Uusi harrastus: Tanssitan vauvaa!

Piti jo edellisessa postauksessa kertoa tästä, mutta olin niin pää kireenä neidin kiukuttelujen takia, että unohtui ihan vallan! Terveydenhoitaja mainitsi jostakin alkavasta vauvatanssista, mutta ei tiennyt tarkemmin. Minä sitten olen yrittänyt etsiä, mutta maanantaina illalla otin oikein tehtäväkseni selvittää, että mitä-missä-koska-milloin. Ja selvisihän se: Tanssitan vauvaa -ryhmä aloitti tämän viikon tiistaina ihan tässä meidän lähellä. Konsepti on MLL:n kehittämä ja täällä sitä vetää yksi paikallinen urheiluseura.

"Tanssitan Vauvaa on toiminnallinen ryhmä, jossa toiminnan muotona on tanssillinen liikunta. Ohjelma koostuu helpoista tanssillisista osioista sekä kevyistä lihasvoimaa parantavista sarjoista.

Tavoitteena on saada äidin syke nousemaan ja kevyt hiki otsalle. Vauva toimii "lisäpainona" ja tehostaa äidin liikkeiden vaikutusta. Vastalahjaksi vauva saa mukavasti matkustaa äidin sylissä eri tanssien tahdissa.

Tanssitan Vauvaa –ryhmä kokoontuu yhteensä 10 viikkoa samaan aikaan kerran viikossa. Ohjattu osuus kestää noin 45 minuuttia, jonka jälkeen äideillä on mahdollisuus kahvittelun lomassa vaihtaa ajatuksia muiden äitien kanssa.

Ryhmään voit osallistua, kun vauvasi on täyttänyt 3 kk, mutta ei vielä 1 vuotta."
Lainattu MLL:n Varsinais-Suomen piirin sivuilta.

Ensimmäinen kerta oli siis viime tiistaina. Meitä oli ohjaajan lisäksi paikalla vain neljä äitiä vauvoineen, mutta muutama saattaa vielä tulla mukaan myöhemmin. Olisi ehkä ihan mukavakin saada vielä lisää porukkaa varsinkin ajatellen tuota lopun jutteluosuutta. Tämä meidän kylä on tällainen pieni missä kaikki vähän tuntee toisensa ja nytkin tuntui, että muut äidit aikalailla tunsivat toisensa. Hyvin päästiin kuitenkin likan kanssa mukaan kuvioihin. Eniten olisin toivonut, että olisi ollut sellaisia äitejä, joille tämä vauva olisi esikoinen. Nyt muilla oli jo ihan kouluikäisiäkin lapsia ennestään ja arjen haasteet ja puuhat ihan erilaisia kuin itselläni.

Hikihän siitä tuli. Likalla jo ihan mukavasti painoa kertynyt ja siinä sitten tanssahdeltiin. Tai ehkäpä ne monet oli melkein enemmän jumppatyylisiä juttuja musiikin tahdissa, mutta eipä tuolla väliä. Vielä meidän vetäjä oli itsekin vähän ruosteessa, mutta uskon kyllä, että homma lähtee nopeasti meiltä kaikilta rullaamaan. Välillä oon niin huono itse liikkumaan ja tekemään, joten on ihan kiva, kun on tällainen joku ohjattu juttu. Olen myös yrittänyt kyllä kotonakin skarpata ja maanantaina kyykkäsin ja tein pohkeita likka sylissä ja eilen keskiviikkona lankutin (tai hoover tai mikä se liike on) ja vähän tein selkälihasliikkeitä. Olen myös yrittänyt skarpata venyttelyn kanssa, joka on mun inhokkipuuhaa melkein ollut. Nyt oon kyllä nauttinut ihmeen paljon venyttelystä.

