Ensimmäinen äitienpäivä!

Tai onhan näitä äitienpäiviä nähty, mutta nyt ensimmäistä kertaa äitinä itse. Kerroin miehelle jo etukäteen, etten tarvitse mitään ihmeellisiä, kunhan hän nousee aamulla neidin kanssa ja hoitelee vaipat, vaatteet ja aamupuurot. Kun kahdeksalta alkoi kuulua mekkalaa, niin tönin miestä, että likka on hereillä. No ei se sitten ihan niin menny kun ajattelin, kun ensin piti keittää kahvia ja juoda sitä ja mennä tupakille. Likalla alkoi pinniksessä mennä hermo ja hain sen pötkötteleen mun kans sänkyyn ja sitten mies hoiteli ne asiat mitä oli luvannut... Sain kuitenkin pidettyä harmituksen kurissa ja aamu lähti sitten ihan mukavasti käyntiin.

Isi ja neiti olivat kuitenkin värkänneet korttia. Sitä se mies väsäsi eilen myöhään illalla loppuun. :D Kortin sisältä löytyi neidin ensimmäinen sormivärityö. <3 Oli kuulemma ollut likka innoissaan, kun sai kahmasta väri purkista ja läiskyttää paperiin!

Eilen käytiin mun mummullani ja sitten vanhempieni kanssa syömässä ravintelissa. Likka jaksoi istua koko ajan hienosti syöttötuolissa nauttien maissinaksuja, leikkien leluillaan ja syöden yhden törpön hedelmäsmoothieta. Tänään mentiin anopin luokse ja siellä oli myös miehen mummu. Siellä perinteisesti syötiin karjalanpiirakat munavoilla ja graavilohella. 

Tässä loppuviikosta neiti onkin sitten tehnyt erilaisia aluevaltauksia. Ensin löytyi rappuset! Olen ollut tyytyväinen, kun tuo on ryöminen eteisessä yläkertaan vievien rappusten ohi sujuvasti sen kummemmin niistä kiinnostumatta. Noh, se aika on nyt ohi ja niihinhän on kiva kiivetä. Pitäis tehdä Ikeaan reissu, että saadaan siihen portti. Muutama rappu jää silti "näkyviin", kun rappuset on rakennettu niin, ettei porttia saa kiinnitettyä ihan alas. Kerran tuolta on neiti jo tullut pää kolisten alas, siis tuosta alimmalta rapulta. Myös konttaaminen on nyt hallussa. Muutamia "askelia" on otettu jo aiemmin, mutta nyt konttaamalla ihan edetäänkin. Koko ajan ryömitään vähemmän ja kontataan enemmän ja vauhti kiihtyy!

Nykyään on myös kiva nousta ihan pystyyn asti kaikkea vasten. Alkuun oltiin paljon polvillaan, mutta nyt yhä useammin noustaan jo seisomaan asti. Siitä ei vaan aina ole ihan ratkasua kuinka pääsisi pois. Välillä pää kolisee, mutta nyt tuo on kummasti vähän viisastunut ja osaa toisinaan jo laskeutua alas ihan fiksusti. Tuossa kuvassakin näkyy pikkasen meidän (lue: minun! :D) jättinalleani ja sitä aina yritetään laittaa tuohon neidin taakse, jos tulee takaraivo edelle alas.

Perjantaina myös ulkoiltiin kotipihassa. Käytiin rattailla läheisellä leikkikentällä testaamassa vauvakeinua! Koko matkan likka tuijotti mua ja oli vihasen näköinen. :D Ihmetteli varmaan, kun normaalisti tässä nukutaan ja mitä helkkaria nyt tapahtuu? Istuttiin ja kaikkee! Keinussa ilme muuttui nauravammaksi, mutta rattaissa taas vakavoiduttiin ja tuojotettiin vaan kulmat kurtussa äitiä. Ajattelin, että olis kiva, kun näkee ympäristöä, mutta tää ei nyt ihan ekalla kerralla näköjään ollut hitti. ;)

Ihanaa äitienpäivää vielä kaikille äideille! Ja muillekin tietysti ihanaa sunnuntaita!