoin ison kurkkupötkön käteen ja tuo sitten sai sitä maiskutella suussaan. Takoituskaan ei ollut siitä mitään saada irti, kunhan sai mässyttää jotakin, kun minä laitoin isille ruokaa tuleen. Ja päärynäsose se ei vaan ota upotakseen. Yritetään nyt silti vielä. ;)

Kurkun maistelua. Kröhöm, älä kiinnitä huomiota sotkuiseen keittiönpöytään, josta löytyy mm. ruuvimeisseli ja mitta. ;)

maanantai 16. helmikuuta 2015

Meillä peruutetaan!

Meidän neiti kulkee sitten sujuvasti takaperin. :D Ja pääsee jo aika nopeastikin peruuttelemaan. Jätin tuon leikkimatolle ja menin tekemään pari leipää, niin takaisin tullessa tuo oli jo metrin liikkunut ja sitä ennen vielä kääntynyt kellonviisarinakin ympäri. Kerran jo meinasin talloakin koko likan, kun oli leikkimatolta peruuttanut ihan tuohon sohvan viereen. Tässähän pitää alkaa katsomaan mihin astuu! Yllättävän nopea on neiti liikkeissään.

 

Nythän sitten liikutaan myös sujuvasti kohti isin elektroniikkaa. ;) Onneksi meidän tv-tasosta saa laskettua sellaiset lasi"ovet" noiden vahvareiden ja muiden eteen. Kyllähän nekin tietysti opitaan jossain vaiheessa nostamaan, mutta kyllä ne vähän hidastaa. Samalla kun likalle otettiin vakuutus (ja meille henkivakuutukset), niin mies myös kysyi meidän kotivakuutuksesta ja se on kuulemma laajin mahdollinen. Ehkä hyvä niin, tiedä mitä tuo neiti alkaa tuhoamaan, kun tuosta vielä liikkeissään ripeytyy. :D


perjantai 13. helmikuuta 2015

Palaan vielä (ainakin) kerran imetykseen

Nyt, kun meidän neitosella on ikää melkein 5kk, niin voin sanoa ensimmäisen kerran, että nautin imettämisestä. Ei se vieläkään ole mikään sellainen "ah, miten ihanaa ja mikä yhteys ja mikä upeus ja sitä ja tätä". Mutta etenkin iltaisin, kun tuolla lastenhuoneen muhkealla nojatuolilla imettelen ennen tytön nukkumaanmenoa, niin kyllä siinä sellainen hellyys iskee. Toinen hieroo väsyneenä silmiään samalla kun on tissillä ja on siinä ihan pikkusena ja rauhassa. Silloin tekee mieli silitellä ja höpistä kaikkea ällösöpöä. Se on minun pikkuinen ihana pallero, joka siinä niin kauniisti on. <3

Tämän tunteen halusin jakaa niiden muiden kanssa, jotka ovat aiemmin jakaneet samoja fiiliksiä imetyksestä kanssani (aiheesta täällä). Fiilikset siis saattavat muuttua! Ja minä kyllä edelleenkin pysyttelen pois kaikista imetyksen ihanuus -keskusteluista ja nautin nyt tämän hetkisesta tilanteesta. Sanotaanko vaikka niin, että ajatukset ovat muuttuneet parempaan suuntaan ja olen siitä tyytyväinen, nostamatta tätä hommaa kuitenkaan mitenkään erityisesti jalustalle. Jokaisella on omat ajatukset ja tunteet imettämisestä ja jokainen saa niillä omilla fiiliksillä mennä.

Kukin tyylillään. Hyvä me! *tähän sellanen peukku ylös "hymiö"*

torstai 12. helmikuuta 2015

Ei tästä räkäflunssasta päästä eroon!

Kyllä osaa harmittaa!!! Alkuviikosta jo helpotti, mutta nyt ollaan taas menty pahempaan suuntaan flunssan kanssa. Likka on varsinkin aamuisin ja pitkiltä päikkäreiltä herätessään tosi räkänen ja sitä myötä tietysti myös kiukkunen. Monta kertaa saa pikkuniistäjällä niistää ja silti räkää vaan riittää. Kun on miljoona kertaa niistänyt ja räkä lopulta alkaa hellittää, niin tyttö on taas paremmalla mielellä. Koko aika vaan täytyy olla "kiusaamassa" ja niistämässä ja hirveä huutohan siitä tulee.