Ja voin kertoa, että reidet ON KIPEET! Vaunulenkillä ihanasti vetreytyy ja tänään kävelinkin vähän pidemmän kiepin sen normaalin lyhkäsen 15-20 minuutin tilalla. Kaikenkaikkiaan taisi mennä 35 minuuttia ja välillä oli vähän lumisempaa maastoa, joten hiki meinasi tulla. Niin ja oonhan mää tosiaan tehny lumityötkin su, ma ja ke, että kyllä siinäkin on hyvää hyötyliikuntaa saatu. Eilen katsoin kaksi jaksoa Jutta ja puolen vuoden superdieetti -ohjelmaa ja hain inspiraatiota. Se yksi nainen tiputti puolessa vuodessa 40 kiloa! WAU! Mulla nyt ei varsinaista ylipainoa ole, mutta onneton kunto ja löllövatsa. Molemmat oli jo ihan ennen raskauttakin, joten en voi edes syyttää sitä. :D

Mun innostuksilla on tapana tulla ja mennä, joten katsotaan kauanko tämä kestää. Ainakin tuolla vauvatanssissa aion käydä loppuun asti. Yksi kerta jää välistä, koska lähdetään lappiin miehen sukulaisten kanssa. Jee! :)

Voihan itku sentään...

En tiedä tehdäänkö meillä hampaita vai mikä nyt mättää neitillä! Useampana päivänä on ollut jo kränkkä ja tuntuu, että pahenee vaan. Luojan kiitos tuo kyllä nukkuu ihan hyvin edelleen (KOPKOP nyt puuta ja äkkiä), mutta hereillä ollessaan itkee enemmän kuin aiemmin. Ikenissä ei ainakaan tunnu vielä mitään, mutta olen ymmärtänyt, että se hampaiden puskeminen voi olla aika pitkäkin prosessi? Eli onko ne ikenet kipeänä jo vaikka päällisin puolin mitään ei näy tai tunnu?

Eilen oli päivällä hyväntuulinen, kun oltiin kylässä tapaamassa koulukaveriani ja tämän ihanaa, pikkuista 3 viikon vanhaa neitosta. Illalla sitten mikään ei oikein ollut hyvin ja oli kovin itkuinen. Kun oikein kovasti ilmeilee, pussaa ja hölisee KOKO ajan, niin itku saattaa muuttua nauruks ja hetken voi ihmetellä melko tyytyväisenä. Mutta sillä sekunnilla, kun oman katseensa kääntää pois, niin itku alkaa. Sylissäkään ei välttämättä helpota. Useamman päivän jo jatkunut tätä ja tuntuu, että nyt koko ajan vähän yltyy ja pahenee.

Tänään jo aamusta asti oli kränkkä ja itkuinen. Hetken jaksoi olla hyvällä tuulella ja ihmetellä lelujaan ja äitin pärstää. Heräsikin itkuisena, kun yleensä aamun tunnista aina siitä, että herään likan hyväntuuliseen ääntelyyn. Itkun kautta sitten nukahti aamupäivällä syliini lyhyille unille (jouduin oikeastaan herättään, ettei mene ihan sekaisin rytmi) ja nyt nukkuu ulkona vaunuissa. Tsekkasin jo kuumeenkin, mutta kainalota mitattuna ei ainakaan ollut. Eikä ole tarvinnut särkylääkettä nukkuakseen. Tosin on saattanut herätä kolmekin kertaa yössä, kun normaalisti herää sen 1-2 kertaa. Olikohan perjantai-ilta, kun annoin särkylääkettä, kun ei meinannut sylissäkään rauhoittua ja itki lohduttomasti. Muuten ei ole iltaunille (tai päikkäreille) nukahtamisessa ollut ongelmia.

Kyllähän tuo pistää äitin pään pörräämään, että mikähän mahtaa olla vikana. Toivon, että olisi tosissaan vaan noita hampaita, ettei ole kipeäksi tulossa. Onhan se vähän räkäisempi ollut, kuin aiemmin, mutta ei paljoa. Saattaa jossakin asennossa jossain vaiheessa vähän rohista, mutta nenä on kuitenkin auki ollut, enkä ole tosiaan huomannut, että makuuasento olisi jotenkin huonompi. Harmittamaan se pistää, kun ei voi oikein toista auttaa. Toisaalta taas meinaa nousta ne muutaman kuukauden takaiset tunteet takaisin pintaan ja oikein tunnen, kun se kiukku lähtee kohoomaan. Se tunne on NIIN persiistä. Oikein alkaa sekin ärsyttään, että nytkö taas alkaa tää maksimaalinen ketutus. Onneksi, toistaiseksi ainakin, on vielä se mahdoton oma kiukku pysynyt enemmän taka-alalla.

