torstai 30. lokakuuta 2014

Harvinainen illan torkku!

Voivoi. Mitähän tästä seuraa? Neiti on iltaseitsemästä asti ollut unelias ja enemmän ja vähemmän torkkunut. Varttia vaille yhdeksän laskin hänet omaan sänkyyn, kun nukkui sylissä kuin tukki. Meni puoli tuntia ja tyttö oli hereillä. Huoh. Tissi suuhun vaan ja kas, neiti nukahti nopeasti uudelleen.

Nyt tässä sylissä kuitenkin nukkunut jo noin kolme varttia sellaista kevyttä koiran unta, että turha haaveilla sänkyyn viemisestä. Neiti havahtuisi satavarmasti saman tien hereille, believe me, kokemusta on. Nyt sit jännään, että koska mahtaa sit tapahtua totaalinen piristyminen ja kuinka pitkälle yötä sitten valvotaan.

Tällä hetkellähän kaikki on kivasti, kun neiti torkkuu ja minä voin rauhassa katsoa töllöä. Pelottaa vaan se, että mitä tästä mahtaa seurata... Joten palataan asiaan. ;)

maanantai 27. lokakuuta 2014

Alle 2 päivää kotona ilman iskää = hermoromahdus!

Miten  voikin alle kaksi päivää neidin kanssa kaksistaan olla rankat? Miten juuri niille päiville osui pahimmat vatsanväänteet ja muut kiukkuitkut?

Mies oli perjantaina ensin töissä klo 5-13 ja oli alle kaksi tuntia välissä kotona ja lähti sitten viemään meidän toista kummipoikaa jääkiekkopeliin, kun Tapparalla oli kummin kanssa peliin -tempaus. Mies tuli siis kotiin kymmeneltä illalla ja painui melkein suoraan nukkumaan. Lauantaiaamuna mies lähti klo 5.30 suuntaamaan Itä-Suomeen laittamaan veljensä kanssa mökkiä talviteloille. Kotiin mies tuli noin klo 16 ja olin siinä vaiheessa ihan puhki. Olin saanut tätä ennen tytön nukahtamaan noin 45 minuuttia sitten ja nukuttiin molemmat sohvalla ja voi taivaallisuus se hiljaisuus helli mun korviani.

Aina kun luulin, että tyttö nukahti ja laskin hänet johonkin, niin menikin max 5 minuuttia ja hervoton itku alkoi taas. Neiti nukkui noilla aikaväleillä aivan hämmästyttävän vähän kaiken kaikkiaan. Mää en olisi ehtinyt vessaan enkä syömään ja uusi manducakaan ei neidille kelvannut, vaan siinäkin huudettiin. Voin sanoa, että omat ajatukset ei aina ollut ihan kauniita, mutta purin mahdottoman turhautumiseni sitten yksinkertaisesti pari kertaa huutamalla kurkun täydeltä. Se oikeasti jotenkin helpotti omaa oloa. Mun tekee aina mieli rikkoa jotain, kun hermostun (joskus miehenkin kanssa riidellessä), mutta olen hillinnyt itseni. Huutaminen, se on mun juttuni ja sillä olo helpottuu noin 30 sekunniks. Jes!

Toi aikahan oli lopulta tosi lyhyt aika ja olin jo tuosta ihan rikki. Tuntuu jotenkin tosi epäreilulta valittaa tuollaisesta pätkästä. Monella muulla on paljon rankempaa vauvan kanssa, joten tulee vähän sellainen "mulla ei oo oikeutta valittaa" -fiilis. Valitanpa silti. Puran sen pahan olon tähän ja kärsin sitten siitä, että on paha olo tästä valittamisesta. ;) Tästähän päästään sitten siihen, että mies jos heijailee ja hyssyttelee neitiä 15 minuuttia, niin hän valittaa kipeistä hartioista... Joo, voitais vaihtaa osia ja mää mennä ajaan trukkia ja mies olla pari päivää neidin kanssa kotona ja miettiä sitten uudestaan, kuinka kipeänä ne hartiat on. ;)

torstai 23. lokakuuta 2014

Vauvaonnea!