Nyt tässä vaan varmaan käy taas niin, että lauantain vauvauinti on jäämässä väliin. Siellä oltiin tarkkoja, että yhtään kipeänä ei saa osallistua ja tulla muita tartuttaan. Ja aamuisin tuo on pahimmillaan vielä, niin ei varmaan tukkoisena olisi likankaan mielestä kiva vedessä polskia. Harmittaa vaan niin vietävästi!!! Tämä olisi sitten jo kolmas kerta, joka jää väliin ja JOS tästä parannutaan, niin jäljellä on enää kaksi kertaa. En tiedä koska on kuvaus siellä ja me ollaan sukelletukin vasta kerran. Oon nyt niin masisfiiliksillä tästä.

Lisäksi tietty aamulla kaikki muukin meni persiilleen. Oon hukannu neidin kelakortin ja jonotin varmaan vartin, että sain tilattua uuden. En voinu tehdä sitä netissä, koska en muistanu likan henkilöturvatunnustakaan. Kiva! Sitten ollaan pohdittu, että koska tota neitiä tarvii viedä lääkäriin, jos tää flunssa vaan jatkuu ja meneekö se korviin. Ei nyt vielä onneksi ole mitään pahempaa ja netistä lueskelin, että jos pienellä lapsella kestää oireet 2 viikkoa, niin sitten lääkäriin.

Meillähän ei tietty ole vielä sitä vakuutustakaan. Mua ei ihan hirveästi huvita missään päivystyksissä pienen likan kanssa jonotella, joten asia pitäis saada aluilleen. No, tänään mies sai sitten aikaiseksi hoidella sitä ja lupasivat vakuutusyhtiöstä lähettää meille paperit, että saadaan täyttää. Vielä on kuitenkin likka ollut sillä tavalla terveenä, että ei tule mitään hirmusia vakuutusmaksuja. Ja tämäkin tauti nyt tosiaan vielä toistaiseksi ihan kuumeetonta flunssaa kuitenkin. Ja kohta se vakuutusasiakin on sitten kunnossa. Olisi taas kannattanut tietty tätäkin miettiä jo pari kuukautta sitten. Hirveän stressin keräsin siitä tänä aamuna...

Asta-messuille ajateltiin silti lauantaina lähteä. Likka saa nukkua vaunuissa, joten en usko sen rasittavan sen kummemmin. Vaunuissa tuo nukkuisi päikkärinsä joka tapauksessa. Nyt vain pyöritään messuhallissa, kun muuten nukkuisi tuossa pihassa. Tietty jos tauti nyt kovasti menee pahempaan suuntaan niin täytyy miettiä, mutta tässä vaiheessa on tosiaan ollut vaan tota hirmuista rään erittymistä.

Ja hei! Tänään maistettiin bataatin sijaan päärynää. Bataatti alkoikin jo ihan kivasti upota likalle. Päärynä sai kuitenkin naaman meneen ihan nyttyrälle. :D Maistoin itsekin (ostin siis valmiina purkista) ja ei se kyllä mun mielestä päärynälle maistunut. Aika kirpakkaa oli. Ilmeet oli tosiaan neidillä sen mukaiset. Noh, katsellaan kuinka tuohon makuun totutaan ja kohta taas sitten lisää sitä bataattiakin.

tiistai 10. helmikuuta 2015

Bataattia poskeen!

Eilen meillä aloitettiin kiinteiden maistelu. Sain vihdoin aikaiseksi keitettyä ja mössöttyä bataatin ja eilen sitten otettiin ekat maistiaiset. Ei ainakaan mitään kummallisempia irvistelyjä saatu. Vähän tietty se sapuska sieltä suusta meinasi tulla ulos samaa kautta kuin sen sinne laittoikin. Mutta ihan kivasti meni eka kokeilu. Tänä aamuna otettiin sitten uusi kierros ja jälleen muutama pikkulusikallinen samaa tavaraa. Tai oikeastaan lusikan kärjellinen. Ehkä jotain pientä makua sinne suuhun tuli. Jääkaappiin meni pikkasen tähän muutamaksi päiväksi maisteluun ja loput sujahti pakkaseen minigrip-pusseihin.