Blogihaaste! Ensimmäiseni ikinä.

Koen, että olen nyt saavuttanut ihan uuden levelin bloggaamisessa, kun sain ensimmäisen blogihaasteeni! :D Syksyn tyttönen -blogin Tuija haastoi minut mukaan ja mukana ollaan ehdottomasti.

Säännöt ovat yksinkertaiset:

- Kirjoita blogiteksti, jossa kerrot haasteen säännöt ja haastat mukaan valitsemasi bloggaajat (päätät itse määrän). Jos haluat, ylläolevaa kuvaa saa vapaasti käyttää postauksessa!

- Kun haastamasi bloggaaja lähtee mukaan ja julkaisee haastepostauksen blogissaan, laita ilahdutusasia vireille. Voit ilahduttaa bloggaajakaveria sinulle sopivammalla tavalla esimerkiksi postittamalla hänelle kortin, kirjeen, pienen herkun tai jotain  omatekemää. Ilahduttaa voit myös vaikkapa kommenttien tai sähköpostin välityksellä!

- Voit tottakai ilahduttaa myös haasteessa jo mukana olevia bloggaajakaveria, mutta silloin haastetun ei tarvitse enää itse haastaa uusia kirjoittajia. :)haasteen säännöt ja haastat mukaan valitsemasi bloggaajat (päätät itse määrän). Jos haluat, ylläolevaa kuvaa saa vapaasti käyttää postauksessa!

- Kun haastamasi bloggaaja lähtee mukaan ja julkaisee haastepostauksen blogissaan, laita ilahdutusasia vireille. Voit ilahduttaa bloggaajakaveria sinulle sopivammalla tavalla esimerkiksi postittamalla hänelle kortin, kirjeen, pienen herkun tai jotain  omatekemää. Ilahduttaa voit myös vaikkapa kommenttien tai sähköpostin välityksellä!

- Voit tottakai ilahduttaa myös haasteessa jo mukana olevia bloggaajakaveria, mutta silloin haastetun ei tarvitse enää itse haastaa uusia kirjoittajia. :)

Mukaan haastan Expectations-blogin Emin. Laitatko Em mulle spostilla osoitteesi, kun seuraavan kerran laitat viestiä? :)

Ensimmäinen sukellus!

Viime lauantaina oli kolmas kerta vauvauintia ja meidän neidin kaksi ensimmäistä sukellusta. Vautsi! Oli kyllä aika jännää, täytyy myöntää. Ensimmäisen sukelluksen teki ohjaaja ja toisella kertaa sukelluttajana olin minä. Siitä vaan, ensin kannulla vettä päälle ja YKSI - KAKSI - SUKELLUS!!! Muksu uppeluksiin ja ylös ja meno jatkui. Ensimmäisellä kerralla suu meni niin väärinpäin ja katsoi meitä vähän sillä ilmeellä, että "mitäs helkkaria te annoitte tän akan oikein tehdä mulle". :D Itku ei kuitenkaan tullut ja toisella kerralla naama pysyi neidillä peruslukemilla.

Uimisen jälkeen lähdettiin juhlimaan mun siskon lasten, eli likan serkkujen, synttäreitä. Poika, meidän ensimmäinen kummipoika täytti jo 8 vuotta! Hui, miten aika kuluu. Tyttö täytti 6 vuotta ja menee eskariin sitten syksyllä. Meidän oli tarkoitus jättää itkuhällärin kanssa likka nukkuun autoon rankan uinnin päätteeksi (matka keski vähän päälle puoli tuntia), mutta mitä vielä? Neiti oli ihan pirtsakkana hereillä, kun auto pysähtyi. Siinä jaksoi seurustellakin pitkän aikaa, kunnes alko väsykäninä, mutta millään ei olisi antanut unen tulla. Sitten tietysti, kun kotiinlähtöön oli aikaa enää noin 30 min niin tää päätti nukahtaa. ;) Noh, sitten vaan välissä myssyä vähän päähän ja kaukaloon ja autoon takasin jatkaan unia.

