Neiti-free-timea ja itsetuntoboostia!

Ihan kovin paljon enempää ei tapahtumaa enää meidän lauantaihin olisi voinut mahduttaa. Oli kyllä mukava päivä ja oli ihan mukavaa saada myös hetki itse hengähtää ilman neitokaista, kiitokset vaan mummulle ja vaarille. ;)

Aamulla tietysti startattiin vauvauintiin! Isi pääsi nyt ekaa kertaa mukaan ja neiti esitteli tietysti innostustaan auliisti. Aloimme harjoitella sukeltamista, vaikka sukellushommiin ei vielä lähdetty. Kaadettiin kannulla vettä päähän ja testattiin pidättääkö likka hengitystään. Naama meni kovin rusinaksi, kun vettä tuli naamalle, joten refleksi toimii. Uiskenneltiin reilut 20 minuuttia ja lähdettiin pesulle ja pukemaan. Ei vaan maito neidille kelvannut, vaikka 3 kertaa tarjosin. En tiedä missä mättäsi, mutta likka otti pari imua ja alkoi sitten tuijottaa mua ja pillahti sitten itkuun. :( Monta kertaa on nähnyt mut kyllä tukka märkänä, joten en mielestäni mitenkään erilaiselta näyttänytkään. Tartutti sitten itkua koko pukuhuoneelliseen vauvoja! :D

Kotiin tultiin pyörähtään ja nopean syömisen, kamojen kasauksen ja tälläytymisen jälkeen lähdettiin mummulle ja vaarille. Neiti jäi sinne vaunupäikkäreille ja me suuntasimme miehen kanssa ystäviemme hääjuhlaan, joka pidettiin ystävän vanhempien luona pienimuotoisesti. Oli ihanan vapauttavaa tosiaan olla ilman tuota naperoa hetken aikaa. Noin 2,5 tunnin päästä lähdin imettämään ja tulin vielä juhliin takaisin ilman likkaa. Sitten seuraavalla imetyskerralla neitikin lähti juhliin mukaan. Ja mua harmitti, kun mekko unohtui kotiin! Silloin harvoin kun "saa" tälläytyä, niin olisi ollut kiva hienostella. Nyt oltiin sit perinteisemmin bodyssa ja leggareissa.

Ihmiset olivat aivan haltioissaan neitosesta ja kehuja sateli joka suunnasta. Taisimme myös levittää vauvapölyä ilmaan. ;) Neiti esitteli parhaat puolensa ja vilautteli hurmurihymyään jokaiselle lepertelijälle. <3 Olipahan äitikin otettu, kun yksi vieraista ei voinut käsittää, että olen synnyttänyt 4 kuukautta sitten ja näytin kuulemma mielettömän hyvältä. Täytyy myöntää, että itsetunto kiitti. Myös illan morsian kehui, että näytin erityisen hyvältä. Vaikka morsian jos joku oli todella kauniina.

Normaalisti likka menee nukkumaan klo 9, mutta kun tuo oli hyväntuulinen, niin venytettiin lähtöä. Lähdimme kotimatkalle vähän kymmenen jälkeen. Olipahan ihana huomata kuinka mieskin jutteli vauvajutuista kavereilleen ja muillekin vieraille. Kertoili miten meillä on mennyt ja jakoi vinkkejä. Enää ei suusta tullut pelkkiä negatiivisia juttuja, joita alkuun oli paljon. Ja sainpas kuulla yhdeltä polttariporukkalaiselta, että ylpeä isä oli kertonut siellä kaikille kuinka eka vauvauintikerta oli mennyt niin hienosti. Taisi isiä vähän harmittaa, kun meni se sivu suun, mutta tuskin siellä polttareissakaan ihan tylsää oli. ;)

Tänään olin sitten tuhlailemassa Ideaparkissa. Ostin itselleni collegehousut ja yhden ihan perus pitkähihaisen paidan. Neitoselle etsin jumpsuittia ja tulin oikein pahalle päälle, kun ei löytynyt tyttöväreissä mitään kivaa. Lindexillä olisi ollut, mutta ei kokoa. Pojille oli paljonkin tarjolla kaikenmaailman sinisiä. Päädyin lopulta ostamaan Name itin neutraalin kokoharmaan. Kyllä sapetti, kun olin viikolla katsellut H&M:n nettisivuilta jumpsuitteja, mutta en uskaltanut tilata, koska siellä on ollut vähän nafteja kokoja. Ajattelin, että paikanpäällä näkee paremmin. Eihän siellä ollut jumpsuitteja liikeessä ollenkaan ja kotona kun ajattelin sitten kuitenkin tilaavani netistä, niin sieltäkin oli kaikki kadonnut. No voi perskeles. :(

Likka sai myös kuitenkin myös muutamat housut, yhdet collarit ja sellaset ihanat röyhelöpyllyleggarit. Mekkoakin katsastelin, mutta ei osunut mitään tarpeeksi kivaa silmään. Kaikkea mulla on tapana himoita, mutta lopulta oon aika tarkka mitä ostelen ja usein iskee nuukamies-efekti ja jätänkin ostamatta. Ihan hyvä piirre sinänsä. ;) Se jumpsuit on meille vaan niin hyvä vaate, kun usein on varsinkin aamuisin vähän koleaa ja etenkin tuolla lattialla, missä neiti ährää. Jumpsuitin alle body, niin on lämpimämpi neidilläkin. Nämä on näitä rintamamiestalon hauskuuksia, joka nurkasta vetää ja jos pakkanen nousee, niin sen kyllä huomaa sisälläkin. Toisaalta... Eipä homehdu, kun huikaa joka paikasta. :D

Menipäs taas jaarittelun puolelle niin kuin mulla liian usein menee! Nyt kuitenkin nukkumaan, kun likankin kävin tässä välissä jo syöttämässä.

Tässä kuitenkin vielä piristykseksi tekstimaratonin päälle kuva neitokaisesta, kun taas kirjaa luettiin antaumuksella. :)