perjantai 27. kesäkuuta 2014

Oliko tässä sittenkään järkeä?

Oletan, että tällaiset ajatukset ovat ihan normaaleja raskausaikana. Moni on ainakin kertonut ajatusten ja tunteiden heittelevän laidasta laitaan, joten en ole kovin huolissani. En ainakaan tässä vaiheessa, kun ajatukset ovat hetkittäisiä, eivätkä masenna minua kuin ajoittain.

Toisinaan on kuitenkin tullut ajatuksia, että mihin sitä oikein tässä vauvahankkeessa on tullut ryhdyttyä! Meillä oli juhannuksena miehen kanssa riita (jota ei ainakaan helpottanut miehen humalatila tai meidän molempien nukkumattomuus). Asia on sovittu ja kaikki on hyvin, mutta täytyy myöntää, että ajatukset ovat toisinaan pyörineet siinä, mitä minun ja miehen keskinäiselle suhteelle tapahtuu, kun vauva tulee mukaan meidän arkeen.

Olemme miehen kanssa pitäneet yhtä yli 9,5 vuotta ja hän on ehdottomasti parasta mitä minulle on tapahtunut. Hän on paras ystäväni, tukipilarini, hassuttelukaverini ja rakkain ihminen ikinä. Tottakai vauva-arki on rankkaa, mutta ajatus siitä, että minun ja miehen yhteinen rauha ei todellakaan ole enää rauhaa, on toisinaan ahdistanut. Yhteiset hetket sohvalla, sängyssä, saunassa yms. eivät ole enää entisellään ja se surettaa. Oma lapsi tietysti antaa mielettömästi ja kaikki tuttavani ja ystävät ovat sanoneet, että lapsi on ollut parasta mitä heille on tapahtunut. Toivon todella, että asia on niin...

Toivon, että me perheenä yhdistymme ja lujitumme lapsen tulon jälkeen kaikesta siitä rankkuudestakin huolimatta. Nyt varsinkin olen ollut todella hellyydenkipeä ja kaipaan ihan vain sitä kahdenkeskeistä aikaa miehen kanssa. Olimme juuri kaksistaan muutaman yön mökillä saaressa omassa rauhassa. Se oli mielettömän ihanaa ja nautin siitä täysin rinnoin. Pieni pilkahdus aina häivähti takaraivossa, että tällainen luksus loppuu meiltä pitkäksi aikaa.

On hiukan surullistakin, että tällaisia ajatuksia tulee nyt, kun kaikki on hyvin. Tuntuu hullulta ja väärältäkin ajatella näin, kun meitä kerran on lapsella siunattu...  Minun raskausaikani on sujunut hyvin ja olen selvinnyt suuremmilta vaivoilta tähän mennessä ja meillä on ollut jopa helppoa. Nyt kun pikkuinen on tuolla masussa pysynyt kiinni ja olemme suunnilleen karistaneet vanhojen keskenmenojen peikot.

Ehkäpä tämä kuitenkin kaikesta huolimatta on normaalia ja tukeudun siihen ajatukseen, että ainakin tämä osoittaa suurta rakkauttani miestä kohtaan. Ja hänen rakkauttaan minua kohtaan, sillä riitamme käsitteli osittain juuri sitä, miltä meistä tuntuu. Tuli sanottua ehkä ikäviäkin asioita, mutta toisaalta ymmärrän ehkä miestäkin taas hiukan paremmin, vaikka ei meillä aika ja paikka paras mahdollinen riidalle ollutkaan. Mutta onko se koskaan? Riitelemme ihan aniharvoin, joten ehkä se puhdisti taas hiukan ilmanalaa. Ei sillä, että siinä mitään vikaa oikeastaan olisi ollut...

Summa summarum: Laskettu aika lähestyy ja ehkä tähän iloon alkaa pikkuhiljaa sekoittua myös niitä "kauhun" tunteita. Kuinka me selvitään ja mitä tästä tulee?

sunnuntai 15. kesäkuuta 2014

KESÄLOMA!

