Yökylässä!

Huh, kyllä on ihan mukava taas olla kotona. Miehellä oli eilen työpaikan pikkujoulut, joista hänen oli tarkoitus mennä veljelleen yöksi ja minun sitten neidin kanssa hakea tänään ja mennä siitä kotiin koko perhe. Lähdimme neidin kanssa mummulle ja vaarille yöksi, jotta minun ei tarvitse koko päivää olla yksin. Oli kyllä mukavaa, kun oli taas apukäsiä, eikä vatsavaivoja känisevää neitiä tarvinnut kantaa koko iltaa edestakaisin. Eilen taas jostain syystä vatsanväänteitä tuntuikin olevan enemmän, tietysti varmaan taas outo ympäristökin toi omaa käninä-lisää. ;) Illalla seurattiin Tapparan peliä telkkarista ja tietysti asianmukaisesti varustautuneena.

Nukkumaan meneminen oli likalle hiukan haasteellista ja lopulta puoli yhdeltä tuo simahti sängylle peitoista tehtyyn pesäänsä. Sitten isi soittaa yöllä (tai no... aamulla) puoli neljältä ja ajattelen jo, että onpas tuo nyt tyhmä, kun soittelee ja herättää meidät. Miehellä oli kuitenkin soitolle "melko" hyvä syy, eikä neitikään onneksi herännyt. Miehen veli ei vastannut puhelimeen, eikä ikkunoihin heitetyt lumipallotkaan saaneet veljeä hereille. Kukaan ei kulkenut rappuun, ei edes aamulehden jakaja, joten mies oli siellä kylmässä, eikä päässyt mihinkään sisälle. Siinäpä sitten pohdittiin vaihtoehtoja ja lopulta isäni lähti hakemaan miestä sieltä 40 km päästä ja lopulta ennen kuutta aamulla mieskin pääsi nukkumaan.

Onneksi mies ei ole palelevaa sorttia, eikä kovin helposti hermostuvaakaan. Itse olisin samassa tilanteessa ollut varmasti jo kylmissäni, peloissani ja itkua tihrustanut. Mulla tietysti jäi unet melko lyhyiksi, kun valvoin muutaman tunnin siinä yölläkin. Neiti onneksi oli kerrankin nopea ja heräsi syömään ja nukahti samantien uudestaan ja koko toimitukseen meni noin 10 minuuttia, eikä likka herännyt tähän muuhunkaan säätämiseen. Aamulla, kun mies sai veljensä sitten kiinni, oli hän tietysti tosi pahoillaan, että näin kävi. Hän oli vielä laittanut puhelimen äänet täysille illalla, että kuulisi, mutta eipä ollut kuullut. Kaikki hyvin kuitenkin lopulta ja nyt neiti on nukahtanut jo omaan pinnikseen ja me tehdään "perinteistä lauantaikanaa", joka tällä kertaa on hornetteja. ;) Toivottavasti neiti nukkuu tyytyväisenä pitkän ensimmäisen unipätkän, niin äiskäkin saa sitten joskus nukkua!