perjantai 30. elokuuta 2013

Paljastus äitille!

Äitini oli tänään meillä kyläilemässä ja piiiitkän pohdinnan ja miettimisen jälkeen kerroin hänelle, että olemme jättäneet kaiken ehkäisyn pois. Kerroin myös, että olin jo raskaana, mutta sain hetipian keskenmenon. Hän oli kovin yllättyneen oloinen vaikkakaan en usko, että se niin kamalasti olisi pitänyt yllärinä tulla.

Nyt mietin teinkö virheen. Mahdollisiin vauvauteluihin on nyt paljon vaikeampi vastata, jos äiti on samassa tilassa. Jotenkin valehtelu on vaikeampaa silloin! Mutta kerrottu mikä kerrottu. En tiedä tykkääkö mies, että kerroin. Tosin eipä tuo nyt niin iso juttu ole. Mää vaan tapani mukaan pohdin, että olisiko pitänyt vai olisiko pitänyt niin vai ehkä näin. Nojoo, pikku juttu! Kerrottu kuitenkin.

tiistai 27. elokuuta 2013

Turha luulo!

Ehdin jo epäilyttävistä vatsatuntemuksista päätellä, että kuukautiset olisivat alkamassa ja kiertoon tulisi joku tolkku. Noh, selvisipä sitten, että syy ei ollut siinä. Nyt on muutama päivä kulunut, eikä mitään kuulu. Joten kierto edelleen hukassa... Jotenkaan en vaan jaksa olla nyt siitä mitään mieltä. Fiiliksenä on nyt tosissaan, että tulee jos on tullakseen. Vauva siis. Joten kuukautisia varmaan odotellaan samalla mentaliteetilla.

Koska haluan piristää itseäni ja lukijoitani, niin annan teille pieniä sneakpeakejä ihanasta mökkipaikastamme ja viikonlopun vietosta siellä! :)

Lämmintä ei erityisesti ollut... 




perjantai 23. elokuuta 2013

Hämmennys!

Tällä hetkellä olo on sellanen, etten oikeesti edes tiedä millanen! Siis hämmentävä tosiaan. Jotenkin tuntuu, että nyt se vauvan hankinta ei olisikaan enää niin ajankohtaista. Tai siis on se ajankohtaista, mutta jotenkin olin jo lipsumassa sinne äidiksi tulemisen haavemaailmaan ja nyt kun se ei toteutunutkaan, niin on jotenkin sellanen luovuttamisfiilis. Osittain nää tunteet varmaan johtuu myös parista tosi raskaasta työviikosta. Usean alle 3-vuotiaan kanssa kun on päivittäin 8 tuntia, niin jossain vaiheessa se on aika raskastakin. Mietin, että oikeestiko haluan kotiinikin tällaisia.

Ja nyt mua SUUTUTTAA, että on tollasia fiiliksiä!! Olin jo raskaana ja halusin sitä todella ja nyt ajattelen noin. Jotenkin tuntuu, ettei sais ajatella tollain, enkä ansaitse tulla raskaaksi uudestaan ja se ajatus sitten taas suututtaa lisää.

Kaikesta huolimatta ehkäisy on ja pysyy poissa ja lapsi tulee jos on tullakseen ja toivottavasti löytäisin sen draivinkin taas! En ole aiemmin havainnut mitään ovislimoja tai muita, mutta jotakin sellaista mahdollisesti oli havaittavissa alkuviikosta. En kuitenkaan sitten edes jaksanut hyödyntää tilannetta, kun olin niin väsynyt ja mies väsyneempi aikaisista herätyksistä. Toisaalta takaraivossa käväisi se fiilis, että tästähän voisi vaikka nopeastikin kehkeytyä jotain ja sit toisaalta ajattelin, että ehtiihän sitä.

Äh. Syyllisyys, suuttumus, häpeä ja ahdinko. Ne tuli nyt noin äkkiseltään mieleen.

keskiviikko 21. elokuuta 2013

Kadonneen kierron metsästys!

Nyt sitten vain leuka pystyyn ja kohti seuraavaa kiertoa! Kunhan vain tietäisi missä se kierto nyt edes menee. Maanantain verikokeiden tulokset sain eilen, raskaushormonin määrä oli 6. Vähenemään päin siis. Edelleen on pientä tuhruvuotoa, mutta neuvolan terkkari antoi luvan jatkaa yrittämistä. Kysyin, että mistäs sen tietää oliko kohdun ulkopuolinen raskaus tai jotain muuta. Terkkari vain totesi, että ei pitäisi olla mitään, kun minulla ei ole kipuja, kuumetta tai muuta vastaavaa.