Onneksi on ihania pikkujuttuja, jotka tekevät vauva-arjesta vielä pikkuisen ihanampaa. Sain pestyä uudet vaatteet, jotka kävin ostamassa paikalliselta Tokmannilta neidin kanssa viimeisimmän neuvolareissun jälkeen. Ihanaa, kun kerrankin sasin hypistellä niitä oikeasti tyttöjen vaatteita ja sai ostaa jotakin värikästä! Periaatteessa unisex-vaatteissa ei ole mitään vikaa, mutta täytyy myöntää, että vähän olen kyllä sukupuoliasennoitunut ja mielelläni ostan tytölle söpöjä tyttövaatteita. Toisaalta enemmän pidän silti kirkkaista tyttöväreistä, kuin ihan hempukan vaaleista väreistä.

Tällaiset bodyt tarttuivat mukaan shoppailureissulla:

Naapureiltamme saimme tällaisen söpön Polarn o'pyretin setin lahjaksi pikkuneidin syntymän johdosta:

Tänään otin hommakseni myös toteuttaa baby showereilta lahjaksi saadun "savihommelin". En siis tosiaan tiedä miksi sitä pitäisi kutsua, mutta siinä on siis rasia, johon paketissa ollut savi laitettiin ja siihen painoin neidin jalanjäljet. Vähän harmillisesti jäi epätasaiseksi saven pinta, koska sitä oli hankala tasoittaa ja sen koostumun alkoi ilman kanssa kosketuksissa oltuaan muuttua. Se olisi ollut muovailtavissa uudestaan, mutta neiti alkoi hermostua odotteluun ja toisaalta en usko, että olisin sitä paljon paremmin saanut toisellakaan kerralla. 

Tällainen on lopputulos:

Lisäksi tänään neiti rauhottui syliin vain ihmettelemään maailman menoa! Lattialla hän on viihtynyt sen 10-15 minuuttia minun tai isin kanssa ja sen jälkeen alkaa huuto ja tytöllä menee hermo. Sylissä ollessa pitäisi sitten koko ajan heilua ja hetkua, että tyttö olisi tyytyväinen. MUTTA! Varmaan ensimmäistä kertaa sitten ensimmäisen elinviikkonsa jälkeen neiti vain killitteli suurilla silmillään ja oli ihan rauhassa. <3 Sellaista kaipaisin enemmän. Olisi mukavakin, jos tyttö tästä iän myötä alkaa olla enemmän hereillä, mutta sitä jatkuvaa viihdyttämistä heijailemalla en jaksaisi... 

Yhteenvetona siis: Pikkuiset jutut piristävät kummasti toisinaan tosi raskasta vauva-arkea. Hauska huomata, että pikkujutut saavat hymyn huulille vaikka toisinaan meinaa se epätoivokin iskeä. ;)

keskiviikko 22. lokakuuta 2014

Kasvuseula.fi

Koska meidän terkkarimme ei tunnu aina olevan ihan kaikista pätevin, aloin kiinnostua paino- ja pituuskäyristä. Ekan neuvolan jälkeenhän kävimme painokontrollissa, kun painoa oli kuulemma tullut liian vähän. Kontrollissa terkkari sitten selitteli, että kyllähän sitä painoa oli ihan kivasti tullut, näytti vain tuossa taulukossa niin hurjalta.

