torstai 30. huhtikuuta 2015

Ylöspäin!!

Viime viikonloppuna oli jo viitteitä havaittavissa siitä, että neiti kekkaa kuinka päästää eteenpäin menemisen lisäksi myös ylöspäin. Tällä viikolla onkin tuota lelukoriaan vasten noussut polvilteen ja kerran joka sellasen punnerrusasentoon, kun kori perskules on liian matala. Mutta tänään kolisi pää sitten todenteolla. :D


Likka keksi, että tuo sohvapöytä on näppärä apuväline ja onhan se. Siinä on alahylly, josta saa alkuun kiinni ja sitä apuna käyttäen pääsee pystyyn asti. Meidän likan motoriikka ei vaan vielä ihan riitä tuohon seisomishommaan, koska jalkapohja ei ole kunnolla lattiaa vasten. Jalat on jännitettynä ja vähän yrittää olla kuin varpaillaan. Kerran pääsi jo kiskomaan itsensä seisomaan asti, mutta melkolailla samantien tasapaino petti ja pää kolisi lattiaan. Sen lisäksi, että pää kolisi, oli neiti jo aika väsynyt ja tämä sai aikaan melkoisen huutokonsertin. Nostin sitten vielä seisomaan tuohon  pöytää vasten ja tuin itse vähän, jotta pääsee ihmetteleen, että mitäs tässä oltiinkaan tekemässä. :D




Kunhan oli harmitukseltaan rauhoittunut, niin yritti vielä toisen kerran nousta. Nyt ei päässyt ihan seisomaan asti, kun kippasi. Itse ehdin napata kiinni, mutta väsymyksestä johtuen käämi paloi joka tapauksessa ja kiukku iski taas. Eipä siis muuta kuin tissiä suuhun ja nukkumaan. Ennen kiipeilyharjoituksia oltiinkin pitkään lelulaatikon vieressä leikkimässä omilla (yllättävää kyllä ei koiran) leluilla. Ensin kipusi siihen polvilleen ja jonkun ajan päästä kävin kääntämässä istumaan ja leikki jatkui. Tuo ei vielä oikein osaa ratkaista sitä polviltaan tai istualtaan asennosta pois pääsyä. Istumisasennosta ratkaisu pois pääsyyn onkin ollut "tosi näppärä" takaraivo lattiaan -tekniikka.


Meillä kaikki kehitys tuntuu tapahtuvan sykäyksissä, joten eiköhän tässäkin mennä aika vauhdilla taas tiettyyn pisteeseen ja sit rauhotuta hetkeksi. Yksi erittäin ärsyttävä puoli tässä on se, että nyt tuo kiipeillessään ylettyy sohvapöydän päälle ja kaikki lähtee parempiin käsiin. Helkkari sentään, nyt on kaikki siivottava sitä pois! Mehän siis ollaan melkoisia possuja ja sohvapöytä on aina ihan kuin hävityksen jäljiltä. :D


Ja hei, neidistä on tullut myös melkoinen isin tyttö! Isi ei saisi lähteä tupakille ulos ja jos illalla ollaan jo iltatissillä omassa huoneessa ja isi tulee antaan pusun töistä tullessaan, niin itkuhan siinä pääsee, kun isi lähtee pois. Kun isi tulee töistä, niin ilo on ylimillään ja isin luokse ryömitään kauheaa vauhtia samalla nauraen railakkaasti. Myös aamuisin isin herättäminen on huippukivaa puuhaa, kun isi löydetään peiton alta ja silmät saadaan auki. ;)

Huomenna lähdemme sukuloimaan ja viettämään vappua koko perhe miehen siskon perheen luokse! Sinne tulee sitten myös miehen veli avopuolisonsa kanssa ja miehen äiti ja tämän mies. Lauantaina menemme sitten kaksistaan leffaan.

Hulvatonta, mutta leppoisaa vappua kaikille!

maanantai 27. huhtikuuta 2015

Synttäriviikonloppu!

Vihdoin saatiin mun ja siskoni synttärikemut toteutettua, kun olen itse pikkuhiljaa tervehtynyt. Lauantaina oli tietysti myös se jännitystä nostattava game7 jääkiekossa. Lopputulos oli meidän kisakatsomon mielestä väärä ja kyllähän se juhlien tunnelmaa hetkeksi laski ja nosti pientä melko suurta v*tutusta. Kyllä se siitä kuitenkin sitten helpotti.

