Synttärit, kuume, peruuntuneet kemut!

Kyllä otti päähän ja harmitti. Koko tämän viikon olen siivoillut, leiponut ja odottanut lauantain synttärijuhlia, jotka siskoni kanssa perinteisesti järkätään. Neiti on ollut vähän räkänen ja oon vähän ollut huolissani, ettei pahenisi ainakaan. Torstaina oli mun oikea synttäripäivä ja kappas! Illalla nousi kuume. :( Perjantaina olo oli kamala ja aamusta asti kuumetta. Juhlat siis täytyi peruuttaa ja mua itketti, harmitti, suututti ja itketti taas. Yli kuukauden olin odottanut juhlia (rakastan järkkäämistä), ihanien ihmisten näkemistä ja pientä irtiottoa. Ja sitten kävi näin...

Alustavasti on kyselty kahden viikon päähän juhlien järkkäystä, mutta ainakin kolme kaveria on ilmoittanut ei pääse silloin, kun on jo muita menoja. Ja ei minulla niitä kavereita nyt hirmuisesti kuitenkaan ole. Lisäksi siskoni lähipiirissä tapahtui todella ikävä kuolemantapaus, niin nyt saattaa myös olla, että hautajaiset ovatkin jo kahden viikon päästä, jolloin synttärit ei sitten siihen sopisi senkään takia. Sitten on jo vappu ja sitten mennään jo toukokuussa (jolloin meillä on perinteisesti miehen polttarimuistelot/grillikauden avajaiset). Edelleen harmittaa niin vietävästi...

Torstaina napsahti siis yksi vuosi lisää mittariin. Ikää nyt 27 vuotta. Jossain pääni sisällä olen aina ajatellut, että 27-vuotias on "vanha". Ei tietenkään sanan varsinaisessa merkityksessä, mutta 26-vuotias on vielä tosi nuori, mutta 27 on mun mittarissa jo aikuinen isolla A:lla. En osaa selittää mistä tämä edes johtuu, enkä tosiaan koe olevani vielä 27-vuotias. Apua! :D Tää on mun eka ikäkriisi. ;)

Likka nyt kuitenkin on oman flunssansa selättänyt ja mullakaan ei enää ole kuumetta. Kurkku on tosi kipeä ja olen tukkoinen ja muutenkin on kipeä yleisolotila. Helpottaa kuitenkin arkea, kun tuo pikkuneiti ei ole niin itkuinen enää. Tuossa se möngertää lattialla ja menee ryömien kohti keittiötä kovaa vauhtia. Isi on tänäänkin monta kertaa palauttanut takaisin tähän olkkariin valvovan silmän alle, mistä lähtee taas matkustamaan möngertäen.

Tällä tavalla isi ja tytär viikolla venyttelivät yksissä tuumin.

Ja jääkiekko, sitä onneksi vielä voi seurata, kun Tapparakin alkoi taas pelata! ;) Täällä on silmä kovana katsottu jokainen peli ja maanantaina mennään taas. :)