keskiviikko 31. joulukuuta 2014

Lisää lapsia? Milloin? Ikinä?

Tää on asia, joka on vaivannut mua kohtuuttoman paljon! Jo ennen neidin syntymää sanoin, että toista lasta ei tule, ennen kuin ensimmäinenkin on ainakin suunnilleen neljän vuoden kieppeillä. Edelleen kun asiaa pohdin, niin se kuulostaa ihan kohtuullisen hyvältä suunnitelmalta. Vaikka meidän vauva onkin kaikkine vatsanväänteineen ollut suhteellisen helppo ja hyväuninen lapsi, niin minulla on ajoittain ollut tosi rankkaa. En usko, että mulla pää kestäis kahden pienen lapsen kanssa, kun jo nyt on välillä ajatukset olleet todella pelottavia toisinaan epätoivon hetkillä.

Nyt kuitenkin monessa blogissa, joita luen, on tullut perheenlisäysuutisia. Vieläpä juuri niin, että esikoinen on noin 2-vuotias (jos sitäkään) seuraavan lapsen syntyessä. Monet jo useamman lapsen tehneet kertovat, että olihan se vähän rankkaa, mutta tulipa kertarysäyksellä selvittyä pikkulapsiajasta. Eli moni näkee sen hyvänä, että molemmat lapset ovat pieniä vain hetken, eikä siihen pikkuvauva-aikaan tarvitse sitten palata. Onpa joku sanonutkin, ettei olisi jaksanut siihen enää sitten palata, kun toinen lapsi on jo vähän isompi. Kaikilla tutuillamme on lapset tehty noin kahden vuoden ikäerolla. Oma siskoni sanoi, ettei todellakaan enää tahtoisi palata vauva-arkeen, kun omat lapset ovat nyt 5- ja 7-vuotiaita.

Olen sitten miettinyt, että onko ihan tyhmää odotella sen toisen lapsen kanssa? Tietty koskaan ei voi tietää, että milloin tärppää, vaikka alkaisikin yrittää, mutta ymmärtänette mitä tarkoitan. Sittenhän se olisi ohi ja kun lapset ovat isompia, on itsekin vähän vapaampi taas menemään ja lapset voi toisinaan laittaa hoitoon vaikka isovanhemmille. Ja kun niistä lapsista on sitten kuulemma seuraakin toisilleen, kun on pienellä ikäerolla. Mutta en mää vaan tiedä jaksaisinko...

Täytyisi varmaan kysellä miehen äitiltä millaisella fiiliksellä hän on ollut, hän kun on tehnyt kolme lasta aina neljän vuoden välein. Mies on keskimmäinen ja hänellä on 4 vuotta vanhempi sisko ja 4 vuotta nuorempi veli. Toisaalta olen myös pohtinut, että tarviiko niitä lapsia enää edes tehdä? Kaikki mulle sanoo, että "odotas vaan, kyllä se vauvakuume kohta taas iskee". Olen kuitenkin itsekäs ja pelkään, etten saa lapsenlapsia, jos omien lasten lukumäärä jää yhteen. Tietysti lasten tekeminen/haluaminen on lapseni oma asia ja hyväksyn sen, mutta silti olisin salaa vähän pettynyt, jos en ikinä pääsisi kokemaan mummoutta. Jotenkin ajattelen, että olisi helpompi tarjota yhdelle lapselle tasapainoisesti kaikki mitä hän tarvitsee: rakkaudesta kuriin. Mutta kasvaako siitä yhdestä lapsesta sitten helposti itsekeskeinen minätyyppi?

Voi pölö sentään, että tällasta nyt tarttee miettiä, kun ensimmäinenkin lapsi on vasta vähän reilut 3 kuukautta. :D Mutta tämä on sellainen asia, joka mua on mietityttänyt tässä nyt jo jonkin aikaa. Tuntuu, että kaikissa vaihtoehdoissa on huonoja puolia liikaa. Minun siskoni on minua 8 vuotta vanhempi ja meillä on aina ollut todella hyvät välit ja aiemmin ajattelinkin, että omat lapset ehdottomasti isolla ikäerolla. Mutta emmäätiijä! Jotenkin tuntuu, että yhteiskunta ja muut ihmiset painostaa siihen, että kaksi lasta noin kahden vuoden ikäerolla on se oikea normi.

sunnuntai 28. joulukuuta 2014

Paluu arkeen uusien taitojen kera!

Joulu on vietetty ja paluu arkeen on tapahtunut! Eilen palasimme mummulasta, jossa vietimme 3 yötä. Kyllähän sitä melkoisen puhki jo alkoi olla. Eilen tosin jätimme neidin nukkumaan mummun ja tädin hoteisiin ja lähdimme miehen kanssa sanomaan hyvästit jouluruualle. Meillä oli vuorossa perinteinen joulun välipäivien ravintolakeikka japanilaisessa miehen sisarusten kanssa. Ja kylläpä oli sushi hyvää, kun oli kolme päivää syönyt jouluruokaa.

