Vastoinkäymisiä ja hymyjä!

Jotenkin taas pakkaantuu kaikki kakka samaan kasaan! Tai ei tässä edes asiat ole kamalan huonosti, mutta moni asia kyllä painaa mun mieltäni. Mulla kun on tapana olla sellainen murehtijamärehtijä, niin se ei ainakaan helpota tässä asiassa.

Sain tosiaan viikko sitten kuulla, että on vuosi aikaa säästää ja sitten tulee 2000 euron lasku. En jaksa asiaa sen kummemmin avata, mutta perintöjuttuja. Mun työkuviot ja meidän raha-asiat siinä sivussa on ihan auki. Mulla ei ole työpaikkaa ja tiistai oli mun ensimmäinen työttömyyspäivä. Jos saan töitä, niin on epäselvää kuinka mies pystyy jäämään neidin kanssa kotiin mahdollisesti lyhyellä varoitusajalla. Pistääkö työkkäri mut johonkin pirun kauas työnhakuun, joka on oikeasti mahdoton nakki ilman autoa. Ne on niin päättömiä ne kilometrit ja ajat mitä muka voi työpäivä kestää. Ei oikein toimi pienen lapsen kanssa, mutta tuskin ketään se kiinnostaa.

Sitten eilen varasin meille päiväristeilyn ja varauksen jälkeen heräsin tajuamaan, ettei mulla ole passia tai henkilökorttia. Tuo reissuhan on Tallinnaan ja vaikka passia ei yleensä kysytä, niin se on mahdollista. Nyt yritän ehtiä pikapassin saamaan ja menen maanantaina poliisilaitokselle jonottamaan, jippii! Sehän sitten taas maksaa ja ihan kun ei muuta puuhaa olisi kuin jonottaa monta tuntia. Kuvatkin täytyy ensin käydä jossain napsasemassa. Tuo reissu on ensimmäinen pitempi hengähdys meille miehen kanssa yhdessä, joten minä jo itkeä pillitin täällä, että koko reissu jää väliin. Sen pikapassin nyt sitten kuitenkin kai pitäisi ehtiä, kun heti maanantaina menen sitä anomaan.

Ja tuo helkkarin kesäsää! Oon niin pahalla tuulella, kun koko ajan on kylmä, tuulista ja märkää! Kestän kyllä, että välillä se on sellaista, mutta nyt ei ole ollut vielä yhtäkään hellepäivää. Muutama vähän lämpimämpi, mutta siinä se. Mua oikein itkettää ja kiukuttaa tollanen keli ja lämpöisten päivien vähyys. Ekaa kertaa olen kateellinen niille, jotka lähtevät reissuun johonkin lämpöiseen.

Nämä asiat tietysti tuntuvat vielä painavemmilta, kun on väsynyt. Vaihtelevasti meillä on ihan ok öitäkin, mutta nyt useampana aamunna likka on herännyt seiskan aikoihin tai vähän jälkeen. Tuohan nyt on monesta ihan lälly aika herätä, mutta meillä on nukuttu ennen helposti yhdeksään ja olen sen mukaan mennyt sitten itsekin nukkumaan. Nyt on tulossa juhannus ja se neidin nukkuminen mökillä on ihan arpapeliä ja nukuttamisessa voi mennä monta tuntia. Ressaan jo etukäteen (niin tyhmää, tiedän), että tuleepas mulle oikein hauska juhannus... Puuh...

Menipäs nyt TAAS ihan itkuvirreksi! On tässä jotain positiivistakin. Meidän neiti on tänään 9kk! Nyt ollaan oltu yhtä kauan masussa ja sen ulkopuolella. Niin iso tyttö muka jo. <3 Kaikesta kiukusta huolimatta neidin valloittavat hymyt ja nauru saavat jaksamaan päivästä toiseen. Tänään yritin vähän räpsiä kuvia, mutta neiti ei oikein ollut yhteistyöhaluinen, joten tuli vähän vaihtelevasti onnistuneita kuvia. Ja toinen pieni ilon pilkahduskin vielä... Mun äitin synttärit oli tiistaina, eikä lahja ehtinyt tulemaan siihen mennessä. Jännitin ehtiikö ennen juhannus, mutta tänään se oli postilaatikossa. JES! Yksi ehdottomasti parhaita asioita maailmassa on lahjojen antaminen!

Säästä ja kylmyydestä huolimatta 

oikein ihanaa juhannusta kaikille! 

Pitäkää toisistanne huolta ja 

nauttikaa keskikesän juhlasta!