Perjantaina oltiin hallilla katsomassa viimeistä kotipeliä ja olihan likalle pakko ostaa pelipaita. Nyt on nimmarit ja kaikki. Oli hintansa väärtti, koska tuo tulee menemään neidille moooonta monituista vuotta, koska se on ISO! :D
 Miehen äidin koira ei ollut tyytyväinen, kun meidän likka oli sitä mieltä, että luu kuuluu hänelle.
 Itse pidin taas aikarajana, että viideltä on mun mentävä nukkumaan, että ehdin saamaan pari tuntia unta, ennen kuin neiti herää. Nukkumassa olin vähän viiden jälkeen ja unta sain sen pikkasen päälle kaksi tuntia kuten epäilinkin. Yllättävän pirteänä olin kuitenkin koko aamupäivän. Sitten kun neiti meni vaunupäikkäreille, niin minäkin suuntasin päikkäreille.

Siskoni perhe oli täällä yötä tietty ja ihana huomata miten tuo meidän neidin 6-vuotias serkkulikka on niin innoissaan vauvanhoidosta. Ja hän on oikeastaan aika taitava tuon meitin likan kanssa. Nostaa luontevasti ja ottaa syliin ja leikkii. Kanniskella en kauheasti anna, mutta pikkasen siirtää välillä tuota likkaa paikasta toiseen. Noita kun katseli, niin oma ajatus, että toinen lapsi joskus useamman vuoden päästä voisi olla mahdollista, nosti taas päätään. Onhan se ihanaa, kun toinen ottaa oppia toiselta ja toinen niin tärkeänä on isosiskon tehtävissä. Tämä siskon tyttö totesikin sunnuntaina: "Mää haluaisin, että *likan nimi tähän* olis mun pikkusisko". Lupasin sitten, että hän saa toimittaa isosiskon tehtäviä koska vaan, vaikka onkin virallisesti serkku. :)

Onneksi on jälleen lyhyempi työviikko miehellä ja perjantaina meidän olisi tarkoitus mennä grillaileen miehen siskon luokse. Sää ei kyllä kovin hyvää lupaile, että katsotaan nyt joudutaanko vallan sisätiloihin. Lauantaina suunnitelmissa mennä katsomaan uusin Avengers elokuviin ja laittaa neiti mummulle ja vaarille siksi aikaa hoitoon. Ollaan hurahdettu näihin Marvel-leffoihin ja tuo on ensi-illasta asti kuumotellut meitä, että täytyisi päästä katsomaan.


keskiviikko 22. huhtikuuta 2015

Meidän neiti 7kk!

Tässä sairastelun keskellä meillä poksahti täyteen 7kk! Tuntuu niin isolta vauvalta jo tuo 7kk, eikä voi enää sanoa, että puolivuotias. Vauva kasvaa ihan kohisten!

Vähän meillä on kehitys hidastunut nyt kun neiti oppi ryömimään. Kauheaa vauhtia ryömitään, eikä ylöspäin ole juuri ollut enää kiinnostusta nousta. Toisaalta hyvä niin, koska sitten lähtisi tasoilta kaikki mahdollinen neiden hyppysiin. Nyt jo kurottelee lattialta aika korkealle ja esim. tv-tason alahyllyn tavarat on koko ajan vaara-alueella. Pitäisi siirtää ne pois, mutta ei taas ole saanut aikaiseksi.

Nyt neidistä kuitenkin huomaa, että vuorovaikutteisuus lisääntyy. Likka saattaa lähteä tästä olkkarista eteisen kautta keittiöön. Kun alkaa kuitenkin huuteleen likan perään, niin saattaa kääntyä ja lähteä takaisin päin nauraen. Lisäksi kun isi tulee töistä, niin lähtee ryömimään innoissaan kohti eteistä, yleensä iloisesti nauraen. Samoin, jos tulee harmitus, niin itkua tihrustaen ryömii kohti ja saattaa yrittää nostaa käsiään ylöspäin.

Iskän vanhan pelikonsolin ohjain putkahti kivasti yläkerran tv-tason hyllyltä, kun vähän kaiveli.
Neiti syö 4-5 kertaa päivässä kiinteää ruokaa. Aamu- ja iltapuurot, päikkäreiden jälkeen joku pilttirahka/jogurttityyppinen välipälä ja päivällinen siitä sitten jonkun ajan päästä. Toisinaan syödään vähäsen myös ennen päikkäreitä nk. lounasta. Tässä kahden viikon sairastelun lomassa olen kuitenkin käyttänyt melkein kaikki pakkaseen tekemäni ruuat, enkä ole saanut tehtyä lisää ennen tätä päivää. Valmisruuat ei kauheasti maistu likalle sellaisenaan, mutta niitä on niinkin yritetty välillä syödä, kun olisi helppo sitten ottaa mukaan.