En osaa kyllä yhtään sanoa tuliko laitettua järkeviä annoksia ja kun ei yhtään tiedä, että kuinka nopeasti ne annoskoot sitten kasvaa. Ensin vain lusikallinen tai pari, mutta koska niitä määriä aletaan kasvattaa? Päärynää mää laiskuuttani ostin valmiina purkissa ja sitä otetaan maisteluun varmaan seuraavaksi. Myös kesäkurpitsa on tuolla jääkaapissa odottamassa mössöyttämistä. ;)

Mies meillä nyt kuitenkin sairastaa ja haimme neidin kanssa tuon tänään töistä (meni työkaverin kyydillä). Samalla haettiin Siwasta turvakaari meidän vaunuihin ja uudet matkarattaat: Britax B-Agile 4. Näistä sitten lisää, kun päästään käyttelemään, ihan vielä ei tarvetta ole. Sen verran tässä punnitaan, että pystyisikö noissa rattaissa nukkuun lapin reissulla päiväunet. Veisi niin paljon vähemmän tilaa kuin vaunut ja tilaongelmaa todellakin on. Noh, kunhan saadaan paketista ne pois, niin testataan pystyykö niihin laittaan tuota vaunujen koppaa. Tosin jalkatukea ei voi säätää vaakatasoon, joten se voi olla ongelma. Pääasiassa ne on kuitenkin ostettua tulevaa kevättä ja kesää varten.

Jotakin muutakin piti muistaakseni tarinoida, mutta jostain hiipi mullekin sen verran tuju päänsärky, että taidan käyttää neidin lopun päikkäriajan nyt löhöömiseen!


sunnuntai 8. helmikuuta 2015

Kummallisia kauhuskenaarioita!

Kävin tosiaan tiistaina kaverini luona, jolla sellainen pikkuinen tammikuussa syntynyt neitonen on myös kainalossa. Puhuimme tuolloin, että äitinä sitä on alkanut miettiä kaikkia ihan ihmeellisiä kauhuskenaarioita! En ole ikinä ollut sellainen, että ajattelisin pahinta tai kauhistelisin asioita. Olen ollut enemmän sellainen asioilla on tapana järjestyä -tyyppinen ihminen. Nyt kuitenkin, ilmeisesti äitiyden aiheuttamana, minulla on tapana kuvitella kaikkia kauheuksia.

Esimerkki 1.
Lähden usein vaunulenkille tuosta läheltä menevän joen yli. Siinä menee sellainen kevyen liikenteen pieni silta. Melkein joka kerta, kun kuljen siitä, niin ajattelen, että "mitäs jos tää silta nyt romahtais?" Alan pohtia, että miten toimisin, jos jouduttais sinne hyytävään veteen ja miten saisin likan kiskottua vaunuista ja pelastauduttua rantaan. Varsinkin, kun en ole mikään kummoinen uimari ja vesi ei muutenkaan ole suosikki elementti. Yleensä sitten käsken lopulta itseäni lopettamaan ja totean, ettei sellaista nyt tässä tapahdu.

Esimerkki 2.
Olen kaupassa neidin kanssa kaksistaan. Neiti on turvakaukalossa kärryissä. Vien likan autoon kaukalossaan ja menen palauttamaan kärryt läheiseen palautuspisteeseen. Mutta... "mitäs jos nyt joku auto ajaisi tässä parkkiksella mun päälleni?". Tyttö olisi yksin autossa, minä taju kankaalla, eikä kukana saisi tietää, että mulla on vauva autossa ihan yksin. Sitten kauhistelen sitä kuinka tuo itkisi autossa yksin lohduttomana. Siihen käsken aina itseäni jälleen lopettaa.

Esimerkki 3.
Likan huone on yläkerrassa ja rappusia tulee kuljettua - likan kanssa ja ilman. "Mitäs jos nyt likka sylissä kaadun näissä rappusissa?". Mietin, että kuinka saisin likan pidettyä turvassa ja mitäs jos itselleni sattuisi jotain, eikä muita olisi kotona? Ja nyt taas sitten riittää!!