Illalla sitten käytiin miehen kanssa vuorotellen saunassa. En ole pitkään aikaan taas päässyt meidän kotisaunaan (joka on muuten paras sauna kaikista!!) ja kylläpä teki hyvää. Otin saunasiiderin mukaan, lunta ämpäriin pitämään sen kylmänä, paljon löylyvettä ja rentouduin saunassa. Välillä mietin, että mitenhän väsynyt se meidän känkkäränkkä siellä isin kanssa on, mutta osasin jättää ne ajatukset sitten taka-alalle ja nauttia olostani. Sisälle tullessa vastassa olikin melko känkkisneiti, mutta onneksi uniaika oli jo lähellä! Tää vetikin sitten unta klo 21.30-05, syöttö, 5.20-07, syöttö, 7.20-10! Ja menin tosiaan herättelemään tuolloin kymmeneltä, ettei nyt ihan mene sekaisin rytmi. Olisi kyllä varmaan aika pian herännytkin, koska en ehtinyt kuin ensimmäisen sanan sanoa, niin silmät oli jo apposen auki.

Mää en kestä, nää röyhelöpyllyleggarit on niin yliSÖPÖT!

Kaiken kaikkiaan meillä oli siis todella ihana viikonloppu yhteisen puuhailun merkeissä ja koska neitikin nukkui niin kiltisti, niin saatiin miehen kanssa yhteistä aikaa illalla ja ihan luksuksenomaisesti hetkinen myös sunnuntaiaamuna! Sunnuntaina likka olikin sitten jotenkin erityisen känkkäränkkä, tiedä sitten tekeekö hampaita vai onko jotain flunssanpoikasta. Minä otin "omaa aikaa" lupautumalla tekemään lumityöt ja jättämällä isin viettään taas laatuaikaa tyttären kanssa sisälle. :D

Tieto lisää tuskaa!

Kyllä tieto lisää tuskaa!

Mulle laitettiin joulukuun alkupuolella hormonikierukka. Mulla ensimmäinen oire aiemmissa raskauksissa oli finnien ilmestyminen. Niitä on nyt jonkin verran pukannut. Sitten mulla on nyt 2 päivää ollut sellainen oksetusolo. Eilen oli hirveä nälkä ja varmaan jo viikon verran olen muutenkin jo ahminut kaikenlaista. Hirveä himo koko ajan kaikkeen. Ollaan miehen kanssa vitsailtu, että oon raaskaana. Mutta mullahan on kierukka!

Menin sitten googlettaan: hormonikierukka raskaus. Ai kauhistuksen kanahäkki millaisia keskusteluja sieltä avautui! Onhan se nyt ihan mielettömän epätodennäköistä, että olisin raskaana, mutta alkoi kyllä hirvittää. Mun on varmaan oman mielenrauhan takia pakko mennä ostaan raskaustesti. Siellä tosin moni sanoi, että kierukkaraskaudet menee yleensä nopeasti itsekseen kesken. Olenko siis tietämättäni valinnut ehkäisykeinon, jossa tulen raskaaksi, mutta kierukka ikään kuin abortoi raskauden? Aivan kamala ehkäisykeino, jos näin on. En ole mitenkään abortin vastustaja, mutta silti.

Tähän hetkeen ei todellakaan nyt mitään lapsia tarvittaisi lisää! Hui ja hyi. Silti, jos kaikki jumalat meille olis selkänsä kääntänyt ja niin olisi, niin edelleen se olisi kamalaa menettää tai tietoisesti luopua tekemällä abortti. Mene tässä nyt sitten nukkumaan ihan rennoin mielin. NOT!

