Neuvolan terveydenhoitaja kävi tänään kotikäynnillä. Neiti hoiti osansa mallikkaasti ja kaikki oli sen puolesta kunnossa. Vähän hän terveydenhoitajankin mielestä on vielä keltainen, mutta ei kuitenkaan siitä sen kummemmin ollut huolissaan. Kielessä on vähän sammasta ja siihen nyt mies saa kauppareissulla sitten ostaa vichyä. Eniten mua kiinnosti miten neiti on kasvanut ja hyvin oli tosiaan paino kertynyt. Tänään, kun ikää siis on 11 vrk, oli paino 3840g. Syntymäpainohan oli 3605g ja paino sairaalasta lähtiessä 5vrk:n ikäisenä 3540g. Kuudessa vuorokaudessa oli siis painoa karttunut 300g. Lisäksi terkka kehui tytön erittäin hyväkuntoista ihoa!
Olen siis neitiä joutunut herättelemään syömään. Päivisin olen herättänyt 3 tunnin välein ja öisin 4 tunnin välein. Vielä Taysissa ollessamme kätilöt sanoivat, että keltaisuus väsyttää, joten olen vähän ressannutkin tuota nukkumista. Neidillehän siis uni tosiaan maistuu! Hän kuitenkin viihtyy myös hereillä, mutta silti mietityttää, että kuinka paljon uskaltaa luottaa siihen, että tuo itse herää ruokailemaan. Terveydenhoitaja oli sitä mieltä, että pikkuhiljaa voisi siirtyä siihen vauvantahtiseen imettämiseen ja odotella päivälläkin sinne neljään tuntiin ja kuulostella, jos tyttö alkaisi itse heräillä.
Viime yönä neidin ruokaväli venähti vahingossa todella pitkäksi. Illalla neiti lopetti syömisen kymmenen jälkeen, suunnilleen vartin yli kymmenen. Laitoin itselleni kellon sitten soittamaan kahden jälkeen yöllä seuraavaa syömissessiota varten. Mutta kappas: heräsin muutamaan vauvan inahdukseen ja katsoin puhelimesta kelloa. Se oli 5.38! Eli oltiin pitkälle aamussa ja neiti pääsi tissille vaipan vaihtamisen jälkeen ennen kuutta aamulla. Neitihän siis tosiaan olisi vielä jatkanut uniaan, vaikka muutama inahdus sieltä pahvilaatikon perukoilta kuuluikin. Syömisväli oli siis reippaasti yli 7 tuntia. Tyttö söi kymmenisen minuuttia yhdestä tissistä ja nukahdimme molemmat sängylle. Seitsemältä siirsin tytön takas omaan sänkyyn ja jatkoin vielä uniani, kunnes neiti herätti minut pieneen käninään puoli yhdeksältä.
Pitäisi kai olla iloinen, että meille on siunaantunut vauva joka nukkuu (ainakin toistaiseksi)! Mutta tuo pieni keltaisuus kuitenkin vähän vaivaa ja kuitenkin mietin, että täytyy herätellä syömään, jos väsymys johtuukin pienestä kellastumisesta. Kyllä sitä esikoisen kanssa on kaikenlaista huolenaihetta, kun kaikki on uutta. Täytyy sanoa, että google on kyllä ollut kaveri jo hyyyvin monessa tilanteessa. ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti