tiistai 31. maaliskuuta 2015

Jääkiekkohullu perhe!

Meillä on monena vuonna jo keväällä oltu melkoisessa jääkiekkohuumassa. Tämä kevät ei tee poikkeusta vaikka mukana onkin puolivuotias pötkylä. Lauantaina olimme hallissa ja kun eilen illalla Tapparan jatkoonmeno varmistui, niin tänään varasimme liput ensi perjantain ekaan Tappara-Lukko-peliin. Oltiin vähän kahden vaiheilla mennäänkö, koska rahat on tosi tiukalla. Mutta onhan sitä nyt mentävä, kun on mahdollista! Neiti tietysti mukana myös. Aiemmin miehen äiti ja tämän mies ovat olleet meidän kanssa useasti, mutta he eivät nyt pääse. Äitini sitten innostui lähtemään. Se on ihan kiva, niin on useampia sylejä likalle.

Ja hauskaa miten paljon näin pieni saa huomiota kanssaihmisiltä. Moni kyselee likan ikää ja naureskelee, että nuorena se on aloitettava. Yksi mies kysyi viime pelin päätteeksi saako ottaa kuvan. :D Likka onneksi ottaa pelit aika lunkisti ja yleensä nukkuu aina jonkun erän, tähän mennessä se on ollut aina kakkoserä. Ensi perjantain peli on nyt ensimmäinen iltapeli (eli alkaa vasta klo 18.30) mihin ollaan menossa, joten katotaan miten käy. Onneksi on se mummu mukana, joka voi sitten mennä käytävän puolelle viihdyttään likkaa, jos meinaa hermo mennä. :)

Viime lauantain pelissä testattiin vähän iskän kannatusarskoja! :D
Ryömiminen täällä kehittyy! Vauhti alkaa olla sitä luokkaa, että aika tarkkana saa olla milloin on käsissä jotakin mitä ei saisi. Yleensä se on joku koiran lelu tai luu. Onneksi koira ei ole omistushaluinen niiden suhteen. Muut koiratkin saa syödä meidän karvakorvan lelut ja luut ja tuo ei ole moksiskaan. Mutta kyllä sitä tarkkana saa olla, koska tuo on nipistämässä koiraa korvasta. Vaikka koira onkin kiltti, eikä koskaan mitään tehnyt, niin eläin on kuitenkin arvaamaton. Olenkin yrittänyt opettaa koiraa, että lähtee pois, jos likka tulee liian tuttavalliseksi. Vielä kun ei paljon EI:t tehoa. ;)

Ongelmia tuottaa meillä myös kannettava, joka on lattialla Tapparan pelipäivinä. Meillä on ruutu+ -palvelu, josta nähdään pelit ja kannettavaa ei voi laittaa muualle kuin lattialle, että kuva saadaan piuhalla telkkariin. Siinä täytyy nykyään melkolailla istua sen kannettavan vieressä, ettei neiti ole näppäilemässä. Eilen oli kannettava ja koiran lelu vierekkäin ja pitkään neiti katseli vuorotellen molempia ja mietti kumpaa lähtee yrittään. Pohdinnann jälkeen valinta oli koiran lelu! Ja hei, vinkvink: tyhjä 1,5 litran limpparipullo on muuten näppärä lelu. Se pyörähtää aina karkuun ja likka ryömii perässä. :D
Eilen aamulla painittiin Aarne Alligaattorin kanssa!


torstai 26. maaliskuuta 2015

Ei ollut uusista kynsistä apua tänään!

Meidän urheiluhullu perhe oli tänään illalla pahalla tuulella! Että miten ärsyttävää, että yksi pirun jääkiekkojoukkue voikin nostattaa niin paljon tunteita... Tästä voi siis päätellä, että takkiin tuli tänään(kin). Voitot siis tänään tasan 2-2 ja neljällä voitolla jatkoon. Me vaan on hävitty 2 peliä putkeen ja oltu ihan surkeita. Noh, lauantaina mennään koko perhe hallille kannustaan, josko SE sitten auttaisi.

Näin hienot kynnet mies kustansi mulle synttärilahjaksi (synttärit kyllä vasta ensi kuussa), eikä siltikään voitto tänään napsahtanut. On se nyt kumma!


Vähän toi peukun kynsi jäi mun makuun liian pitkäksi ja sitä jo tänään viilailin lyhyemmäksi. Kamalasti en myöskään oo likkaa onnistunut vielä tökkimään. Ja näillä ei onneksi kovin kovaa edes pysty raapimaan, joten mun muutamaa sutaisua likka ei oo edes huomannut. ;)

Vähän tulee silti ittelle sellanen pinnallisuusfiilis. Siis tää on taas näitä päänsisäisiä ihan ihme juttuja. Mietin vaan näiden jälkeen mihin kaikkeen hyödyllisempään senkin 75 euroa olisi voinut käyttää. Että olenpa tosi tyhmä ja pinnallinen äiti kynsineni. Minullahan on siis toista kertaa elämässäni rakennekynnet, enkä aio näitäkään huollattaa, vaan saa kasvaa pois. Ihan tyhmäähän tässä on kuitenkaan tollasia ajatella ja todellakin jos jollain äitillä näen rakennekynnet, niin en ajattele hänen olevan pinnallinen. Silti jotenkin nyt ÄITINÄ ajattelin, että tuolla rahalla olisin saanut neidille vaikka mitä hyödyllistä. Ärsyttää olla tällainen asioiden vatvoja... Ihan supermageet Tappara-kynnet olen kuitenkin saanut lahjaksi mieheltä. :)

keskiviikko 25. maaliskuuta 2015

Ryömimisen iloa!

