Imettäminen tunnetusti nostattaa paljon erilaisia tunteita ja keskusteluja. Mää olen jo ennen neidin syntymää ollut sellaisella rennolla asenteella, että katsotaan onnistuuko imetys. Kiva juttu jos onnistuu, maailma ei kaadu, jos ei onnistu. Sellaisella ajatuksella olen tässä mennytkin, enkä todellakaan ole ajatellut imetyksen olevan mikään äitiyden mitta. Mutta tosi monelle se tuntuu olevan ja mua alko nyt ihan vähän ahdistaa koko imetyshomma.
En siis ole missään vaiheessa kokenut imettämisen olevan mikään suuri tunteellinen, herkkä ja ihana kokemus vauvan kanssa. Minulle se on tapa ruokkia vauvani. Tietysti sen terveydelliset puolet ovat kiistattomia ja lisäksi se on mielettömän helppoa minulle. Välillä imettäminen on jopa vähän ahdistanut, kun on ollut vaikeampia hetkiä. Välillä on tullut raivareita ja välillä neidin syöminen on semmosta härväämistä, ettei tosikaan. Välillä mietin riittääkö mulla maitoa ollenkaan, kun syöminen on toisinaan niin hankalan oloista tuolle likalle.
Ajattelin liittyä facebookissa Imettämisen tuki ry:n sivuille ja niin teinkin. Ajattelin, että sieltä voisi tulla vastaan samanlaisten ongelmien kanssa painivia ja ehkä oppisin ymmärtämään tota neitiä vähän paremmin sen härväilyineen. MUTTA! Jo saman päivän aikana eilen, erosin sieltä! Lueskelin keskusteluja ja mulle iski välitön ahdistus imettämisestä. "Pitää imettää vähintään vuoden vanhaksi", "ei missään nimessä saa lopettaa yösyöttöjä ennen vuoden ikää", "imettäminen on niin voimakas kokemus äidille", "äidin on vaan jaksettava, jos vauva haluaa olla tissillä 24/7, eikä sille parane tehdä mitään" ja "lisää tähän joku tiukka mielipide imetyksestä".
Mulle iski niin kamala ahdistus ja paskaäiskä-fiilis, että päätin sitten erota heti. Ymmärrän imetyksen hyvät puolet ja nostan hattua kaikille, jotka siitä täysin siemauksin nauttivat ja todellakin on hienoa, että moni haluaa imettää pitkään ja hartaasti. Eli en halua tässä alkaa väittämään vastaan kenellekään, vaan näytän peukkua kaikille, joilla homma tuntuu mahtavalta. Itse lähinnä kuitenkin odotan, että neiti kasvaa ja imettämisestä alkaa jossakin vaiheessa "päästä eroon". Olen ihan hyväksynyt nämä ajatukseni, mutta luettuani noita imetysjuttuja alko vähän nostaa päätään sellanen olo, että ei mun kyllä tällain kuulu tuntea ja oon varmaan maailman huonoin äiskä, kun odotan, että imettäminen jossain vaiheessa loppuu...
Aiheesta aasin korviin: Tänään meillä oli neuvola. Neiti on tänään tasan 3 kuukautta vanha! <3 Rokotukset otettiin kaikki ja neiti selvisi hienosti. Harmitus ja itku saatiin aisoihin äitin sylissä, kun heijailtiin kunnolla. Voi pikkuista. Pituutta oli 61,5 senttiä ja painoa 5750g eli pitkä ja hoikka likka tuo on.
P.S. Miehellä alkaa tänään joululoma! Aivan huikeeta. <3
Hei! Nyt on kyllä aivan pakko kommentoida, sillä olen jo monta kertaa meinannut. Blogiasi lukiessa tuntuu kuin lukisin omia tekstejäni, niin samanlaiset ajatukset meillä tästä ensimmäisen vauvan tuomasta arjesta on! :D Ihanaa vertaistukea! Jatka samaan malliin ja aivan ihanaa joulun odotusta! :) -Sini-
VastaaPoistaMoi, hauska kuulla, että olet löytänyt blogini. Mukavaa, jos jotakin apuakin on löytynyt. :) Kyllä se vertaistuki on yllättävän tärkeetä. Ihanaa joulua sinullekin!