Löysin netistä sitten tuollaisen sivuston kuin kasvuseula.fi. Sinne voi kirjata lapsensa pituuksia ja painoja neuvolakäynneiltä ja ne piirtyy sitten sinne kaavioihin. Ja nimenomaan niihin uusiin, kaikki neuvolathan eivät ole niihin vielä siirtynyt. Meidän tytön painokäyrä oli ainakin ihan täsmälleen keskiarvokäyrän päällä. Terkkarille se taisi siksi näyttää niin hurjalta, että tyttö oli kasvanut pituutta hurjasti, joten pituuteen verrattuna painoa ei ollut tullut ihan keskivertokäyrän verran.

Suosittelen tutustumaan, jos kiinnostaa seurata lapsen kehitystä myös tällä tavalla. Itselläni oli tuossa välissä jo hiukan huolta maidon riittämisestä, joten saan ihan erilaista mielenrauhaa, kun voin itsekin sitten seurailla. Neuvolassa terkkari ei ole sieltä koneeltaan aina näyttänyt miten mitän käyrille piirtyy, joten siksikin olen kovin utelias. :)


maanantai 20. lokakuuta 2014

Ristiäisten odotusta...

Rakastan juhlien järkkäämistä ja puuhaamista. Nyt odotankin jo innolla ristiäisiä, jotka ovat lauantaina 8.11 ja ne järjestetään vanhempieni luona. Saimme ihanan tutun papin kastamaan neidin. Saman papin piti vihkiäkin meidät, mutta ei ikävä kyllä sit päässytkään. Joten olen superiloinen, että hän pääsee tytön kastamaan. Hän on sekä minun, että mieheni rippipappi. Menemme vanhemmilleni jo edeltävänä perjantaina, niin ei ole sitten niin kiire itse juhlapäivänä.

Olemme paikalliselta leipomolta tilaamassa kakun. Halusin ehdottomasti sellaisen ylisöpön kakun, enkä mitään tuttavan räpeltämää "sinnepäin-kakkua". Ehkä mulle jäi jotain hampaankoloon, kun meidän hääkakkumme oli aikamoinen räpellys, vaikka ammattilaiset sen tekivätkin. Kyseisen leipomon pitäisi kuitenkin osata asiansa. Samalla otamme sieltä myös yhden voileipäkakun. Miehen siskon mies tekee aivan mielettömän hyvää lohipiirakkaa ja minä teen suklaamuffinseja. Sitten vielä jotakin söpöjä keksejä ihan vain kaupasta.

Etunimenhän minä halusin kertoa heti, kun olemme miehen kanssa sen päättäneet. Mies kuitenkin tahtoi salailla. No, niinhän siinä kävi, että minä vanhingossa menin sen möläyttämään, joten olemme sen nyt sitten kertoneet, jos kyselyjä on tullut. Ja toisaalta kutsumme häntä jo kyseisellä nimellä, joten moni sen kuulee jo ihan siinäkin. Pidämme kuitenkin toisen ja kolmannen nimen yllärinä. Jospa niitä olisi vaikeampi möläyttää. ;)

Kastemekkona tulee olemaan minun suvussani kiertänyt kastemekko. Siihen yksi sukulainen on sitten kirjaillut kaikkien nimet. Rusetti vain vaihdetaan aina sen mukaan onko tyttö vai poika. Kastemaljana käytämme samaa maljaa, joka on aikoinaan ihan uniikisti tehty siskoni pojalle kastemaljaksi ja myös siskoni tytön ristiäissä käytetty samaa. Siihen myös kaiverrutetaan sitten nimi.

Ristiäiskutsut mun piti askarrella, mutta niinhän siinä kävi, että en saanut mitään aikaiseksi. Tilasin siis Ifolorilta kutsut ja niistä tuli kyllä tosi söpöt! Nyt vain sitten odotellaan vajaat 3 viikkoa vielä juhlallisuuksia. Pappia meidän pitäisi vielä tavata ennen juhlia ja keskustella juhlan kulusta ja ilmeisesti täyttää meidän kotiseurakunnasta tulleet paperit, jotta pappi sitten pistää tietoja eteenpäin. Kyseinen pappi on siis meidän vanhasta seurakunnasta toiselta paikkakunnalta. Olemme asuneet nykyisellä paikkakunnalla vasta 3 vuotta, eikä tähän seurakuntaan ole vielä ehtinyt muodostua samanlaista suhdetta, kuin lapsuuden ja nuoruuden aikaiseen seurakuntaan ja henkilöihin.