Kyllähän tuo on jo pikkasen ryöminyt useamman viikon ajan. Mutta vain niin, että joku lelu on ollut ihan melkein jo hyppysissä, muttei ihan. Sitten on voinut ihan inasen ryömiä, että saa sen käsiinsä. Nyt ryömitään jo pitempiä matkoja. Jos metrin päässä on jotain kiinnostavaa (kuten kaukosäädin, koiran lelu tai tietokoneen johto), niin sinne ryömitään jo ihan kivutta. Eilen vauvatanssissa lattialla olleet termari, muut kahvijutut ja leivosastia oli mielettömän mielenkiintoinen ja sinne lähdettiin ryömimään monta kertaa. Ne on siis lattialla sen takia, että paikkana on painisali, eikä siellä ole pöytiä ja kaikki hoidetaan lattialla. ;)

Kyllähän tuo vielä peruutteleekin, mutta ryömiminen on tullut siihen rinnalle. Selvästi huomaa, että tuo haluaa päättää mihin menee ja peruuttaminen on sellaista puolitahatonta. Konttauskaan ei kaukana ole ja jalkaa yritetään konttausasennossa laittaa toisen eteen, mutta se ei vielä oikein toimi niin kuin elokuvissa.

Tänään on sitten neidillä ja isällä laatuaikaa keskenään. Minä saan synttärilahjaksi mieheltä rakennekynnet, Tapparakoristeluin tietysti. Katsotaan tuleeko mitään vauvanhoidosta niillä. :D Mulla on kerran aikasemmin ollut (häissä), mutta nytkään ei ole tarkoitus mitään "tappokynsiä" ottaa. Sellaset hillityn pituiset. Ja jospa tuo Tappara-aiheinen koristelu sais vähän vauhtia joukkueeseen ja taistelutahtoa esiin. Eilinen peli oli kamalaa katsottavaa ja takkiinhan siitä tuli...

Urheiluhullu kansa, jep. Meillä on vähän jääkiekkohullu perhe! :D


sunnuntai 22. maaliskuuta 2015

Meidän vaateparret ja menot

Olen kuvaillut tässä parin viikon ajan aina välillä meidän neidin asukokonaisuuksia. Mun piti koostaa niistä yksi tai kaksi kollaasia, mutta enhän mää nyt sellasta jaksa. :D Tässä siis kuvapläjäys siitä millaisia vaatteita ja yhdistelmiä meillä on käytössä. Kotona oon huomannut, ettei ole niin väliä, jos ei ole sävysävyyn (vaikka siihen tykkäänkin pyrkiä), mutta jonnekin lähdettäessä se on ihan ehdotonta. Hassua, koska itse en todellakaan ole tyylitajuinen saatika mitenkään kovin kiinnostunut vaatteista/muodista. Vauvoilla vaan istuu ja sopii melkein mikä vaan ja ihana yhdistellä.

Aika perusvaatteita meillä on, ei mitään erikoisuuksia. Jos johonkin juhlantynkään lähdetään, niin tietty aina mekko päällä. Nyt on vaan vähän heikko mekkotilanne, kun on oikeastaan vaan yksi mekko. Tuo farkkutyylinen, joka on kyllä ollut tosi kovassa käytössä: ristiäisissä ekan kerran ja vieläkin menee. Se on kokoa 68 ja alkaa tässä varmaan pikkuhiljaa jäämään lyhyemmäksi. Sitten se tietty menee tunikana. Tuollaiset liivityyliset mekot on kyllä käteviä, kun ne menee tosi pitkään. Pääasiassa meidän vaatteet on kokoa 68. Moni kyseistä kokoa oleva alkaa jo jäädä kittanaksi, mutta toisaalta melkein kaikki 74 on vielä isoja. Joitakin sitäkin kokoa on kuitenkin jo käytössä. 

Vaatteita on tullut ostettua livekirpparilta, facebookin kirppareilta ja sitten ihan uusina. Onneksi minulla iskee usein kaupassa sellainen nuukamies-efekti. Muuten ostaisin varmaan koko kaupan tyhjäksi. Tosi paljon likalle on kaikkia hankittu käytettynä, mutta vaatteita ehkä eniten uutena. Näissä kuvissa muut ovat uusia, paitsi molemmat pallobodyt on ihan livekirpparilta, ruutuleggarit ja pupujätskibody on facebookin kirpparilta. Muuten on itseostettua, mutta tummansiniset collarihousut on babyshowereiden antia!