MIKSI, oi miksi pitää kehitellä kaikkee tällasta päässään? En ole ikinä aiemmin ollut tällainen ja melkein kyyneleet nousee silmiin, kun mietin miten kamalasti voisi käydä. Tää on niin tyhmää, mutta niin vaan se mielikuvitus lähtee kiitolaukkaan ihan varoittamatta. Sitten kun itse ehdin edes oikeasti tajuta, niin kuvitelmat on jo pitkällä ja siinä vaiheessa pistän stopin hommalle.

Niin tyhmää ja raastavaa. Että ihminen osaakin kiusata itseään näin!

Mut hei, onneks meidän neiti on tänään jo ollut pirteämpi. Perjantaina ja eilen nukuttiin äitin sylissä, tänään ollaan jo oltu ilosempia. Tosin kun äiti niistää nenää pikkuniistäjällä, niin joku voisi luulla, että lasta rääkätään pahemminkin. ;) Ja niin! Viime yönä nukuttiin 9,5 tuntia putkeen. Tai kuka nukku ja kuka ei, mutta huikeaa silti.

 Perjantain pikkupotilas!

Tänä aamuna oltiin virkkuina jo klo 7, kun unta oli kiskottu 9,5 tuntia. 
Äitin mussukka! <3

perjantai 6. helmikuuta 2015

Räkänen likka. :(

Voi ei... Eka tauti sitten iskeytyi meidän neitiin. Tietysti vielä näin päivää ennen vauvauintia. Jotenkin luulen, että taitaa uinti jäädä väliin ja se kyllä harmittaa tosi paljon. Mutta eihän siitä kukaan nauti nenä täynnä räkää ja yskäisenä. Sellaisia oireita siis meillä. Onneksi tuo räkä on vielä ainakin sellaista juoksevaa mallia, eli valuu nenästä ulos.

Päikkäreiltäkin herättiin ihan ennen aikojaan... Tuo on yleensä pitkien päikkäreiden jälkeen huono nukkuun enää pikkupäikkäreitä. Luulen, että tänään kuitenkin uni varmasti maistuu. Tai toivottavasti ainaki...  Ettei menis itkuksi ja harmiksi koko ilta.

Onneksi isikin tulee tänään suunnilleen tuntia aikasemmin kotiin... Katsotaan nyt sitten millainen meidän tuleva yö on. Viime yö meni aika katkonaisesti, mutta onneksi kuitenkin aina nukahti tissin jälkeen uudestaan.

Muoks. Klo 16.17. Huonompaan suuntaan mennään. Nenä tukkeutuu räästä ja neiti itkee lohduttomasti. Nyt hetkeksi rauhottui syliin. Jaaaaa... Heti kun mainitsin eauhottumisen, niin itku jatkuu. :(

torstai 5. helmikuuta 2015

Uusi harrastus: Tanssitan vauvaa!

Piti jo edellisessa postauksessa kertoa tästä, mutta olin niin pää kireenä neidin kiukuttelujen takia, että unohtui ihan vallan! Terveydenhoitaja mainitsi jostakin alkavasta vauvatanssista, mutta ei tiennyt tarkemmin. Minä sitten olen yrittänyt etsiä, mutta maanantaina illalla otin oikein tehtäväkseni selvittää, että mitä-missä-koska-milloin. Ja selvisihän se: Tanssitan vauvaa -ryhmä aloitti tämän viikon tiistaina ihan tässä meidän lähellä. Konsepti on MLL:n kehittämä ja täällä sitä vetää yksi paikallinen urheiluseura.