Minulla alkoi loma! 13. perjantai oli viimeinen työpäivä ja nyt ei ole tietoa töihin palaamisesta, eipä tosin ole työpaikastakaan. Sopimukseni siis nykyisessä paikassa loppuu heinäkuun viimeinen päivä ja nyt pidän kaikki lomani ja sen jälkeen alkaa mammaloma elokuun alusta. Ihanat työkaverit ovat kyllä kilpaa kehuneet minua pomolle ja toivotelleet, että ovi on minulle apposen auki jatkossa, jos heiltä kysytään. :) Kyllä lämmitti sydäntä kuulla paljon kehuja, etenkin kun tämä on valmistumisen jälkeen ensimmäinen työpaikka. Jotakin on siis tullut oikein tehtyä!

Olen kyllä luvannut tulla käymään heitä katsomassa. Heti ensi viikolla täytyy käydä hakemassa piirakkavuoka pois, kun se jäi leipomusteni kanssa sinne perjantaina. Tiimikaverini olivat huolissaan, että millainen ihminen minun tilalleni tulee (työntekijä, jonka sijaisuutta tein meneekin toiseen ryhmään) ja osaavatko kaikkia tietokonejuttuja sitten hoitaa, kun en ole paikalla. Olen yrittänyt kouluttaa viimeiset päivät erästä työkaveria, mutta hän oli välillä hyvinkin epätoivoinen. Lupasin, että minulle saa kyllä syksyllä soittaa ja autan mielelläni. Ja kaikki työpaikalla vannottivat, että vauvauutiset pitää infota heille mahdollisimman pian ja pikkuista täytyy tuoda näytille. :) Kotipihassa vasta tajuntaani iski, miten ihana työpaikka minulla olikaan ja meinasi ihan tulla siinä vaiheessa sitten tippa linssiin. <3

Miehellä on vielä 4 päivää töitä ennen hänen lomaansa ja juhannukseksi suuntaamme mökille. Suomen kesä ja sitä rataa, kun vettä luvattu koko juhannukseksi. :/ Aion kuitenkin nauttia, mökkeillä ja puuhata parhaani mukaan varsinkin tuon miehen loma-ajan. Olen ollut oikein hyvässä kunnossa fyysisesti (ja henkisesti myös) ja toivon, että sama rata jatkuu mahdollisimman pitkään. Kun mies palaa töihin, niin alan todellani pesänrakennuspuuhiin. :)

Remppa jatkuu lastenhuoneessa ja kunhan se saataisiin valmiiksi, niin voisi ostella viimeisiä huonekaluja. Vielä puuttuu ainakin pinnasänky ja hoitopöytä. Ikeasta bongasin sellaisen hienon, josta saa sitten perushyllyn. Kaverilta saan ostettua tänne alakertaan sellaisen pienen ja siromman hoitopöydän.

Yritän päivitellä blogianikin, vaikka mökkeillessä se haastavampaa onkin. Varsinkin nyt, kun kannettavankin akku sanoi sopimuksen irti ja tätä täytyy koko ajan pitää verkkovirrassa. Varsinkin tuolla miehen isän mökillä on haastavaa, kun sähkö on kortilla saaressa.


Ihanaa kesää kaikille!



tiistai 10. kesäkuuta 2014

Äitiys- ja isyyspakkaukset ovat saapuneet!

Eilen oli tupsahtanut postilaatikkoon saapumisilmoitus äitiyspakkauksesta! Minulle tulikin sitten hirmuinen kiire miehen isyyspakkauksen kokoamisessa. Halusin ehdottomasti antaa sen samana päivänä kuin äitiyspakkauksenkin haen. Olin vähän tavaraa jo kerännytkin alkuvuodesta, mutta mielettömästi oli hankkimatta, joten kauppaan piti suunnata. Lähellä ei mitään isoja marketteja ole, joten mentiin Tokmannin ja S-marketin valikoimilla. Onneksi ihan mukavasti kuitenkin löysin kaikenlaista.

Äitiyspakkauksen avaaminen ei tuonut mitään suurta tunneryöppyä ja olin monesti netistä katsonut sisältöä, joten kaikki oli oikeastaan aika tutunoloista. Lemppareitani olivat kuitenkin ruskeat ja tummanoranssit vaatteet, erityisesti ne kaikki potkarit. Sitten se ihana limenvihreä-valkoinen potkari, se oli niin pikkuinenkin. :) Ja tietysti se haalari oli mielestäni tosi kiva tämän vuoden paketissa!