PoistaHeippa! Tulin vastavierailulle sinun blogiisi ja tämä teksti on kuin olisin itse kirjoittanut. Meillä imetystä kestää tämän joulukuun ja tammikuussa mennään korvikkeilla eteenpäin. :)
VastaaPoistaKiva kun poikkesit. Ja vielä mukavampi huomata, että on muitakin samoilla ajatuksilla. Jotenkin on ollu vähän sellanen väliinputoajafiilis, tässä imetysasiassa.
PoistaMä luen tosi mielelläni sitä ryhmää, ja olen oppinut kovasti uutta. Usein mun mielestä tukiäideillä on siellä kyllä ollut ymmärtävä ja kannustava ote, sellanen että "lepää jos tarvii". Tai näin mä olen sen lukenut. :) Mutta muutama päivä sitten aloin ajatella, että on siellä kyllä aika hihhulimeininki... :) Jotenkin erityisesti mua ihmetyttää se, että siellä tuntuu olevan vallalla ajatus "koko maailma on imetystä vastaan, varsinkin terveydenhoitohenkilökunta". Monilla on toki ihan aitoja kokemuksia, en niitä vähättele. Mutta mulle ei vaan itselleni ole koskaan tullut vastaan mitään imetysvastaista, ei neuvolasta, sairaalasta, sukulaisilta tai kavereilta, niin jotenkin se tuntuu vähän liioitellulta välillä. Ihan kuin sillä boostattaisiin sellasta "kaikki on meitä vastaan mutta pidetään me yhtä koska ollaan oikeassa" -henkeä. :P
VastaaPoistaHeh, aika hyvin kuvasit kyllä sitä meininkiä. ;) Mää oon välillä kyllä vähän sellanen, että kerään turhaa stressiä joistakin asioista. Ehkä mää tästäkin vähän turhaa nostin kierroksia omassa päässäni. :D Paljon oon oppinu siihen, että ei stressata "turhasta", mut toisaalta tässä asiassa: miksi turhaan itseään kiusata. :) Mutta samoilla linjoilla oon tossa, että mitään imetysvastaista ei mullekaan oo tullu vastaan, tosin aika alkutaipaleella vielä ollaankin.
PoistaMulla on hieman toisenlainen ongelma itsellä (imetykseen toki liittyy): vauvan isovanhemmat eivät tunnu käsittävän, että nykypäivänä täysimettävä äiti imettää lapsentahtisesti, ei kolmen-neljän tunnin pakkovälillä! Tämä saa minut tällä hetkellä sisäisesti kiehumaan ja huutamaan juurikin tuota kettupeekelettä. Argh! Kiitos ja anteeksi, että purin tuohtumusta tänne. Edelleen tsemppiä sinne suuntaan kaikkien äitiyteen liittyvien kamppailujen kanssa! Samassa veneessä ollaan me nuoret äidit. -Mimo + vauva
VastaaPoistaAh... vanhemmat, appivanhemmat ja muut kaikkitietävät. Onneksi oon toitottanut niin paljon ennen edes raskaaksi tulemista, etten siedä neuvomista, niin suurin osa on osannut pitää suunsa kiinni. Työkaveri kuitenkin päästi oikein fiksun lausahduksen: "Älkää kuunnelko niitä siellä neuvolassa, ei ne mitään tiedä. Kuunnelkaa meitä, joilla on kokemusta." Niinno, maailma muuttuu ja moni aikaisemmin totuutena pidetty, on nykyään jo todettu olevan ihan höpöhöpöjuttuja. Jaksamista tärkeilijöiden kanssa sinne. :)
Poista