"Tanssitan Vauvaa on toiminnallinen ryhmä, jossa toiminnan muotona on tanssillinen liikunta. Ohjelma koostuu helpoista tanssillisista osioista sekä kevyistä lihasvoimaa parantavista sarjoista.
Tavoitteena on saada äidin syke nousemaan ja kevyt hiki otsalle. Vauva toimii "lisäpainona" ja tehostaa äidin liikkeiden vaikutusta. Vastalahjaksi vauva saa mukavasti matkustaa äidin sylissä eri tanssien tahdissa.
Tanssitan Vauvaa –ryhmä kokoontuu yhteensä 10 viikkoa samaan aikaan kerran viikossa. Ohjattu osuus kestää noin 45 minuuttia, jonka jälkeen äideillä on mahdollisuus kahvittelun lomassa vaihtaa ajatuksia muiden äitien kanssa.
Ryhmään voit osallistua, kun vauvasi on täyttänyt 3 kk, mutta ei vielä 1 vuotta."
Lainattu MLL:n Varsinais-Suomen piirin sivuilta.
Ensimmäinen kerta oli siis viime tiistaina. Meitä oli ohjaajan lisäksi paikalla vain neljä äitiä vauvoineen, mutta muutama saattaa vielä tulla mukaan myöhemmin. Olisi ehkä ihan mukavakin saada vielä lisää porukkaa varsinkin ajatellen tuota lopun jutteluosuutta. Tämä meidän kylä on tällainen pieni missä kaikki vähän tuntee toisensa ja nytkin tuntui, että muut äidit aikalailla tunsivat toisensa. Hyvin päästiin kuitenkin likan kanssa mukaan kuvioihin. Eniten olisin toivonut, että olisi ollut sellaisia äitejä, joille tämä vauva olisi esikoinen. Nyt muilla oli jo ihan kouluikäisiäkin lapsia ennestään ja arjen haasteet ja puuhat ihan erilaisia kuin itselläni.

Hikihän siitä tuli. Likalla jo ihan mukavasti painoa kertynyt ja siinä sitten tanssahdeltiin. Tai ehkäpä ne monet oli melkein enemmän jumppatyylisiä juttuja musiikin tahdissa, mutta eipä tuolla väliä. Vielä meidän vetäjä oli itsekin vähän ruosteessa, mutta uskon kyllä, että homma lähtee nopeasti meiltä kaikilta rullaamaan. Välillä oon niin huono itse liikkumaan ja tekemään, joten on ihan kiva, kun on tällainen joku ohjattu juttu. Olen myös yrittänyt kyllä kotonakin skarpata ja maanantaina kyykkäsin ja tein pohkeita likka sylissä ja eilen keskiviikkona lankutin (tai hoover tai mikä se liike on) ja vähän tein selkälihasliikkeitä. Olen myös yrittänyt skarpata venyttelyn kanssa, joka on mun inhokkipuuhaa melkein ollut. Nyt oon kyllä nauttinut ihmeen paljon venyttelystä.

Ja voin kertoa, että reidet ON KIPEET! Vaunulenkillä ihanasti vetreytyy ja tänään kävelinkin vähän pidemmän kiepin sen normaalin lyhkäsen 15-20 minuutin tilalla. Kaikenkaikkiaan taisi mennä 35 minuuttia ja välillä oli vähän lumisempaa maastoa, joten hiki meinasi tulla. Niin ja oonhan mää tosiaan tehny lumityötkin su, ma ja ke, että kyllä siinäkin on hyvää hyötyliikuntaa saatu. Eilen katsoin kaksi jaksoa Jutta ja puolen vuoden superdieetti -ohjelmaa ja hain inspiraatiota. Se yksi nainen tiputti puolessa vuodessa 40 kiloa! WAU! Mulla nyt ei varsinaista ylipainoa ole, mutta onneton kunto ja löllövatsa. Molemmat oli jo ihan ennen raskauttakin, joten en voi edes syyttää sitä. :D

Mun innostuksilla on tapana tulla ja mennä, joten katsotaan kauanko tämä kestää. Ainakin tuolla vauvatanssissa aion käydä loppuun asti. Yksi kerta jää välistä, koska lähdetään lappiin miehen sukulaisten kanssa. Jee! :)

keskiviikko 4. helmikuuta 2015

Voihan itku sentään...

En tiedä tehdäänkö meillä hampaita vai mikä nyt mättää neitillä! Useampana päivänä on ollut jo kränkkä ja tuntuu, että pahenee vaan. Luojan kiitos tuo kyllä nukkuu ihan hyvin edelleen (KOPKOP nyt puuta ja äkkiä), mutta hereillä ollessaan itkee enemmän kuin aiemmin. Ikenissä ei ainakaan tunnu vielä mitään, mutta olen ymmärtänyt, että se hampaiden puskeminen voi olla aika pitkäkin prosessi? Eli onko ne ikenet kipeänä jo vaikka päällisin puolin mitään ei näy tai tunnu?