Korviketta menee pieniä määriä nokkamukista. Mistään mistä tarvitsee imeä, ei edelleenkään mene vettä eikä maitoa ja nokkamukinkin on oltava sellainen mistä neste valuu suoraan suuhun. Määrät ei siltikään ole suuria ja tissi on edelleen erittäin suuressa osassa meillä. Täytyy myöntää, että alkaisin mielelläni vähentään tissin antamista ja siirtään sitä nokkamukimeininkeihin, mutta neiti ei ole samaa mieltä. Öisin ollaan alettu heräämään nykyään taas kolme kertaa, sekin voisi alkaa väheneen, mutta katsellaan... Joka kerta olen antanut tissiä, kun se on nopein keino itsekin päästä nukkumaan ja selvästi imee aina kunnolla ja vaikuttaa nälkäiseltä.

Vaatekoossa ollaan siirrytty pikkuhiljaa melkein kokonaan kokoon 74. Joitakin 68 vielä käytössä, mutta vähemmän. Osa 74 on kuitenkin vielä isoja, joten vähän täytyy katsoa mitä päälle laittaa. Vaatteet myös likaantuu ihan uutta tahtia, kun sotketaan ruualla ja möyritään lattialla. Onneksi olen tehnyt kivoja kirpparilöytöjä paljon. Vaipoissa käytetään kokoa 4.

Mitoista en osaa sanoa, koska meillä ei täällä ole 7kk neuvolaa ollenkaan. Kuukauden päästä on sitten lääkärineuvola. Odotan kyllä innolla aina mittoja ja nyt jopa vähän harmittaa, kun ei ole sitä neuvolaa!

Nyt toivotaan, että lauantaina päästään viettämään mun ja siskoni synttäreitä, kun olen alkanut tervehtymään. Harmi, että moni ei pääse nyt, kun jouduttiin järkkään uudella aikataululla. Täytyy sitten tehdä treffejä muiden kanssa muina ajankohtina.

Ja oltin meillä tänään vähän surullisissakin merkeissä. Meidän toinen rottaveljes löytyi häkistä kuolleena ja toinen hengitti tosi raskaasti ja oli apaattinen. Vein toisen rottapojan sitten lopetettavaksi. Olin juuri saanut likan vaunuihin unille ja nyt jouduin sitten herättämään neidin ja nappaan mukaan eläinlääkäriin, kun mies oli vielä töissä. Onneksi auto oli piiiiitkästä aikaa mulla. Olisin kyllä luullut, että lähtöjärjestys olisi ollut toinen, koska tämä, joka löytyi kuolleena, oli paljon parempikuntoisen oloinen. Tämä toinen taas on ollut siinä kinthaalla pitkän aikaa, että olen miettinyt, koska tarvitsee tehdä päätös. Nyt kun veli kuoli ja lisäksi oli tullut tällainen raskas ja vaikean oloinen hengitys, niin päätös ei ollut vaikea. Nyt pojat odottaa pakkasessa, että maa sulaa ja haudataan nuo vanhempieni pihaan, jossa muitakin lemmikkejä on viimosella leposijalla.

Viimeinen ateria. Tässä jo eläinlääkärissä ja rauhottava lääke saatu. Vielä mutustettiin koiran nappulaa.

maanantai 20. huhtikuuta 2015

Haaste: Millainen äiti olen?

Kun on 5 päivänä käynyt terveyskeskuksessa ja melkein kaksi viikkoa sairastanut, niin TÄNÄÄN sain antibioottikuurin! Toivon todella, että nyt alkaisi elämä voittamaan. Kämppä on aivan hävityksen jäljiltä ja pyykkipinot vaan kasvaa. Pihahommatkin alkaa tuntuun kummallisen houkuttelevilta! :D Mutta asiaan...

Elämän pienet ihmeet -blogin S Koo haastoi minut pohtimaan millainen äiti olen. Neiti on vasta niin pieni, että moni asia saattaa ollakin toisin lapsen kasvaessa, mutta itsetutkiskelu ei kuitenkaan kai ikinä ole pahitteeksi. Tää olisikin tosiaan hauska tehdä esim. vuoden päästä uudestaan ja katsoa miten ajatukset ovat muuttuneet. Muistaisikohan sitä? Postauksen lopussa on myös haastettu joku jälleen mukaan. ;)

Minkälainen äiti olen?
Olen tässä vaiheessa vielä aika rento. Luotan siihen, että työ tekijäänsä opettaa ja vauvan kanssa mennään omalla painolla. Lapsen tupsahtaminen perheeseen ei ole järisyttävästi muuttanut meidän puuhia ja tehdään edelleen samoja juttuja kuin ilman vauvaa: käydään kavereilla, syömässä, jääkiekkopeleissä. Kaikkea ei tietty niin usein ja vähän vauvan rytmisesti, mutta kuitenkin. En koe, että elämän pitäisi jotenkin pysähtyä vauvan tuloon tai että pitäisi linnottautua kotiin.

