Täällä ollaan!

Heimoi vaan kaikille! Täällä sitä ollaan edelleen ja paljon olisi asiaakin, mutta tunnit ei vain tahdo päivässä riittää. Olen illalla ihan puhki, kun neiti on saatu unten maille. En jaksa kauaa keikkua hereillä, kun suuntaan itsekin jo sängyn pohjalle. Töissä huomiotaan joutuu jakamaan monelle lapselle, niin nautin ihan mielettömästi, kun kotona saan hassutella oman perheeni kanssa.

Neidin päiväkotiura on alkanut upeasti! Nykyään tuo jo menee ihmettelemään leluja ja minä saan lähteä hyvillä mielin omiin töihin, kun likka jaa iloisesti puuhailemaan. Kerranpa tuo olisi jo halunnut jäädä leikkimäänkin ja suuttui minulle, kun lähdettiinkin pukemaan. ;) Tuon edellisen päivityksen jälkeen likka tuli kuumeeseen ja päikyn aloituksesta asti on nenä vuotanut. Nyt onneksi jo paljon vähemmän kuin alkuun.

Mutta kehitys - se on ollut ihan mielettömän hurjaa! Nykyään meillä kävellään. Kävely on jo pääasiallinen kulkumuoto ja konttaaminen on jäänyt taka-alalle. Alkuun neiti siirtyi konttaamaan esimerkiksi silloin, kun alettiin puhua syömisestä, koska nälkäiselle likalle tuli kiire keittiöön. ;) Nykyään kävelyä ainakin yritetään ja ylöskin noustaan, jos kaadutaan. Kengät on kuitenkin hankalat, eikä ulkona ole vielä kävelty. Sunnuntaina saatiin ruhjekin nenään, kun likka yritti lähteä kävelemään, mutta menikin nenilleen.

Ymmärrys kasvaa ihan älytöntä vauhtia! Pipaa neiti vetää päähänsä ja tumppuja laittaa käteen. Tietää, että sukat menee jalkaan ja yrittää niitäkin jo asetella. Ymmärtää jo selkeästi puhetta (kuten esimerkiksi se syöminen :D). Ikean rengaspyramidin logiikan on tajunnut ihan tässä lähipäivinä. Osaa siis laittaa puurenkaita siihen "keppiin" ja jaksaa leikkiä sen parissa jo hyvän aikaa. Ja ottaa mallia, jos äiti laittaa sellasen renkaan sormeensa. Sitten otetaan rengas itselle ja laitetaan se omaan sormeen. Huippuälykästä! Ainakin äitin mielestä. :D

Sanoja ei oikeastaan vielä kauheasti tule, mutta kyllä oikeilla jäljillä ollaan. Kaivoi yhdestä kassista vaippoja ja kulki niiden kanssa sitten ympäri kämppää ja hoki: "appa, appa". Lamppu on toisinaan "lamppa", napaa etsiessään toistaa perässä "apa" ja hammaspastilli on "pa" tai yleensä innostuksesta johtuen "papapapa". ;) Ehkäpä jotakin äitiinkin etäisesti vihjaavaa ättää on tullut, mutta en vielä tiedä onko se niin selkeästi tai järkevässä yhteydessä ilmennyt.

Kova tuo likka on nyt halimaan ja pussailemaan. Ymmärtää myös esim. sen, kun pyytää silittämään koiraa. Ei ehkä ole mitään niin söpöä kuin pieni ihminen, joka kyykistyy huteran kävelymatkansa varrella silittämään koiraa. <3 Neiti on tietysti päiväkodin aloittamisenkin takia kovin huomionkipeä sitten iltaisin ja usein makoilenkin joko säkkituolilla, istuskelen likan kanssa lattialla tai sitten likka on meidän kanssa sohvalla. Jo pitkäänhän tuo on tajunnut, että sohvalta mennään alas jalat edellä. Ei tarvinnut edes montaa kertaa muistuttaa kääntämällä.

Ja sitten, kun niitä asioita tapahtuu ihan yhtäkkiä. Onhan tuo aiemminkin puristellut meidän neniä tai yrittänyt työntää sormea silmiin, mutta tänään ihan sponttaanisti painoi sormensa vasten mun nenää sylissä ollessaan, sitten varovasti silmään ja sitten toiseen. Lopuksi huuliin. Ja tietty sanoo sitten perässä "nä" eli nenä. :)

Kyllä nää on hassuja asioita mistä sitä äitinä ilostuu ja jotka tuntuvat niin uskomattoman hienoilta! Just mun lapseni on tietty hurjan taitava, lahjakas ja niin ihana. <3 Yritän löytää jatkossa väliä, jossa voisin kirjoitella teille jatkossakin mieltä pohdituttavista asioista. Lapsilukuasia on esimerkiksi pyörinyt kovastikin taas vaihteeksi mielessä (eikä ehkä vähiten siksi, että vauvauutisia lähipiiristä on jälleen kuulunut). Tämä oli nyt lähinnä tällainen: "täällä ollaan ja missä mennään" -tyylinen kirjoitus, jolla yritän saada itseni taas orientoitumaan tähän blogin pitämiseen. Kyllähän sitä aikaa löytyy, kun sen tekemisen ottaa asiakseen.

Ihanaa marraskuuta kaikille! :)