Eilen oli päivällä hyväntuulinen, kun oltiin kylässä tapaamassa koulukaveriani ja tämän ihanaa, pikkuista 3 viikon vanhaa neitosta. Illalla sitten mikään ei oikein ollut hyvin ja oli kovin itkuinen. Kun oikein kovasti ilmeilee, pussaa ja hölisee KOKO ajan, niin itku saattaa muuttua nauruks ja hetken voi ihmetellä melko tyytyväisenä. Mutta sillä sekunnilla, kun oman katseensa kääntää pois, niin itku alkaa. Sylissäkään ei välttämättä helpota. Useamman päivän jo jatkunut tätä ja tuntuu, että nyt koko ajan vähän yltyy ja pahenee.

Tänään jo aamusta asti oli kränkkä ja itkuinen. Hetken jaksoi olla hyvällä tuulella ja ihmetellä lelujaan ja äitin pärstää. Heräsikin itkuisena, kun yleensä aamun tunnista aina siitä, että herään likan hyväntuuliseen ääntelyyn. Itkun kautta sitten nukahti aamupäivällä syliini lyhyille unille (jouduin oikeastaan herättään, ettei mene ihan sekaisin rytmi) ja nyt nukkuu ulkona vaunuissa. Tsekkasin jo kuumeenkin, mutta kainalota mitattuna ei ainakaan ollut. Eikä ole tarvinnut särkylääkettä nukkuakseen. Tosin on saattanut herätä kolmekin kertaa yössä, kun normaalisti herää sen 1-2 kertaa. Olikohan perjantai-ilta, kun annoin särkylääkettä, kun ei meinannut sylissäkään rauhoittua ja itki lohduttomasti. Muuten ei ole iltaunille (tai päikkäreille) nukahtamisessa ollut ongelmia.

Kyllähän tuo pistää äitin pään pörräämään, että mikähän mahtaa olla vikana. Toivon, että olisi tosissaan vaan noita hampaita, ettei ole kipeäksi tulossa. Onhan se vähän räkäisempi ollut, kuin aiemmin, mutta ei paljoa. Saattaa jossakin asennossa jossain vaiheessa vähän rohista, mutta nenä on kuitenkin auki ollut, enkä ole tosiaan huomannut, että makuuasento olisi jotenkin huonompi. Harmittamaan se pistää, kun ei voi oikein toista auttaa. Toisaalta taas meinaa nousta ne muutaman kuukauden takaiset tunteet takaisin pintaan ja oikein tunnen, kun se kiukku lähtee kohoomaan. Se tunne on NIIN persiistä. Oikein alkaa sekin ärsyttään, että nytkö taas alkaa tää maksimaalinen ketutus. Onneksi, toistaiseksi ainakin, on vielä se mahdoton oma kiukku pysynyt enemmän taka-alalla.

tiistai 3. helmikuuta 2015

Blogihaaste! Ensimmäiseni ikinä.

Koen, että olen nyt saavuttanut ihan uuden levelin bloggaamisessa, kun sain ensimmäisen blogihaasteeni! :D Syksyn tyttönen -blogin Tuija haastoi minut mukaan ja mukana ollaan ehdottomasti.


Säännöt ovat yksinkertaiset:

- Kirjoita blogiteksti, jossa kerrot haasteen säännöt ja haastat mukaan valitsemasi bloggaajat (päätät itse määrän). Jos haluat, ylläolevaa kuvaa saa vapaasti käyttää postauksessa!

- Kun haastamasi bloggaaja lähtee mukaan ja julkaisee haastepostauksen blogissaan, laita ilahdutusasia vireille. Voit ilahduttaa bloggaajakaveria sinulle sopivammalla tavalla esimerkiksi postittamalla hänelle kortin, kirjeen, pienen herkun tai jotain  omatekemää. Ilahduttaa voit myös vaikkapa kommenttien tai sähköpostin välityksellä!

- Voit tottakai ilahduttaa myös haasteessa jo mukana olevia bloggaajakaveria, mutta silloin haastetun ei tarvitse enää itse haastaa uusia kirjoittajia. :)haasteen säännöt ja haastat mukaan valitsemasi bloggaajat (päätät itse määrän). Jos haluat, ylläolevaa kuvaa saa vapaasti käyttää postauksessa!