Lauantaina likka oli meidän mukana brunssilla. Appiukkokin on mukana ja neiti istui ekaa kertaa syöttötuolissa. Aikansa jaksoi ja sitten meni ukin syliin pomppimaan. Sitten neiti meni mun vanhemmilleni eli mummulle ja vaarille vaunupäikkäreille ja me lähdimme liikkeelle miehen kanssa kaksistaan. Ystävämme, joka kuoli loppukesästä, olisi täyttänyt lauantaina 30 vuotta, joten olimme porukalla hänen äitinsä luona sitten juhlimassa "synttäreitä". Täytyy sanoa, että oli tosi rentouttavaa olla ilman likkaa liikkeellä. Vaikka se olisikin jonkun muun sylissä tms. niin täytyy sitä silti olla koko ajan itse ihan skarppina.

Kerran kävin antamassa tissiä likalle ja yhdeksän aikaan kävin hakemassa neidinkin "synttäreille" ja lähdimme siitä sitten jonkun ajan päästä kotiin. Oltiin kotona tosi myöhään (puolilta öin), mutta likalle vaan yökkäri päälle ja imetys ja se jatkoi autossa alotettuja unia tyytyväisenä. :) Tämä sunnuntai onkin sitten ollut kostautumista eilisestä sekavasta päivärytmistä ja on vähän känkkäilty. Ei mitään suurempaa kuitenkaan. Ja en silti jättäisi tuollaisia menoja väliin vaikka seuraava päivä onkin usein vähän känkkärämpi. Kyllä ne tuulettaa omaa päätä sen verran, että on se sen arvoista!

Nyt mummulta tuli käsky vielä neitiä useammin hoitoon, koska hänen koholla olleet verenpaineet olivat likan vierailun jälkeen laskeneet. ;)

torstai 19. maaliskuuta 2015

Ensimmäinen puolivuosikas täynnä!

Neitille tuli eilen täyteen 6kk! Vau, ollaanpa meillä jo isoja. Kiitos Elämän pienet ihmeet -blogin S Koolle vinkistä, sain upeita puolivuotiskuvia likasta. Sälekaihtimet ylös makkarissa, että saatiin luonnonvaloa. Fatboy-säkkituoli meidän sängylle ja siihen valkoinen peitto päälle. Ja ei muuta kuin räpsimään. Tuli niin mielettömästi söpöjä kuvia, etten osaa ikinä valita niistä seinälle päätyviä!



Lisäksi meillä oli tänään neuvola ja likan eka hammaslääkärikäynti. Painoa ja pituutta oli tullut tosi hintsusti, mutta terkkari ei vaikuttanut olevan huolissaan. Kasvuhan kai vähän hidastuukin... Mutta jäin kyllä silti vähän miettimään asiaa. Olisiko painoa ja pituutta tarvinnut tulla enemmän? Seuraava neuvola on kuitenkin sitten vasta 8kk iässä. Painoa oli tullut inasen vajaassa kuukaudessa muistaakseni 340g ja pituutta alle 1cm. Miltä kuulostaa?


Hammaslääkäri oli samassa rakennuksessa ja heti neuvolan perään. Likka alkoi olla jo väsynyt, kun oltiin jo päikkäriajoissa. Hetken hamppulääkäri selosti perushammasasiaa ja sitten kurkkasi likan suuhun. Hienot kaksi hammastahan siellä jo onkin. Lopuksi neiti sai lahjaksi hammasharjan. Nyt pitäisi sitten varmaan alkaa sitä hammastahnaakin käytteleen viimein. Täytyy yrittää opettaa huippuhyvä hammashoito neidille, itse olen siitä vähän luistanut ja siihen päälle hammaslääkäripelko, niin se onkin huippuyhdistelmä.


Neiti pisti kyllä eilisessä kuvaussessiossa niin parastaan ja oli hyväntuulinen ja esitteli parhaita ilmeitään. Voi ällösöpöys miten mulla on sulonen lapsi. <3

maanantai 16. maaliskuuta 2015

Kun vauva kasvaa, miten arki muuttuu?