P.S. Olimme lauantaina enoni 60-vuotisjuhlissa ja neiti edusti siellä niiiin ylisöpönä pikkuisessa muumimekossaan. Juhlista lähdimme miehen lapsuudenystävän tuhkien ripottelu"tilaisuuteen". Hänen tuhkansa ripoteltiin siis järveen. Nyt on sekin raskas asia ikäänkuin saatu päätökseen.

keskiviikko 15. lokakuuta 2014

Pieniä onnen hetkiä!

Kun äiti on ensin kunnon käninällä herätetty ja saatu ylös, on hyvä jatkaa isin kanssa unia! <3


Hyvää huomenta ja mukavaa keskiviikkoa! :)

tiistai 14. lokakuuta 2014

Se oli sitten sellainen maanantai!

Eilen ei todellakaan ollut paras päivä! Jo sunnuntai-iltana tuo mun toinen rinta alko oleen vähän arka, mutta ajattelin, että se johtuu tuosta sammaksesta. Su-ma-yö oli vähän valvomista ja tuo mun rintani jo melkoisen kipeä. Soittelin sitten maanantaina klo 12 neuvolaan, kun soittoaika alkoi. Yllättäen oma terkkari ei osannut sanoa mihinkään mitään, mutta lupasi ottaa selvää ja soittaa takaisin. Puoli kahden tienoilla hän soitti ja sanoi, että kuulostaa rintatulehdukselta (etenkin, kun tässä välissä mulle oli alkanut nousta lämpö) ja kehotti lähtemään päivystykseen, että saan heti antibiootit aloitettua. Kehotti ottamaan myös tytön mukaan, kun sammas ei ole lähtenyt, voisi lääkäri samalla katsoa myös sen asian.

Lähdin tuohon naapuritaajamaan, jossa päivystys on. Odottelin varmaan 20 minuuttia, että pääsin ilmoittautumaan (numerolappusysteemi) ja siinäpä hoitaja sitten totesi, ettei tänään enää pääse lääkärille, kun on niin pitkä jono. Kehotti lähtemään viereiseen kaupunkiin yhteispäivystykseen, kun se reilun tunnin päästä alkaa. Eli ensin kotiin ja sitten taas seuraavaan paikkaan. Kyllä mua pisti vihaksi! Miksi siinä numerolappupömpelissä ei voinut lukea, että lääkärijono on niin pitkä, ettei uudet potilaat enää pääse jonoon. Vieressä nainen kysyi, eikö enää ottanut meitä jonoon, kun itkua nieleskelin ja neidin haalaria laittelin kiinni ja pipaa päähän. Hän oli odottanut NELJÄ tuntia! Eli ihmettelin vielä enemmän, miksi ei voitu heti ilmoittaa, että turha toivo päästä enää lääkärin puheille.

Rintani oli tosi kipeä, mulla oli kuumeinen olo ja nyt siis piti vielä lähteä seuraavaan paikkaan. Itkien ajoin kotiin ja kysyin mieheltä voisiko hän lähteä mukaan seuraavaan paikkaan. Vajaan tunnin jouduin odottelemaan seuraavassa paikassa, kunnes neidin kanssa päästiin lääkäriin. Ilmottautumisessahan hoitaja kertoi, että alle kolme kuukautisten vauvojen hoito on Taysissa. Kiva kun se terkka ei sitäkään tiennyt!! Noh, onni onnettomuudessa ja lääkäri kurkkasi tytön suuhun ja totesi, ettei sammasta ihan mahdottoman paljon kuitenkaan ole. Kirjoitti kuitenkin toista lääkettä, jos se tehoaisi paremmin kuin edelliset yritykset. Kysyin samalla siitä keltaisuudesta, eikä lääkäri ollut asiasta yhtään huolissaan. Ei kiinnittänyt huomiota, että tyttö olisi keltainen. Ei ennen kuin kysyin, eikä sen jälkeen kun vielä yritti oikein tarkastella. Minä sain antibiootin ja lopulta oltiin sitten apteekkikäynnin jälkeen kuudelta kotona.