Omnomnom!

Aatonaattona neiti kääntyi ensimmäisen kerran vatsalleen. Hirmuisen ähräämisen päätteeksi sai toisenkin käden pois tieltä ja pääsi kunnolla kääntymään. Tapaninpäivänä se kääntyminen alkoi sitten sujua kunnolla, kun likka löysi sen tekniikan, kuinka kääntyminen sujuu nopeasti. Nyt ei mene montaa sekuntia, kun neiti on jo kiepsahtanut ympäri. Sitten meneekin aika nopeasti hermo, kun eteenpäin ei pääse, eikä selälleen osaa vielä kierähtää takaisin.

Tämä kääntyminen toikin nyt sitten kotiin palatessa sellaisen ilmiön, että kun neidin laski pinnikseen, niin tämäpä alkoi heti ährätä itseään vattalleen. Huoh... Kolmisen tuntia meni eilen, että sain neidin jäämään sänkyyn ja nukahtamaan. Oli muutenkin reissusta ihan yliväsynyt ja itki väsymystään sylissä, nukahti ja havahtui taas itkemään sellaista väsykäninää. Vaikka reissussa olikin mukavaa, niin kyllä kotiin palaaminen on aina yhtä ihanaa. Vielä jos tänään saataisiin hiukan vinksalleen kääntynyttä rytmiä paikoilleen, niin eiköhän se tästä. Mies menee nyt ensi viikolla kolmeksi päiväksi taas töihin ja sen jälkeen sitten vasta loppiaisen jälkeen. :)

Joulun vietto sujui mallikkaasti. Olimme aaton miehen äitillä ensin syömässä, sitten miehen siskolla katsomassa pukkia ja avaamassa paketteja siitä menimme vielä pelailemaan takaisin miehen äitille. Saatiin vähän aattoon actionia, kun koira kaatoi joulukuusen! Meni siivouspuuhiksi ja kuusi lensi pihalle. Joulupäivänä meille tuli sitten vähän kuin uusi aatto, kun siskoni perhe tuli myös meidän äitille ja söimme ja avasimme hirmuisen määrän paketteja. Neiti sai sellaisen kasan paketteja, että ei hyvää päivää! Ymmärrän kyllä sen lahjojen antamisen ja hankkimisen ilon, koska rakastan sitä itsekin, mutta joku tolkku meidän äitin olisi siihen ehkä löydettävä. ;) Vaikka toisaalta lahjat olivat kaikki ihan hyödyllisiä, eikä neiti mitään turhaa saanut!

Siivoushommiksi tosiaan meni aattona, kun kuusi kaatui. Valot meni rikki ja karsittiin koko kuusi ja heitettiin pihalle.

Omista paketeista tuli myös jälleen peruskamaa, mutta hyödyllisiä ja kivoja juttuja: muutama vaate, paljon kirjoja, Dermosilin tuotteita ja miehen ostamat ihanat nomination-palat mun rannekoruuni (kirjaimet T ja M, jotka ovat neidin ja miehen nimien ensimmäiset kirjaimet). Suklaata tuli ihan kivasti, mutta sitähän minä en ole nyt syönyt palaakaan. Meidän äiti oli ostanut mulle suklaan tilalle sitten myös kettukarkkeja... En vaan tykkää niistä. Mutta kyllähän niitä sitten suklaahimoissaan korvikkeena söi kuitenkin. :D

Neidin Nighty Night Owl "asennettuna" pinnasänkyyn. Vielä ei ole tehosta tietoa, koska eilinen oli sellaista perseilyä koko nukkumaanmeno!

Onneksi neiti on vain yhden joulun noin pieni... Ensi jouluna on sitten jo ihan uudet haasteet, kun ikää tulee likalle lisää. Eipä kuitenkaan tarvii koko ajan jonkun olla viihdyttämässä, kääntämässä takaisin selälleen tai kanniskeltava paikasta toiseen. Lapsi on vain hetken vauva ja käskevät nauttimaan siitä, kyllä minä kuitenkin jo odotan sitä kasvamista! ;)

Kävimme myös aattona sytyttämässä kynttilän miehen kaverille sen järven rannalle, johon hänen tuhkansa ripoteltiin.

Toivottavasti muillakin on mennyt joulun pyhät mukavasti! Elellään nyt nämä viimoset päivät ja aletaan nauttia sitten ihan ihka uudesta vuodesta. :)

keskiviikko 24. joulukuuta 2014

Lämmintä joulua!

Ihanaa, lämmintä ja rauhaisaa joulua kaikille! <3
Täällä lähdetään kohta joulun viettoon sukuloimaan. Piemi juhlija päätti ottaa torkut ensin. ;)


maanantai 22. joulukuuta 2014

Ikää 3kk, mitä meillä osataan?