No olipas nyt maailman vaikein homma tänään väsätä tota otsikkoa. :) Mää tykkään kirjottaa, mutta otsikot on tuottanu mulle aina hirveesti päänvaivaa. Pitäis olla jotakin raflaavaa ja aiheeseen sopivaa. Eikä mitään heippa taas -tyylisiä latteuksia. Ongelma on ehkä siinä, että tykkään jaaritella, niin lyhyt otsikko ei oikein meinaa luonnistua. ;)

Paskamutsi-fiilikset on onneksi saatu karistettua! Neiti huijattiin toisellekin tissille mitä kummallisimmilla asennoilla ja nyt taas kelpaa ihan perinteisestikin. Välillä on aika raivostuttavaa olla tällanen sekunnissa nollasta sataan -tyyppinen persoona, joka ottaa asiat aina tunteella potenssiin sata! Tässäkin asiassa nukuttu yö helpotti jo kummasti ja asian otti jo ihan erilailla seuraavana aamuna. Ja oikeesti, asioilla on tapana ollut järjestyä ja uskon, että niin tulee oleen jatkossakin. Kuitenkin varsinkin iltaisin/öisin niillä on vähän tapana eskaloitua. ;)

Mun on kuitenkin jo pitkään pitänyt tarttua tähän tämän postauksen varsinaiseen aiheeseen. Kun meidän likka oli pieni (alle 2 kk) ressailin tosi paljon sitä, että miten kamalan rankkaa tulee oleen, kun tyttö kasvaa. Lähinnä mua hirvitti se, että silloin tuo nukkuu paljon vähemmän kuin ihan pikkuisena. Silloin se arki oli likan hereilläoloaikana lähinnä sylissä heijailua, tissittelyä ja vaipan vaihtamista. Ajattelin kauhulla sitä, että se vauva ei jossain vaiheessa enää nukukkaan näin paljoa (luojalle kiitos muuten siitä, että meidän vauva on aina nukkunut hyvin). Mietin kuinka kiinni olen siinä vauvassa, kun se on sitten niin paljon enemmän hereillä ja vaatii koko ajan enemmän.

Mikäs sitten on näin puolivuotispäivän kynnyksellä todellisuus? Meidän neitin pitkät päikkärit on lyhentyneet aika dramaattisesti viime aikoina ja ne kestää nykyään n. 2,5-3h. Sellanen n. 2,5 tuntia on aika perinteinen. Ei ole kuin alle kuukausi, niin toisinaan meni vielä sen 5 tuntiakin (tosin harvemmin enää silloin). Lisäksi tuo nukkuu illalla sellaiset puolen tunnin nopeat nokoset ja menee illalla nukkumaan yleensä yhdeksan aikoihin ja aamulla noustaan noin klo 7-8.30. Jos herätys on kovin aikanen, niin saatetaanpa ottaa pienet aamutirsatkin, mutta ne on olleet aika harvinaisia. Ja kas! Elämä ei ole yhtään vaikeampaa kuin 6-4kk sitten. Helpottanut sen sijaan on.


Nyt neiti viihtyy lattialla lelujensa kanssa yksikseenkin. Touhuilee itsekseen, menee ympäri olkkaria (toisinaan jo eteiseen asti) ja laittaa suuhun kaiken mihin ylettyy. Reenaa mahalta selälleen kääntymistä, konttaamista ja ryömimistä. Kaiken a ja o on se, että vaikka unta ei niin paljon enää olekaan, niin elämä on kuitenkin helpottunut vauvan kasvun myötä. Tottakai se on edelleen vaativa ja toisinaan on niitä päiviä, kun siellä lattialla tuo ei viihtyisi ollenkaan. Ja toisaalta ehdin tekemään asioita paljon vähemmän pitkien päikkäreiden aikana, koska ne ovat lyhentyneet. Nyt kaikenlaista voi kuitenkin tehdä myös neidin ollessa hereillä. Ja viihtyyhän tuo paremmin tuolla lattialla, jos minä touhuan jotakin tässä lähellä. On se sitten siivoamista, vatsalihashaasteen treenien tekemistä, takan lämmittämistä tai muuta...

Se on hassua kuinka ihminen nostaa stressitasojaan asioilla, jotka ovat hamassa tulevaisuudessa ja tässä tapauksessa vielä ihan turhalla asialla! Murhetta maailmassa riittää, niin kannattaisi keskittyä sitten edes niihin sen hetkisiin murheisiin ja jättää tulevat murheet tuleviin hetkiin. ;) Elämä puolivuotiaan vauvan kanssa on kuitenkin huomattavasti helpompaa kuin muutaman viikon/kuukauden ikäisen.

torstai 12. maaliskuuta 2015

Paskamutsilla iltaa!

Taas sitä ollaan tässä! Päivän, tai oikeestaan varmaan viikon ja voipi olla, että koko kuukauden, paskaäiskä tittelin saaja on selvillä. Terve vaan.

Meidän likka ei sitten suostu syömään toisesta tissistä enää ollenkaan. On niin perkeleen piukeena koko tissi! Eikä tässä vielä kaikki. Minä tyhmäidiootti ja helvetin äkkipikanen ihminen suutun tästä tolle vajaa puolivuotiaalle pienelle ihmiselle. Kohta varmaan pelkää koko lapsi mua, kun alan huutamaan turhautumisesta. Ihan kuin se mitään ratkaisisi, itkuahan se vaan lisää... Meille kaikille.

