Miks taas on pinna niin kireellä?

Sitä pitäis kai olla rentoutunut, kun sai viettää parisuhdeaikaa ja rauhallisen yön, mutta ei paljon siltä tunnu. Jostain syystä mulla on pinna niin pirun kireellä ja ärähdän tolle neidille ihan liian usein. Mää en yhtään jaksais kattoo mitään härväämistä ja tuntuu, että mun päässä sanoo joku hermopinna samantien "poks", kun likka tekee jotain tyhmää. Sitten mää täällä ärähtelen ja sehän vasta onkin fiksua. Se ei tilannetta ainakaan helpota ja kohta ollaan sitten tyhmässä oravanpyörässä...

Ensinnäkin meidän syömiset... Oon yrittänyt nyt antaa vähän sormin syödä ja maistella kaikenlaista, kun ollaan menty niin paljon purkkiruualla. Nytpä sitten yhtäkkiä ei mikään kelpaa tolle likalle. Bataatti - ei, keitetty kananmuna - ei, paistettu kananmuna - ei, parsakaali - ei... Raejuusto sitten lopulta joo, kun aikansa oli sitä sylkenyt ulos. Bataattia on kyllä ennen syönyt, mutta nyt kaikki syljetään heti ulos. Aikani sitten muussasin sitä, niin ihan sellasena hienona soseena pysyi suussa. Pitäisi tietty maistella monta kertaa, että tottuu, mutta kyllä viidennen kerran jälkeen jo alkaa huumori loppua. Neidille kelpaa palasina vain tomaatti ja erilaiset hedelmät. Nii, ja maissinaksut ja talk-murut. Ainii, ja koiranruoka. Se se vasta herkkua onkin!

Raejuusto sitten lopulta kelpasi. Bataatti jäi lautaselle tai heitettiin lattialle.

Ja se koko homma... Se on niin pirun vaikeeta. Likka heittää kaiken lattialle. Mää ymmärrän, että syödessä ruokaa menee lattialle, vaatteisiin yms. Tää neiti kuitenkin ottaa ruokaa nyrkkiin ja heittää lattialle. Mulla menee heti hermo, kun toi homma alkaa. Sitten kun sinne suuhun ei eksy oikeestaan mitään ja pitäis vähän sitä purkkiruokaakin syödä, niin huuto on ihan hirvee, kun ei sitten saakaan ite. Voi helvetti sentään, kun oon kypsä kaikkeen siihen pelleilyyn ja huutamiseen. Tänään sitten tajusin antaa sille omankin lusikan käteen, niin sitä purkkiruokaa uppos ihan vahingossa mahaan asti.

Ja tän mun huonon tuuleni oikein kruunasi se, että likka päätti nukkua päikkäreitä vaan 45 minuuttia. Yleensä nukkuu noin 2 tuntia ja kun tätä ei meinaa saada toisille päikkäreille, niin tämä päivä ja ilta onkin sitten varmaan oikein hieno. Ainut tsäänssi saada kakkospäikkäreille, on mennä tuon kanssa meidän sänkyyn ja noin puolen tunnin pyristelyn ja huudon jälkeen se nukahtaa. Ja kun ei siitä edes pääse ite mihinkään, kun herätessään tippuu sit sängyltä. Neiti kun ei välttämättä pidä mitään ääntä herätessään, niin pää edellähän tuo tulis sieltä alas. Siinä sitten makaan itekin joko kyllästymiseen asti paikallani tai nukkuen, jolloin en saa illalla unta. Saan kuitenkin muuten nukuttua ihan ok, joten ei tää mun kiukuttelu ja huonotuulisuus voi johtua väsymyksestäkään.

Meidän piti lähteä äitin kanssa kirpparille ja vielä likka hoitoon kummitätilleen. Enpäs nyt sitten tiedä onnistuuko tuokaan, kun on niin huono nukkumaan kakkospäikkäreitä ja jos nukkuu kotona ensin, niin ei oikein enää ehditä sinne kirpparille. Sen verran harvoin näkevät toisiaan neiti ja kummitäti, ettei likkaa nyt voi sinnekään vain jättää ja lähteä hippulat vinkuen. Jos saisin mahdollisesti autoa käyttöön. niin neiti nukkuis tosiaan automatkan ja sitten sitä ei toisille unille enää oikein saa. Ei huvittaisi viedä totaalikiukkuavaa lasta hoitoon. Ehkä me mennään kummitätiä sit moikkaileen toisella kertaa ja kysyn, jos isi jäis neidin kanssa kotiin, että pääsen kirpparille. Kyllähän tuo isi tuon neidin kanssa nyt tietysti onkin, mutta tällä viikolla kun työt alko, niin saattaa vähän olla isikin huonolla tuulella.

Että sellasta... Ei siis tosiaankaan ole mistään rentoutumisesta tietoakaan täällä. Ärsyttää, ketuttaa ja suututtaa vaan koko ajan ja jotenkin tosi vaikea nauravalle likalle vastata hymyillen, kun ittellä sisällä vaan kiukuttaa. Ihan tyhmää ja lapsellista, mutta miten helkkarissa sitä löytäis paremman fiiliksen ja mielentilan...