Tänään onkin sitten meillä tupa täynnä väkeä! Miehen veli, anoppini miehensä kanssa sekä omat vanhempani ovat käymässä. Miehet ovat puutalkoissa, sillä lastenhuoneen remontin takia talven puut ovat vielä kesken. Tänään olisi tarkoitus saada halkoa puuvajaan. Tyttösen mummut ovat tässä sitten hääränneet neidin ympärillä. Poikkeuksellisesti tyttönen keikkuikin hereillä monta tuntia nyt päivällä. Johtui varmaan tästä levottomuudesta. Parempi tosin olisikin, jos tuo kääntäisi rytminsä niin, ettei öitä tarvitsisi kukkua! Vaikka eipä tuon ikäisellä nyt mitään rytmiä vielä olekaan.
Eilen illalla oli taas hermo tiukassa. Lopulta yhden jälkeen yöllä, neidin neljän tunnin valvomisen jälkeen, hän simahti! Ei siinä mitään, jos on hereillä, mutta se itku saa itseni kyllä toisinaan aika avuttomaksi. Mies sai sitten lopulta neidin röyhtäisemään ja kakkaamaan ja siitä tissittelyn jälkeen uni vihdoin tuli. Sitä jostain syystä iskee sellainen "paskamutsi"-fiilis, kun toinen vain itkee ja itse on ihan neuvoton. Ja miehellä on sitten taito nukahtaa sekunnissa sen jälkeen, kun tyttö nukahtaa. Itse vielä märehdin ja murehdin sen jälkeen.
Eilen yöllä taas hormonit ottivat vallan ja aloin jo pelätä, että entäs, jos en rakastakaan lastani. Toisaalta olen tuudittautunut siihen, että jos pelkään sellaista asiaa, niin se jo kertoo siitä, kuinka tärkeä lapsi minulle onkaan. Kun tuo noilla isoilla tummansinisillä silmillään killittelee, niin eihän siinä voi kuin sydän sulaa. <3
P.S. Tutun papin kanssa on päivämäärä lyöty lukkoon ja pikkuneiti saa kasteessa nimensä 8.11 isovanhempien kotona. Tarkoitus oli aluksi tutuille etunimi kertoa, kunhan se itse päätetään. Nyt mies on kuitenkin sitä mieltä, että nimi salataan ristiäisiin asti. Katsotaan nyt lipsahtaako se minulta vai saanko pidettyä suuni supussa, kun on muita paikalla! ;)
P.P.S. Oletteko huomanneet, että oma lapsi on maailman kaunein? Minun mielestä vauvat ovat yleisesti olleet tosi suloisia, mutta nyt yhtäkkiä moni vauva ei enää näytäkään niin söpöltä. Meidän neiti on ehdottomasti kaunein mahdollinen ihmislapsi maan päällä. <3
Totta, omat lapset on kaikista kauneimpia! Olen jopa hävennyt uutta minääni, ennen olin valtavan vauva- ja lapsirakas, mutta nyt en ole ollenkaan niin myyty jokaisesta vastaantulevasta pikkuisesta. Toisinkin voi käydä: joku ei ennen omia lapsia kiinnostu yhtään muiden vauvoista, mutta kun oman saa niin sitten muiden vauvat alkavat hellyttää. Ei ollenkaan pikkujuttu tuo vauvan syntyminen, saa ihmeitä aikaan aikuisen luonteessa! :D
VastaaPoistaEhkäpä se vauvan tuleminen sitten päinvastaistaa meidän aiempia ajatuksia! Sillä juuri noin on tosiaan käynyt, etten yhtään vakuutu enää esim. muiden lasten/pikkuvauvojen kuvista! ;)
Poista