Aiemmin en ole tehnyt listauksia mitä meillä osataan ja tehdään, kun on tullut täysiä kuukausia ikää! Nyt ajattelin kuitenkin sellaisen väkästä. Onhan tuo oppinut kaikenlaista ja uutta yritetään oppia joka päivä. Tai kai sitä ihan oikeasti opitaankin, eikä vain yritetä. ;)

- Rytmiä on alkanut päivään löytyä, mutta en uskalla kauheasti eritellä "ääneen" miten, koska se heittäisi välittömästi häränpyllyä.
- Vaunuissa yhdet pitkät päikkärit ~5 tuntia
- Nukkuu omassa huoneessaan pinnasängyssä
- Syö 1-3 kertaa yössä, riippuu mihin aikaan ja millä "fiiliksellä" on päästy nukkumaan.
- Viihtyy välillä pitkiäkin aikoja leikkimatolla (toisinaan jopa 30-60min).
- Yrittää entistä ahkerammin kääntyä selältä vatsalle, muutaman kerran on jo melkein onnistunut, mutta kun käsipeekele on tiellä.
- Vatsalta selälleen on kierähdellyt vahingossa pään viemänä aiemmin. Nyt kun hallitsee päätä vähän paremmin, kierähdyksiä ei ole juuri sattunut.
- Kannattelee päätään vatsallaan pitkiäkin aikoja.
- Sylissä yrittää ährätä itsensä aina istuvaan asentoon.
- Tutti ei kelpaa, tai tuttipullo sen paremmin...
- Nyrkit sitäkin paremmin, toisinaan kokeillaan mahtuisiko molemmat samaan aikaan tai työnnetään toisella toista.
- Tissillä syöminen on toisinaan hankalaa ähräämistä, jonka syytä ei kukaan voi tietää. Toisinaan syynä on edelleen ilma vattassa.
- Väläyttelee hymyjä kaikille: äitille ja isille helposti ja herkästi, muille pienen pohdinnan jälkeen
- Juttelee ja kiljahtelee (väyyyy ja ääyyy on yleisimmät "sanat")
- Paras juttukaveri äitin lisäksi on Paavo (eli neuvolasta saatu hymynaama, joka komeilee hoitopöydän vieressä).
- Lempilelu on ehdottomasti Herra Kirahvi, jota halaillaan ja tungetaan suuhun, jos hyvin osuu kätöseen.
- Tavoittelee tavaroita käsillään, saa niistä jo melko hyvin napattua myös kiinni
- Pitää vielä melko paljon käsiään myös vain nyrkissä
- Neuvolassa 18.12 painoa 5750g ja pituutta 61,5cm
- Vaatteissa kokona suurimmaksi osaksi 62, joka joillakin merkeillä on jäämässä jo naftiksi ja joillakin on justiinsa passeli.
- Vaipoissa käytössä Liberon 3-koko

Herra Kirahvi 

Kyljelleen mennään jo sujuvasti!

lauantai 20. joulukuuta 2014

Voi ny... Kettupeekele!

Mun piti kirjoittaa ajatuksiani joulun perinteistä ja joulusta ja jonkin verran siihen liittyvistä kasvatusasioistakin omalta näkökannalta, mutta nyt ei pysty! Koska sen verran on nyt se v*tutuskäyrä nousussa. Enkä edes oikein tarkalleen tiedä miksi. Ottaa vaan päähän ja sitä tehostaa erittäin suuresti se, etten saa pistää suustani alas sitä mitä haluisin. Voi helkkari sentään miten haluisin just nyt upottaa itteni suklaaseen ja limppariin, mutta tiedän sen kostautuvat sen verran pahasti, että varmaan taas pakko jättää väliin...

Lisäksi juusto maistuisi, mutta kun vatta on niin helkkarin kovalla. Yhden siiderinkin mielelläni ottaisin, mutta helkutti soikoon, sekin aiheuttaa huutoa tossa neidissä, vaikka se yksi alkoholiannos ei varmasti paljon haittaa muuten tekisikään. Ja ruisleipä!! Mää tahdon myös ruisleipää. Jätänpä senkin väliin. Niin, ja mainitsinko jo sen SUKLAAN? Joulukin tulee ja varmaan neiti huutaa vatsaansa sitten ihan tosissaan, koska en todellakaan aio olla millään suklaapaastolla koko joulua.

Neitikin nukkui vain reilut 3,5 tunnin "pitkät" päikkärit normaalin 5 tunnin sijaan. Sitten se känkkäröi tässä vaikka kuinka paljon illalla. Mulla ollut vatta kovalla ja yritä siinä nyt pinnistellä tuolla vessassa, kun toinen huutaa kun syötävä. Isi ei tietenkään viitti nähdä sitä vaivaa, että edes sen mun vessaistunnon ajan heiluisi ja hihhuloisi sen muksun kanssa sen verran, että se olisi edes semisti hiljaa. Ja se käyrä vaan nousee, ihan kuin siinä pinnistelyssä ei olisi tarpeeksi. Ja sitten mies ei edes tajua, kun oon myrtsinä. Kyllä se kysyi onko joku hätänä, mutta HUAAARGH, pitääkö kaikki aina vääntää rautalangasta? Nojoo, ei saisi valittaa, jos itse kerran sanon, että en oo vihanen... Mutta kylläpä se miehen sokeus tiettyjä asioita kohtaan välillä ärsyttää.

Että sellasta, johan siinä niitä syitä tälle ärsytykselle sitten tipahtelikin... Nyt neiti on saatu nukkumaan, mutta katsotaan nyt kauanko sitä unta taas riittää. Mies alko pelata änäriä, kun olin nukuttamassa likkaa. Tajuaakohan se sen missä vaiheessa lopettaa? o.O

P.S. Pakko silti ihan semisti hehkuttaa, että likka melkein vahingossa pääsi tänään selältä vattalleen. Meinasi kiepsahtaa, mutta niin vaan käsi otti vastaan ja kiepsahti takaisin selälleen. Iso tyttö <3

torstai 18. joulukuuta 2014

Taas imetyksestä, se toinen puoli siitä...

Imettäminen tunnetusti nostattaa paljon erilaisia tunteita ja keskusteluja. Mää olen jo ennen neidin syntymää ollut sellaisella rennolla asenteella, että katsotaan onnistuuko imetys. Kiva juttu jos onnistuu, maailma ei kaadu, jos ei onnistu. Sellaisella ajatuksella olen tässä mennytkin, enkä todellakaan ole ajatellut imetyksen olevan mikään äitiyden mitta. Mutta tosi monelle se tuntuu olevan ja mua alko nyt ihan vähän ahdistaa koko imetyshomma.

En siis ole missään vaiheessa kokenut imettämisen olevan mikään suuri tunteellinen, herkkä ja ihana kokemus vauvan kanssa. Minulle se on tapa ruokkia vauvani. Tietysti sen terveydelliset puolet ovat kiistattomia ja lisäksi se on mielettömän helppoa minulle. Välillä imettäminen on jopa vähän ahdistanut, kun on ollut vaikeampia hetkiä. Välillä on tullut raivareita ja välillä neidin syöminen on semmosta härväämistä, ettei tosikaan. Välillä mietin riittääkö mulla maitoa ollenkaan, kun syöminen on toisinaan niin hankalan oloista tuolle likalle.

Ajattelin liittyä facebookissa Imettämisen tuki ry:n sivuille ja niin teinkin. Ajattelin, että sieltä voisi tulla vastaan samanlaisten ongelmien kanssa painivia ja ehkä oppisin ymmärtämään tota neitiä vähän paremmin sen härväilyineen. MUTTA! Jo saman päivän aikana eilen, erosin sieltä! Lueskelin keskusteluja ja mulle iski välitön ahdistus imettämisestä. "Pitää imettää vähintään vuoden vanhaksi", "ei missään nimessä saa lopettaa yösyöttöjä ennen vuoden ikää", "imettäminen on niin voimakas kokemus äidille", "äidin on vaan jaksettava, jos vauva haluaa olla tissillä 24/7, eikä sille parane tehdä mitään" ja "lisää tähän joku tiukka mielipide imetyksestä".

Mulle iski niin kamala ahdistus ja paskaäiskä-fiilis, että päätin sitten erota heti. Ymmärrän imetyksen hyvät puolet ja nostan hattua kaikille, jotka siitä täysin siemauksin nauttivat ja todellakin on hienoa, että moni haluaa imettää pitkään ja hartaasti. Eli en halua tässä alkaa väittämään vastaan kenellekään, vaan näytän peukkua kaikille, joilla homma tuntuu mahtavalta. Itse lähinnä kuitenkin odotan, että neiti kasvaa ja imettämisestä alkaa jossakin vaiheessa "päästä eroon". Olen ihan hyväksynyt nämä ajatukseni, mutta luettuani noita imetysjuttuja alko vähän nostaa päätään sellanen olo, että ei mun kyllä tällain kuulu tuntea ja oon varmaan maailman huonoin äiskä, kun odotan, että imettäminen jossain vaiheessa loppuu...

Aiheesta aasin korviin: Tänään meillä oli neuvola. Neiti on tänään tasan 3 kuukautta vanha! <3 Rokotukset otettiin kaikki ja neiti selvisi hienosti. Harmitus ja itku saatiin aisoihin äitin sylissä, kun heijailtiin kunnolla. Voi pikkuista. Pituutta oli 61,5 senttiä ja painoa 5750g eli pitkä ja hoikka likka tuo on.

P.S. Miehellä alkaa tänään joululoma! Aivan huikeeta. <3

maanantai 15. joulukuuta 2014

Juhlahumua!

Lauantaina meillä juhlittiin perinteisesti miehen synttäreitä. Mies oli neidin syntymän tienoilla vähän huolissaan, että ei voitaisi pitää hänen synttäreitää, mutta tottakai me pidetään! Ne on siis ollut melkoisen kosteat juhlat ja niin ne oli nytkin. Vain sillä erotuksella, että nyt odoteltiin neitosen nukkuaikaa. Tai päivemmällä oli vanhemmat kahvilla ja illemmalla alkoi tulla sitten kavereita ja sisaruksia viettämään iltaa. Minä tietysti olin ihan selvistä päin koko päivän. Neiti oli oikein viimeisen päälle kuin kotonaan siinä juhlahumussa! :)

Välissä käytiin tissillä omassa huoneessa ihan rauhassa. Huomatkaa juhlatamineet neidillä viimeisen päälle. ;)

Ensin likka tietty nukkui päikkärit, perus 5 tuntia ja sen jälkeen hän oli itse päivänsäde ja soi kaikille ihania hymyjä ja oli niin aurinkoinen. Ensimmäiset pikkupäikkärit nukkui vaarin sylissä ja toiset mun sylissä. Ikinä ei iltaisin meinaa nukkua päikkäreitä, mutta nyt hälyn keskellä nukkui kuin tukki. Kymmenen hälppeillä laitoin neidin nukkumaan ja jäi imettämisen jälkeen mukisematta (oho!) nukkumaan. Heräsi syömään puoli kolmelta. Itse menin nukkumaan viideltä ja puoli kahdeksalta neiti heräsi seuraavan kerran. Ajattelin, että olisin saanut vielä nukahtamaan unille, mutta likka oli ihan itse pirteys! Noustiin sitten vaipan ja vaatteiden vaihtoon ja seurusteltiin keskenämme neidin huoneessa. klo 10-11.30 torkuttiin lastenhuoneen muhkeassa nojatuolissa molemmat ja klo 12 mentiin herättelemään juhlijoita, jotka olivat jääneet yöksi.

Ehdin vähän etukäteen stressaileen, että kuinkahan mahtaa neiti nukkua hälinäpäivän jälkeen ja miten saan sitä yleensä nukkumaan. Kaikki meni paremmin kuin hyvin. Vaikka nukuin vaan 2,5 tuntia itse, niin olin ihan pirteä koko sunnuntain. Illalla sitten iski mahdoton väsy ja kun lopulta likka nukahti puolen yön hälppeillä kunnolla, olin aivan valmis kaatumaan vällyjen alle. Tämä ei tietysti niin paljon vaikuttanut tuohon neitiin, kun päikkärit on kuitenkin viikonloppuna nukkunut normaalisti ulkona vaunuissa ja ollaan saatu olla kotona. Ei ole tarvinnut lähteä mihinkään. Ja olipas mukavaa olla itsekin vähän biletunnelmissa. Minä en ole koskaan alkoholia siihen tarvinnut aiemminkaan, joten ei harmittanut olla selvin päin. :)

Miehellä onkin sitten ollut tämä päivä vapaata ja ollaan kerätty lähinnä voimia! :D Neiti on nukkunut jo 4,5 tuntia, joten kohta puoliin alkaa varmaan heräillä. Ollaan oltu "tehokkaita" ja käytetty aika nukkumiseen, peittojen heilutteluun ja noutoruokaan. Miehellä on myös tämän viikon perjantai vapaa, joten enää kolme päivää töitä hänellä ennen joulua! Ihanaa. <3

torstai 11. joulukuuta 2014

Meidän joulu + vieläkin sitä imetystä.

Joulu se tulla körrööttää. On meinannut vaan tulla ihan puskan takaa yllättäen. Minä olen todella jouluihminen. Rakastan lahjojen ostamista, paketointia ja etenkin sitä hetkeä, kun näkee toisen avaavan sen itse hankkiman lahjan ja ilahtuvan siitä. Tänä jouluna en oikein ole päässyt fiilikseen. Varmasti suuri syy tälle on se, että tuo neiti lohkaisee about 98% kaikesta mun ajastani. Ollaan kyllä käyty shoppailemassa pariinkin otteeseen Ideaparkissa ja olen tilaillut netistä lahjoja päikkäriaikaan. Tänään paketoinkin muutamia. Siltikään se fiilis ei vaan ota tarttuakseen. Möö sanon minä, ihan tyhmää!

Jouluksi me lähdemme sukuloimaan, kuten joka joulu. Tai noh, viime jouluna minun sukuni tuli tänne aattona ja miehen sitten joulupäivänä, joten se oli pieni poikkeus. ;) Menemme aattona syömään ensin anoppilaan ja siitä odottamaan joulupukkia miehen siskon luokse. Joulupukin saapumista tulee odottelemaan miehen muitakin sukulaisia. Joulupäivänä olemme minun vanhempieni luona, jossa on myös siskoni perheineen. Meillä on aina vähän niinkuin kaksi aattoa, kun joulupäivänäkin tulee aina annettua ja saatua lahjoja ja syötyä jouluruoka. Olen ihan pitänyt tästä järjestelystä! Se on helppoa, koska meidän molempien vanhemmat asuvat samalla paikkakunnalla. Yöt vietämme minun vanhempieni luona. Katsotaan miten känkkäränkkä tuo neiti on, kun on A) 18. päivä rokotuspäivä ja B) kahden yön kyläilyreissu + paljon jouluhässäkkää.

Neuvolasta soittelivat takaisin päin, kun imetysasioissa sinne eilen soitin. Kuten oletinkin, terkkari tarjosi minulle ruokavalion tarkkailua. Ensin kehotti olemaan vähälaktoosisella, jos ei ala auttaan, niin laktoosittomalla ja lopulta vielä maidottomalla, jos apua ei ennen sitä tule. Luojan kiitos kuitenkin, tyttö on jo tänään syönyt paljon paremmin! Aloin miettimään tuossa viikonvaihteessa syömääni melkoista jäätelömäärää, että olisiko se vaikuttanut... Vieläkin likalla välillä vatsassa myllää syödessään, mutta nyt se ei ole enää juurikaan haitannut syömistä. Kyllä vaan teki pahaa katsoa toisen pahaa oloa!

Kohta tuota täytyy taas lähteä herättelemään, sillä 5,5 tuntia päikkäriunta alkaa tuleen täyteen. Nyt kun oltiin jo puoli 12 unten mailla, niin ei ihan niin kiire ole herätteleen. Aika hurjaa muuten, että toinen nukkuu tuolla mytäkässä vaunuissa ihan tyytyväisenä. Katetulla terassilla, seinän vieressä ei tietysti ulkomaailman viimat paljon haittaa! :)

P.S. Osaako joku kertoa kuinka saan blogini nimen näkymään tuohon nimimerkkini viereen, kun esim. kirjoitan muiden blogeihin kommentteja? Joillakin se blogi näkyy siinä heti, mutta mulla vain nimimerkki. Olen yrittänyt löytää ratkaisua, mutta ei mun aivoillani ole onnistunut. ;)

P.P.S. Kierukan laittaminen muuten SATTUI!!! Aloin vasta siinä pöydällä maatessani miettiä, että "sattuukohan tää muuten". No voin kertoa, että sattui. Ja tuli supistuksia ja alkoi oksettaa ja heikottaa. Mutta nyt on kierukka paikallaan. Ei kiitos vauvoja tänne ainakaan ihan hetkeen. ;)

tiistai 9. joulukuuta 2014

Imetysasiaa ja vähän muutakin

Pitkä tauko taas blogikirjoittelusta. On taas ollut jotenkin joko niin puhki tai menossa koko ajan, ettei ole ehtinyt ottaa kannettavaa esiin ja rauhottuun kirjoittamispuuhiin. Monena päivänä on ollut mielessä joku juttu, josta olisin halunnut tulla kirjoittaan, mutta kun hetki olisi muuten ollut otollinen, olen ollut liian puhki.

Meillä olisi ensi viikolla 3kk-neuvola, mutta soittelin jo tänään neuvolaan. Meille on nyt rantautunut ihan uudenlainen ja ei-niin-miellyttävä ilmiö. Vaikka vatsanväänteet kaikenkaikkiaan on vähentynyt ja päivät ovat kuluneet paljon mukavammin, niin nyt imettäessä neidin vatsassa möyrii. Tyttö alkaa imeä, mutta melkein samantien päästää tissistä irti ja alkaa kiemurrella. Usein jopa ihan kuulen ja tunnen, kuinka siellä vatsassa alkaa jokin möngertää. Neiti haluaisi syödä ja imeä, mutta vähän väliä irrottaa otteen ja kiemurtelee ja vängertelee. Todella usein (tänään joka syötöllä) koko homma on päättynyt siihen, että neiti huutaa aivan lohduttomasti pää punaisena. Kun saan tytön rauhoittumaan, hän on taas ihan hyvällä tuulella. Mutta syömään hän ei kyllä paljon ehdi, joten känkkäränkkä alkaa nopeasti. Jos yritän heti kiukun jälkeen tarjota rintaa uudestaan, saa likka samanlaisen raivokohtauksen.

