11kk - mitä meillä osataan, tehdään ja puuhataan?

Tänään on juhlapäivä! Enää 1 kuukausi, niin meillä juhlitaan ensimmäisen vuoden täyttymistä. Odotan innolla, en ole kauhean haikeissani vauvavuoden päättymisestä. Malttamattomana odotan myös ensimmäistä sanaa ja kävelemistä. Mutta kaikki ajallaan! :)

Taaperokärryllä mennään.

Pieniä juttuja on taas ilmaantunut, joista ajattelin, että olisi kiva vähän tehdä listausta!
- Tavaroiden tiputtelun ohella, nyt myös nostelu on kivaa. Eli tavaroita myös nostellaan lattialta pöydälle tai hiekkaa hiekkalaatikon vierestä takaisin laatikkoon.
- Nyt osataan myös pyynnöstä antaa tavara. Esimerkiksi neidin suosikit kaukosäätimet on alituiseen kuolavaarassa. Nyt kuitenkin oman käden ojentamalla ja pyytämällä likka usein ojentaa säätimen takaisin.
- Nykyään ei kuitenkaan annettaisi tarkistaa, että mitä siellä suussa mälvätään. Suu käy ja joku suussa pyörii. Kun menee katsomaan, niin pää käännetään pois ja huulet puristuu tiukasti yhteen. Tänään sieltä löytyi muun muassa lentomuurahainen. Namskis! :P
- Viime viikonloppuna ostettu taaperokärry on alkanut kiinnostaa päivä päivältä enemmän. Nyt sillä jo mennään päästä päähän meidän kämpän pisintä suoraa. Jonkun vaan täytyy päässä kääntää suunta takaisin päin.

Ja seinä tuli vastaan!

- Pottatreenit on alkaneet. Plääh, oon ollut laiska potalla istuttaja ja nykyäänkin istutaan ehkä kerran päivässä. Plussaa on se, että nykyään siinä maltetaan hetki olla, eikä heti lähdetä litomaan. Äiti saakin käyttää kaikki laululeikkirepertuaarit, jotta istumismielenkiinto säilyy. ;)
- Syöminen on jonkinasteista takkuamista edelleen... Neiti haluaisi nousta jatkuvasti seisomaan syöttötuolissa ja suuttuu, kun ei saakaan. Sitten suutuspäissään ruoka syljetään suusta ulos. Valmispurkkiruuilla mennään ja sormiruokailua ei harrasteta nyt sitäkään vähää, kun isi on kotona. Oon yrittäny antaa helppoja hedelmänsyöntivinkkejä yms. mutta en voi isiä kai siihen hommaan pakottaakaan...
- Oma tahto. Sitä löytyy. Kieltäminen aiheuttaa melkoisen huutokonserton ja jos ei saa mitä haluaa, niin sen kyllä kuulee lähitienoo.
- Ei juurikaan vierasta, on normaalisti aurinkoinen ja nauravainen.
- Kiipeää! Voi tsiisus, kun sellaisiin paikkoihin on päästävä mihin ei taito riitä.

Tänään asennettiin turvaportti rappusiin. Pari rappua jäi näkyviin, koska asentaminen ei muuten onnistunut.

- Seisoo jo paljon ilman tukea. Päästää itsekin irti ja seisoo joitakin sekunteja. Laskeutuu sitten hillitysti pehvalleen.
- Ylettyy joka paikkaan. Pöydän reunalta kiskoo kaiken mihin ylettyy. Sohvapöydällä ei voi pitää mitään. Kohta lähtee lipaston päältä tavarat, kun pääsee nuo pari rappua ylöspäin.

Että sellasta. Tänään ilta on kuitenkin ollut yhtä känkkäränkkää, kun portti lätkäistiin tuohon rappuun ja siinä oltais tietty haluttu olla jo asennusvaiheessa riekkumassa. Eikä äiti antanut. Ja huudettiin. Sitten tuo halusi kaikkea kiellettyä sohvalta ja tasoilta ja hermostui, kun ei saanut. Ja se känkkis on nyt sitten ollut pysyvä olotila. Ärsyttävää! Olin vielä itse töissä viiteen asti, niin sitä aurinkoista likkaa on mulle näkynyt tänään harmillisen vähän... :/ Mutta niin se kai menee!