 
Isyyspakkaukseen olin tosiaan kerännyt pikkasen jotain jo etukäteen ja hyvä, että olinkin. Muuten olisi kyllä aika tyngäksi homma jäänyt. Koska tulostin ei toimi, niin kirjoitin saatekirjeeksi sisällysluettelonkin ihan käsin, mutta yritin nyt kuitenkin tehdä siistiä jälkeä. Kuitenkin mies oli oikein otettu, kun laatikon hänelle näytin ja kerroin, että hänelle olisi tällainen. "Mistä sää tällasen oot saanu? Ootko sää ihan ite keränny?"

Isyyspakkauksesta löytyi muun muassa kylpypyyhe- ja leluja, vaippoja (miehen kommentti: "enhän mää näitä osaa käyttää"), Muutama kirja, Isin pelikaveri -tutti, maailman paras isä -muki, proteiinipatukoita ja vitamiiniporetabletteja. Saatekirjeeseen olin yrittänyt humoristisesti kertoa jokaisesta kohdasta jotakin. Kuten tutin kohdalla: "hiljennykseksi silloin, kun änäripeli on kesken" ;)

 
Oli kyllä ihanaa antaa miehellekin oma pakkaus, koska raskaus on niin äitijuttuja tässä vaiheessa ja isäksi tulemista on varmasti vielä vaikea hahmottaa, kun esikoista odottaa! Oma mieheni ainakin ihan häkeltyi ja uskon, että oli todella mielissään vaikkei sitä niin osannut näyttääkään. :)

keskiviikko 4. kesäkuuta 2014

Raskauden ihmeitä!

Voi miten kauan onkaan viime kerrasta taas vierähtänyt. Olen ihan laiminlyönyt tämän blogin ja vedonnut itselleni aina kiireeseen. Onhan kaikenlaista menoa ollutkin, mutta kyllä ihan tosissani olen myös löhöillyt, joten ei ihan pätevä selitys tuo kiire ole...

Alkuraskaudessa mietin, että mahtaako tuo minun napani ikinä pullahtaa, kun on niin suuri ja syvä. Nyt se on pienentynyt niin pirskatisti ja on enää pieni kolonen tuossa masussa. Huomasin tämän ihan muutama päivä sitten ja se oli ihan suuri järkytys minulle. :D Sieltähän pullahtaa sitten, kun on pullahtaakseen, mutta olin yllättynyt tästä löydöksestä.

Liikkeet tihenee ja voimistuu koko ajan. Jos selailen esimerkiksi puhelinta niin, että se on kädessä masun päällä, niin kyllä tärähtelee välillä ihan mukavasti. Koko käsi ja puhelin sen mukana (ja läskit) heiluu. Hauska juttu on myös se, että jos vatsan jännittää, niin navasta oikealle puolelle tulee selkeä kohouma. Vauva siis ilmeisesti majailee hiukan tuolla oikealla puolella. Vatsa vain on tuolloin kyllä tosi hassun näköinen. Tätä vahvistaa tietysti myös se, että ensimmäiset liikkeet tuntuivat kaikki tuolla oikealla puolella vatsaa.

Pikkuvaivojakin ilmaantuu ajoittain, mutta ei mitään mahdotonta. Koen olevani oikein hyvässä kunnossa, pitäisi vain liikkua enemmän! Koiraa ulkoiluttaessa alkaa pistään alavatsaan ja se varmaan johtuu siitä, että koira hiukan vetää. Muuten ei ole kävellessä tullut tällaista ilmiötä vastaan ja saan kyllä nostella kaikkea ja touhuta ilman mitään ongelmia. Ihan tuolla alaselässä pikkaisen tulee välillä väärässä asennossa vihlaisuja, mutta sekin on vähentynyt.

Tähän asti olen siis ollut oikein hyvässä kunnossa raskauden osalta ja toivon todella, että se jatkuu ja voimme mökkeillä koko kesän. Mökille pääseminen on mulle tosi tärkeää ja mulla hajoaa pää, jos täytyy kykkiä kotona pelkästään. Haluan kuitenkin mennä ja tehdä ja touhuta vaikka läpilaiska ihminen noin muuten normaalisti olenkin. ;)