Pelkään, että tyttö alkaa nyt yhdistää kipua ja syömistä toisiinsa. Neiti on muutenkin niin hoikka, että ruokaa pitäisi kyllä saada uppoamaan. Ja sellainen tunne mulle ainakin jää, että halua syödä vielä olisi, mutta vatsan möngerrykseltään ei pysty. En ole muuttanut omaa syömistäni, joten ihmettelen mistä voisi johtua. Nyt olen kyllä syönyt muutamana päivänä jäätelöä, jonka aion jättää totaalisesti pois ja katsoa helpottaako asia yhtään. Muuten meidän perheissä tai suvuissa ei ole mitään allergioita, joten kyllä olisi erikoista, jos neiti olisi jotakin allergiaa kehittänyt itselleen. On se vaan lohdutonta, kun toinen olisi nälissään, mutta huuto on mahdoton ja näkee, että toisella tekee kipeää.

Neuvolasta he ottavat yhteyttä takaisin päin. Tänään oli kuulemma neuvolalääkäri käymässä, joten terkkari sanoi juttelevansa asiasta lääkärin kanssa ja lupasi ottaa lähipäivinä yhteyttä. Meidän oma terkkari (tai sijainen hänkin) oli sairaana, joten ei ollut "oma" terkkari kun vastasi puhelimeen. Toisaalta tämä meidän sijaisterkka on, anteeksi vaan, vähän pihalla kaikesta, joten ehkäpä oli hyväkin, kun tämän kollega vastasikin puhelimeen. En tiedä mitä tässä asiassa nyt juuri voisi tehdä. Tuttipullokaan kun ei kelpaa, niin ei voi kokeilla miten kävisi korvikkeen kanssa. Tarkoitus on ollut testata, että otan tytön tuohon rinnalle kuin imettäisin ja tarjoankin sitten tuttipulloa. Nyt kuitenkin, jos syöminen on muutenkin ollut haasteellista, niin en haluaisi lisätä siihen enää mitään uutta ja vaikeaa osa-aluetta.

Jotenkin olen itsekin ihan puhki. Neidin kanssa on mennyt ihan mukavasti, mutta alkaa silti tuntua, ettei jaksaisi. Meillä oli myös menoa la-ma joka päivä, joten kyllähän sekin väsytti ja haittasi neidinkin rytmiä. Toisaalta kuitenkin nautin siitä, ettei tarvitse vain möllöttää kotona. Lauantaina on miehen synttärijuhlat ja minä täällä kerään jo kauheata stressiä kaikesta tarjottavasta ja siivoomisesta. Mies sentään otti perjantain pekkaseksi, jotta ehtii olla apuna. Silti tässä väsymyksen keskellä ja joululahjastressinkin lomassa alkaa vähän ahdistaan. Pitäisi tehdä kaikenlaista, mutta toisaalta haluisin vaan maata sohvalla, käpertyä peittoon ja masentua. Ei ehkä kauhean järkevä vaihtoehto kuitenkaan sekään...

keskiviikko 3. joulukuuta 2014

Meidän talon kaunein huone!

Ehdottomasti kaunein huone meidän talossa on pikkuneidin oma huone! Se on lattiasta kattoon rempattu ja ehdottomasti mun suosikkini koko tönössä. Maanantaina, kun mies oli pekkaspäivällä saatiin viimosia huonekaluja paikoilleen. Vielä pitäisi lastenkirjat kantaa tuonne, jotta saan omaan kirjahyllyyn lisää tilaa. Ja sittenhän niitä leluja alkaa pikku hiljaa ilmestyyn, niin vielä niille on hyvin tilaa. Nyt huoneessa on neidin muutama oma pehmolelu sekä läjällinen minun vanhoja.


Ja sitten nopeasti vielä asiaan neidin nukkuminen. Mää niin tunnen tunnontuskia, kun tuo tuolla pinniksessä viime yönäkin tuhersi itkua. Siis sellaista, että vähän niinku itkee, mutta sit ei aivan. Yrittää hakea sitä, mutta sit se loppuu ja sit taas meinaa alkaa. Olin siinä "kinthaalla" muutamaan otteeseen mennä neitiä rauhoitteleen. Mutta kun tuo pikkuperkele ei rauhoitu mun läsnäolostani, vaan itku yltyy! Sitten ollaan aina siinä, että pitää ottaa syliin ja yleensä myös imettää vaikka justiinsa olisin niin tehnyt. Viime yönäkin tuo sitten rauhoittui. Kävin lopulta vielä kurkkaamassa miten oli peittonsa kanssa myllännyt ja laitoin peiton pikkusen päälle ja hipsin itsekin nukkumaan. Tätä oli taas edeltänyt monen tunnin operaatiot, joissa välillä neiti nukkuu ja sit herää hetken päästä, eikä meinaa rauhoittua...

maanantai 1. joulukuuta 2014

Miten teillä mennään yöunille?