Nyt siis ihmetellään koska tulee seuraavat kuukautiset, jotta pääsisi taas kartalle tämän kierron kanssa. Ehkäpä peittojen heiluttaminen ei kuitenkaan olisi pahitteeksi tässäkään vaiheessa. Eihän sitä koskaan tiedä! ;)

P.S. Jostain syystä työnteko on tuntunut reilun viikon ja tosi raskaalta ja välillä sitä tarhantätinä miettii, että oikeestiko olen töissä ensin huutavien lasten kanssa ja sitten tuleen kotiin kuuntelemaan omia huutavia lapsia! Toivon todella, että tämä on ohimenevä vaihe! Olen vasta valmistunut ja aloittanut työt ja toivon, että tämä on erittäin nopeasti ohi menevää.

lauantai 17. elokuuta 2013

Tunteiden vuoristorata

Kummasti sitä fiilikset hyppii yhdestä toiseen. Joka toinen hetki ajattelen, että hyvin tää lähtee tästä sitten menemään: saadaan lupa jatkaa yritystä ja kierto lähtee rullaamaan ja mahdollisesti oon jo piankin raskaana. Toisaalta maalaan kauhukuvia: Joku on vialla, eikä saada jatkaa yritystä TAI sitten saadaan yrittää ja tärppääkin, mutta tulee lisää keskenmenoja TAI kierto ei ota tasottuakseen, eikä oviksesta tietoakaan ja vauva ei ota tullakseen.

Ressaan myös töiden kannalta. Mulla meinaan on määräaikanen soppari ja jos plussaamisessa kestää, niin ehdin jäämään työttömäksi ennen äippälomaa. Mahdollisesti niin, että olen kauankin työttömänä ja sitten taas huononee äitiysraha ja sitten täytyis siirtää taas yrittämistäkin ja jos taas saan uuden sopparin, niin tuun heti raskaaks ja voi helvetti sentään suoraan sanoen! Kuinka sitä vaan osais elää hetkessä? Olis niin helppoa vaan katsoa mitä tämä elämä tuo tullessaan ja murehtia sitten sen mukaan. Mulla vaan on tää uskomaton taito murehtia kaikkea etukäteen, oli tarvetta tai ei.

keskiviikko 14. elokuuta 2013

Ei raskaana! :(

Tänään sain kuulla verikokeen tulokset. Raskaushormonia veressä 31 (sitä mitä yksikköä nyt sitten onkaan). Eli eihän se nyt noin alhainen voisi olla. Kuitenkin digimittarikin sanoi sillon jo aiemmin, että 2-3 viikkoa hedelmöittymisestä. Maanantaille terkka halusi mut vielä varmistus verikokeeseen, johon meneminen tuntuu rasittavalta ja ahdistavalta. Sittenhän näkee onko kaikki hormonit poistunut.

Jotenkin nyt on vaan sellanen tyhjä olo. Koko päivä oli töissä ihan yhtä tuskaa ja nyt ei huvita mikään. Ketuttaa, että laitoin pesukoneen pyörimään. Haluisin vaan koteloitua sohvalle. Mutta ei itketä, on vaan ihan tyhjä olo. Ja jotenkin se tuntuu vielä ahdistavammalta.

Sitten pitäis päästä kartalle missä mennään kierron kanssa, että pääsis taas tositoimiin ja yrittämään uudestaan. Jotenkin sekin nyt vaan tällä hetkellä tuntuu kauhean raskaalta. Voi pönttö! :(

maanantai 12. elokuuta 2013

Piinapäivät jatkuu!

Tänään soitin äitiysneuvolaan ja sieltä sain lähetteen verikokeisiin. Huomenna aamulla on sitten verikoe ja viimeistään keskiviikkona selviää mikä on raskaushormoonin määrä. Voi olla, että jo huomenna saa vastauksia ja toivon sitä todella. Veren tulo on nyt vähentynyt, mutta ei täysin loppunut. Tietysti voi olla, että meni kesken ja kaikki on tullut nyt ulos. Toivon NIIN paljon, että asia ei niin olisi.

Olin kuitenkin hiukan hemmottelemassa itseäni tänään ja kävin kasvohoidossa. Nukahdin ihanan lämpöisen peiton alle, kun erilaisia puhdistusaineita ja voiteita leviteltiin kasvoille. Mielestäni se on aika intiimi tilanne, enkä varmasti edes menisi kasvohoitoon, mutta rakas ystäväni on kosmetologi ja kävin hänen työpaikallaan. Hemmottelu oli kyllä paikallaan tähän väliin! <3

lauantai 10. elokuuta 2013

Ahdistus, epätoivo ja suru

Tuossapa oikeastaan ne kolme sanaa, jotka kuvasivat tätä aamua. Maltoin odottaa muutaman päivän, että teen raskaustestin uudestaan. Halusin varmistua raskaudesta ja siitä, ettei se ole mennyt kesken. Toivoin näkeväni kunnollisen plussaviivan. Herätessäni huomasin kuitenkin vuotavani. Verta tuli melko paljonkin. En osaa arvioida, mutta tulihan sitä... 