- Kun haastamasi bloggaaja lähtee mukaan ja julkaisee haastepostauksen blogissaan, laita ilahdutusasia vireille. Voit ilahduttaa bloggaajakaveria sinulle sopivammalla tavalla esimerkiksi postittamalla hänelle kortin, kirjeen, pienen herkun tai jotain  omatekemää. Ilahduttaa voit myös vaikkapa kommenttien tai sähköpostin välityksellä!

- Voit tottakai ilahduttaa myös haasteessa jo mukana olevia bloggaajakaveria, mutta silloin haastetun ei tarvitse enää itse haastaa uusia kirjoittajia. :)

Mukaan haastan Expectations-blogin Emin. Laitatko Em mulle spostilla osoitteesi, kun seuraavan kerran laitat viestiä? :)

maanantai 2. helmikuuta 2015

Ensimmäinen sukellus!

Viime lauantaina oli kolmas kerta vauvauintia ja meidän neidin kaksi ensimmäistä sukellusta. Vautsi! Oli kyllä aika jännää, täytyy myöntää. Ensimmäisen sukelluksen teki ohjaaja ja toisella kertaa sukelluttajana olin minä. Siitä vaan, ensin kannulla vettä päälle ja YKSI - KAKSI - SUKELLUS!!! Muksu uppeluksiin ja ylös ja meno jatkui. Ensimmäisellä kerralla suu meni niin väärinpäin ja katsoi meitä vähän sillä ilmeellä, että "mitäs helkkaria te annoitte tän akan oikein tehdä mulle". :D Itku ei kuitenkaan tullut ja toisella kerralla naama pysyi neidillä peruslukemilla.

Uimisen jälkeen lähdettiin juhlimaan mun siskon lasten, eli likan serkkujen, synttäreitä. Poika, meidän ensimmäinen kummipoika täytti jo 8 vuotta! Hui, miten aika kuluu. Tyttö täytti 6 vuotta ja menee eskariin sitten syksyllä. Meidän oli tarkoitus jättää itkuhällärin kanssa likka nukkuun autoon rankan uinnin päätteeksi (matka keski vähän päälle puoli tuntia), mutta mitä vielä? Neiti oli ihan pirtsakkana hereillä, kun auto pysähtyi. Siinä jaksoi seurustellakin pitkän aikaa, kunnes alko väsykäninä, mutta millään ei olisi antanut unen tulla. Sitten tietysti, kun kotiinlähtöön oli aikaa enää noin 30 min niin tää päätti nukahtaa. ;) Noh, sitten vaan välissä myssyä vähän päähän ja kaukaloon ja autoon takasin jatkaan unia.

Illalla sitten käytiin miehen kanssa vuorotellen saunassa. En ole pitkään aikaan taas päässyt meidän kotisaunaan (joka on muuten paras sauna kaikista!!) ja kylläpä teki hyvää. Otin saunasiiderin mukaan, lunta ämpäriin pitämään sen kylmänä, paljon löylyvettä ja rentouduin saunassa. Välillä mietin, että mitenhän väsynyt se meidän känkkäränkkä siellä isin kanssa on, mutta osasin jättää ne ajatukset sitten taka-alalle ja nauttia olostani. Sisälle tullessa vastassa olikin melko känkkisneiti, mutta onneksi uniaika oli jo lähellä! Tää vetikin sitten unta klo 21.30-05, syöttö, 5.20-07, syöttö, 7.20-10! Ja menin tosiaan herättelemään tuolloin kymmeneltä, ettei nyt ihan mene sekaisin rytmi. Olisi kyllä varmaan aika pian herännytkin, koska en ehtinyt kuin ensimmäisen sanan sanoa, niin silmät oli jo apposen auki.

Mää en kestä, nää röyhelöpyllyleggarit on niin yliSÖPÖT!

Kaiken kaikkiaan meillä oli siis todella ihana viikonloppu yhteisen puuhailun merkeissä ja koska neitikin nukkui niin kiltisti, niin saatiin miehen kanssa yhteistä aikaa illalla ja ihan luksuksenomaisesti hetkinen myös sunnuntaiaamuna! Sunnuntaina likka olikin sitten jotenkin erityisen känkkäränkkä, tiedä sitten tekeekö hampaita vai onko jotain flunssanpoikasta. Minä otin "omaa aikaa" lupautumalla tekemään lumityöt ja jättämällä isin viettään taas laatuaikaa tyttären kanssa sisälle. :D