Siitäpä sitten riemu repesi ja neiti huusi tuonne puoli yhteen asti yöllä melkein koko ajan. Hänellä oli muutama rauhallisempi hetki, että hän ihmetteli vain maailman menoa ja KOLME kertaa hän nukahti mun syliini ja havahtui siitä taas itkemään. Tämä oli nyt kolmas ilta tällaista koliikinomaista itkua ja alkaa olla aika rankkaa. Mikään ei auta. Yritetään heijata ja hytkyttää ja jokaisessa mahdollisessa asennossa. Kaikenlaisia vinkkejä kokeiltiin ja huuto vain jatku. Onneksi sitten, kun nukkumatti lopulta neidinkin löysi, niin yö meni ihan mukavasti.

Harmittaa kuitenkin todella paljon, että varsinkin rankan päivän päätteeksi tuo itku tuntui ihan kestämättömältä. Tuli sellainen tunne, että koko lasta on ihan mahdotonta rakastaa, kun se itku vaan raastaa mun korviani niin mielettömästi! Minä olen kehittänyt tässä näinä ekoina viikkoina pikkuhiljaa sitä äidinrakkautta, mutta nyt kun tuo koliikkimainen itku alkoi, niin tuntuu, että kaikki lähtee taas murenemaan. Siihen päälle sammas ja sen hoito ja oma tulehdus. Kipeästä rinnasta en pysty imettämään, koska se sattuu niin paljon. Joten koko ajan täytyy ressata missä välissä pääsee pumppaamaan tissiä tyhjemmäksi!

Ja HEI!!! Nyt kuin salama kirkkaalta taivaalta tuli mieleeni: En ole useampaan päivään antanut tytölle D-vitamiinia! Apua! Miten oon unohtanut. Voisikohan nuo itkut ja ainakin osa vatsanväänteistä johtua siitä, että on nyt tuo tippojen antaminen unohtunut. Meillä meinaan syödään Relaa, jossa on maitohappo samassa. Voi plörö sentään. Nyt tuli ihan huono omatunto, kun oon unohtanut tollasen perusasian. :( Kunhan tyttö tuolta vaunu-uniltaan herää, niin heti otetaan tämän päivän tipat naamariin. Sieltä se paskamutsi-fiilis taas hiipii...,

maanantai 13. lokakuuta 2014

Päivystyksessä...

Tällä hetkellä istun neidin kanssa päivystyksessä. Neuvolan terkka suositteli heti tulemaan, kun mulla kaiketi rintatulehdus ja toinen rinta todella kipeä. Nyt lisäksi taitaa olla kuume nousussa ja olo huono. Lisäksi neidin sammas ei ota taittuakseen, joten terkka suositteli ottamaan hänet mukaan. Etenkin, kun se antibiootti aiheuttaa sitten usein sammasta.

Hetken päästä... Nonni, minulle kerrottiin, ettei mua ehdityä enää ottaan lääkärille. Eli olen käymässä kotona ja lähdössä nyt naapurikaupunkiin iltapäivystykseen. Paska päivä kaikenkaikkiaan. Myöhemmin lisää...

EDIT. Sain sitten täällä seuraavassa päivystyspaikassa tietää, että alle 3 kk ikäisten vauvojen hoito on suoraan taysissa. Kyllä pitäis terkan neuvolassa tollanen tietää... Minä en tiennyt ja nyt mahdollisesti ihan turhaan rahtaan neitiä täällä mukana. Voi helvatta!!!

perjantai 10. lokakuuta 2014

Taistelu sammasta vastaan!