Olen koulutukseltani sosionomi (AMK) ja tehnyt koko koulutuksen jälkeisen urani töitä lastentarhanopettajana (eli en mitenkään kovin kauaa :D). Olen pohtinut kuinka paljon se tulee jatkossa vaikuttamaan oman lapsen kasvattamiseen. Haluan kuitenkin olla keskusteleva ja rakastava äiti myös jatkossa ja toivon, että lapsi pystyisi aina kaikki murheensa ja ilonsa kertomaan minulle. Olen kuitenkin huomannut, että pinnani on paljon lyhyempi kuin kuvittelin ja toisaalta käämi palaa helposti. Itsehillintää siis harjoitellaan, kun kiukku kohtaa. Tässä vaiheessa kuitenkin voin sanoa olevani hassutteleva, pusuja ja haleja jakeleva, höpöttelevä ja lauleskelevainen äiti.

Eroaako se paljon siitä minkälainen äiti ajattelit olevasi ennen lapsia?
Ei ehkä muuten, mutta tuon oman pinnan osalta. Olen aina sanonut, että koiran kanssa mulla ei riitä pinna, mutta lasten kanssa kyllä. Tähän tarttee ilmeisesti tehdä poikkeus: muiden lasten kanssa pinna riittää, mutta ei oman. :D Enää (ekat 3kk oli tuskaisaa) tämä ei onneksi niin ole ollut ongelma, mutta uhmia ja teini-ikää odotellessa, kyllä sitä vielä koetellaan.

Mitä luulet, että muut ajattelevat sinun kasvatustavoistasi?
Minä luulen, että mulla voi vähän olla paineitakin tällä saralla. Kuten sanottu varsinkin muiden lasten kanssa pinna pysyy hienosti, joten moni ehkä ajattelee, että lastenkasvatus on mulle tosi helppoa. Sitä se ei varmaan kuitenkaan ole kenellekään. En kuitenkaan aio ottaa mitään stressiä muiden ajatuksista vaan teen niin kuin parhaaksi itse näen. :)

Mitä sinun pitäisi mielestäsi tehdä toisin?
Kuvittelenko nyt vaan vai junnaako nää kysymykset samassa teemassa koko ajan? :D Minun ei pitäisi menettää hermojani ja huutaa vauvalle. Eihän tätä nyt usein tapahdu, mutta joskus ei vain hermo kestä ja menen karjaisemaan tuolle likalle. Todella tyhmää, tiedän.

Mitä teet mielestäsi oikein?
Annan hellyyttä ja pidän huolta perustarpeista. Meidän perheessä ei pusuja ja haleja säästellä ja hassutellaan yhdessä!

Oletko varovainen äiti? Annatko lapsen kokeilla esimerkiksi telineeseen kiipeämistä hyvillä mielin vai estätkö toiminnan? Oletko hankkinut turvalukkoja kaappeihin, pistorasioihin suojat tai portteja rappusiin tai joihinkin oviin? Perustelut vastauksiin.
Ainahan ajatukset voi muuttua, kun lapsi kasvaa, mutta en pidä itseäni kovin varovaisena. Varmasti saa kiivetä kiipeilytelineeseen ja pienempänä tuoleille yms. Töissä lastentarhanopena ainakin ideologiani oli sellainen, että lapsen täytyy saada kokeilla rajojaan ja kuhmut kuuluu siihen. Eihän sitä opi, jos ei pääse kokeileen. Tarkoituksena on kuitenkin hankkia portti ainakin tuohon yläkerran rappusiin. Sieltä jos kovin korkealta kopsahtaa riehuessa alas, niin ei kyllä olla enää pelkässä pikkukuhmuissa. Toinen mitä nyt mietitään on tuohon keittiöön vievälle oviaukolle portti. Neiti 7kk ryömii tällä hetkellä sinne aivan sekunneissa ja koiran kupit esimerkiksi on vaaravyöhykkeellä koko ajan. Katsotaan nyt...

