Äitini oli tänään meillä kyläilemässä ja piiiitkän pohdinnan ja miettimisen jälkeen kerroin hänelle, että olemme jättäneet kaiken ehkäisyn pois. Kerroin myös, että olin jo raskaana, mutta sain hetipian keskenmenon. Hän oli kovin yllättyneen oloinen vaikkakaan en usko, että se niin kamalasti olisi pitänyt yllärinä tulla.
Nyt mietin teinkö virheen. Mahdollisiin vauvauteluihin on nyt paljon vaikeampi vastata, jos äiti on samassa tilassa. Jotenkin valehtelu on vaikeampaa silloin! Mutta kerrottu mikä kerrottu. En tiedä tykkääkö mies, että kerroin. Tosin eipä tuo nyt niin iso juttu ole. Mää vaan tapani mukaan pohdin, että olisiko pitänyt vai olisiko pitänyt niin vai ehkä näin. Nojoo, pikku juttu! Kerrottu kuitenkin.
Voi että, oon miettinyt ihan samaa asiaa. Äiti on mulle tosi rakas ja haluaisin hirveästi kertoa että yritämme saada lasta... mutta tuntuu silti siltä ettei se kannata, että ahdistuisin siitä jotenkin.
VastaaPoistaKerro sitten miltä tuntuu jälkikäteen kun äiti tietää :)
Kiva, että oot löytänyt blogiini! :)
PoistaViikonlopun vietin samassa paikassa äitin kanssa ja siitä pienestä ahdistuksesta ei enää juuri ollut mitään jäljellä. Edelleen oli vähän sellanen tunne, että äite ehkä vahtaa mun sanomisia ja tekemisiä. En tosin usko, että se pitää alkuunkaan paikkansa, koska äitini ei ole sellainen. Hän ei maininnut koko viikonloppuna asiasta mitään, joten ei ainakaan alkanut kaduttaa lisää. Ehkä SILTI toivon, että en olisi kertonut. Mutta toisaalta, jos tulee uusia keskenmenoja niin tiedän, että äite on mieheni lisäksi todella ihana tuki.
Kiva kuulla että kaikki mennyt hyvin :) Se on ihanaa että on se tuki (muustakin kuin miehestä) siinä lähellä. Olen itse kertonut kahdelle läheiselle ystävälleni yrityksestä, joidan kanssa on asiasta helppo puhua. Minulle oli ainakin tärkeää että saan jonkun muunkin kanssa puhua asiasta :)
PoistaMinä kerroin myös ensimmäisenä hyvälle ystävälleni. Vaikka hän onkin ihana tuki ollut ja ihanaa on ollut päästä jakamaan ajaatuksia, niin eihän hän silti sillä tavalla varmasti ymmärrä mitä ajatuksia nää hetket herättää. Enkä itsekään varmaan ymmärtäisi, jos en olisi tässä tilanteessa. Kuitenkin on ihanaa, kun on pulinakavereita!
PoistaMyös miehen veli ja tämän tyttöystävä tietää, kun tuossa keskenmenon tienoilla join yksissä kemuissa limpparia. Halusin ottaa varman päälle, jos pikkuinen olisikin pysynyt kyydissä. En sitten halunnut lähteä valehtelemaankaan. Jotenkin kuitenkin minun on ollut helpompi kertoa muille kuin tosiaan äitelle. Tai edes siskolleni, jolla on kaksi lasta ja hänen kanssaan asiasta varmaan olisi helppo jutella.