Hyvät uutiset sietää kertoa heti: ei mitään suurempaa riskiä tiedossa. Helpottavin mielin voimme siis tässä vaiheessa jatkaa odotusta. Miehen ilmettä en ultratilanteessa nähnyt, mutta kyllä hän naurahteli siellä, kun ultraaja kertoili mikä osa vauvanalulla missäkin on ja mitä se siellä puuhailee. Kyllä jotenkin helpottunut ilmapiiri oli heti ultran jälkeen. Ennen sitä oli sen sijaan havaittavissa melkoista kireyttä, varsinkin miehessä.
Mulle tuli raskaudessa ensimmäinen "apua mitä mää oon tekemässä" -olo vähän ennen tuota ultraa. Päivää ennen alkoi tulla niitä ajatuksia, että olikohan tähän ryhtyminen nyt ihan järkevää. Aloin jo olla vähän huolissani, kun tuo ultraan meneminen ei edes niin jännittänyt. Pelkäsin jo, että omat fiilikset heittää ihan häränpyllyä. Onneksi tuo vajaa 6 senttinen papunen kuitenkin sulatti sydämen hirmuisella huitomisella ja potkimisella.
Tässä samassa rytäkässä mun pienoinen poikaoloni vahvistui. Mulla on ollut sellainen hiirenhieno poikafiilis tässä jo pitemmän aikaa, josta en ole puhunut kellekään. Kuitenkin ultrassa näin siellä ruudulla ihan selvän pojan. Ja tulee mieleen paljon sellaisia poikamaisia työnimiä, kun puhun tuosta pikkuisesta. Yksi sellainen on heppu tai heppuli, joissa on mun mielestä vähän sellainen "poikavire". ;)
Ja hei! Laskettu aika aikastui kolmella päivällä! Tänään siis mennään raskausviikolla 12+4, eikä 12+1 kuten aiemmin oli oletuksena.
Tässä tämä heppuli nyt on, polvet koukussa siellä köllöttelemässä! :)
Voi että, kiva kun pienellä on kaikki hyvin! Mulla ei ole vielä mitään vahvoja sukupuolioloja, mutta jossain määrin poikavaatteet kiehtovat nyt enemmän kuin tyttöjen vastaavat, joten ehkä jotain pientä on ilmassa. Jännä nähdä toteutuvatko nämä etukäteisolot. :D
VastaaPoistaTää on vielä niin hassua, koska oon aina haaveillut nimenomaan tytöstä ja aiemmin ihastellut nimenomaan tyttöjen vaatteita. :D Mutta näin ne olotilat vain muuttuu...
Poista