Miten toimit seuraavassa tilanteessa: lapsi huutaa kaupassa pää punaisena ja makaa kaupan lattialla kun et suostu ostamaan jotain tiettyä juttua mitä lapsi haluaa. Annatko olla? Heittäydytkö itsekin maahan? Keskusteletko aiheesta? Annatko periksi? Mitä ajattelet muiden kaupassa asioivien katseista ja huokailuista? 
Senhän näkee sitten. :D Oletan kuitenkin, että jos ei lyhyt keskustelu lapsen kanssa auta, vaan huuto jatkuu, niin sitten lapsi napataan kainaloon ja kävellään kaupasta ulos. Tilanne on tietysti vähän hankala, jos on yksin kaupassa ja ruokaakin olisi saatava. Sitten ehkä käydään ulkona tuulettumassa ja kun on rauhoituttu, niin tullaan kokeileen uudestaan. Muut saa huokailla ja katsella pahasti jos siltä tuntuu. Tiedän, että itsekin kaupassa yksin ollessani vähän huokailen kiukutteleville lapsille. TIEDÄN, että lapset on lapsia. En suinkaan ajattele, että pe*keleen vanhemmat kun ei tee mitään, vaan lähinnä ajattelen, että olisin tämänkin hetken käyttänyt muuten kuin kiukuttelua kuuntelemalla. Mutta aina ei saa mitä haluaa ja lapset kuuluu meidän elämään hyvinä ja huonoina hetkinä.

Miten teidän perheessä suhtaudutaan herkkuihin? (karkit, jäätelö, sipsit, limut, roskaruoka...)
Itse olen vähän herkkupersus ja varsinkin viikonloppuisin meillä herkutellaan paljon. Vielä tuo neiti ei sitä niin tajua, mutta ihan nurkan takaa jo kurkkii se aika. Pyritään huomioimaan omaakin herkuttelua ja opettaan mahdollisimman terveen suhtautumisen. Ei välttämättä mitään tietty tiukka karkkipäivä, mutta sinne päin. Limua meidän perheessä kyllä juodaan liikaa ja omat paheet on jätski ja suklaa! Hui, pulassa ollaan. :D

Onko lapsella tarkat rytmit? Ruoka, uni yms. Perustelut vastaukseen.
Kyllä meillä ainakin tällä hetkellä on melko hyvä rytmi päivässä. Ei se kuitenkaan mikään säntilleen tarkka ole ja eletään myös vähän sen mukaan miten yöunet menee ja kuinka aikasin sitten heräillään. Olen kuitenkin pyrkinyt esim. illalla pitään rutiinit samanlaisena, jotta tuo neiti tajuaisi, että nukkumaan ollaan ryhtymässä. Iltapuuro on ehkä tarkimmin aina ajallaan ja muiden ruokien kanssa mennään enemmän mutulla. Ehkäpä siksikin näin, että varsinkin viikonloppuisin ollaan paljon menossa, joten silloin tarkat rytmit ei toimi ollenkaan. Itse ajattelen, että liian pilkun tarkat rytmit voi sitten olla myös haitta tällaisissa tilanteissa.

Mitä luulet ja toivot, että lapsesi ajattelevat aikuisena kasvatustaidoistasi?
Toivon, että he voisivat aikuisina todeta, että moni lapsena tyhmä juttu onkin sitten ollut ihan tarpeellinen lapselle ja ettei niitä rajoja ole turhaan laitettu. Oma äitini on myös aina kannustanut minua tekemään asioita joista olen tykännyt ja minulle on jäänyt olo, että minun tekemisiini luotetaan ja pystyn tekemään asioita, jos vain haluan, perehdyn ja yritän tarpeeksi. Sellaista mentaliteettia toivoisin, että myös oma lapsi pystyisi ammentamaan niin lapsena kuin aikuisena.

Mitä kasvatustapoja olet kopioinut omilta vanhemmiltasi?
Vaikea ehkä vielä sanoa, mutta edellisessä kysymyksessä mainittu rohkaisu ja kannustaminen on sellaisia, jotka haluan säilyttää. Lisäksi olen aina voinut puhua kaikesta äidilleni ja toivoisin omankin tyttäreni kanssa löytäväni sellaisen yhteyden. Minulle on aina sanottu, että kotiin saa aina tulla, oli tilanne mikä tahansa. Tämä on ehkä tärkein kaikista, jonka tahdon iskostaa omankin lapsen päähän!

Ulkoiletteko päivittäin?
Neiti nukkuu pitkät päikkärit vaunuissa ulkona (ellei ole joku poikkeusmeno). Muuten ei vielä juuri ulkoilla, lähinnä yritän löytää sellaista vaatetta, että tuon ipanan voisi ulos päästää möyrimään. Haalari löytyy, mutta jalkoihin ja käsiin pitäis kans saada jotakin sopivaa.