Jo sairaalasta asti toi mun oikea tissi on ollut "huonompi". Siitä oli vaikeempi saada imuotetta ja se on hiukan erimallinen kuin toinen. Saatoinpa silleen puolihuolimattomasti suosia tuota vasenta vähän itsekin. Usein syöminen oli katkonaista oikealta, niin siirsin likan melko nopeesti vasemmalle. Taitaa kostautua. Pari päivää jo on ollut ilmassa merkit tästä totaalikieltäytymisestä. On syönyt tuosta oikeasta tosi huonosti ja hirveällä härväämisellä. Tänään ei enää vaunupäikkäreiden jälkeen ollenkaan. Vasen kyllä kelpaa.

Ja MIKSI ei voi oma pinna kestää. Mulla alkaa heti keittään ja sehän vaan lisää likassakin jännitettä. Tän ansiosta on varmaan mahdotonta saada sitä tuolle toiselle tissille enää. Ja kun tässä meni jo välissä niin hyvin imetyksen kanssa. Oon yrittäny istuen, makuultaan ja seisaaltaan. Sitten annoin taas jo tuosta vasemmasta iltatissit ja tulin ajatelleeksi, että pitäisi vielä yrittää niin, että likka onkin tuolla "kainalon alla" ja samoin päin kun vasemmalla tissillä ollessaan, mutta annankin oikeasta. Söi kuitenkin niin paljon ja oli jo väsynyt, etten lähtenyt varovaisen yrityksen jälkeen enempää yrittään. Kaikenlisäksi se on tosi vaikeeta, enkä meinaa löytää asentoa. Tuon oikean tissin kanssa on jotenkin asennon hakukin aina ollut vaikeempaa, niin olisiko siinä kylkiasennossa nyt sitten jotain vialla. Ehkäpä tuo likka ei pääse siinä oleen hyvin.

Mene ja tiedä. Mun iltani ja likan ja miehenkin ilta on pilalla. Minä hermostun, likka itkee, sitten minä itken ja nyt pillitän täällä sitä, että kohta koko lapsi pelkää mua. Miks mulla ei oo pitempää pinnaa? Tää on ihan kamalaa! Oon niin vihanen ittelleni!

keskiviikko 11. maaliskuuta 2015

Kesäkurpitsako kiukun aiheuttajana?

Nyt mää alan epäillä, että meillä iltakiukut johtuukin kesäkurpitsasta. Mutta oikeesti.. Sehän on sellanen mauton, hajuton ja väritön ruoka, joten ihmettelen. Enkä tätä nyt varmaksi sano vieläkään, mutta en ole ihan varma haluanko enää kokeilla.

Meillä on kolme kertaa syöty kesäkurpitsaa. Aiemmin se oli sillon flunssan aikaan ja ajattelin, että johtuisi flunssasta ja mahdollisesta korvatulehduksesta. Korvissahan ei tosiaan sitten mitään ollut ja ajattelin jo vähän siinä, että kahtena päivänä syötiin sitä kesäkurpitsaa ja silloin illalla oli sitä mahdotonta huutoa. Mutta ajattelin, että tuskinpa se sitä.

Tänään palasimme kesäkurpitsaan. Tänään taas huudettiin. Mutta nyt toissapäivänä otettiin ne rokotukset... Voisko ne vielä vaikuttaa? Tosin ei nukkumaan meneminen ole kahtena edellisenä iltana ollut yhtään hankalaa. Tämä lähti jo siitä liikkeelle, että neiti härväsi tissillä. Hyöri ja puri mua (Ai saata*a) ja määkin siinä ärähdin. Otti tosi vähän maitoa tissiltä juuri ennen sänkyyn menoa. Sängyssä alkoikin sitten tuo aiemmista kerroista tutuksi tullut lohduton huuto.

Vähän sain likkaa rauhottuun laulamalla, mutta nopeasti mentiin taas hysteerisyysasteelle ja päätin pistää hommaan stopin. Nojatuolissa istuminen ei kelvannut likalle, vaan piti seistä/kävellä ympäriinsä. Lauleskelin ja pian tuo väsähti ja laskin pinnikseen. No neitipä siitä havahtui ja lyhyen "missäs mää olinkaan" -ihmettelyn päätteeksi huuto alkoi. Nappasin taas syliin. Hetken kävelin, että tuo rauhottui ja lauleskelin. Sitten kun silmät jo alkoi painaa, niin sain istuakin ilman huutoa. Kun kuului tasainen raskas tuhina, niin uskalsin siirtää takaisin pinnikseen. Sinne jäi ja siellä nukkuu!

Huh! En ehkä uskalla kokeilla enää tota kesäkurpitsaa. Voisko se olla siitä kiinni? Syödessä ei mitään ja syö ihan mielellään, eikä tule mitään reaktioita siinä. Mutta illalla sit nukkumaanmeno on ihan persuksista. Vähän oli itkusempi tässä illallakin, ei tosin paljon. Voi mennä vielä normaalin liikkumavaran rajoissa. ;)

Mutta vaunupäikkärit. Ne ei kyllä enää yli 3 tuntia kestä. Ei ainakaan ole moneen päivään kestänyt. Tänään 3 tuntia, eilen nukkui autossa pätkiä, toissapäivänä 2,5 tuntia etc. Ja tietty tänään tunnin unien jälkeen havahtui johonkin juuri silloin, kun olin suihkussa. No tulipa vauhtia töppösiin äitelle, eikä vettä kulunut, kun ei ehtiny haaveileen. :D

sunnuntai 8. maaliskuuta 2015

Mitä meidän vauva osaa nyt?

