Tapahtumarikkaan viikonlopun jälkeen koitti työpäivä!

Viikonloppuna sattui ja tapahtui. Tai sanotaanko, että sunnuntai tuntui ihan epäonnenpäivältä erittäin onnistuneen lauantain jälkeen. Sunnuntaina lähdettiin hakemaan likkaa yökylästä ja rengas puhkesi autosta. Nyt sitten järkevintä tulevaisuuden kannalta oli ostaa kaikki renkaat uusiksi (olisi täytynyt tehdä sit viim. ens kesänä) ja monen sadan euron paukku tuli pahaan rakoon. Sitä ennen onnistuin sunnuntaiaamuna kaatamaan puolillaan olevan siideritölkin avonaiseen lipastonlaatikkoon ja pääsin siivoushommiin. Ja illalla vielä mies katkaisi mun pyörästäni sen tukijalan. Plaah, tuntuipa illalla hyvältä mennä nukkumaan. :D

Neiti löysi kotipihasta sapuskaa ihan yllättäen! ;)

Mutta lauantai oli sitten vertailun vuoksi erittäin onnistunut päivä. Neiti pääsi ensimmäistä kertaa elämässään veneilemään. Vanhemmillani on meidän mökkipaikalla vene ja käytiin vähän matkan päässä yhdessä vierasvenesatamassa syömässä. Alkujärkytyksen jälkeen likka tykkäsi kovastikin ja nauroi vaan kun selällä kävi läikkä ja me perässäistujat kastuttiin. :D Tai minä eniten. Neitikin sai roiskeita naamaan, mutta se ei menoa haitannut.

Näsijärvellä

Sinne jäi likka sitten mummun ja vaarin kanssa yökylään (ja nukku taas reilut 10h tuntia PUTKEEN... Ei kotona vaan). Me suuntasimme hiukan vestivaalitunnelmaan. Tai enemmänhän tuo on klubityyppistä, kun nykyään kyseinen tapahtuma on sisätiloissa. Mulla oli yli kymmeneen vuoteen ekaa kertaa korkkarit jalassa ja voin kertoa, että mun jalat alkoi jossain vaiheessa iltaa huutaa hallelujaa! Oli kuitenkin kiva ilta. Koska tapahtuma oli vähän pienempi, oltiin melkeinpä eturivissä kuuntelemassa Atomirottaa ja Palefacee. Ei ihan mun lempparimusiikkiani normaalisti, mutta ihan jees kuitenkin. Ja Atomirotta veti kyllä livenä sen verran hyvin, että tykästyin kovastikin!

Atomirotta

Paleface

Tänään sitten koitti arki! Isi ja tytär jäivät kotiin ja minä suuntasin töihin. Sunnuntaina ahdisti ihan hirveästi. Tämähän on siis 4 viikon sijaisuus tutussa päiväkodissa, joten oli kaikesta huolimatta helppo mennä tuonne. Tuttu talo, tutut tavat ja tutut työkaverit. Osa lapsistakin oli vielä tuttuja. Itse tosin olen pienten ryhmässä, joten siellä tietty kaikki oli uusia tuttavuuksia. Mutta täytyypä todeta, että isoa läjää muiden lapsia on melkein helpompi hoitaa kuin yhtä omaa! :D Teki hyvää olla töissä ja yllätyin positiiviseti, etten edes ollut niin rapakunnossa kuin luulin. Vajaa 7 kilometrin työmatka meni pyöräillen oikein letkeästi.

Nyt vain rahasta on vähän tiukkaa, kun miehen isyysrahat tulee vasta ens kuussa ja loman jäljiltä ei ehtinyt palkat lähteä kunnolla rullaan ja mullekaan sitä rahaa ei kamalasti ole päässyt kertymään. Vähän ahdistaa, että täytyy varmaan säästöihin lähteä kajoamaan jossakin vaiheessa. Edes loppuvuoden veronpalautukset eivät mieltä kevennä, kun niistä iso osa täytyy laittaa sivuun ensi kesänä edessä olevaa 2000 euron "laskua" varten. Oikean isäni kuolemasta on useampi vuosi jo, mutta kaikenlaista "mukavaa" nää perikunnan jutut teettää...

Mutta kyllähän näistä kai selvitään. Toivotaan, että isinkin fiilikset kotona olemisesta hiukan letkeytyy, kunhan löytää vähän samaa rytmiä neidin kanssa ja likkakin oppii siihen, ettei äiti ole paikalla koko aikaa.