Paljon lapsesi saa katsoa telkkaria päivässä ja käyttää esimerkiksi tablettia?
Tätä tuli raskausaikana pohdittua miehen kanssa. Tai sellaista pelaamiseen ja muuhun liittyvää pohdittiin ja miehelle varsinkin tuntui olevan aika tiukka linja, että pelikoneita ja muita ei todellakaan pelailla jatkuvasti. Telkkari meillä on melkein aina päällä, mikä on ehkä huono asia lapsen kanssa, kun ei sitten ehdi vahtimaan, että mitä sieltä tulee. Luulen, että väsymys voi välillä aiheuttaa lipsumista nyt niin hienosti ajateltuihin sääntöihin. :D Sanoisin kuitenkin, että kohtuus kaikessa!

Miten näytät tunteita jälkikasvullesi? Niin positiiviset kuin negatiivisetkin.
Tää on yks mun lemppariaiheita. Tein tunteisiin liittyvän opinnäytetyönkin. Minä olen sitä mieltä, että lasten on hyvä nähdä kaikenlaisia tunteita. Tietysti omaa pahaa oloaan ei saa purkaa lapseen tms., mutta harmitukset yms. voi lapsellekin lapsen ehdoin osoittaa: "Minä olen kyllä nyt niin surullinen, kun et tottele äitiä ollenkaan. Tulen surulliseksi, kun heittelet tavaroita, vaikka olen kieltänyt. Sinua tai äitiä voi sattua, jos lelu osuu vaikka kasvoihin ja sitten sattuu". Haha, toi nyt oli esimerkki. :D Mutta töissä käytin ihan samaa mentaliteettia. Ja tärkeää on muistaa, että lapsi ei koskaan ole tyhmä tai huono vaan hänen käyttäytymisensä on! Ja iloisia tunteita meidän onkin varmasti helppo näyttää muutenkin. Enkä pidä sitä huonona, että lapsi näkee vanhempien esim. itkevän, kunhan lapselle selitetään mistä mikäkin tunne johtuu. Ah, mää pääsin taas niin vauhtiin tässä aiheessa! ;)

Mukaan haastetaan:
Em - Expectations -blogi


lauantai 18. huhtikuuta 2015

Mää en jaksa tätä sairastelua enää!

Kohta alkaa palaa käämi! Mulla vaan päänsärky tulee päivästä toiseen ja kurkku on kipeä. Lämpöäkin on siinä 37 korvilla, kun normi lämpö on ittellä sen 36,5 suunnilleen. Likkakin sai silmätulehduksen multa ja se ei ole nyt talttunut yhtään. Tänään juuri oli hirmuista huutoa ja murhetta ja neiti hiero silmiään ihan koko ajan. Pienten unien jälkeen sitten lopulta tilanne onneksi helpotti ja nyt taas ryömitään meneen paremmalla mielellä.

Lääkäri ei ikinä perjantaina soittanut mulle, että mikä influenssaviljelyn tulos oli. Kävin kyllä pika-crp:ssä toteamassa, että tulehdusarvot menee alaspäin. Maanantaille antoi vielä ajan katsomaan tuota tulehdusarvoa. Jos tää ei kuitenkaan lähde talttumaan viikonlopuln aikana, niin soitan kyllä aamulla kasilta taas terveyskeskukseen, että nyt saakeli soikoon joku tolkku tähän tautiin. Yritän levätä ja kotona kaikki asiat vaan makaa, pyykkiä kertyy ja tiskiä. Ulkona odottaa ulkohommat. Mitään ei saa tehtyä ja voi helvetti sentään!

Alan kohta jo luomaan mielikuvissani jotain kuolemantautia, kun ei tää lähde helpottaan. Yskäkin vaan pahenee koko ajan ja kurkkua kutittaa! Kyllä tässä alkaa voimasanoja tipahdella tällä menolla.


P.S. Neiti löysi tänään koiran ruoka- ja juomakipot. Nice! :D


keskiviikko 15. huhtikuuta 2015

Ei hellitä sitten millään

Kiva! Sunnuntaina luulin, että tää mun tauti olis jo parempaan päin. Virheluulo. Maanantai-iltana iski silmätulehdus ja eilen illalla oli taas korkea kuume. Eilen kävin päivystyksessä ja sain silmätipat. Eilen illalla mulla oli kuussatasesta buranasta huolimatta järkyttävä päänsärky ja kolotus ja kuumetta 38. Nenä ei ollut tukossa, mutta silti sellainen tukkoinen ja tunkkainen olo. Mies tietty illan töissä. Tänään menin uudestaan lääkäriin ja tulehdusarvot kovasti koholla pika-crp:ssä. Huomenna sitten labraan ja katsotaan mitä selviää.