Pitkään ajattelin, että onpas tässä jotenkin seesteinen kausi ollut, että mitään hirmuisen ihmeellistä ei ole opittu ja sellaiset suuret etapit on saavutettu ja seuraaviin on vielä pitkä matka. Mutta mitä vielä! Nyt tuntuu, että ihan lyhyellä ajalla on tapahtunut hirveästi ja neidistä on tullut jo ihan iso tyttö. En malta odottaa puolivuotislistaukseen, vaan otan varaslähdön ja laittelen jotakin ylös jo nyt, kun huomenna tulee täyteen 5kk ja 3vkoa.


- Kiinteiden maistelu on hyvällä mallilla. Yritetään syödä kiinteää ruokaa 3 kertaa päivässä ja tällä hetkellä syklillä: aamulla hedelmä, päikkäreiden jälkeen vihannesta ja illalla puuroa. Tähän mennessä on maistettu bataattia, kesäkurpitsaa ja porkkanaa itse tehtynä. Päärynää, mangoa ja omenaa valmiina purkista, peruskaurapuuroa, joka tosin tuli pukluna ylös ja viimeisimpänä tänään Pilttipuuroa, joka tehdään jauheesta. Se maistui neidille oikein hyvin. Myös kurkkutikkuja ja ruisleipää on vähän mutustettu.

- Neiti liikkuu lattialla hirmuisesti. Menee olkkaria edestakas ja nyt viime aikoina olen huomannut, että siinä liikkumisessa on välillä jopa jotakin järkeä. Edelleen peruuttaminen tapahtuu lähinnä vahingossa, mutta nyt jos likka näkee lähellä jotakin kiinnostavaa mihin ei ylety, niin lähtee kulkemaan kohti. Tuo pääsee pikkasen myös käsillä hinaamalla eteenpäin ja pyörii näppärästi, jos kiinnostuksen kohde on sivulla.

- Varpaat ovat alkaneet kiinnostaa hurjasti enemmän. Aiemminkin niistä on kiinnostuttu ja niihin on tarrattu, mutta nyt neiti saattaa makoilla selällään tai kyljellään ja pitää varpaista kiinni. Niitä myös kovasti maistellaan ja sukat on vähän väliä märkänä.


- Edellisestä johtuen (tai paremminkin sen tuloksena) likan istumisasento on kehittynyt huimasti. Ennen kun tuo könysi sylissä istuun, niin se oli sellaista... noh... Nimensä mukaan könöttämistä. Nyt ollaan selkä suorana niin näpsäkkänä tapittamassa ympäristöö (paitsi sitten, kun varpaat löytyy ja ne täytyy saada suuhun :D). Selällä ollessaan nostaa päätään jo tosi ylös ja tekee sitä todella usein ja jatkuvasti. Kun antaa omat kädet vähän avuksi, niin nostaa itseään istumaan. Tuettuna istuu oikein näppärästi ja sylissä myös huomaa, kuinka tuo vatsalihaksillaan saa pidettyä itseään istumassa, jos meinaa pikkasen lähtee kallistumaan taaksepäin.

- Ääntelyssä on tapahtunut muutoksia ja nytkin juuri kuuntelin itkuhälyttimen kautta pinniksestä pitkiä "mämmämmäää" ja "tättättää" jutteluja. Nauraa myös entistä enemmän.

- Ei vielä varsinaisesti vierasta. Kuitenkin kenen sylissä sattuukaan olemaan silloin kun joku tulee leperteleen ja jutteleen, niin neiti alkaa hymyillä, mutta kääntää sitten päänsä pois sylissä pitelijää kohti ja "hautaa" kasvonsa häneen. Sitten kurkistaa kohta uudestaan ja tämä toistuu useampia kertoja.

- Vaikeamman nukahtamis- ja yöjakson jälkeen (KOPKOPKOP koputan puuta) on taas palattu vähän parempaan nukkumisrutiiniin. Uni tulee suhteellisen helposti, mitä tuota nyt saa käydä kääntelemässä tuolla pinniksessä, kun on millon mitenkin päin: poikittain, mahallaan, joku raaja pinnan välissä. Kovasti tuntuu, että nukahtaisi helposti vatsalleen. En vain ole uskaltanut niin jättää nukkumaan, vaan käynyt kääntämässä. Heräilee yössä sen noin 2 kertaa.

