8kk! Mihin nää päivät valuu?

Siis ihan vasta, aivan äsken, mää otin likasta 6kk kuvia. Nyt se täytti eilen 8kk. Ihan mahdotonta, että aika juoksee tällasta vauhtia. Ekat kolme kuukautta oli kyllä sitkeän pitkiä, mutta mitä vanhemmaksi neiti tulee, sitä nopeemmin tuntuu kellon viisarit juoksevan!

Nyt neidin ollessa 8kk meillä:
- Istutaan ilman tukea (osattu kyllä jo kuukauden päivät)
- Kontataan (koko ajan lujempaa ja nyt liikkuu jo vastakkainen käsi ja jalka samaan aikaan)
- Noustaan seisomaan tukea vasten (tätä tehdään koko ajan ja jatkuvasti)
- "Kävelläänkin" jo pikkasen tukea vasten (eli lähinnä hinautuu puoliksi vahingossa suuntaan johon tahtoo) :D
- Mennään itse istumaan, lähdetään siitä konttaamaan ja pääseepä tuo selälleenkin itse. Viimeksi mainittu tuppaa tosin olemaan vieläkin usein aikamoista pää-kolisee-meininkiä
- Syödään 5 kertaa päivässä kiinteitä ja tissittelyt päälle/väliin (aamu- ja iltapuurot, lounas ennen pitkiä päikkäreitä, välipala unien jälkeen, päivällinen)
- Lähinnä syödään kaupan valmissoseita, kun meillä meni sauvasekotin rikki.
- Jonkin verran reenaillaan sormiruokailua, mutta aika pienesti. Jotakin leipää, hedelmiä ja vihanneksia syödään sormin. Nii, ja maissinaksuja! :D
- Ei edelleenkään oikein maistu maito muualta kuin tissistä. Vaihtelevasti ottaa nokkamukista, mutta nyt on alkanut tehdä sitä, että kaikki mitä suuhun menee, valuu sieltä samantien ulos. Huoh...
- Päikkäreistä nyt paha sanoa, kun on nukkunut sellaset about 3h yhdet pitkät päikkärit jo pitemmän aikaa. Nyt kuitenkin alkanut lyhentyä pitkät päikkärit ja iltasella on tarvittu vielä toiset pikku-unet.
- Viihdytään lattialla leikkimässä omilla leluilla ja konttaillaan ympäri taloa. Erityisenä kiinnostuksen kohteena koiran ruokakipot.
- Kärsitään vaihtelevasti eroahdistuksesta äitiä kohtaan. Toisinaan ei olla moksiskaan ja toisinaan poru alkaa, kun äiti katoaa näköpiiristä.
- Jutellaan tavuilla: bä-bä-bä-bä, mäm-mäm-mäm-mää, tä-tä-tä-tää
- Nauretaan ja kikatellaan paljon, hurmataan kaikki tielle osuvat kaupan kassoista sukulaisiin.
- Yöllä syödään 1-2 kertaa ja yleensä tähän päälle yhden kerran herätään itkeskeleen ja pyörimään ja nukahdetaan uudestaan silitellen.
- Mennään nukkumaan klo 21 aikoihin illalla. Iltapuuhat (vaipan vaihto, yökkäri, hamppupesu) alkaa varttia vaille ja siitä suunnataan sänkyyn. Iltapuuro on jo syöty vähän aikaisemmin.
- Heräillään aamulla vaihtelevasti klo 8 molemmin puolin. Toisinaan nukutaan jopa yhdeksään asti.
- On suussa edelleen ne kaksi hammasta, jotka 5kk-päivänä puhkesivat
- Vaatteissa käytetään pääsääntöisesti kokoa 74, mutta vielä on käytössä myös 68 muutamia vaatteita. Vaipoissa menee Pampersin koko 4.

Tukeva istumisasento!
(p.s. kädessä likalla tumput, jotka mun mummuni on tehnyt aikanaan mulle)

Tänään meillä oli neuvolalääkäri ja siellä kaikki pääasiassa ok! Terkka sanoi heti, kun astuttiin sisään, että karsastaako neiti. Oon ite vähän katsellut, että ihan kun välillä. Ne on ollu aina tosi ohimeneviä hetkiä ja oon vähän miettiny, että näänkö omiani. Lääkärikin oli sitten sitä mieltä, että vähän saattaisi vasen silmä karsastaa. Tästä lähti lähete eteenpäin ja kutsu silmälääkärille tulee jossakin vaiheessa. Toivottavasti ei nyt olisi mitään ihmeempää. Miehen siskon pojalla oli myös jo vauvana karsastusta ja nyt hänellä on 5-veenä lasit, kuten myös 3-vuotiaalla pikkuveljellään. Mua vaan hirvittää, miten ne kakkulat sit pysyy ehjänä rymytessä... Noh, ei pitäisi mennä asioiden edelle.

Täytyy kuitenkin tunnustaa, että olen nyt myös vähän pinnallinen! Ihan tyhmää kyllä... Varsinkin, kun mää oon aina halunnu lasit. :D Mulla on siis hyvä näkö, eikä koskaan ole laseille ollut tarvetta, mutta melkein koko lähisuku siskoa myöten pitää silmälaseja, niin jossain vaiheessa lapsena mäkin halusin ja halusin vielä aika pitkään ainakin yläasteella. Sitten toisaalta mietin, että rumentaako ne lasit mun lastani... Ai että miten pahalta edes tuntuu kirjottaa tollasta. Ei todellakaan saisi ajatella noin, enkä todellakaan sano mitään tuollaista ikinä kenellekään henkilökohtaisesti. Mutta sellanen pieni piru mun sisälläni on, joka noin silti ajattelee. Nonniii, ja taas mentiin asioiden edelle. Tärkeintähän on, oli tilanne mikä tahansa, oman lapsen hyvinvointi! <3

Näin se konttaus sujuu ulkonakin...

Painoa ja pituutta oli tullut ihan mukavasti. Neiti on nyt 8,41kg ja 70,5cm. Päänympärystä en nyt muistista saa kaivettua, enkä jaksa nousta tarkistamaan. Olisin toivonut, että olisi voinut vähän jutella terkkarin kanssa enemmänkin, mutta nää neuvolalääkärit on aika liukuhihnameiningillä niin, että terkka kattoo mitat ja lääkäri sit muut jutut. Etenkin likan syömisistä ja tissittelyistä olisin mielelläni vähän pohtinut ääneen. Mulla alkaa jotenkin oleen ihan mitta täynnä imettämistä ja sitä, että likka on niin kiinni mussa koko ajan. En voi lähteä oikeastaan mihinkään, kun maito ei kelpaa kuin tissistä saatuna. Olisi ollut kiva vähän näitä ajatuksia vaihtaa, mutta se ei nyt tällä kertaa ollut mahdollista. Ehkäpä palaan tähän aiheeseen blogissa myöhemmin...