Tuossapa oikeastaan ne kolme sanaa, jotka kuvasivat tätä aamua. Maltoin odottaa muutaman päivän, että teen raskaustestin uudestaan. Halusin varmistua raskaudesta ja siitä, ettei se ole mennyt kesken. Toivoin näkeväni kunnollisen plussaviivan. Herätessäni huomasin kuitenkin vuotavani. Verta tuli melko paljonkin. En osaa arvioida, mutta tulihan sitä...
Tein testin. Viiva oli aluksi selkeä, mutta kuitenkin melko haalea. Olin pettynyt ja peloissani. Oliko tämä nyt sitten kuitenkin tähän asti mennyt hyvin. Sorruin vielä tekemään myös digitestin. Sen toimimisesta en osaa edes sanoa, sillä odotustiimalasia ei tullut näyttöön vilkkumaan ennen tulosta. Tulos oli sama kuin pari päivää sitten. Raskaushormooniahan voi kuitenkin olla kehossani vielä vaikka kuinka paljon.
Olo on nyt eniten ahdistunut. Nyt on lauantai ja heti maanantaina aion soittaa neuvolaan. Haluan, että tämä asia selvitetään. Mikäli tämä raskaus meni kesken, niin täytyyhän selvittää, että kaikki on tullut minusta ulos. Ja entäs, jos olenkin jotenkin vielä raskaana, mistä vuoto johtuu ja kuinka hirmuisen riskiraskaus tämä nyt sitten olisi. Olen ihan sekaisin. Välillä ajattelen, että kesken se meni ja nyt uuteen yritykseen ja toisaalta toivon, toivon ja vielä kerran toivon NIIN paljon, että jotenkin olisin vielä raskaana ja kaikki olisikin hyvin.
Tänään meillä on vielä festari-ilta, joten harmittaa entisestään tällaisilla fiiliksillä "juhlia". En kuitenkaan uskalla juodakaan, joten täytyy nyt vieraille sepitellä jotain satua ja hymyillä kauniisti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti