Tällä hetkellä olo on sellanen, etten oikeesti edes tiedä millanen! Siis hämmentävä tosiaan. Jotenkin tuntuu, että nyt se vauvan hankinta ei olisikaan enää niin ajankohtaista. Tai siis on se ajankohtaista, mutta jotenkin olin jo lipsumassa sinne äidiksi tulemisen haavemaailmaan ja nyt kun se ei toteutunutkaan, niin on jotenkin sellanen luovuttamisfiilis. Osittain nää tunteet varmaan johtuu myös parista tosi raskaasta työviikosta. Usean alle 3-vuotiaan kanssa kun on päivittäin 8 tuntia, niin jossain vaiheessa se on aika raskastakin. Mietin, että oikeestiko haluan kotiinikin tällaisia.
Ja nyt mua SUUTUTTAA, että on tollasia fiiliksiä!! Olin jo raskaana ja halusin sitä todella ja nyt ajattelen noin. Jotenkin tuntuu, ettei sais ajatella tollain, enkä ansaitse tulla raskaaksi uudestaan ja se ajatus sitten taas suututtaa lisää.
Kaikesta huolimatta ehkäisy on ja pysyy poissa ja lapsi tulee jos on tullakseen ja toivottavasti löytäisin sen draivinkin taas! En ole aiemmin havainnut mitään ovislimoja tai muita, mutta jotakin sellaista mahdollisesti oli havaittavissa alkuviikosta. En kuitenkaan sitten edes jaksanut hyödyntää tilannetta, kun olin niin väsynyt ja mies väsyneempi aikaisista herätyksistä. Toisaalta takaraivossa käväisi se fiilis, että tästähän voisi vaikka nopeastikin kehkeytyä jotain ja sit toisaalta ajattelin, että ehtiihän sitä.
Äh. Syyllisyys, suuttumus, häpeä ja ahdinko. Ne tuli nyt noin äkkiseltään mieleen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti