maanantai 29. kesäkuuta 2015

Kehityksen pieniä asteita

Vaikka nyt tuntuukin olevan suvantovaihe motorisessa kehityksessä, niin koko ajan huomaan, kuinka paljon tuo neiti tajuaa, osaa ja keksii juttuja! Eli meillä noustaan edelleen seisoon tukea vasten ja kävellään nyt esim. tv-tasoa päästä päähän. Mitään oikeaan kävelyyn viittaavaa ei kuitenkaan ole ilmassa ja kävelyttämisyrityksetkin kariutuu nopeasti, kun ei likkaa vielä kiinnosta. Konttausvauhti on mieletön ja sillä pääsee näppärästi kulkemaan, niin mitäs sitä nyt kävelisi. ;)

Kuitenkin on juttuja, joista melkein päivittäin hämmästyn. En varmaan osaa edes antaa montaa esimerkkiä, mutta ne on sellaisia, että hämmästyn tuon neidin nerokkuutta. Koko ajan tajuaa, että tuo on pieni ihminen, joka alkaa koko ajan myös käyttäytymään enemmän kuin ihminen. Ongelmanratkaisukyky kehittyy hurjaa vauhtia. Jos neiti menee "kävellen" sohvapöytää pitkin kohti jotakin mitä haluaa (yleensä jotakin kiellettyä) ja minä laitan jalan siihen eteen, niin ei mene sekuntiakaan niin neiti menee kontilleen ja sujahtaa jalkojen ali. Sitten taas pystyyn ja näin on upeesti päästy käsiksi kohteeseen. Tänään myös huomasin, kuinka näppärästi sohvapöydän alle mennyt tavara saatiin käsiin. Enää ei hakattu päätä reunaan, vaan neiti tajusi mennä ihan makaamaan mahalleen ja kurotti sitten pöydän alla olevaan tavaraan. Siis WAU!

Ihanaa, kun tuli lämmin ja voi käyttää kevyempiä vaatteita!
Kuulostaa ihan pikku jutuilta, mutta kun tuota yksinkertaista ihmislasta on katsellut monta kuukautta, niin sitä vain sitten hämmästyy, kun se osoittaakin fiksuuntumisen merkkejä. Olen jotenkin ihan äimän käkenä, kun koko ajan tulee tollasia pieniä kehityksen asteita. Toisaalta se on "huonokin" asia. Kohta likka tajuaa miten "kiertää" kaikki mun esteeni kiellettyihin paikkoihin. :D Esim. tuolit on näppärästi keittiön laatikkojen edessä, eikä tuo ainakaan toistaiseksi tajua niitä siirtää. ;)

Koko perhe grillailemassa omalla terassilla.
Ja nii! Miehellä alkoi loma. Tuntuu vähän, että olisi itselläkin alkanut. Eli neljä viikkoa vähän erilaista arkea. Tosin todennäköisesti heti torstaina mies lähtee Itä-Suomeen saareen mökille veljensä kanssa ja minä jään tänne meidän lähemmälle mökkipaikalle (jossa on mummu 24/7 apuna). Perjantaille järkkäsin vielä vauvatreffit kavereideni kanssa. He tulevat meidän mökille vauvoineen ja nyyttärimeiningillä sitten herkutellaan. Yksi vauvoista on 5 päivää meidän neitiä vanhempi, toinen 4 päivää nuorempi ja kolmas on syntynyt tammikuussa. Olen jo ihan täpinöissäni tästä ja odotan perjantaita! :)

Vielä enemmän odotan kuitenkin meidän huomista minilomaa! JES! Äitini tulee tänne meille aamulla aikaisin ja me lähdetään ajamaan kohti Helsinkiä ja satamaa. Mennään pienelle päiväristeilylle. Laiva lähtee satamasta klo 10.30 ja palaa alkuillasta klo 16.50 takaisin. Tässä välissä käydään kääntymässä Tallinnassa, jossa ei kuitenkaan ole maihinnousua. Aiotaan nauttia päivästä ihan rauhassa kahdestaan, syödä hyvin ja ehkä vähän shoppailla. Täytyy sanoa, että tätä päivää olen odottanut monta viikkoa, kun lyötiin lukkoon, että tällaiselle pikkuristeilylle lähdetään. Minä todellakin kaipaan lomaa tuosta pikku rääpäleestä. Vaikka se onkin yli-ihana minun pieni naperoiseni niin... Loma tulee todella tarpeeseen. Vaikkakin alle päivän mittainen. ;)

8 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Kiitos, nyt jo kotona. Oli vähän stressaavia piirteitä reissussa, kuten mun ajaminen Helsingin keskustassa. :D Mutta kyllä se silti aina helpottaa oloa, kun ei tarvii huolehtia muuta kuin itsestään. :)

      Poista
  2. Ihanaa risteilyä! Meillä oli myös pieni "loma" pojasta ystävän häiden muodossa viime viikonloppuna. Voin sanoa, että teki kyllä hyvää rentoutua ja elää hetki vain itselleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitsa! Kuten tuossa yllä sanoin, niin se tunne, kun ei tarvii huolehtia muista kuin itsestään on nykyään ihan luksusta. :D

      Poista
  3. Nauttikaa risteilystä! (t. Emmiko)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!
      (Ihanaa, sulla on blogi. Jesjesjes, menen heti tutustumaan -->)
      :D

      Poista
  4. Olen koukussa blogiisi. Itkien ja nauraen olen tekstejäsi lukenut. Hyvä, että osaat ja uskallat kirjoittaa vauva-arjesta realistisesti ja "oikein" sanoin. Oman 6 kk:n ikäisen vauvani kanssa tulee hetkiä, kun tekisi mieli vaan paeta kaukaisille vuorille ja jättää vauva parkumaan. Mutta sitten on ne ihanat hetket, jotka pelastavat. Ja nuo kehityksen hetket on niitä myös, jotka kannattelevat äitiä. Nauti kehityksestä :)

    VastaaPoista
  5. Mukava kuulla, että pidät blogista. Parhaani teen, etten sensuroi omia ajatuksiani ja kirjoittamisesta olen aina pitänyt, joten tämä on luontainen tapa jakaa ajatuksia. Paljon jaksamista sinullekin vauva-arjessa jaksamiseen!

    VastaaPoista