Meillä kärsitään tiukasti suussa pesivästä sammaksesta! Aloitimme sen hoitamisen vähän lepsusti, mutta harmittelen kyllä sitäkin, ettei neuvola antanut kunnon ohjeita. 1-2 kertaa päivässä kiepautimme suussa vichyistä topsipuikkoa. En tosin edes ajatellut kauheasti koko asiaa, kun vaiva ei ollut haitannut mitenkään. Jotenkin sen vähän työnsi taka-alalle. Nyt tosiaan tiistain neuvolassa sitten tuli vastaan tilanne, että painoa olisi voinut tulla vähän enemmänkin jo neidille. Toisinaan myös imeminen on ollut vähän kiukuttelua ja olen ajatellut, että ne on vatsanväänteitä. Nehän kuitenkin saattaa olla kiinni siitä, että tytsyä sattuu kieleen ja imeminen on siksi hankalaa vaikka halua olisikin.

Nyt on sitten tartuttu härkää sarvista ja jokaisen ruokailun jälkeen (paitsi yöllä) putsattu suuta joko puolukalla tai sitruunalla. Ärsyttää neuvolan meininki vähän jälleen, koska meillä sijaisena oleva terkka on vähän pihalla kaikesta, eikä olla saatu kerralla kunnon ohjeita. Nyt eilisessä kasvukontrollissa terkka vasta sanoi, että suuta olisi ensin hyvä huuhtoa vedellä ja sitten vasta laittaa sitä puolukkaa tms. Eikä terveydenhoitaja osannut myöskään kertoa missä muodossa puolukkaa pitäisi antaa, hän oli mehun kannalla. Itse sitten olen googlettamalla asioita selvittänyt ja ihan pakastemarjoista murskaamalla olen mehua ottanut. Sammas tuntuu kuitenkin olevan tiukassa ja kieli on edelleen valkoinen. :(

Saimme keskiviikkona neuvolalääkärin kirjoittaman reseptin lääkkeeseen. En vain yhtään haluaisi sitä käyttää, koska se on sellaista tahmaista geeliä. Sitä pitäisi laittaa tytön suuhun NELJÄ kertaa päivässä ja mitä googlettelemalla selvittelin, niin koostumus on tosiaan todella tahmaista ja sen parantava vaikutus perustuu siihen, että geeli myös pysyisi siellä suussa. Lääkkeen ohjeistuksessa myös kielletään antamasta alle 4 kuukauden ikäiselle, ettei se tuki hengitystä!!! Tämä asia myös hirvittää, sillä neitille tuli eilen ikää täyteen hurjat 3 viikkoa. Ystäväni googlen mukaan kuitenkin kyseistä lääkettä on määrätty muillekin alle 4 kuukauden ikäisille vauvoille. Harmittaa mielettömästi, ettei tuo sammas ota taittuakseen ja varmaan täytyy lähteä käyttämään tuota lääketta... Varmasti huuto lisääntyy huushollissa, koska eihän noin pieni tajua miksi suu on täynnä jotakin ällöttävää tahmaa.

Ja jotta ärsytystäni saisin purettua vielä vähän lisää, niin neidin keltaisuutta pitäisi myös tarkkailla neuvolassa. Meidän sijaisterkka ei kuitenkaan osaa sanoa asiaan juuta eikä jaata, koska hänellä ei kuulemma ole vertailupohjaa ja hän on näin pieniä ottanut vastaan todella vähän. Terkka siis kyselee meiltä ihon sävystä ja oli konsultoinut myös toista terveydenhoitajaa, joka oli käskenyt meidän verrata valokuvista ihon väriä. Todella helppoa, koska valokuvissa värisävyt eivät todellakaan pidä paikkaansa. Jotkut on tosi kellertäviä ja toisen eivät ollenkaan... Vähän harmittaa, että tähän pienokaisen neuvolan alkutaipaleelle sattuu vähän tällainen epäpätevä terkka, kun itsekin on vähän pihalla ja tarvitsisi tukea ja opastusta. Meillä kun on käynyt nyt niin, että eilenkin terkka kyseli minulta, että minkäslaista puolukkaa sen nyt sitten pitäisi olla. :/