- Päikkärit riippuu ihan siitä kuinka heräilee aamulla, mutta vaunuissa nukkuu sellaisen 3,5-4,5 tuntia pitkiä päikkäreitä ja illalla sitten lyhyemmät n. 30-45 minuuttia sylissä tai sohvalla. Tosin hirveän huutokonsertin saattelemana, jos ei pidä sylissä, mutta siitä vähän opetellaan pois, ettei siihen tarttisi nukahtaa joka kerta. Jos aamulla herätään aikaisin, niin aamullakin otetaan pikkutirsat ennen pitkiä päikkäreitä.

- Viihtyy paljon itsekseen, mutta nauttii myös sylissä pitämisestä ja hassuttelusta. Toisinaan käy niin, että sylissä kiukkuaa ja sitten kun laskeekin lattialle lelujen pariin, niin kiukku loppuu ja tuo onkin ihan tyytyväinen. Toisinaan se lattialle laittaminen ei kelpaa yhtään, vaan on ehdoton halipula. Ota näistä vauvoista nyt selvää. ;)


On tuo vaan jo niin hirmuisesti kehittynyt! Ja tämähän jatkuu vaan, eikä meno tosiaankaan ole rauhoittumassa. Nyt jo kaikki johdot varsinkin on erittäin mielenkiintoisia ja kaukosäätimiä tuijotetaan haltioituneena. Isin pleikkaripelitkin jo kerran käytiin tv-tason hyllyltä tiputtamassa, kun käsi justiinsa ylettyi lappeellaan olevaa pinoa hiplaamaan. Kyllä tässä kohta ollaan tuon neuvokkaan neidin kanssa varmaan ihan pulassa. :D

perjantai 6. maaliskuuta 2015

Kotona jälleen!

Torstai-iltana klo 19.45 starttasi meidän  automobiilin nokka kohti etelää ja kotona oltiin lopulta vähän ennen puolta kahdeksaa perjantaiaamuna. Tällä kertaa itselleni maistui uni autossa paljon paremmin ja matka meni nopeasti. Kai se jännitys oli toiseen suuntaan mentäessä niin suuri, ettei uni tullut. Vaikka eihän  ne asennot mitään kauhean hyviä ole ja kankut alkoivat puutua jo loppumatkasta. Neiti matkusti taas oikein mukavasti nukkuen lähes koko matkan. Ennen seitsemää olimme aamulla tiputtamassa miehen veljeä kotiin ja siinä tuo heräsi ihan pirteänä. Annoin autossa vielä tissiä ja lopun puolen tunnin kotimatkan neiti jaksoi viettää lelujensa kanssa. Kiukku iski tosissaan vasta kotipihassa, kun ei päässyt liikkeelle, vaikka oli pirteänä.

Tönöhän oli ja on edelleen aika jäätävä. Takassa on jo muutama pesällinen poltettu ja ilmalämpöpumpun tehoa vähän nostettu. Päivällä täytyy vielä lämmittää keittiön puuhellaakin. Mies painui samantien nukkumaan kun tultiin ja minä olen viihdyttänyt likkaa. Tosin kyllä tässä pitkien päikkäreiden saapumista odotellaan, että saisi itsekin kunnolla levähtää. Koirakin on hommasta lievästi sanottuna puhki ja ketarat ojossa tuossa pötköttää!

Vaikka keli oli muuten pilvinen ja sumuinen, niin onneksi lähdimme torstaina aamupäivällä kaikesta huolimatta Ylläsjärven puolelle gondoliajelulle. Kuin taikaiskusta sumu hälveni matkalla ja tunturin toisella puolella aurinko porotti pilvettömältä taivaalta ja lipunmyyjä sanoi, että on upein päivä kuukauteen. Oltiin aika kahden vaiheilla, että lähdetäänkö, koska Äkäslompolon puolella oli niin hirveä sumu ja tiistaina kun miehet olivat laskettelemassa, oli myös Ylläsjärvellä kova sumu, eikä eteensä nähnyt. Ei oikein olisi gondolihissiajelusta saanut mitään irti, jos keli olisi sellainen ollut.

Isä ja tytär ihailee näkymää!

Mutta ne maisemat! Niitä kyllä olin kaivannut ja upeita maisemia katsellessa kaipuu lasketteleen pitkille upeille rinteille alkoi taas nousta. Siihen ei kuitenkaan enää ollut aikaa, mutta olen kyllä todella iloinen, että neidin kanssa päästiin tunturin huipulla käymään. Eihän tuo siitä mitään tajunnut, mutta mielestäni oli silti jotenkin kiva, että oli myös neidille jotakin spesiaalia! Muutenhan mentiin arkisesti ja päikkärit ja syönnit rytmitti päiviä.

Onhan kuitenkin kotona taas kiva olla ja täytyy sanoa, että alkoi käymään mökki pikkuhiljaa liian pieneksi minulle ja anopille. Anoppi on mukava ihminen ja tullaan hyvin toimeen, mutta näköjään 5 päivää samassa mökissä alkaa olla se raja. Kotiinlähtö oli jo ihan kivakin juttu!


