Neidin ensimmäinen yökyläily!

Reilut kymmenen kuukautta siinä meni, mutta vihdoin koitti se päivä, että ei tarvinnut olla koko ajan hälytysvalmiudessa. Mitä se tekee? Missä se menee? Nukkuukohan se? Onko itkuhälytin mukana? Mistä tää kiukku nyt johtuu? Torstain aamupäivästä perjantain iltapäivään... Vain minä ja mies. Oli aika luksusta. Enkä edes kauheesti murehtinut miten neidillä menee. Kyllähän sitä välillä mieleen juolahti, että ikävöikö se meitä ja mitä pienen ihmisen päässä liikkuu, kun äitiä ja isiä ei näykään pitkään aikaan. Pääasiallisesti osasin kuitenkin ottaa rentoutumisen kannalta.

Kävimme miehen kanssa ensin syömässä Burger Kingissä, johon oon himoinnut jo pitkään, mutta ei ole jaksanut lähteä Tampereen keskustaan vaan sen takia. Sitten ihan ex-tempore keksittiin, että nyt leffaan ja käytiin suurina supersankarifaneina kattomassa Ant-man. Siitä pöytävaraus Masu Asian Bistroon (aivan tautisen hyvää... Kuola valuu vieläkin) ja kaupan kautta kotiin. Rentouduttiin, syötiin, katottiin telkkaria, saunottiin ja tehtiin me ehkä vähän jotain muutakin... vink vink. ;) Ja kaikki tämä ilman sitä alituista hälytysvalmiutta ja kuulolla olemista. Ihanaa!

Perjantaina ennen takaisin mökillelähtöä otimme vain sohvalla ekstrarennosti.

Neiti siis jäi meille mökille mummun huomaan. En muista olenko tuosta mökkipaikasta ennen puhunut, mutta se on siis sellainen "mökkikommuuni". Eli urheiluseuran jäsenillä on siellä sellaset piiiikkuriikkiset omat mökit ja sit on yhteinen mökki ja sauna. Mun vanhemmilla ja mm. enolla on siellä mökit. Ollaan likan kanssa siellä oltu paljon kesällä, joten paikka ja hoitaja oli kunnolla tuttuja. Tuolla oli myös siskoni lapsineen tuolloin, joten enemmänkin oli sukua hoitamassa neidin ekaa yökyläilyä. Kaikki oli mennyt oikein hienosti ja likka oli sitten jopa nukkua posoottanut 10 tuntia putkeen, eli ilmeisesti ei ollut äitiä ikävä. :D Olen vähän kyllä kade tollasista nukkumaratooneista!

Ennen tätä yökyläilyä mekin olimme mökillä muutaman yön ja keskiviikkona juhlimme perinteisiä mummuni nimipäiviä. Meille on muodostunut perinteeksi tuolla mökillä pitää kakkukahvit nimpparin kunniaksi mummulle. Tai mummuni sen kai itse on aloittanut tämän perinteen, kun vanhempieni nykyinen mökki on alunperin ollut isovanhempieni. Likan nimeä ei ole nimipäiväkalenterissa, mutta epävirallisen nimipäiväkalenterin mukaan meidän neidin nimppari on tuona samaisena päivänä kuin mummuni. Tämä oli aivan sattuma, enkä tiennyt tätä etukäteen. Nyt sukupolvien yli tuo nimipäiväperinne meidän mökillä siis säilyy ja se on mielestäni todella herttaista ja ihanaa. :)

Neiti ja isomummunsa

Serkukset

Tämä oli mahdollisesti viimeinen kesä, kun mummullani oli mahdollista tulla tuonne mökille, kun hänen jalkansa ovat tosi huonossa kunnossa. Kuten sanoin, vanhempieni nykyinen mökki on aiemmin ollut mummuni ja pappani. He ovat tuolla mökkipaikalla olleet jo silloin, kun mökkejä ei vielä edes siellä ollut ja siellä telttailtiin. Joten mummullenikin aika tärkeä paikka siis.  Ihanaa, että hän vielä tällä kertaa kuitenkin pääsi paikalle ja neidin ekana "nimpparina" myös hänen isomummunsa oli paikalla. Olen jotenkin ihan liikuttunut tästä asiasta!

Food Festeillä Keskustorilla. Neidin eväät oli vähän arkisempia maissinaksuja. ;)

Asioista arkisimpiin... Miehen loma on ihan lopussa. :( Maanantaina arki koittaa ja vähän surullinen fiilis on. Toisaalta meidän kämppä on ihan sotkunen, täynnä pyykkiä, likasia astioita ja muuta, kun miehen loman aikana ei ole jaksanut panostaa. Ollaan syöty grilliruokaa ja herkkuja ja näiltä osin ihan kivakin palata arkeen. Vähentyvä yhteinen aika kuitenkin harmittaa. Tänään oltiin Keskustorilla Food Festeillä käymässä ja nyt grillaillaan kotipihassa ihan kaksistaan, kun likka on jo unten mailla. Huomenna vain löhöillään ja nautitaan perheen kesken viimesestä lomapäivästä. Tuntuu jotenkin, että kesä meni jo, kun miehenkin loma loppuu...

Tässä on kuitenkin onneksi ollut ihania viimesiä lomapäiviä, joten täytyy olla enemmän kuin onnellinen. <3