Tein testin. Viiva oli aluksi selkeä, mutta kuitenkin melko haalea. Olin pettynyt ja peloissani. Oliko tämä nyt sitten kuitenkin tähän asti mennyt hyvin. Sorruin vielä tekemään myös digitestin. Sen toimimisesta en osaa edes sanoa, sillä odotustiimalasia ei tullut näyttöön vilkkumaan ennen tulosta. Tulos oli sama kuin pari päivää sitten. Raskaushormooniahan voi kuitenkin olla kehossani vielä vaikka kuinka paljon. 

Olo on nyt eniten ahdistunut. Nyt on lauantai ja heti maanantaina aion soittaa neuvolaan. Haluan, että tämä asia selvitetään. Mikäli tämä raskaus meni kesken, niin täytyyhän selvittää, että kaikki on tullut minusta ulos. Ja entäs, jos olenkin jotenkin vielä raskaana, mistä vuoto johtuu ja kuinka hirmuisen riskiraskaus tämä nyt sitten olisi. Olen ihan sekaisin. Välillä ajattelen, että kesken se meni ja nyt uuteen yritykseen ja toisaalta toivon, toivon ja vielä kerran toivon NIIN paljon, että jotenkin olisin vielä raskaana ja kaikki olisikin hyvin. 

Tänään meillä on vielä festari-ilta, joten harmittaa entisestään tällaisilla fiiliksillä "juhlia". En kuitenkaan uskalla juodakaan, joten täytyy nyt vieraille sepitellä jotain satua ja hymyillä kauniisti.

torstai 8. elokuuta 2013

Toista päivää raastava epävarmuus!

Heinäkuun lopulla kuukautiset sitten alkoivat ja pettymys oli pienoinen. Noh, harvemminhan sitä kuitenkaan ensimmäisestä kierrosta tärppää. Aloin jo kuikuilla tulevaa ovulaatiopäivää, kun kiertopäivänä 11 tuli merkillistä vuotoa. En keksinyt äkkiseltään mitä voisi olla, kun kuukautiset ovat aina olleet säännölliset eikä mitään ovulaatiovuotoja tai muita ole ollut. Eilen sitten päätin tehdä raskaustestin ja jumantsuikat sentään: 
Se näytti positiivista!



Kuvassa tuo plussaviiva ei näytä ihan niin vahvalta mitä se oli oikeasti. Mutta nyt jos koska alkoi ihmettely. Menkat tuli ja testi näyttää plussaa... Koska olen sairaslomalla, kävin muista asioista työterveydessä. Puhuin lääkärille asiasta ja hän sanoi, ettei lainkaan ole tavatonta, että kuukautiset tulisi vaikka on raskaana. Jotenkin silti tuntu ihmeelliseltä.


Tänään tein sitten uuden testin. Samanoloinen semivahva plussaviiva tuli samanlaiseen testiin. Clearbluen digitesti näytti: "raskaana 2-3". Eli hedelmöittymisen olisi pitänyt tapahtua 2-3 viikkoa sitten. Vaikka en tarkkaa ovispäivääni tiedäkään, niin tuntuu silti omituiselta. Tuohon aikaan emme enää juurikaan peittoje heilutelleet, joten jotenkin tuntuu varsin epätodelliselta.


Haluaisin jo iloita tästä, mutta pelkään, että nämä ovat jotain keskenmenon peruja! Aamulla olin vielä ihan sekaisin, kunnes ihanat vaukkarit antoivat minulle järkeä päähän. Taidan odotella lauantaihin, tehdä vielä uuden testin ja arvioida tilanteeni sitten rauhassa (tai melko paljon vähemmän rauhassa) uudelleen.


Tällä hetkellä suhteellisen hyvä zen-fiilis ja rauhallinen olo. Huomenna saikulta takaisin töihin aamuvuoroon ja sitten onneksi viikonloppu. Tekisi mieli puhua tästä kaikille, mutta aion pitää suuni supussa. Paras ystäväni on ainoa, joka tietää (niin ja vaukkarit) ja hän on innoissaan puolestamme.

Pakollinen aloitus!

Pakko varmasti aloittaa blogi tällaisella perinteisellä lätinällä. Tuntuu jotenkin, että niin pitäisi tehdä. Olemme olleet mieheni kanssa naimisissa nyt reilut 2 vuotta. Seurustelua on kaikenkaikkiaan takana vajaat 9 vuotta. Mies on teinirakkautteni, eikä minua ole missään vaiheessa kaduttanut. Olen löytänyt ihmisen, joka ajattelee samalla tavalla ja ymmärtää minun ajoittaisen sekopäisyyteni. Voiko sitä enempää toivoa?

Nyt kuitenkin jo monta vuotta aaltoillen kulkenut vauvakuumeeni on nostettu uudelle tasolle. Kesäkuun lopulla tehtiin päätös (tai minä tein päätöksen, jota vastaan mies ei suurisanaisesti ollut) jättää ehkäisy pois ja vauva saa tulla jos on tullakseen. Mies oli asiasta hiukan epävarmempi, mutta totesi kuitenkin, että "kai ne lapset joskus on tehtävä". Ei kauhean syvällistä, mutta paljon kuitenkin. :)