Aurinko (tai menestys :D) kyllä häikäisi.
Tässä kuvassa näkyy tuo sumumassa. Tuolla Äkäslompolon puolella ei auringosta haaveiltu. Hassu ilmiö kyllä.

maanantai 2. maaliskuuta 2015

Lapin riemut!

Täällä sitä ollaan! Turvallisesti päästiin perille sunnuntaina aamulla noin kahdeksan aikaan. Siitä painuttiin sitten yhdeksän tienoilla koko autollinen pienille tirsoille ja jätettiin neiti mummun huomaan. No likka oli sitten mummun kanssa vedellyt vielä yli tunnin aamupäikkärit, vaikka tuo nukkuikin melkein kokonaan kellon ympäri kestäneen ajomatkan. Minäkin sain nukuttua autossa tosi huonosti ja lyhyitä pätkiä, joten melkein 2 tunnin unet oli ihan luksusta ajomatkan päälle.


Eilinen meni vielä silti vähän ihmetellessä. Mies kävi veljensä kanssa kaupassa ja pelailtiin kannettavan kautta xboxin ohjaimilla vanhoja pelejä. Likka nukku vielä pitkät päikkäritkin ulkona uusissa hienoissa matkarattaissa, jotka mahtu mukaan. Teutonioiden vaunukoppa meni ihan mukavasti noihin ja koska likka on noin pieni vielä, niin ei haitannut, vaikka koppa tuli vähän yli istuinosasta. Illalla käytiin sitten koko porukka syömässä. Neiti vaan päätti ottaa känkkäränkkä vaihteen ja syöminen oli vähän haasteellista. Minä pidin neitiä ensin ja napsin ranskalaisiani ja kun mummu oli valmis pitsansa kanssa, sai hän viihdyttää likkaa.

Tunnin taistelun jälkeen neiti meni sitten illalla yöunille ja yö olikin tosi levoton. Valvottiin mm. 1,5 tuntia ja heräiltiin tiuhaan muutenkin. Onneksi aamulla seiskalta tuokin oli sitten niin puhki, että jatkoi vielä uniaan ja minäkin pääsin vielä nukkumaan. Mummu kävi sitten hakemassa aamulla kasin jälkeen neidin sängystä, kun jokeltelu alkoi kuulua ja minä sain jatkaa vielä hetken unia.

Tänään minä kävinkin hiihtämässä!! Viime kerrasta on aikaa vaatimattomasti yli 10 vuotta. Sukset on ikivanhat, eikä niihin laitettu pito auttanut yhtään. Lipsuminen oli ihan mahdotonta ja kädet oli nopeasti maitohapoilla. Pienen tauon kanssa meni kuitenkin vajaat 8 km ja olen ylpeä itsestäni. Kun tulin mökille, niin ihmettelin, että joko mies on veljensä kanssa muka tullut pilkiltä. Olivatpa juu, kun olivat tippuneet jäiden läpi! HUI! Onneksi oli ollut tosi matalaa ja kastuivat vain reisiin asti. Eivät olleet uskoneet varoituksia. Onneksi koko jutulle naurettiin porukalla, eikä ketään sitten kuitenkaan lyhyeksi jäänyt reissu kummemmin harmittanut.

Hiihtämässä suksilla, joilla olen hiihtänyt aina kolmosluokkalaisesta lähtien ja sitä ennen ovat olleet siskollani. Aika tuoreet ilmestykset siis. ;)
Pysähdys kodalla, jossa nautiskelin kaakaon ja munkkia. Olipas mukava olla liikkeellä yksin, kun sai tehdä asiat ihan omaa vauhtia ja just niin kuin tahtoi. :)
Illalla käytiin vielä pubissa yksillä miehen ja veljensä kanssa, kun likka jäi taas mummun huomaan. Olisi kyllä maistunut enemmänkin, mutta yksi siideri sai omalta osalta riittää ja nyt koko mökki on jo hiljentynyt. Minä vielä naputan tässä koneella. Likkakin meni vähän paremmin nukkumaan, vaikka mummu sitä tossa kovasti juuri ennen nukkumaan menoa villitsikin kurkisteluleikeillään. Huomenna ainakin osa porukasta lähtee lasketteleen, katsotaan ehdinkö itse. Vähän tekisi mieli, mutta mikään mahdoton hinku ei ole. Neidin päikkäreiden aikaan taidan oikaista itsekin pitkäkseni kirjan parissa.


Mukavasti on siis mennyt, vaikka paikka paikoin tuo anoppi meinaa vähän kiristellä. Ei kai tässä kuitenkaan mitään ihmeellistä oli, kun porukalla ollaan melko pienessä mökissä. Mehän laitettiin tuo likka yksin omaan makkariin ja nukutaan miehen kanssa parvella. Ei tarvitse olla siellä makkarissa sitten niin hissukseen neidin takia. Tuo kun on nyt tottunut nukkumaan siellä omassa hiljaisuudessa kotonakin.

Menipä jaaritteluksi. ;) Minäkin painun nukkumaan, niin jaksan taas tulevan yön tuon likan kanssa.