Onneksi äitini pääsi avuksi, sillä mies lähti tänä aamuna kahdeksalta töihin, eikä meillä ole kuin yksi auto. Nyt mummu jäi tänne lapsenvahdiksi ja pääsin autolla lääkäriin. Huomennakin äiti pääsee avuksi, kun menen labraan. Huippua, muuten olisin ihan pulassa ja itkua jo tuossa aamulla väänsin, että miten tää kaikki hoidetaan. Sitten alko onneksi palaset loksahtaan kohdilleen.

Tässä sitten odotellaan iskeekö se yhtä kamala olo tänä iltana. Päätä ainakin jo särkee ja yskä on tullut tähän yhtälöön lisäksi.

Ja sm-liigan finaalit alkaa tänään! JEE!

sunnuntai 12. huhtikuuta 2015

Synttärit, kuume, peruuntuneet kemut!

Kyllä otti päähän ja harmitti. Koko tämän viikon olen siivoillut, leiponut ja odottanut lauantain synttärijuhlia, jotka siskoni kanssa perinteisesti järkätään. Neiti on ollut vähän räkänen ja oon vähän ollut huolissani, ettei pahenisi ainakaan. Torstaina oli mun oikea synttäripäivä ja kappas! Illalla nousi kuume. :( Perjantaina olo oli kamala ja aamusta asti kuumetta. Juhlat siis täytyi peruuttaa ja mua itketti, harmitti, suututti ja itketti taas. Yli kuukauden olin odottanut juhlia (rakastan järkkäämistä), ihanien ihmisten näkemistä ja pientä irtiottoa. Ja sitten kävi näin...

Alustavasti on kyselty kahden viikon päähän juhlien järkkäystä, mutta ainakin kolme kaveria on ilmoittanut ei pääse silloin, kun on jo muita menoja. Ja ei minulla niitä kavereita nyt hirmuisesti kuitenkaan ole. Lisäksi siskoni lähipiirissä tapahtui todella ikävä kuolemantapaus, niin nyt saattaa myös olla, että hautajaiset ovatkin jo kahden viikon päästä, jolloin synttärit ei sitten siihen sopisi senkään takia. Sitten on jo vappu ja sitten mennään jo toukokuussa (jolloin meillä on perinteisesti miehen polttarimuistelot/grillikauden avajaiset). Edelleen harmittaa niin vietävästi...

Torstaina napsahti siis yksi vuosi lisää mittariin. Ikää nyt 27 vuotta. Jossain pääni sisällä olen aina ajatellut, että 27-vuotias on "vanha". Ei tietenkään sanan varsinaisessa merkityksessä, mutta 26-vuotias on vielä tosi nuori, mutta 27 on mun mittarissa jo aikuinen isolla A:lla. En osaa selittää mistä tämä edes johtuu, enkä tosiaan koe olevani vielä 27-vuotias. Apua! :D Tää on mun eka ikäkriisi. ;)

Likka nyt kuitenkin on oman flunssansa selättänyt ja mullakaan ei enää ole kuumetta. Kurkku on tosi kipeä ja olen tukkoinen ja muutenkin on kipeä yleisolotila. Helpottaa kuitenkin arkea, kun tuo pikkuneiti ei ole niin itkuinen enää. Tuossa se möngertää lattialla ja menee ryömien kohti keittiötä kovaa vauhtia. Isi on tänäänkin monta kertaa palauttanut takaisin tähän olkkariin valvovan silmän alle, mistä lähtee taas matkustamaan möngertäen.

Tällä tavalla isi ja tytär viikolla venyttelivät yksissä tuumin.
Ja jääkiekko, sitä onneksi vielä voi seurata, kun Tapparakin alkoi taas pelata! ;) Täällä on silmä kovana katsottu jokainen peli ja maanantaina mennään taas. :)

maanantai 6. huhtikuuta 2015

Pääsiäisen riemut (kirppislöydöt etenkin)!

Meillä on vietetty erittäin mukavaa pääsiäistä! Perjantaina oltiin katsomassa jääkiekkoa koko perhe jälleen hallilla. Lauantaina käytiin äiten kanssa kirpparilla ja löydettiin vaikka mitä ihanaa. Sunnuntaina oltiin miehen äidin luona, jonne tuli myös miehen sisarukset perheineen ja tänään on sitten kotoiltu.