Meillä yöunille pääsemisessä menee aikaa noin 1,5-2 tuntia. Nyt olen yrittänyt, että iltatoimet alkaisivat suunnilleen samaan aikaan, jotta pientä rytmiä muodostuisi. Meillä se on tarkoittanut, että klo 21.30-22 välillä vaihdetaan yökkäri päälle ja suunnataan tuonne yläkertaan omaan huoneeseen. Siellä imetän neitosen (maailman ihanimmassa) nojatuolissa ja odottelen, että uni alkaa neidillä tulla silmään.

Jos likka nukahtaa syliini kunnolla, eikä havahdu pinnikseen laskemiseen, niin se on melko tarkalleen puoli tuntia, kun tuo herää. Silloin ei mitään hyssyttely tai silittely auta, vaan itku vaan yltyy, kun menen lähelle. Olen sitten imettänyt vielä toistamiseen tässä vaiheessa, jotta eka yösyöminen siirtyisi taas pitemmälle. Tämän jälkeen neidillä vain kestää unen saaminen paljon kauemmin. Kun silmät ovat sulkeutuneet minun sylissäni, nostan tytön pinnikseen takaisin. Yleensä silmät avautuvat ja hetken aikaa saattaa hakea asentoa ja ähistä, mutta tässä vaiheessa nukahtaa kunnolla yöunille. Tässä kaikessa menee helposti se 2 tuntia.

Nyt olen kuitenkin pyrkinyt nostamaan tytön jo aikasemmin ekan kerran omaan sänkyynsä. Eilenkin hän ehti ihan hetkessä nukahtamaan syliini tosi sikeään uneen. "Veivasin" häntä kuitenkin tarkoituksella sen verran laskiessani sänkyyn, että silmät avautuivat. Ähinä ja pieni käninä alkoi heti ja siitä voimistui hetki hetkeltä. Lopulta menin jälleen imettämään ja nukuttamaan uudestaan ja taas takaisin pinnikseen. Kun neiti ei ehdi nukahtamaan ekalla kertaa kunnolla, ei koko toimituksessa mene niin kauan. Pari kertaa olen laskenut pinnikseen ekan kerran niin, ettei uni ole kunnolla tullut. Silloin tosiaan se ähinä ja itkun vääntäminen alkaa samantien ja yöunille pääsy aikastuu. Kerran olen vain hyssyttänyt sylissä nukahtamisen partaalle ja laskenut takaisin ilman imetystä, mikä ehkä olisi järkevintä, ettei sitä tissiä siinä välissä oppisi saamaan. Sen verran olen kuitenkin mukavuudenhaluinen, että ajattelen sen pidentävän niitä neidin unia (ja sitä kautta tietty omia).

Kuitenkin tyttö nukahtaa pääsääntöisesti syliin. Pikkuhiljaa yritän siirtää niin, että aikaisemmin siirrän pinnikseen. Tuota toista imetystä, joka tulee tosi nopeastikin välillä ekan jälkeen, en ole vielä pitänyt ainakaan ongelmana, kun neiti ei kuitenkaan ole mikään tissillä roikkuja. Mutta saattoipa tuo mun selostukseni meidän nukkumaan menemisestä olla kyllä vähän sekava. En jaksa alkaa tarkentaan, koska itkuhälläristä kuuluu jo sellaista ähinää, että pitkiltä päikkäreiltä aletaan varmaan kohta heräillä.

Miten muilla nukahdetaan yöunille? Osaako teidän suunnilleen samanikäiset nukahtaa jo itsekseen vai pitääkö unen tulla sylissä? Tiedän, että monille nukahtaminen on vaikeaa tai yöt voivat olla ihan mahdottoman huonoja, mutta silti pohdin miten meidän iltoja voisi helpottaa. Lähinnä niin, ettei menisi ihan 2 tuntia koko operaatiossa... Mutta ikää on kuitenkin vasta vajaat 2,5 kuukautta, joten en mitään stressiä kyllä ota vielä tässä vaiheessa. Jokainen vauva ja perhe luo tietysti parhaat käytännöt itselleen. :)

P.S. Neidin huoneeseen saatiin tänään koottua hyllyä ja muuta ja sisustus on taas pikkusen pitemmällä. Nyt oikeastaan kaikki alkaa olla paikoillaan. <3

EDITEDITEDIT!!! Yllättäen sitten tänään menikin pitkästä aikaa 3 tuntia, että uni vei lopulta voiton ja hiljasuus laskeutui... Kyllä taas meinas käämi kärähtää!

V*TTU!!! En enää ikinä puhu mistään aikatauluista, kaikki menee samantien päin sitä itteään!!! Nimim. Ei oo paljon nukuttu tässä taloudessa. Klo 1.30 eikä unesta tietoa...