keskiviikko 8. lokakuuta 2014

Neidin ensimmäinen neuvolakäynti!

Eilen tiistaina menimme ensimmäistä kertaa neidin kanssa neuvolaan. Koska mies on vielä isyyslomalla, pääsi hänkin ekaa kertaa neuvolaan. Äitiysneuvolan puolellahan hän ei käynyt kertaakaan. Terkkarina oli tällä hetkellä sijainen, joka vaikutti vähän häslältä. Hän oli kuitenkin ihan mukava ja käynnistä jäi ihan mukava fiilis.

Nyt on sitten varattuna torstaille painokontrolli, sillä painokäyrä oli laskusuuntainen. Painoa oli kyllä tullut, mutta ei sitten ilmeisesti tarpeeksi. Neiti on kuitenkin nyt itse heräillyt syömään ja maitoa multa ihan satavarmasti tulee. Saattaa kuitenkin olla, että tytsyn suussa tiukasti oleva sammas on syynä siihen, ettei paino ole noussut niinkuin pitäisi. Jonkin verran on tissillä alkanut nyt ilmetä sellaisia pieniä kiukkukohtauksia. Vaikuttaisi, että halua syömiseen vielä olisi, mutta joku kinnaa neitiä jostakin. Terkkari epäili, että sammas on voinut tehdä suusta kipeän, eikä neiti siksi syö niin paljon kuin haluaisi. Tyttö on kuitenkin pääsääntöisesti ollut ihan hyväntuulinen, terästettynä pienillä vatsavaivoilla, kun d-vitamiinit startattiin viikko sitten torstaina.

Olemme sammasta hoitaneet vichylla terkkarin kotikäynnin ohjeistuksella. En ole kuitenkaan varmaan hoidellut tuota suuta tarpeeksi tiheästi. Olen muutaman kerran päivässä kiepsauttanut vichyistä pumpulipuikkoa tytön suussa, mutta sammas ei tosiaan ole kadonnut. Nyt neuvolalääkäri kirjoitti reseptin geeliin, jonka pitäisi hoitaa sammas. Se tuntuu kuitenkin olevan aika hurjaa tavaraa, eikä selosteessa sitä edes suositella alle 4 kuukauden ikäisille. Terkka sanoi, että voimme vielä yrittää puolukalla ja sitä aion tehdä nyt ennen geelin kanssa heilumista. Nyt olen vähän joka välissä pumpulipuikolla hieraissut puolukkaa tytsyn suuhun ja samalla yrittänyt putsailla omia rintojani vichyllä. Toivon todella, että sammas lähtisi näillä paranemaan, eikä sitä geeliä tarvitsisi käyttää ollenkaan.

Muuten tyttö sai neuvolassa kehuja! Pituutta oli tullut hurjasti, nyt neiti oli jo 54,5 cm pitkä. Paino oli tosiaan 4130 g ja pipo oli nyt 36 cm. Iho hyvässä kunnossa ja terkkarikin ihmetteli kuinka tyttö jo nostaa päätään mahallaan ollessaan. Ja tuohan on nostanut sitä jo ihan syntymästä asti. Nyt tietysti koko ajan paljon voimakkaammin. Kaikki sitä ihmettelee kovasti, mutta niin vaan neiti päätään nostelee tarmokkaasti. Röyhtäyttääkin kun yrittää, niin pää vaan neidillä heiluisi. :)