Neiti tosin on flunssainen ja varsinkin tänään ollut aika itkuinen. Se tosin saattaa johtua myös siitä, että eilen meni taas kotiin pääsy aika myöhäiseksi. Pikkuniistäjällä on räkää kerätty nenästä urakalla ja sitten on taas meno jatkunut, kun räkää on päässä vähemmän. Se niistäjän käyttö ei vaan oikein tuota likkaa miellytä ja huuto on sen luokan karjuntaa, että voisi luulla jotain tapettavan. Sitten siitä harmituksesta ei meinata edes päästä yli ihan hevillä, vaan kiukutaan vielä sen jälkeenkin. Sitten yhtäkkiä tulee joku hyväntuulen aalto ja neiti on tyytyväinen ja iloinen pitkään.

Lauantain kirpparikierros oli kyllä huippu! Neidille löyty tosi paljon vaatetta ja vähän muutakin. collegehousuja (2 kpl), Newbien leggarit (1€), bodeja (4 kpl), jumpsuit, mekko, yökkäri, muutama lakki (kesähattu ja trikoopipa), sukkahousut, pussillinen sukkia (9 paria), ihan uusi pehmoötökkä (pitää mekkalaa, kun heiluttaa) ja löytyipä 5 vaippaakin (jollakin varmaan jäänyt pieneksi, 0,40€)). Mökille ostin pöydälle pienen liinan ja itselleni ison musta nahkalaukun (varmaan tekonahkaa, en perehtynyt kyllä tarkemmin), johon ajattelin likankin tavaroiden sitten mahtuvan, jos haluaa ottaa matkaan vähän fiksumman laukun kuin tuon nykyisen hoitolaukun. Näille tuli kaikkiaan hintaa noin 50 euroa. EDIT: löytyihän sieltä myös sandaalit. Jos tuo neiti vaikka oppii kesällä käveleen. ;)

Jumppis otettiin heti käyttöön. Vähäsen pitkät hihat saa onneksi resorien kohdalta näppärästi käännettyä.
mm. tällaiset ihanuudet tarttui matkaan.
Eniten kyllä hintaa nosti tuo trikoopipa, joka siis oli selvasti jonkun itse tekemä. Se oli ihan uusi ja pöydällä oli paljon vastaavia pipoja. Tämä maksoi 10 euroa ja on neidille vielä iso, mutta se oli niin söpö, että oli pakko napata mukaan, vaikka hinta vähän hirvitti. Jumpsuittia olen yrittänyt etsiä ja nyt osui ihana vastaan. Kaikki vaatteet oli tosi hyväkuntoisia, ihan pikkasen joissain nukkaa. Itsellä on edelleen vähän eri käsitys kirpparihinnoista, enkä ymmärrä kuinka joku pyytää jostakin nukkaisesta bodynretaleesta tai koppurasta velourpaidasta useampia euroja tai jopa kymppejä, koska on merkkituote. Onneksi nyt tuli kuitenkin tehtyä myös löytäjä ja odotan innolla, että päästään kaikkia noita vaatteita käyttään. Kaikki ovat kokoa 74 eli hyvin kyllä ehditään.

Trikoopipan ihana kuosi ja "ruusuke"
Tänään alkoi myös operaatio syöttötuolin maalaus! Siskoltani sain "tripp trapp -kopion" ja se oli ennen vaaleansiniseksi maalattu. Se tuli onneksi jo hiottuna meille ja nyt vetäsin siihen ekan kerran valkoisen kerroksen ja toinen sitten huomenna. En vain ymmärrä miten jotkut saa niin hyvää jälkeä. Mulla tulee niin viiruista. Ajattelinkin, että ehkä tuolta varastosta löytynyt pensseli ei ollut paras mahdollinen ja mies saa kotimatkalla huomenna mennä ostamaan uuden pensselin, niin saan vetäistä seuraavan kerroksen ja ehtii vielä käyttöön viikonlopuksi. Maalin ohjeissa meinaan lukee, että käyttöönottokuiva 2-3 päivän jälkeen. Ja se on tosiaan palasina, joten miehen pitäisi se osata vielä lopuksi kasata. :D

Saunan pukkarista tuli hetkeksi maalaamo.
Yritänpä varmaan itsekin kuitenkin painua nukkumaan pikkuhiljaa. Flunssa ilmeisesti (tai mistä sitä taas tietää mikä) on huonontanut neidin yöunia ja (viime yötä lukuunottamatta) on ollut useampi huonompi yö, jolloin on heräilty useasti ja sitten jääty kekkaloimaan hereille.

Onneksi on vajaa viikko ja lauantaina on mun ja siskoni perinteiset synttärijuhlat täällä meillä! Ihanaa irtiottoa taas arjesta ja näkee ystäviä (ja heidän vauvojaan)!