tiistai 5. toukokuuta 2015

Härväysyö!

Nonnii, tämä äiti päätti sitten ottaa itseään niskasta kiinni ja tehdä lopun miljoonille yösyötöille! On minulle ihan ok, jos 7,5kk ikäinen vauva syö kerran ja joskus ehkä kaksikin kertaa yössä. Mutta säännöllinen "herätään kolme kertaa yössä syömään" -meininki alkaa nyt vähän verottaan tän äitin jaksamista. Viime yönä sitten ajattelin, että kun tuo alkaa heräillä siinä puolenyön kieppeillä, niin tissiä ei vielä silloin heru!

Hieno päätös! Pääsin nukkumaan puoli kahdelta! o.O

Ensimmäisen kerran neiti älähti jo kymmeneltä, mutta nukahti pienellä silittelyllä, niin kuin normaalistikin tuohon aikaan. Seuraavan kerran herättiin yhdentoista aikaan. Jäin viereen istumaan ja silittelemään pitemmäksi aikaa, jotta uni tulisi. Tulihan se. Kahdeltatoista herättiin jo vaativammin ja otin syliin rauhoittumaan ja sitten takaisin pinnikseen. Tästä sitten puolitoista tuntia eteenpäin neidillä oli sellaista "nukuttaa, mutta havahdutaan huutamaan" -toimintaa.

Ehdin jo monta kertaa sänkyyn ja luuleen, että nyt se simahti ja justiinsa meinasin saada itse unen päästä kiinni ja PIM, likka alkoi rääkyä! Puoli kahdelta katsoin kelloa ja ummistin silmäni ja seuraavan kerran heräsin vähän puoli neljän jälkeen neidin herättämänä. Sitten tissiä suuhun, nopea syöminen ja uni jatkui. Aamulla sitten likka heräsi (muka virkeänä) puoli kahdeksalta. Äiti oli eri mieltä, mutta ei auttanut kuin nousta.

Katsotaan nyt mitä ensi yö tuo taas tullessaan! Nyt sitten vielä tämä minun perkuleen tautini ei ole kuitenkaan lähtenyt lopullisesti. Tukkoisuus kasvanut koko ajan, välillä on ollut päänsärkyä ja tänä aamuna lisäksi kurkku kipeä. Soitin lääkäriaikaa ja sain sen tohon viereisen kylän terveyskeskukseen ja kivasti siihen aikaan, että neiti olisi keskellä parhaimpia päiväuniaan. Laitoin sen sitten pinnikseen unille ja sitä iloa kesti sen puoli tuntia, kuten pelkäsinkin. Kolme varttia härväystä ja nukahti uudelleen. Katsotaan miten käy nyt, herätellä täytyy kuitenkin vajaan tunnin päästä, jos unta riittää. Mentiin siis pinnikseen unille vähän normaaleja vaunupäikkäreitä aiemmin.

Tulin sitten myös ajatelleeksi, että ehkä vähän liian monta muuttuvaa tekijää nyt, jos vähennetään yösyöttöjä ja nyt nukutaan päikkäreitä sisällä... Blaah, ehkä olis vaan pitäny laittaa hetkeksi ulos nukkuun! Välillä tuntuu, että tää äitiys on jatkuvaa veitsenterällä elämistä ja kiperien valintojen tekoa. Ja sitten tuntuu, että aina valitsee väärin. Pääsääntöisesti otan aika rennosti, enkä stressaile mistään päivärytmeistä turhan paljon. Sitten kuitenkin, kun tulee joku pieni vastoinkäyminen, niin aina tuntuu, että väärin tuli tehtyä tämänkin asian kanssa.

Kuulostaa ihan pöljältä ja joku ei-äiti-ihminen varmaan naureskelee partaansa, että ei voi olla noin vaikeeta. Ja ehkäpä muut äiditkin ajattelee, että ei voi olla noin vaikeeta. Mutta kylläpä vaan äitiys saa ajatteleen kaikenlaista ja huonoina päivinä tuntuu, että tappiot ne vaan kasaantuu...

3 kommenttia:

  1. Tsemppiä öihin, toivottavasti likka tajuais homman nopeasti! Tuli mieleen, että voisko olla jopa hyvä, että pari muuttujaa tulee kerralla...eipähän tartte taistella ensin toisen asian kanssa ja heti perään toisen. Eipä näistä aina tiedä! Elä stressaa, koska moni varmasti pohdiskelee näitä samoja juttuja!

    Kyllä sitä päivittäin itekin pohtii, että miten joku asia kannattais tehdä. Meillä esimerkiksi säätämistä noitten yhteisrytmityksen kanssa. Jos toinen nukahtaa vaikka päikkäreille aiemmin kuin toinen, niin antaako sit myös nukkua pidempään vai herätetäänkö, kun aiemmin nukahtanut herää - jolloin pääsis paremmin samaan rytmiin, mutta toisaalta myöhemmin nukahtanut voi olla känkkäränkkä, koska ei saanut niin pitkiä unia. Sama homma joka päivä, puuh :D Jos toisen antaakin nukkua vaikka toinen jo heräs, niin sit päivän kaikki loputkin rytmit voi heittää häränpyllyä. Tai joskus ei. Ja jos ollaan eri rytmissä ja nukutaan just eri aikoihin, niin sit ei ite saa pienintäkään rauhaa vaan joku on aina hereillä. Nää on niin näitä... ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaksosten kanssa tuo muuten varmaan onkin tosiaan hankalaa! Ja näissä tilanteissa vaikeempaa on vielä se, että teet sitten miten tahansa, niin rytmit ja muut saattaa kuitenkin mennä miten tahansa. :D Sitten kun ajattelet, että teenpä nyt näin, niin asiat menis sit noin. Ja eihän ne sillon koskaan mene.

      Viime yönä herättiin vaan kerran syömään (ja kerran ennen sitä muuten), mutta en loppuviimein tiedä heräskö likka useemmin. Yhden aikaan tuo heräsi ja annoin tissiä. Sitten unohdin laittaa itkuhällärin omaan yksikköön äänet takas päälle. :D Se ei sinänsä haittaa, kun isommat äänet kyllä kuuluu meidänkin makkariin ihan hyvin. Mutta jos neiti on jotain pienempää ulinaa pitänyt, niin en välttämättä ole edes herännyt siihen... Kahdeksalta sitten heräsin likan pitämään mekkalaan ihan ihmeissäni, kun olinkin saanut nukuttua melkein 7 tuntia putkeen. :)

      Poista