Toivottavasti selvittiin säikähdyksellä...

Voi järkytys miten voi säikähtää! Meidän neiti tippui tänään sohvalta. :( Ja siinä me sitten likan kanssa itkettiin molemmat, äiti ehkä vielä vähän enemmän (jos mahdollista). Jos jostakin voi saada kaikkien aikojen kamalimman paskaäiskä-fiiliksen, niin tästä. Ihan hirveä tilanne. Ehdin vielä nähdä, että nyt tippuu, mutta en ehtinyt hätiin. Tyhmätyhmätyhmä minä, kun menin jättämään yksin sohvalle edes pieneksi hetkeksi. Sinne se tömpsähti laminaattilattialle. Itku tuli heti, mutta kyllä tuo onneksi melko nopeasti rauhoittuikin.

Nopeasti tietysti heti googlettelin ja sieltä selvisikin, että näistä usein selvitään säikähdyksellä. Jos lapsi syö, ei ole normaalia väsyneempi ja on muutenkin oma itsensä (eikä oksentele), niin hätää ei pitäisi olla. Meidän neiti sai sitten "poikkeusluvan" nukkua lyhyet päikkärit mun sylissä vaikka olisi jo melkein ollut pitkien vaunu-unien aika. Tämä oli nyt poikkeustapaus, joten likka meni ulos unille tänään vähän myöhemmin. Pikkupäikkäreiden jälkeen tuo ainakin oli ihan oma normaali ja iloinen itsensä, onneksi!

Mutta voi kauhistus tätä omaa oloa! Ja ehkä ihan hyväkin, että se vähän soimaa. Ei tule tehtyä toistamiseen tällaista mokaa. Että minä, joka olen tuosta pienestä nöttösestä vastuussa, olen niin huolimaton, että tuollaista pääsee sattumaan. Ja toinen vain iloisesti "näytti" uusia taitojaan ja lähti kierähtämään, kuten koska tahansa ja sitten palkka oli pudotus lattialle. Ihan hirveä olo. Että päivän äiti täällä vaan hei...

Neiti-free-timea ja itsetuntoboostia!

Ihan kovin paljon enempää ei tapahtumaa enää meidän lauantaihin olisi voinut mahduttaa. Oli kyllä mukava päivä ja oli ihan mukavaa saada myös hetki itse hengähtää ilman neitokaista, kiitokset vaan mummulle ja vaarille. ;)

Aamulla tietysti startattiin vauvauintiin! Isi pääsi nyt ekaa kertaa mukaan ja neiti esitteli tietysti innostustaan auliisti. Aloimme harjoitella sukeltamista, vaikka sukellushommiin ei vielä lähdetty. Kaadettiin kannulla vettä päähän ja testattiin pidättääkö likka hengitystään. Naama meni kovin rusinaksi, kun vettä tuli naamalle, joten refleksi toimii. Uiskenneltiin reilut 20 minuuttia ja lähdettiin pesulle ja pukemaan. Ei vaan maito neidille kelvannut, vaikka 3 kertaa tarjosin. En tiedä missä mättäsi, mutta likka otti pari imua ja alkoi sitten tuijottaa mua ja pillahti sitten itkuun. :( Monta kertaa on nähnyt mut kyllä tukka märkänä, joten en mielestäni mitenkään erilaiselta näyttänytkään. Tartutti sitten itkua koko pukuhuoneelliseen vauvoja! :D

Kotiin tultiin pyörähtään ja nopean syömisen, kamojen kasauksen ja tälläytymisen jälkeen lähdettiin mummulle ja vaarille. Neiti jäi sinne vaunupäikkäreille ja me suuntasimme miehen kanssa ystäviemme hääjuhlaan, joka pidettiin ystävän vanhempien luona pienimuotoisesti. Oli ihanan vapauttavaa tosiaan olla ilman tuota naperoa hetken aikaa. Noin 2,5 tunnin päästä lähdin imettämään ja tulin vielä juhliin takaisin ilman likkaa. Sitten seuraavalla imetyskerralla neitikin lähti juhliin mukaan. Ja mua harmitti, kun mekko unohtui kotiin! Silloin harvoin kun "saa" tälläytyä, niin olisi ollut kiva hienostella. Nyt oltiin sit perinteisemmin bodyssa ja leggareissa.

