sunnuntai 28. joulukuuta 2014

Paluu arkeen uusien taitojen kera!

Joulu on vietetty ja paluu arkeen on tapahtunut! Eilen palasimme mummulasta, jossa vietimme 3 yötä. Kyllähän sitä melkoisen puhki jo alkoi olla. Eilen tosin jätimme neidin nukkumaan mummun ja tädin hoteisiin ja lähdimme miehen kanssa sanomaan hyvästit jouluruualle. Meillä oli vuorossa perinteinen joulun välipäivien ravintolakeikka japanilaisessa miehen sisarusten kanssa. Ja kylläpä oli sushi hyvää, kun oli kolme päivää syönyt jouluruokaa.

Omnomnom!

Aatonaattona neiti kääntyi ensimmäisen kerran vatsalleen. Hirmuisen ähräämisen päätteeksi sai toisenkin käden pois tieltä ja pääsi kunnolla kääntymään. Tapaninpäivänä se kääntyminen alkoi sitten sujua kunnolla, kun likka löysi sen tekniikan, kuinka kääntyminen sujuu nopeasti. Nyt ei mene montaa sekuntia, kun neiti on jo kiepsahtanut ympäri. Sitten meneekin aika nopeasti hermo, kun eteenpäin ei pääse, eikä selälleen osaa vielä kierähtää takaisin.

Tämä kääntyminen toikin nyt sitten kotiin palatessa sellaisen ilmiön, että kun neidin laski pinnikseen, niin tämäpä alkoi heti ährätä itseään vattalleen. Huoh... Kolmisen tuntia meni eilen, että sain neidin jäämään sänkyyn ja nukahtamaan. Oli muutenkin reissusta ihan yliväsynyt ja itki väsymystään sylissä, nukahti ja havahtui taas itkemään sellaista väsykäninää. Vaikka reissussa olikin mukavaa, niin kyllä kotiin palaaminen on aina yhtä ihanaa. Vielä jos tänään saataisiin hiukan vinksalleen kääntynyttä rytmiä paikoilleen, niin eiköhän se tästä. Mies menee nyt ensi viikolla kolmeksi päiväksi taas töihin ja sen jälkeen sitten vasta loppiaisen jälkeen. :)

Joulun vietto sujui mallikkaasti. Olimme aaton miehen äitillä ensin syömässä, sitten miehen siskolla katsomassa pukkia ja avaamassa paketteja siitä menimme vielä pelailemaan takaisin miehen äitille. Saatiin vähän aattoon actionia, kun koira kaatoi joulukuusen! Meni siivouspuuhiksi ja kuusi lensi pihalle. Joulupäivänä meille tuli sitten vähän kuin uusi aatto, kun siskoni perhe tuli myös meidän äitille ja söimme ja avasimme hirmuisen määrän paketteja. Neiti sai sellaisen kasan paketteja, että ei hyvää päivää! Ymmärrän kyllä sen lahjojen antamisen ja hankkimisen ilon, koska rakastan sitä itsekin, mutta joku tolkku meidän äitin olisi siihen ehkä löydettävä. ;) Vaikka toisaalta lahjat olivat kaikki ihan hyödyllisiä, eikä neiti mitään turhaa saanut!

Siivoushommiksi tosiaan meni aattona, kun kuusi kaatui. Valot meni rikki ja karsittiin koko kuusi ja heitettiin pihalle.

Omista paketeista tuli myös jälleen peruskamaa, mutta hyödyllisiä ja kivoja juttuja: muutama vaate, paljon kirjoja, Dermosilin tuotteita ja miehen ostamat ihanat nomination-palat mun rannekoruuni (kirjaimet T ja M, jotka ovat neidin ja miehen nimien ensimmäiset kirjaimet). Suklaata tuli ihan kivasti, mutta sitähän minä en ole nyt syönyt palaakaan. Meidän äiti oli ostanut mulle suklaan tilalle sitten myös kettukarkkeja... En vaan tykkää niistä. Mutta kyllähän niitä sitten suklaahimoissaan korvikkeena söi kuitenkin. :D

Neidin Nighty Night Owl "asennettuna" pinnasänkyyn. Vielä ei ole tehosta tietoa, koska eilinen oli sellaista perseilyä koko nukkumaanmeno!

Onneksi neiti on vain yhden joulun noin pieni... Ensi jouluna on sitten jo ihan uudet haasteet, kun ikää tulee likalle lisää. Eipä kuitenkaan tarvii koko ajan jonkun olla viihdyttämässä, kääntämässä takaisin selälleen tai kanniskeltava paikasta toiseen. Lapsi on vain hetken vauva ja käskevät nauttimaan siitä, kyllä minä kuitenkin jo odotan sitä kasvamista! ;)

Kävimme myös aattona sytyttämässä kynttilän miehen kaverille sen järven rannalle, johon hänen tuhkansa ripoteltiin.

Toivottavasti muillakin on mennyt joulun pyhät mukavasti! Elellään nyt nämä viimoset päivät ja aletaan nauttia sitten ihan ihka uudesta vuodesta. :)

2 kommenttia:

  1. Voii..Onko tuo sellainen pöllö jossa on valoja ja ääniä? Ois mahtavaa kuulla auttaako se :) Haaveilin sellaisesta meillekki..pöllöhulluku oon :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valoa tuosta ei tule, mutta ääniä kyllä esim. sateen ropinaa ja meren pauhua. Ainakin viime yönä tuo on jäänyt sänkyyn ähräileen, oon laittanu sateen ropinaa kuuluun ja nopeasti on neitonen hiljentynyt. Tiedä sitten onko kunnia ollut pöllön vai jonkun muun. :D Mutta luulisin sillä ainakin vähän olevan vaikutusta. Minä myös tunnustaudun suureksi pöllöfaniksi. ;)

      Poista