Lisää lapsia? Milloin? Ikinä?

Tää on asia, joka on vaivannut mua kohtuuttoman paljon! Jo ennen neidin syntymää sanoin, että toista lasta ei tule, ennen kuin ensimmäinenkin on ainakin suunnilleen neljän vuoden kieppeillä. Edelleen kun asiaa pohdin, niin se kuulostaa ihan kohtuullisen hyvältä suunnitelmalta. Vaikka meidän vauva onkin kaikkine vatsanväänteineen ollut suhteellisen helppo ja hyväuninen lapsi, niin minulla on ajoittain ollut tosi rankkaa. En usko, että mulla pää kestäis kahden pienen lapsen kanssa, kun jo nyt on välillä ajatukset olleet todella pelottavia toisinaan epätoivon hetkillä.

Nyt kuitenkin monessa blogissa, joita luen, on tullut perheenlisäysuutisia. Vieläpä juuri niin, että esikoinen on noin 2-vuotias (jos sitäkään) seuraavan lapsen syntyessä. Monet jo useamman lapsen tehneet kertovat, että olihan se vähän rankkaa, mutta tulipa kertarysäyksellä selvittyä pikkulapsiajasta. Eli moni näkee sen hyvänä, että molemmat lapset ovat pieniä vain hetken, eikä siihen pikkuvauva-aikaan tarvitse sitten palata. Onpa joku sanonutkin, ettei olisi jaksanut siihen enää sitten palata, kun toinen lapsi on jo vähän isompi. Kaikilla tutuillamme on lapset tehty noin kahden vuoden ikäerolla. Oma siskoni sanoi, ettei todellakaan enää tahtoisi palata vauva-arkeen, kun omat lapset ovat nyt 5- ja 7-vuotiaita.

Olen sitten miettinyt, että onko ihan tyhmää odotella sen toisen lapsen kanssa? Tietty koskaan ei voi tietää, että milloin tärppää, vaikka alkaisikin yrittää, mutta ymmärtänette mitä tarkoitan. Sittenhän se olisi ohi ja kun lapset ovat isompia, on itsekin vähän vapaampi taas menemään ja lapset voi toisinaan laittaa hoitoon vaikka isovanhemmille. Ja kun niistä lapsista on sitten kuulemma seuraakin toisilleen, kun on pienellä ikäerolla. Mutta en mää vaan tiedä jaksaisinko...

Täytyisi varmaan kysellä miehen äitiltä millaisella fiiliksellä hän on ollut, hän kun on tehnyt kolme lasta aina neljän vuoden välein. Mies on keskimmäinen ja hänellä on 4 vuotta vanhempi sisko ja 4 vuotta nuorempi veli. Toisaalta olen myös pohtinut, että tarviiko niitä lapsia enää edes tehdä? Kaikki mulle sanoo, että "odotas vaan, kyllä se vauvakuume kohta taas iskee". Olen kuitenkin itsekäs ja pelkään, etten saa lapsenlapsia, jos omien lasten lukumäärä jää yhteen. Tietysti lasten tekeminen/haluaminen on lapseni oma asia ja hyväksyn sen, mutta silti olisin salaa vähän pettynyt, jos en ikinä pääsisi kokemaan mummoutta. Jotenkin ajattelen, että olisi helpompi tarjota yhdelle lapselle tasapainoisesti kaikki mitä hän tarvitsee: rakkaudesta kuriin. Mutta kasvaako siitä yhdestä lapsesta sitten helposti itsekeskeinen minätyyppi?

Voi pölö sentään, että tällasta nyt tarttee miettiä, kun ensimmäinenkin lapsi on vasta vähän reilut 3 kuukautta. :D Mutta tämä on sellainen asia, joka mua on mietityttänyt tässä nyt jo jonkin aikaa. Tuntuu, että kaikissa vaihtoehdoissa on huonoja puolia liikaa. Minun siskoni on minua 8 vuotta vanhempi ja meillä on aina ollut todella hyvät välit ja aiemmin ajattelinkin, että omat lapset ehdottomasti isolla ikäerolla. Mutta emmäätiijä! Jotenkin tuntuu, että yhteiskunta ja muut ihmiset painostaa siihen, että kaksi lasta noin kahden vuoden ikäerolla on se oikea normi.