Ihmiset olivat aivan haltioissaan neitosesta ja kehuja sateli joka suunnasta. Taisimme myös levittää vauvapölyä ilmaan. ;) Neiti esitteli parhaat puolensa ja vilautteli hurmurihymyään jokaiselle lepertelijälle. <3 Olipahan äitikin otettu, kun yksi vieraista ei voinut käsittää, että olen synnyttänyt 4 kuukautta sitten ja näytin kuulemma mielettömän hyvältä. Täytyy myöntää, että itsetunto kiitti. Myös illan morsian kehui, että näytin erityisen hyvältä. Vaikka morsian jos joku oli todella kauniina.

Normaalisti likka menee nukkumaan klo 9, mutta kun tuo oli hyväntuulinen, niin venytettiin lähtöä. Lähdimme kotimatkalle vähän kymmenen jälkeen. Olipahan ihana huomata kuinka mieskin jutteli vauvajutuista kavereilleen ja muillekin vieraille. Kertoili miten meillä on mennyt ja jakoi vinkkejä. Enää ei suusta tullut pelkkiä negatiivisia juttuja, joita alkuun oli paljon. Ja sainpas kuulla yhdeltä polttariporukkalaiselta, että ylpeä isä oli kertonut siellä kaikille kuinka eka vauvauintikerta oli mennyt niin hienosti. Taisi isiä vähän harmittaa, kun meni se sivu suun, mutta tuskin siellä polttareissakaan ihan tylsää oli. ;)

Tänään olin sitten tuhlailemassa Ideaparkissa. Ostin itselleni collegehousut ja yhden ihan perus pitkähihaisen paidan. Neitoselle etsin jumpsuittia ja tulin oikein pahalle päälle, kun ei löytynyt tyttöväreissä mitään kivaa. Lindexillä olisi ollut, mutta ei kokoa. Pojille oli paljonkin tarjolla kaikenmaailman sinisiä. Päädyin lopulta ostamaan Name itin neutraalin kokoharmaan. Kyllä sapetti, kun olin viikolla katsellut H&M:n nettisivuilta jumpsuitteja, mutta en uskaltanut tilata, koska siellä on ollut vähän nafteja kokoja. Ajattelin, että paikanpäällä näkee paremmin. Eihän siellä ollut jumpsuitteja liikeessä ollenkaan ja kotona kun ajattelin sitten kuitenkin tilaavani netistä, niin sieltäkin oli kaikki kadonnut. No voi perskeles. :(

Likka sai myös kuitenkin myös muutamat housut, yhdet collarit ja sellaset ihanat röyhelöpyllyleggarit. Mekkoakin katsastelin, mutta ei osunut mitään tarpeeksi kivaa silmään. Kaikkea mulla on tapana himoita, mutta lopulta oon aika tarkka mitä ostelen ja usein iskee nuukamies-efekti ja jätänkin ostamatta. Ihan hyvä piirre sinänsä. ;) Se jumpsuit on meille vaan niin hyvä vaate, kun usein on varsinkin aamuisin vähän koleaa ja etenkin tuolla lattialla, missä neiti ährää. Jumpsuitin alle body, niin on lämpimämpi neidilläkin. Nämä on näitä rintamamiestalon hauskuuksia, joka nurkasta vetää ja jos pakkanen nousee, niin sen kyllä huomaa sisälläkin. Toisaalta... Eipä homehdu, kun huikaa joka paikasta. :D

Menipäs taas jaarittelun puolelle niin kuin mulla liian usein menee! Nyt kuitenkin nukkumaan, kun likankin kävin tässä välissä jo syöttämässä.

Tässä kuitenkin vielä piristykseksi tekstimaratonin päälle kuva neitokaisesta, kun taas kirjaa luettiin antaumuksella. :)